Niin, miksi on tarjolla vain yliopisto, eikä mitään muuta? Aikuinen ei useinkaan voi eikä halua lähteä opiskelemaan useaksi vuodeksi nuorten kanssa samaan yliopistoon tai ammatti-korkeaan. Jos löytyisi joku kurssi, mitä voisi käydä työn ohessa, eikä kestäisi tuhottoman kauaa. Vaan ei löydy.
Toisen asteteen koulutuksista olen saanut tarpeekseni. Niillä ei ole etenemismahdollisuuksia. Ei voi kehittää itseään. Oppiminen pysähtyy, kun ei ole jatkokoulutusta... Raivostuttavaa.
Ja hermo mennyt siihen, kun opiskelukavereina on aina oppimisvaikeuksisia, jotka puhuvat vain omista lapsistaan.
Ja kurssinvetäjät kyselevät vain oppilaiden asioita ja työpaikka-asioita ja käyttävät hyväkseen jo olemassa-olevaa osaamista. Tunnustaminen ei lähde käyntiin ja vedätystä esiintyy. -Kiukku kasvaa.
Eli miksi ihmeessä kukaan ei keksi mitään järkeviä koulutuksia, mihin voisi mennä hyvillä pohjatiedoilla ja aikuisen ajattelukyvyllä?
Toisen asteteen koulutuksista olen saanut tarpeekseni. Niillä ei ole etenemismahdollisuuksia. Ei voi kehittää itseään. Oppiminen pysähtyy, kun ei ole jatkokoulutusta... Raivostuttavaa.
Ja hermo mennyt siihen, kun opiskelukavereina on aina oppimisvaikeuksisia, jotka puhuvat vain omista lapsistaan.
Ja kurssinvetäjät kyselevät vain oppilaiden asioita ja työpaikka-asioita ja käyttävät hyväkseen jo olemassa-olevaa osaamista. Tunnustaminen ei lähde käyntiin ja vedätystä esiintyy. -Kiukku kasvaa.
Eli miksi ihmeessä kukaan ei keksi mitään järkeviä koulutuksia, mihin voisi mennä hyvillä pohjatiedoilla ja aikuisen ajattelukyvyllä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
No keksihän sinä niitä järkeviä koulutuksia ja vie ehdotuksesi opetusministeriöön tiedoksi. Ministeriön sähköposti- ja muut osoitteet löytyvät kyseisen ministeriön www-sivulta.
Kiito vinkistä, taidan tehdä niin. Olen kuitenkin enemmän kuin varma, että pirteät ehdotukset hautautuvat..., jollein niitä ryyditetä kansalaiskeskustelulla. Joten toivottavasti ajatus elää täälläkin palstalla edelleen.
"Olen samaa mieltä, että tosi omituista työharjoittelua esiintyy liikaa. Aivan hirveää. Kuka voisi puuttua asiaan? Opiskelijat ovat liian alistetussa asemassa, eikä ole voimia sahata omaa oksaa poikki. Eli mistä löytyy auttaja?
Kiukuttaa sama asia. Jopa paksusti jaksavat tehtaat käyttävät harjoittelijoita sumeilematta. Ja sitten kerta toisensa jälkeen ikäänkuin löytävät heistä mukamas jotain "vikaa", ettei heitä voi palkata. Aivan supersairas ilmiö. Ollut olemassa 90-luvun lamasta asti. Keksittiin, että aletaan käyttämään hädänalaisia hyväksi. Ilmiö on kasvanut kasvamistaan, ja toisen asteen "koulutukseen" puuhataan lisää harjoittelua. Toisen asteen kaikki koulutus ei ole koulutusta, vaan kouluttaja kerää itselleen tietoja "opiskelijoista" ja heidän osaamisestaan.
Nöyrimmät ja kiltimmät saavat parhaat paperit. Äly lask etaan turhaksi, ja on sanottu ihan suoraankin jo, että turha ajattelu pilaa tiimin. Raivostuttavaa. Asiaa täytyy nostaa esiin. Se on ainoa keino. Julkinen keskustelu. Pimeät asiat esiin."
Otin tähän toiselta palstalta kirjoittamani vastauksen. Liittyy tähän toisen asteen opiskeluasiaan myös. Eli ei oikein hyväksytä edes ajattelevia ihmisiä niissä koulutuksissa. Työpaikoilla voi joutua helposti työpaikkakiusatuksi, jos on jotenkin tehokkaampi kuin työkaverit. Osaaminen ja fiksuus täytyy piilottaa.
Yliopistossa on kyllä kaiken ikäisiä, myös hyvinkin aikuisia. Lapsista ei puhuta, sellainen ei ole kiinnostavaa niissä piireissä. Toisaalta myöskään työkiireillä ei voi selittää yhtään mitään.
Sitten on avoimet yliopistot, joissa voi opiskella pienempiä kokonaisuuksia. Ne toimivat työssäkäyvien aikuisten ehdoilla.
Sitten on työväen- ja kansalaisopistot. Niistä löytyy vaikka mitä opiskeltavaa viikonloppukursseista vuosien pitkäjänteisyyttä vaativiin opintoihin. Opiskelijoiden ikähaarukka varmaan 16 - 85 vuotta.
"Valitse siitä vaikka"
Se "kaikenikäiset" on ehkä turhan rassaava juttu 50-vuotiaalle. Ja liian pitkä opiskeluaika. Täydennyskoulutus ei tuo ammattia. Viimeksi kun olin avoimessa yliopistossa, kurssit olivat täynnä nuoria, jotka halusivat opintoviikkoja ja odottivat "oikeaa" opiskelupaikkaa.
Kaupungissa on työväenopistoja, mutta kaikki kurssit ovat harrastekursseja. Myöskään ei tuo ratkaisua siihen pulmaan, että olisi kiva jos otettaisiin huomioon ylioppilastodistus. -Menee hermo, kun kurssikaverit eivät ymmärrä esim. kemiasta jms. mitään, vaan höpäjävät kaupunkilegendoja ja kaikenlaisia höpöjä ihan tosimielellä.
No se nyt vaan on niin, että hyödyllinen koulutus vie aikaa.
Yliopistossa ja amk:ssa on sitä paitsi monenikäisiä. Itse opiskelin amk:ssa uuden ammatin ja meillä oli ihmisiä ikäväliltä 19-45.
Ei saa kestää kauaa, ei saa olla nuoria, pitää olla haastetta, pääsykriteerinä pitää katsoa yo-todistusta... on kyllä TODELLA vaikea keksiä mikä täyttäisi nämä kaikki sinun vaatimuksesi. Jos eivät tässä jo ehdotetut ideat kelpaa niin en keksi enää mitään mikä sinulle sitten kelpaisi.
"No se nyt vaan on niin, että hyödyllinen koulutus vie aikaa."
Ompa vastaus. Mietis hiukan. En siis halua luopua omistusasunnostani. Et ymmärrä tällaisia asioita vielä. Ja sitten. Siitä että hyödyllinen koulutus vie aikaa. Tuota voisi ruotia tosissaan. En olisi valmis lopettamaan kaikkea ammatillista toisen asteen koulutusta. Kuten sinä ehkä pidät suorittavia ihmisiä työpaikoilla turhina? Et ole vielä selvillä edes perusasioista maailmanmenossa. Kasva ja ennenkaikkea kuuntele ihmisiä ja lue lehtiä.
Et tiedä, että noin 20-30 vuotta sitten oli paljon koulutuksi, joiden kesto oli n.2v ja jotka olivat ylioppilaspohjaisia. Ne ovat tuottaneet osaamista, joka kantaa sinunkin elämääsi. Ota selvää asioista.
Toiveeni on ihan kohtuullinen ja tiedän mistä puhun.
Mikä on sinulle vielä vaikeaa, ehkä nuoruutesi takia, voi hiukan vanhemmalle ja ennenkaikkea järkevälle ihmiselle olla helppoa.
Itse en koe nuorten kanssa opiskellessa minkäänlaista ongelmaa, vaikka minulla on ikää jo 54 vuotta. Fiksut nuoret osaavat oikein hyvin keskustella tämmöisen vanhemmankin herran kanssa, eivätkä ainakaan näytä tekevän sitä vain pakosta tai pilkatakseen. Lapsetkin kuuluvat ihmisen elämään melko tyypillisesti, ja lastensaamiseen paras ikä lienee välillä 15-50, harvoin aikaisemmin tai paljon myöhemmin, kuin tuo ikähaitari. Työn ohessa olen opiskellut (yo 1978) kaikenlaisia tutkintoja huvikseni vuodesta 1997 lähtien eikä loppua näy :) Siispä, hiukan positiivista asenneta, eikä naama norsun.....
"Fiksut nuoret osaavat oikein hyvin keskustella tämmöisen vanhemmankin herran kanssa, eivätkä ainakaan näytä tekevän sitä vain pakosta tai pilkatakseen. Lapsetkin kuuluvat ihmisen elämään melko tyypillisesti, ja lastensaamiseen paras ikä lienee välillä 15-50,"
Herra ilmeisesti nautiskelee opintojensa lomassa toissijaisista seikoista. Minulla olisi ollut halu ihan itselleni hankkia järkevä ammatti ja työ johon sopisin myös henkisten ominaisuuksieni puolesta
.
"hiukan positiivista asenneta, eikä naama norsun....".
Asenteeni on positiivinen, mutta realistinen. Olen törmännyt oikeisiin epäkohtiin ja tajuan missä on monen ongelman ydin. Eikä kukaan, joka on nähnyt minut, ole koskaan haukkunut naamaani...! Help!
Lasten saamiseen voi vain fiksulla ihmisellä liittyä myös ajatuksia vastuusta ja lapsen tulevaisuudesta, (vaikka varmaan yhä harvemmin ja harvemmin nykyään).
Ehkä sinä sensijaan voisit laittaakin enemmän ajatusta peliin.
Plus vielä. Olen myöskin opiskellut aikuisikäni sekä muuten, että työn ohella. Että tiedän mistä puhun. Opintoviikkojen puolesta voisin olla maisteri.
OFFTOPIC, mutta...
Onko sun mielestä 15-vuotias valmis äidiksi tai isäksi? Herrajumala.. oletko katsonut ja kuunnellut nykyajan 15-vuotiaita? Eivät osaa huolehtia vielä edes itsestään, saati toisesta ihmisestä. Kypsyystasokaan ei saletisti riitä lapsen kasvattamiseen.
Ja muutenkin merkittävä osa naisista (ainakin korkeastikoulutetut) hankkivat lapset vasta kolmekymppisinä. Oma äitini sai ekan lapsensa vasta 26-vuotiaana 80-luvulla, eikä hänellä edes ollut korkeakoulututkintoa. Sanoisin 26 ikävuotta paljon myöhemmäksi kuin 15. Millähän ihmeen vuosisadalla sinä elät, jos teinit voi jo ryhtyä lapsentekoon.
No jaa, vaikea oikein hahmottaa mitä haluat?
Minkätyyppistä koulutusta kaipaat, jos kerran yliopisto ei ole vaihtoehto. Miksi se ei ole vaihtoehto, koska se on se ainoa paikka, missä on kunkin alan korkein opetus (ainakin pitäisi olla) Suomessa.
Eli sinne pääset pääsykokeen kautta, miten sitten etenet opinnoissasi, on ihan toinen juttu. Harva pystyy irrottautumaan täyspäiväiseen opiskeluun enää vanhempana, mutta kyse on myös motivaatiosta.
Mitä on valmis uhraamaan opiskelulle ja uudelle ammatille.
Mikään ei ole silti varmaa, ei myöskään se, että siltä uudelta alalta saa työpaikan ja tilanne paranee taloudellisesti. Elämä on valintoja ja riskejä.
Oma historiani sinulle esimerkiksi: Olen nyt 45v ja lähdin lukion jälkeen yliopistoon, valmistauduin maisteriksi ensimmäiseen lamaan. En saanut oman alan työpaikkaa, tein milloin mitäkin sekalaisia töitä, mitä onnistuin saamaan. Sitten tuli perhe ja saatava säännöllisempiä tuloja, olin kolmivuorotyössä. Kuluttavaa enemmän henkisesti, kun fyysisesti.
Opiskelin sen jälkeen iltaopintoina uuden ammatin, kesti noin 1,5v. Etenin opinnoissa ripeämmin kun muut, taustasta ja kyvystä opiskella oli hyötyä, vaikka aika olikin raskasta ja yöunet jäi vähiin.
Sain pariksi vuodeksi töitä tältä uudelta alata, sitten firma meni konkurssiin ja jäin työttömäksi. Paikkakunnalla ei ole tämän alan työpaikkoja, Helsinkiin muutto ei ole realistinen vaihtoehto. Lasten koulu, puolison työpaikka, asunto, kaikki on täällä.
Nyt olen taas koulunpenkillä, luen toista amistutkintoa. Tässäkin olen edennyt muita kurssilla olijoita nopeammin, saan 3v koulun pakettiin reilussa vuodessa. Ei kannata ylipistyä liikaa, vaikka osa kurssitovereista olisikin ehkä vähän yksinkeraisempia tai vähemmän kouluja käyneitä kun sinä itse. Antaa pikemminkin kummasti uskoa siihen, että selviytyy ja vielä saa uuden työpaikan, vaikka ikää onkin jo kertynyt. Elämä opettaa ja vanhoja tietoja ja koulutuksia voi hyödyntää lisäksi, antaa laajemman näkemyksen moneen asiaan.
Osa opettajista on ollut ihania, toiset menee sieltä missä on aita matalin ja osa kokeista on saanut läpi lähinnä osaamalla kirjoittaa nimensä paperiin. Mitä siitä, käyn koulun ammatin ja tutkintotodistuksen takia, en opettajien tai muiden kurssilaisten.
Lusikka kauniiseen käteen aloittaja. Mieti ensin, mitä haluat elämältäsi, minkä ammatin, miltä alalta, onko potentiaalisia työpaikkoja paikkakunnalla?
Sen jälkeen mieti, miten saat vaaditun tutkinnoja pätevyyden, mistä sen saa nopeiten? Oletko valmis urhaamaan paljonko aikaa tai rahaa, sen saavuttamiseen? Aina on nuorempia ja kauniimpia, fiksumia ja älykkäämpiä.
Aina on myös vanhempia ja tyhmempiä, keskity siis vain omaan opiskeluusi, älä muihin.
Mitähän Ikävä ilmiö haluaa? Sanoo tietävänsä tarkkaan, mutta ei kerro muille.
Ikävä ilmiö tyrmää kaiken, mikä olisi hänelle mahdollista. Jos tavoittelee sellaista, mitä ei ole, jää kyllä ilman mitään. Ikävä ilmiö.
"Jos tavoittelee sellaista, mitä ei ole, jää kyllä ilman mitään. Ikävä ilmiö. "
Taas yksi, jonka ajatukset eivät kanna. En kerrokaan kaikkea itsestäni. Kuten luultavasti sinä teet. Tarvitsetko rautalangasta mallin. Juuri tuollaisia olen nähnyt riittävästi.
Et osaa ajatella innovatiivisesti etkä luovasti. Ehdotan (nyt tulee sinulle uusi ja hurja ajatus, pidä vanhan tuolisi laidoista kiinni) JOTAKIN UUTTA.
"Mieti ensin, mitä haluat elämältäsi, minkä ammatin, miltä alalta, onko potentiaalisia työpaikkoja paikkakunnalla? "
Mieti sinä, mikä on aakkosten ensimmäinen kirjain...
"Nyt olen taas koulunpenkillä, luen toista amistutkintoa. Tässäkin olen edennyt muita kurssilla olijoita nopeammin, saan 3v koulun pakettiin reilussa vuodessa" Kysyn vaan, mites t'ää onnistuu?
Aloittajan suurin ongelma tuntuu olevan se, että hän ei tule toisten kanssa toimeen. Eikä halua.
Siitä voisi lähteä kehittämään tämän ongelman ratkaisua.
"Aloittajan suurin ongelma tuntuu olevan se, että hän ei tule toisten kanssa toimeen. Eikä halua."
Mistähän tuokin mielipide on lähtöisin. Tulee kyllä toimeen muiden kanssa, mutta ei haluaisi haaskata aikaansa. En haluaisi opiskella vain kuullakseni lisää elämäntarinoita kurssikavereilta ja hurratakseni heidän uusille kanpauksilleen...
Siis pitäisikö opiskella, että tutustuisi uusiin ihmisiin. Tunnen riittävästi ihmisiä. Ja voin sitten myöhemmin tutustua uusiin ihmisiin siellä työpaikalla.
Tietysti on sellaisia, joilla on vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja tarvitsevat lisäaikaa koulutuksen ohessa harjoittaakseen niitä ja harjaantuakseen niissä. Myös muunlainen kaveri- ja ystäväpula saattaa vaivata heitä.
"Eli miksi ihmeessä kukaan ei keksi mitään järkeviä koulutuksia, mihin voisi mennä hyvillä pohjatiedoilla ja aikuisen ajattelukyvyllä? "
Miksi näin monella on jotakin hyvää ja uutta ajatusta vastaan? Minkälaisia ovat ne ihmiset, joita tämä harmittaa? Siis jos tulisi joillekin mielekästä ja mieluisaa koulutusta, se harmittaisi muita! Olisiko joku kateellinen, vai mitä tässä on takana? Kertokaa nyt ihmeessä.
Olisitte siis vihaisia minulle, jos olisi ylioppilaspohjaista koulutusta, joka kestäis n. 2v.
Miksi ihmeessä?
Lue avoimessa 200 op kahdessa vuodessa ja sitten yliopistossa vuodessa ne loput 100 op.
Joskin tuo vie kolme vuotta, mutta vuosi sinne tai tänne, onko sillä merkitystä.
"Lue avoimessa 200 op kahdessa vuodessa ja sitten yliopistossa vuodessa ne loput 100 op.
Joskin tuo vie kolme vuotta, mutta vuosi sinne tai tänne, onko sillä merkitystä. "
Ette edelleenkään käsitä, että esim. ansiosidonnaisen suuruinen päiväraha ei kata täysipäiväistä opiskelua 3:a vuotta, eikä opiskelua yliopistossa ollenkaan, kun ei ole ammattiin johtavaa...
Asia ei henkilökohtaisesti koske minua, mutta ihmettelen silti.
Olisihan se hyvä, jos olisi ylioppilaalle n. 2 vuotta kestävää koulutusta. Esimerkiksi lähihoitajaksi.
Mutta, jos sellaista ei ole, niin ei sitten ole.
Tiedän kuitenkin yhden yo-merkonomin, melkein maisterin lisäksi, joka yli 50-vuotiaana opiskeli suntioksi vuoden koulutuksella ja sai kirkon viran. Tästä ei ole kovin kauan, muutama vuosi.
Aina voi keksiä ja löytää yhtä ja toista vikaa koulutuksista, kun oikein haluaa. Ikävä Ilmiö tuntuu olevan niin koulutettu, ettei mikään kelpaa. Anna olla sitten, hyvä ihminen! Eläkkeellehän sinä kohta pääset.
"Ikävä Ilmiö tuntuu olevan niin koulutettu, ettei mikään kelpaa. Anna olla sitten, hyvä ihminen! Eläkkeellehän sinä kohta pääset. "
Näin teen ja niin pääsenkin. Ja onneksi olen aika tyytyväinen tilanteeseen nyt. Mutta olisin voinut pärjätä paremmin, jos olisi ollut parempaa aikuiskoulutusta, kun vuosikymmeniin on ollut tarjolla.
Puhunkin jo vähän muiden puolesta. Eli onko väärin, jos haluaa parannuksia tuleville nuorille ja aikuisille? Ja luulisi yhteiskunnalle kertyvän säästöjäkin, jos koulutus olisi tehokkaampaa. Vai onko peräti tarkoitus, että kursseilla on tehokkaitakin kävijöitä, joita sitten hitaammat voivat käyttää hyväkseen?
Ikävä Ilmiö puhuu kyllä tärkeästä asiasta. Koulutus voisi olla tehokkaampaa, varsinkin oppimiskykyisille aikuisille. Aikuiskoulutuksen osaamisessa meillä on vielä kehittämistä monessa suhteessa. Itse asiassa koko aikuiskoulutushan on varsin uutta. Ei ole hirveän kauan siitä, kun ihminen sai yhden ammattiin johtavan koulutuksen tai ei sitäkään. Sillä yleensä tultiin toimeen.
Nyt halutaan monta pätevyyttä, ja usein koulutus jatkuu koko työiän ja harrastuksena vielä eläkkeellä. Suomen kansa on koulutetumpaa kuin koskaan, silti työttömyyttä riittää.
Siis Suomessa panostetaan koulutukseen ihan valtavasti esikoulusta tohtorin tutkintoihin. Mutta mitä hyvää sillä on saatu?
En minäkään mikään innovaattori koulutuksen alalla ole, mutta haluan silti tuoda esille, että nykyään aikuislukioissa osataan ottaa huomioon kaikki kertynyt osaaminen, jolloin ei tarvitse opiskella uudelleen jo aiemmin jossain opittuja kursseja. Muutenkin opiskelu on järjestetty vaativaksi, asiaan keskittyväksi. Aikaa ei tuhlata viihteeseen ja sosiaaliseen huoltoon. Sieltä ehkä voisi hakea virikkeitä kaiken aikuisopiskelun kehittämiseen ja tehostamiseen.
"aikuislukioissa osataan ottaa huomioon kaikki kertynyt osaaminen, jolloin ei tarvitse opiskella uudelleen"
Hyvä näin, mutta ammatillisessa koulutuksessa ei hyväksilukeminen riitä. Ensinnäkään, kaikki kouluttajat eivät osaa niitä suoraan hyväksilukea, vaan hyväksiluvusta tulee mittava prosessi, jossa istuu kouluttaja opiskelijan työnantajan kanssa ja asettaa kyseenalaiseksi sivutoimisen opiskelijan ammattitaidonkin tämän työpaikassa... HuuHaa!
Ja sitten. Opiskelussa ei menneä eteenpäin, eikä opita uusia asioita. Myös käydyt keskustelut voivat olla ala-arvoisia, voidaan puhua tosipitkään ihan omia asioita. Teoreettista keskustelua ei synny lainkaan. En nimittäisi sellaista opiskeluksi. Vaitiolovelvollisuus on utopiaa... Työasiat tuodaan siis sumeilematta kurssille ja niistä puhutaan siellä.
Eli sama koulutus ei sovi nopealle opiskelijalle, jolla on ylioppilastutkinto ja ehkä jopa ainoastaan VANHAN KANSALAISKOULUN käyneelle. Ottakaa huomioon, että ero saattaa silloin olla todella iso. Kärsimystä. Eikä ole uskaltanut edes valittaa. Kenelle olisi valittanut? Täälläkin joku pitää ihan ufona, ja harvempi käsittää edes mistä puhun.
Tiedän myös entisen hitsarin jolta ei työ sujunut. Hankkiutui Pakilaan suntioksi. On muuten helluntalainen, mutta salaa sen työssään.Kävi oppisopimuksella tuohon helppoon työhön.
#Olisihan se hyvä, jos olisi ylioppilaalle n. 2 vuotta kestävää koulutusta. Esimerkiksi lähihoitajaksi. " Niitä kyllä on, siis lähihoitajiksi kahdessa vuodessa.
"Aikaa ei tuhlata viihteeseen ja sosiaaliseen huoltoon. Sieltä ehkä voisi hakea virikkeitä kaiken aikuisopiskelun kehittämiseen ja tehostamiseen. "
Yes! Niin sitten ei edes tarvita sitä sosiaalista huoltoa niin paljoa, kun koulutus olisi tehokkaampaa. Eihän voi olla niin, että kurssikaverit tekevät sosiaali- ja neuvontatyötä toistensa eteen. Vaan sitten jos ollaan avuntarpeessa, käytetään ammattilaisia.
Kammottavia keksintöjä nykyään liikkeellä.
Minuakin kiukuttaa tämä mahdollisuuksien puute. Yhä enemmän kiukuttaa tämä mahdollisuuksien puute. Tähän menoon on niin tottunut, että en ole oikeastaan näitä syitäkään osannut pohtia. Montakymmentä vuotta olen hakenut vikaa itsestäni ja äidistäni.
Sen jälkeen miesystävistäni ja edelleen itsestäni. Että mikähän mielenvikaisuus minulla täytyy olla, kun en sovi minnekään.
Nyt olen paitsi pettynyt ja tylsistynyt ja menettänyt mielenkiintoni koko elämään, myös tajunnut, että Suomi on niin pieni maa ja niin pieni kielialue, ettei täällä voi olla resursseja paljoa mihinkään. Jos et halua tyhmäksi lähihoitajaksi, et pääse minnekään enää aikuisena. Ai niin ja sitten se suntio.
Mutta tyhmä täytyy olla. Älykkääle ei ammattia heru, eikä anakaan työtä, koska sitten ei sovi tiimiin. Perkele kun vituttaa.
Ensinnä, älykkäälle ei tarvitse ammatteja esitellä ja eteen kantaa, vaan älykäs löytää kyllä koulutuksensa ja ammattinsa aivan itse ja myös menestyy ammatissaan.
Toiseksi, vaikka Suomi on pieni maa, kouluttautumismahdollisuudet meillä ovat taatusti huippuluokkaa. Jos et sitä ole huomannut, et ole kovinkaan älykäs.
Hieman olen nyt hämilläni. Itse kolmekymppinen uran, auton ja asunnon omistava ja opiskelen yliopistossa. Sinne vaan, on siellä meitä muitakin. Vanhin vuosikurssillani aloittanut oli hieman alle 50-vuotias. Älykkäät ratkaisevat ongelmat eivätkä tuskaile mahdollisuuksien puuttumista.
Sinulla on selvästi rahaa.
En todellakaan halua saada yhtään neuvoa miljardööriltä. Ei tietenkään minullakaan olisi ollut pienimpiäkään vaikeuksia, jos minulla olisi omasta takaa rahaa, että olisin voinut kouluttautua.
Tuollaiset neuvojat ovat idiootteja, joita koulutuskaan ei auta.
Rahaa saa tekemällä töitä. Nykypäivänä kannattaa lukea sellainen ammatti, joka työllistää. Oma pollkuni vei lukion jälkeen ammattikouluun ja töihin yli 10 vuodeksi (tällä aikaa kasvatettiin lapsikin) ja nyt päälle 30-vuotiaana aloittelen yliopisto-opintoja vuorotteluvapaan ja opintovapaiden turvin. Niiden jälkeen käytetään säästöjä, eletään nuukasti ja nostetaan korkea-asteen opintotuet. Mies on eläkkeellä ja itse tulen perusduunariammatista eli ei meillä mitään miljoonia ole, onpahan vain huomattu että elämä kannattelee kyllä ja aina pitää tavoitella unelmiaan, ettei katkeroidu ;)
Yliopistossa voi opiskella ihan päätoimisen työn ohessa. Ei siinä tarvitse omistusasuntoa myydä. Yliopistossa voi myös opiskella omaan tahtiin, jopa muutamassa vuodessa, jos vain rahkeet riittävät. Lisäksi on olemassa paljon 2-vuotisia koulutuksia yo-pohjalla muissa oppilaitoksissa. Nopeamminkin voi edetä kuin kurssitoverit jos vain haluaa. Tarpeeksi fiksu kyllä tajuaa tämän. Sinulla ei ole vain rahkeita eikä motivaatiota opiskeluun. That´s it. Motivoitunut ja fiksu löytää tietoa koulutuksista itsekin.
Ikävä ilmiö,
kertoisitko mistä alasta olet kiinnostunut?
Saisit varmasti osuvampia kommentteja ja neuvoja kiiinnostaako sinua
hoitoala, opetusala,teoreettiset luonnontieteen alat vai
kenties luonnontieteitä soveltavat alat, tekninen ala vai joku muu? Mikä?
Millaisia opiskelualaan liittyviä tai läheltä liippaavia opintoja olet aiemmin suorittanut? Millaisia alaan liittyviä työtehtäviä olet hoitanut?
Kieltämättä yliopistotutkinnot vaativat kyllä ajallista ja älyllistäkin panostusta,
mutta näinhän sen pitääkin olla ja siksi yliopistotutkintoja myös arvostetaan.
Useimmilla aloilla kuitenkin nopea ja lahjakas opiskelija
pystyy kyllä jatkamaan töissä samanaikaisesti ainakin kanditutkintoon asti.
Varsinkin jos motivaatio on kunnossa ja opiskeltavan alan perusasiat ja teoriapohja ovat ennestään tuttuja, kuten sinulle ilmeisesti.
Lisäksi työhistorian vot saada perusteella maksimissaan 18 kk ansiotasoon
sidottua aikuisopintotukea.
Niin tai sitten käyt ihan ammatillisen peruslinjan, ei kukaan kiellä ylioppilasta menemästä ammattilliseenkoulutukseen.
Aika vaativa olet... Ranttu jää ilman.