Nyt on tullut hetki, jolloin on pakko tehdä joku radikaali ratkaisu. Pelottaa tunteiden ilmaisu toiselle, koska ei tiedä hänen tunteistaan varmuutta - luulee ja olettaa että toisellakin on lämpimät tunteet, mutta epävarmuus on aina olemassa, niin kauan kunnes kummankin tunteet on tuota julki.
Lähetin kerran kirjeen, en tiedä menikö perille, koska sitä ei ole koskaan otettu puheeksi. Tarkkaa osoitettahan en tiedä. Olihan se kirje vähän tökerö ja ilmaisin ihastukseni ehkä hieman siten, että toiselle saattoi jäädä tunne etten tarkoita sitä tai leikin vain. Riippuu niin ihmisestä. Oletan myös, että hän olisi ottanut asian käsittelyyn kanssani, mutta oletan hänen kertoneen asiasta myös toiselle henkilölle, koska tämä toinen henkilö ihan kuin olisi toppuuttanut häntä tulemaan luokseni. On kyse paikasta jossa työskentelemme. Nyt hän sitten on aikomassa lähteä sieltä pois ensiviikon jälkeen, jos häntä onnistaa toisaalle. Minulla taasen on ensiviikko lomaa, joten jos haluan häntä nähdä on käytävä siellä alkuviikosta, missä tapaamme. Minäkin meinasin jo kerran lähteä ja hän siitä hätääntyikin tai oli ainakin yllättynyt. Mutta jokin esti minua lähtemästä.
Puhuin hänelle eräästä asiasta, josta rivien välistä saattoi ymmärtää, että tulen kaipaamaan häntä.
Viimeyönä näin hänestä sellaista unta, että hän tarttui arasti käteeni ja tartuin häntä vastaan kädelläni, kuljimme rinnakkain ja tunsin sydämmessäni suurta rakkautta ja pakahtumisen tunnetta. Ennen kuin heräsin huulemme kohtasivat. Ja ennen kuin menin nukkumaan näin tähdenlennon ja toiveeni oli jo valmiina.
Nyt tunnen että selkäni on seinää vasten ja on pakko laittaa itsensä likoon. On pakko uskaltaa. On pakko tehdä jotain. Ja jos joku menee pieleen, ettei se suunnitelmani onnistu, laitan vielä pitkän kirjeen jossa annan ymmärtää tunteeni ja että hänen on tehtävä valinta. Valinta on hänen, rakautta ei voi pakottaa. Toista ei voi omistaa. Mutta haluaisin tutustua ihanaan ihmiseen syvemmin ja katsoa mitä tuleman pitää.
Tulin sairaslomalta ja hän oli siellä töissä. Aloimme juttelemaan. Hän oli ihastuttava. Ajattelin; "En saa ihastua häneen. Hän on minua nuorempikin. jne." Mutta hän oli niin ihastuttava, huomaavainen ja kaikkea muuta niin erilaista ja ihastuttavaa kuin voi olla. Koko ajan hoin itselleni etten saa ihastua, rakastua - mutta kuinkas kävikään? Toisen huomaavaisuudet, rauhallisuus (joka rauhoitti minuakin ihmeellisesti) sai minut koukkuun. Mutta sitten, olin saanut tunnelukkoja ja ne haittasivat suhteen syvenemistä ja jotenkin käperryin itseeni. Hän koki sen varmasti ikävästi, luuli, että pelaan tms. Ja nyt toivon, ettei hän tunne minua kohtaan negatiivisesti. Olen pikkuhiljaa yrittänyt murtautua muurini sisältä, kerätä rohkeutta jne. Välillä en pystynyt katsomaan häntä silmiin, koska pelkäsin paljastuvani tunteissani hänelle, samalla kun pelkäsin yksipuolisia tunteitani ja sitä että nolaisin itseni.
Jatkuu...
Lähetin kerran kirjeen, en tiedä menikö perille, koska sitä ei ole koskaan otettu puheeksi. Tarkkaa osoitettahan en tiedä. Olihan se kirje vähän tökerö ja ilmaisin ihastukseni ehkä hieman siten, että toiselle saattoi jäädä tunne etten tarkoita sitä tai leikin vain. Riippuu niin ihmisestä. Oletan myös, että hän olisi ottanut asian käsittelyyn kanssani, mutta oletan hänen kertoneen asiasta myös toiselle henkilölle, koska tämä toinen henkilö ihan kuin olisi toppuuttanut häntä tulemaan luokseni. On kyse paikasta jossa työskentelemme. Nyt hän sitten on aikomassa lähteä sieltä pois ensiviikon jälkeen, jos häntä onnistaa toisaalle. Minulla taasen on ensiviikko lomaa, joten jos haluan häntä nähdä on käytävä siellä alkuviikosta, missä tapaamme. Minäkin meinasin jo kerran lähteä ja hän siitä hätääntyikin tai oli ainakin yllättynyt. Mutta jokin esti minua lähtemästä.
Puhuin hänelle eräästä asiasta, josta rivien välistä saattoi ymmärtää, että tulen kaipaamaan häntä.
Viimeyönä näin hänestä sellaista unta, että hän tarttui arasti käteeni ja tartuin häntä vastaan kädelläni, kuljimme rinnakkain ja tunsin sydämmessäni suurta rakkautta ja pakahtumisen tunnetta. Ennen kuin heräsin huulemme kohtasivat. Ja ennen kuin menin nukkumaan näin tähdenlennon ja toiveeni oli jo valmiina.
Nyt tunnen että selkäni on seinää vasten ja on pakko laittaa itsensä likoon. On pakko uskaltaa. On pakko tehdä jotain. Ja jos joku menee pieleen, ettei se suunnitelmani onnistu, laitan vielä pitkän kirjeen jossa annan ymmärtää tunteeni ja että hänen on tehtävä valinta. Valinta on hänen, rakautta ei voi pakottaa. Toista ei voi omistaa. Mutta haluaisin tutustua ihanaan ihmiseen syvemmin ja katsoa mitä tuleman pitää.
Tulin sairaslomalta ja hän oli siellä töissä. Aloimme juttelemaan. Hän oli ihastuttava. Ajattelin; "En saa ihastua häneen. Hän on minua nuorempikin. jne." Mutta hän oli niin ihastuttava, huomaavainen ja kaikkea muuta niin erilaista ja ihastuttavaa kuin voi olla. Koko ajan hoin itselleni etten saa ihastua, rakastua - mutta kuinkas kävikään? Toisen huomaavaisuudet, rauhallisuus (joka rauhoitti minuakin ihmeellisesti) sai minut koukkuun. Mutta sitten, olin saanut tunnelukkoja ja ne haittasivat suhteen syvenemistä ja jotenkin käperryin itseeni. Hän koki sen varmasti ikävästi, luuli, että pelaan tms. Ja nyt toivon, ettei hän tunne minua kohtaan negatiivisesti. Olen pikkuhiljaa yrittänyt murtautua muurini sisältä, kerätä rohkeutta jne. Välillä en pystynyt katsomaan häntä silmiin, koska pelkäsin paljastuvani tunteissani hänelle, samalla kun pelkäsin yksipuolisia tunteitani ja sitä että nolaisin itseni.
Jatkuu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täähän taitaa olla ihan pelkkää...
Niin mitä?!
huuhaata.
Se on sun mielipitees ja sulla on siihen oikeus.
Mutta tämä on totta, ikävä kyllä (kun on ikävä, KYLLÄ)
Ja mikä sinä olet tätä huuhaaksi sanomaan, kun et tunne tämän stoorin ihmisiä?
http://www.youtube.com/watch?v=osbJqFTz7Bk
Tämä on totta siis kuten otsikossa.
Mutta täma kiduttava tunne, olisin halunnut sen päättyvän ja aiemmin jotenkin, mutta... Vieraan mukaan en pysty lähtemään, niin kuin laulussa Laura Närhi laulaa. Yksinkertaisesti muut ei kiinnosta ja jos kiinnostaisi, ei tunteeni silloin olisi tottakaan. Tunnen olevani umpikujassa. Välillä olen kokenut hirveät ahdistukset tilanteen takia, kun halua läheisempään tuttavuuteen on ollut, mutta ne tunnelukot ovat olleet esteenä etenemiselle. Hänen olisi oikeus tämä tietää - saisi sitten selityksen kun olen välillä ollut niin kummallinen.
avaat suusi, niin sieltä tulee sitä myöten jotain sanoja kuuluville.
Miten on muuten itsesi laita? Oma tilanteesi? Ajattelin vain kun komentelet rekkaamattomana muita.
Oikeassa olet, en vain tiedä mitä hänelle sanoisin, koska hänkin on ujo. Menee vielä ihan hämilleen tai.... no jotain kuiteskin. En uskalla siksi sitä noin vain töksäyttää.
Yks hassu juttu meillä on ollut. Monesti meillä on ollut sattumalta samoja värejä vaatteissamme yhtä aikaa. Ulkopuolisetkin ovat olleet siitä lähinnä huvittuneita.
:D Hassu juttu. :D
Kyllä kannattaa avata se suu. Se on vaikeata, tiedän sen. Mutta jollet sano mitään, jää tuo tunne kalvamaan sinua. Ihan hyvin kirjoitat, vaikka onkin aika siirappista ja makeaa. Se varmaan johtuu siitä, että haluaisit sanat tunteille, joille ei kunnollisia sanoja välttämättä edes ole. Kun otat asian puheeksi, pidä ilmaisu jotenkin kohtuullisena. Varmasti "tykkään sinusta" on hyvä avaus. Siitä se sitten lähtee, vaikkei välttämättä siihen suuntaan mihin toivot. Mutta jos tunteet kohtaavat, on se tajunnan räjäyttävää.