Eli siis... oon 16v poika, oon lukion ekalla. Oon ollut jo pitkään, 7lk lähtien masentunut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Oon alkanut miettimään, onko mun elämässä mitään elettävää, ja onko se parempi jos tekisin itsemurhan? Mulla on yks kaveri, joka on mua vuoden nuorempi, paras kaveri mitä olla voi, vaikka nähdään vain pari kertaa kuussa kunnolla ei se haittaa. Kun on tosiystävä niin se milloin näkee toisensa nii ei oo paskankaa väliä :) Mutta siis, mua on kiusattu koko mun pieni elämä, ei mua enään kiusata mut syrjitään joo. Mulla ei oo kavereita mun luokalla joihin luottaisin, tai osaisin luottaa siihen että joku haluaa olla mun kaveri... Kun mua on kiusattu pienenä niin vitusti, syrjimistä sekä tytöiltä ja pojilta on siinä halut menny elämään. Mulla on oikeestaan vaan yks kaveri, yksi mutta paras. se on tärkein ystävä mitä mulla on koskaan ollut
Kannattaako mun enään elää?
foreveralone96
7232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Halaus täältä heti 25 tytöltä !!!! Itse en ollut seurustellut yhtään vielä 16-17 vuotiaana. Ekan kerran seurustelin 18 v... Kännätä ei tarvitse, eikä pidä, liikaa, mutta pari bisseä helpotti juttelua kyl.
Mua kanssa kiusattu koulussa yms... Aina ei oo ollut helppoa. Nykyään suurimmaksi osaksi olen yksin, koska ei jaksa koulun ohessa muuta. Ja koulussa ei ole kavereita. "Teini-ikää" voi kyllä jatkaa parin vuoden jälkeenkin, tai ainakin on aikaa tehdä kaikenlaista. Itselläni oli ihan hauskaa 18-21 v, nyt ei enää oo niin hauskaa kun olen yksin. Mutta kyllä 18-30 kerkiää ja pystyy teken vielä paljon kaikkea! Itsestäkin on tuntunut että mulla on jäänyt monta vuotta elämättä nyt tässä taas kun oon ollut vaan yksin.. Mustakin tuntuu, ettei aina jaksais kaverille valittaa.
Laita treffi-ilmoitus tänne suomi24 tai sitä kautta jotain tyttöä, siellä on kai nuoriakin. Tai kirjoittele irc-galleriassa tms. jollekin ystävällisen oloiselle tytölle/tytöille..
Jos oot koulussa tms. juttele vähän jotain jollekin "ujon oloiselle" tai mukavalle/kiltin oloiselle mimmille. Mistä kaverisi löysi tytön? Olisiko teillä yhteisiä tuttavia joihin voisi tutustua tai voisitko löytää samaan tapaan kuin ystäväsi löysi?
Itse oon just hakeutunut päälääkäriin viime vuosien vuoksi, ehkä säkin voisit hakeutua terveyskeskuksen psykologille jutteleen vähän elämästäsi, se voisi myös helpottaa oloa.
Menneisyys voi olla vaikea, ja välillä voi tulla aina taas vaikeaa, mutta aattelen itse että olen täällä olemassa niin kauan kuin henki pihisee... Tänäänkin oli tosi paska päivä, mutta aion vaan sinnitellä vaikka olis kurjakin olo.
Ainakin kannattaa vaikka katsella leffoja, telkkaria tai olla netissä tai muuten puuhata vähän jotain, niin se voi hetkeksi karkoittaa kurjan olon huonoina hetkinä. Ja nää kaverias aina kun pystytte
Täällä keskusteluissa (yksinäisyys palsta) oli paljon muita yksinäisiä ihmisiä myös, ja he suunnittelivat jotain tapaamistakin yhdessä pelaamisen merkeissä.
Masennus voi tulla ikävistä kokemuksista, mutta siihen myös kuuluu oireena sellaiset mitä nyt pohdit... Toivon että jaksaisit silti vielä. Olen itsekin hakenut itselleni apua, koska haluan voida paremmin, ja sitten pystyisin ja jaksaisin yrittää asioita, joita elämääni haluan.
On Täysin mahdollista, että löydät vielä kaverin tai kavereita, ja naisen löytäminen on myös täysin mahdollista! Itse oon joskus tavannut yhden pojan irc-gallerian kautta. Menee vaan vähän runoilemaan jollekin tytölle :). Mulle joskus se poika laittoi ensin jonkun aikaa vähän kehuja ja kyseli mitä teen yms. yleistä, ja sitten myöhemmin kysyi haluasinko tavata. Useammallekkin tytölle voi kirjoittaa.
Myös festareilla ja konserteissa olen päässyt juttusille vastakkaisen sukupuolen kanssa. Koulusta en ole löytänyt paljoa omia kavereita, mutta töistä sitten muutamia on löytynyt.
Lukion jälkeen voi tehdä esim. varastohommia jakelukeskuksessa tms. hommaa, saa rahaa, itsevarmuutta, työkokemusta ja usein on nuoria tyyppejä töissä.
Lisään vielä, että jos löytyy jotain töitä, niin se voi tietenkin olla jotain työtä mikä sua kiinnostaisi itseä paljon, tai sitten just esim. varastotyötä (esim. tuoretuote/tukku, clas ohlson, keskon jakelukeskukset, lidl, ) autolähettinä vaikka jossain kuljetusfirmassa, citymarketissa tai prismassa tms. on kaupanhoitotöitä joissa ei tarvi olla kassalla. Muitakin varmaan on, sen mukaan mistä itse pitäisit.
Töistä on hyvät mahdollisuudet löytää juttuseuraa ja ehkä kaverikin. Töissä voi jutella töistä, ja usein on muitakin nuoria työntekijöinä, niin siitä pikkuhiljaa voi syntyä luottamus ja saada kaverin. Maailmassa on tosi paljon ihmisiä, hyvällä onnella työpaikalla voi olla joku hiukan samanhenkinen kuin itse. Sekin on hyvä vaikka olisi vaan vaikka 10% samanhenkinen ja olisi joku aihe mistä voi jutella.
Voisin halata sua oikeesti, jos näkisin sut. :)
Olisiko teillä muilla rohkaisua tai kokemusta siitä, että tulevaisuus voi kuitenkin antaa vielä hyvää?
joo, no siis. psykologista tusin on apua kun no en oikee osaa avautua, tai siis kun no oon poika/mies ja nii. vähä kliseistä joo. mut siis no sille kaverille aina sillontällön puhun ja jne ja siit on ollu tosi paljon apua :) ja no työnteosta et no asun suuressa kaupungissa nii tääl ei pääse kauhean helposti esim hyllyttämään jne että ainoa mitä alle 18v saa on mainosten jakaminen.. sitä teen.. ainakin saaa liikuntaa :DD mut nii, kyl mä pari tyyppiä tunnen sen kaverin kautta, mut kun on ollu kiusattu ja syrjitty oikeestaan koko elämäsnä nii vaikea luottaa, se syrjintä on pahimmillaan aiheuttanu sen et no seksuaaliset halut on nollassa. tai siis syrjimisen takia tullu kun ei kelpaa kenellekkään ja on pelko siitä ettei kelpaa... :/ koulussakaan ei oikeen oo ketään. tai meillä yläaste lukio samassa rakennuksessa niin välil näkee sitä kaveria sen luokkalaisia (suosittua porukkaa) ne hyväksyy mut ja on aina ollu reiluja :) ja sillontällön tulee käytyä...röökillä(joo paha tapa :DD ) niiden kaa ja nopee vaihtaaa kuulumiset. Ja kyl me aina moikataa jokapäivä koulus ku nähää jne :) ja joskus 8-9lk, oikeestaa 8lk oli välil tosi alakulosia/paskoja päiviä nii tää kaveri aina ku moikkas jne tuli parempi fiilis jne. ihan vaa se et sano moi :) onneks tää tyyppi tuli samalle yläasteelel ku mää, oltii samal ala-asteel jne :) mut nii on siit ollu paljon tukea, mut en voi koko elämääni olla vaan yhen hyväkaverin/ystävän varassa.. mut saa ny nähä kyl toi kaveri voi sit jos nyt ei saa esim naista nii parin vuoden päästä olla henkisenä tukena jne et voi tutustuu
Mulla on hyvä vinkki mee amikseen se helpottaa
Hah, amiksessa yleensä sitä vittumaista porukkaa vasta riittää.
Joo itse olen lukion toisella nyt eikä minullakaan liiemmin kavereita tai tyttöystävää ole osittain johtuen samoista syistä kuin sinulla ja osittain siitä että asun todella pienellä paikkakunnalla jossa ei ole oikein tullut ketään semmoista vastaan jonka kanssa olisi kunnolla keskusteltavaa jostain yhteisestä aiheesta, ns. small talkissa en nyt erityisen hyvä ole ja täällä ei muutenkaan koulun ulkopuolella tapahdu juuri mtn missään (ellei sitten tunne tiettyjä ihmisiä)...
Anyway, vaikka minuakin kyllästyttää kaikki ja on jatkuvasti tyhjä olo niin ei se itsemurha todellakaan ole mihinkään mikään järkevä ratkaisu. Tulevaisuus on sinun käsissäsi, kaikenlaisista henkisistä traumoista on mahdollista palautua ja tulla ehjemmäksi ihmiseksi.
Tulevaisuudessa elämäsi voi muuttua ihan täysin, paljon paremmaksi, kun taas kuoleman jälkeen ei uutta elämää ja mahdollisuuksia luultavasti ole. Lukion jälkeen voit pyrkiä täysin uuteen parempaan elämänvaiheeseen ja jättää vanhan taakse, niin minäkin aion.
Oon 20v tyttö, ja itsellä ollut samoja ongelmia. Puhumalla saa ajatukset pois hetkeksi ja jos kaveri seurustelee, nii se alku on semmosta ihanaa et on vaan sen oman kullan kanssa, mut jos se on sun kaveri ni ei se sua unohda :) pärjää