Rikokset täytyy ilmoittaa aina poliisille. Myös rippi-isä on velvollinen ilmoittamaan poliisille hänelle ripissä kerrotuista rikoksista. Näin opettaa Raamattu, omatunto ja Pyhä Henki.
Rippi-isän tulee myös siksi ilmoittaa aina vakavat rikokset poliisille, koska hän on velvollinen noudattamaan kultaista sääntöä rikoksen uhria kohtaan. Rippisalaisuudesta Raamatussa ei puhuta mitään, niin on todettu myös SRK:n uusimmassa vuosikirjassa 2012 sivulla 90.
Room. 13:
1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat.
2 Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion päällensä.
3 Sillä ne, jotka vallan päällä ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljätä, niin tee hyvää, ja sinä saat häneltä kiitoksen.
4 Sillä hän on Jumalan palvelia sinun hyväkses. Vaan jos sinä pahaa teet, niin pelkää; sillä ei hän miekkaa hukkaan kanna; sillä hän on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
5 Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden.
Ef. 5:11
Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.
2. Kor. 4:2
Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.
Kultainen sääntö on Kristuksen määräämä:
Luuk. 6:31
"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. [Matt. 7:12]
Herättäjämme Lars Lewi Laestadius salaripistä ja siinä kerrottujen asioiden salaamisesta:
"Lutherus tosin poisti salaripin käytännöstä, mutta se on vielä jälellä kirkkolaissa salaisen synnintunnustuksen nimellä, waikka maallinen laki waatii julkista synnintunnustusta rikolliselta. Tuomarin ahkeroiminen tarkoittaa juuri sitä, että hän saisi taiwutetuksi rikollisen rehelliseen tunnustukseen. Minkätähden on siis kirkkolaissa suotu kunnianperkeleelle suurempia oikeuksia, niin että syntisellä on sekin oikeus, että saapi wastaanottaa wakuutuksen syntein anteeksisaamisesta salaisen tunnustuksen nojalla, waikka hän on wielä perkeleen wallassa ja ehdolliseessa synnissä? Hän ei suinkaan ole luopunut perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa, kun ei tahdo tunnustaa syntejänsä julkisesti, waan waan salaisesti papille, joka on henkensä uhalla welwollinwn salaamaan rikosta, waikka totuus waatii, että rikos on tulewa ilmi armon ajassa, kun se kaikessa tapauksessa täytyy tulla julki ijankaikkisuudessa. Yleinen laki on tässä kohden lähempänä ijankaikkisen oikeuden waatimuksia, kun se säätää, että se, joka salaa toisen rikoksen, hän on osallinen siinä. Mutta kirkkolain mukaan pappi on welwoitettu salaamaan toisen rikosta. Tämä ei ole mitään johdonmukaisuutta lain laadinnassa. "
Lars Lewi Laestadius (Lähteet: Dårhushjonet, § 932. Ens Ropandes Röst i Öknen 1854, 7—9)
1. Tim. 5:
20 Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä rukoilen Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen ja valittuin enkelien edessä, ettäs nämät pidät ilman valitsemista, ja älä mitään tee toisen puolta pitäin.
22 Älä pikaisesti jonkun päälle käsiäs pane, ja älä ole muiden synneistä osallinen: pidä itses puhtaana.
Silloin kun asioiden kertomisesta (jollekin) ei ole hyötyä rikosten uhreille, niin kultaista sääntöä tulee noudattaa ripittäytyjää kohtaan, eli siinä tapauksessa ja siinä mielessä on Raamatun mukaista soveltaa rippisalaisuutta, vaikka rippisalaisuudesta ei sinänsä Raamatussa mitään puhutakaan. Raamatussa kielletään ainoastaan sellainen lähimmäisen salaisuuksien paljastaminen, joka tehdään panettelutarkoituksessa. Esimerkiksi rikosten poliisille ilmoittaminen tai varastamisesta varkauden uhrille kertominen eivät ole panettelua, vaan kultaisen säännön noudattamista.
Rippi-isän tulee myös siksi ilmoittaa aina vakavat rikokset poliisille, koska hän on velvollinen noudattamaan kultaista sääntöä rikoksen uhria kohtaan. Rippisalaisuudesta Raamatussa ei puhuta mitään, niin on todettu myös SRK:n uusimmassa vuosikirjassa 2012 sivulla 90.
Room. 13:
1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat.
2 Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion päällensä.
3 Sillä ne, jotka vallan päällä ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljätä, niin tee hyvää, ja sinä saat häneltä kiitoksen.
4 Sillä hän on Jumalan palvelia sinun hyväkses. Vaan jos sinä pahaa teet, niin pelkää; sillä ei hän miekkaa hukkaan kanna; sillä hän on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
5 Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden.
Ef. 5:11
Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.
2. Kor. 4:2
Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.
Kultainen sääntö on Kristuksen määräämä:
Luuk. 6:31
"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. [Matt. 7:12]
Herättäjämme Lars Lewi Laestadius salaripistä ja siinä kerrottujen asioiden salaamisesta:
"Lutherus tosin poisti salaripin käytännöstä, mutta se on vielä jälellä kirkkolaissa salaisen synnintunnustuksen nimellä, waikka maallinen laki waatii julkista synnintunnustusta rikolliselta. Tuomarin ahkeroiminen tarkoittaa juuri sitä, että hän saisi taiwutetuksi rikollisen rehelliseen tunnustukseen. Minkätähden on siis kirkkolaissa suotu kunnianperkeleelle suurempia oikeuksia, niin että syntisellä on sekin oikeus, että saapi wastaanottaa wakuutuksen syntein anteeksisaamisesta salaisen tunnustuksen nojalla, waikka hän on wielä perkeleen wallassa ja ehdolliseessa synnissä? Hän ei suinkaan ole luopunut perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa, kun ei tahdo tunnustaa syntejänsä julkisesti, waan waan salaisesti papille, joka on henkensä uhalla welwollinwn salaamaan rikosta, waikka totuus waatii, että rikos on tulewa ilmi armon ajassa, kun se kaikessa tapauksessa täytyy tulla julki ijankaikkisuudessa. Yleinen laki on tässä kohden lähempänä ijankaikkisen oikeuden waatimuksia, kun se säätää, että se, joka salaa toisen rikoksen, hän on osallinen siinä. Mutta kirkkolain mukaan pappi on welwoitettu salaamaan toisen rikosta. Tämä ei ole mitään johdonmukaisuutta lain laadinnassa. "
Lars Lewi Laestadius (Lähteet: Dårhushjonet, § 932. Ens Ropandes Röst i Öknen 1854, 7—9)
1. Tim. 5:
20 Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä rukoilen Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen ja valittuin enkelien edessä, ettäs nämät pidät ilman valitsemista, ja älä mitään tee toisen puolta pitäin.
22 Älä pikaisesti jonkun päälle käsiäs pane, ja älä ole muiden synneistä osallinen: pidä itses puhtaana.
Silloin kun asioiden kertomisesta (jollekin) ei ole hyötyä rikosten uhreille, niin kultaista sääntöä tulee noudattaa ripittäytyjää kohtaan, eli siinä tapauksessa ja siinä mielessä on Raamatun mukaista soveltaa rippisalaisuutta, vaikka rippisalaisuudesta ei sinänsä Raamatussa mitään puhutakaan. Raamatussa kielletään ainoastaan sellainen lähimmäisen salaisuuksien paljastaminen, joka tehdään panettelutarkoituksessa. Esimerkiksi rikosten poliisille ilmoittaminen tai varastamisesta varkauden uhrille kertominen eivät ole panettelua, vaan kultaisen säännön noudattamista.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Juuri näin on asiat. Raamattu ei kiellä ja Suomen laki kehoittaa ilmoittamaan rikokset poliisille. Se on ainoastaan kirkkolaki, joka on keksinyt rippisalaisuuden. Lukekaa Johannes Alarannan blogia, hän tekee väitöskirjaa tästä asiasta.
Nämä vuosikirjat ja muut Srk:n julkaisut on vl ihmisten korvike Raamatulle. Mitenhän puhujat nyt kääntävät tämänkin asian entisten pyhien seuraajien opetuksiin, tämä on ollut vl liikkeen ehdoton puolustus rikosten salaamisen oikeutuksessa. Näin opit muuttuu kun ne lähtevät ihmisestä. Jos vl liike olisi perustanut uskonsa Raamattuun, ei tätäkään takinkääntöä tarvitsisi tehdä. Seuroissa on lukemattomat kerrat sanottu puhujien suusta että anteeksiannettuihin synteihin ei saa enää palata. Tämä rippisalaisuuden romutus tarkoittaa myös sitä että jos jotakin henkilöä on loukattu niin se ei ole sovitettu ripissä eikä yleisessä saarnassa vaan on sovittava loukatun kanssa ja korjattava esim. pahat puheet ja valheet niin laajasti kuin on aiheuttanut vahinkoa. Piste.
Kysymyksessä ei ole koko kristillisyyden takinkääntö, vaan kysymys on siitä että yksittäiset uskovaiset ja yksittäiset puhujat ovat olleet väärässä käsityksessä asiassa. Esimerkiksi minulle ja monille muillekin vl-uskovaisille on ollut aina selvä asia ettei Raamatussa lue mitään rippisalaisuudesta. Nyt vaan sama asia todettiin SRKn vuosikirjassa.
Rikostensalaamisrippi on katolilaista hapatusta, joka on jäänyt luterilaiseen kirkkoon hapatukseksi ajalta ennen uskonpuhdistusta 1500-luvun alusta.
Vastahan T:H sanoi, että rippisalaisuus on ehdoton. Tälläkin palstalla sitä puolustettiin kiivaasti kunnes myllytysten jälkeen kukaan ei löytänyt Raamatusta siihen perusteita.
Päinvastoin Raamattu ja Pyhä Henki tuo rikokset valoon ja tuomittavaksi ja hyljättäväksi.
Teitä takinkääntäjiä ja valheopissa olleita riittää.
Raamatun mukaan kuitenkin, ensin on armo ja sitten totuus. Eli, kun rikollinen kohtaa armollisen Jumalan ja saa synnin anteeksi Jumalalta, hänelle armo opettaa kaiken rikoksen tunnustamaan maallisen lain edessä. Hän tekee sen omasta tahdostaan, ja ripin vastaanottajan on häntä siihen kehotettavakin. Mutta jos hän ymmärtää armon, ymmärtää hän myös että totuus tekee vapaaksi.
Juuri niin Hemesti. Aina annetaan katuvalle anteeksi, eikä meidän ihmisten tehtävä ole edes selvittää sitä että onko jonkun katumus riittävää. Sitten parannuksen hedelmänä rikokset kerrotaan myös poliisille ja sovitetaan oikeudessa.
Anteeksiantaminen ei tarkoita rikosten hyväksymistä. Rippi-isäkin on velvollinen varmistamaan että rikokset tulee selvitetyksi esivallan kanssa. Sihen ohjaa myös Herran Jeesuksen määräämä kultainen sääntö rikosten uhreja kohtaan.
Luuk. 6:31
"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. [Matt. 7:12]
Mutta nyt kirkkoon.
Ensin on armo, sitten totuus. Rikoksen tekijälle kuitenkin ensin on totuus ja laki joka herättää tunnon, ellei tätä ymmärrä niin tunto jää sairaaksi eikä armo saakaan totuuden kanssa käsikädessä hoitaa asiaa kuntoon. Tämä on näissä pedofilia ja insesti jutuissa jäänyt tähän, armo on erotettu totuudesta väkivalloin, siihen on seurakunta antanut hyväksynnän näiden väärien opettajien pelossa. On tärkeää tunnustaa opin vääryydet jotta Jumalan kunnia saa sen arvon joka sille kuuluu.
Nimimerkille "Cit":
Niin jos eí ole vielä tunto herännyt, eli jos hän ei vielä tunnusta tekojaan tai jos hän vähättelee tekojaan niin on tarvetta lain saarnalle ensin. Sitten vasta kun hän tunnustaa syntinsä niin hänelle voidaan saarnata anteeksi. Kuka tahansa voi kertoa rikokset poliisille.
Jos rikollinen ei sitten suostukaan parannuksesta huolimatta tunnustamaan kaikkia rikoksiaan kaunistelematta poliisille ja oikeudelle, niin hän syyllistyy uuteen syntiin joka on kuolemansynti ja samalla hänen päällensä tulee nekin kaikki synnit jotka hän oli aiemmin saanut anteeksi, niin kaikki anteeksisaaminen peruuntuu. Sellaisessa tapauksessa rikollisesta on taas tullut epäuskoinen. Sama juttu jos rikollinen ei tosissaan yritä maksaa kaikkia korvauksia uhrille, niin sekin on taas laiminlyönnin kuolemansynti. Lakia taaskin sitten sille ensin ja sitten jos katuu niin annetaan anteeksi. Mutta jos hän jatkaa samaan malliin niin hän palaa siihen kuolemansyntiin ja anteeksisaaminen taas peruuntuu menettää taas elävän uskon.
Mutta katuvalle annetaan aina ensin anteeksi. Katuvalle on aina ensin armo ja sitten sitä seuraa totuus. Jos totuus ei pääse versomaan sydämen maaperästä, niin se on sen merkki että vanhurskauskaan ei enää paista sellaiseen maahan taivaalta, vaan sydämessä on taaskin usko kuollut.
Ps. 85:
7 Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.
8 Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.
9 Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;
10 Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;
11 Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;
Jaak. 2:24
Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
Ihminen ei tule töiden kautta vanhurskaaksi, mutta hänet osoitetaan töidensä kautta vanhurskaaksi tai jumalattomaksi. Sillä Jumalassa tehdyt työt ovat vanhurskauden töitä, mutta jumalattomuudessa tehdyt työt ovat jumalattomuutta ja syntiä. Vanha osa tekee myös uskovaisella jumalattomuuden töitä, mutta jos ne eivät ole kuolemansyntejä niin ne eivät ole merkki siitä että se ihminen olisi välttämättä hengellisesti kuollut. Mutta kuolemansynnit ja synnin luvallisuus ovat aina varma merkki joista ihminen voidaan osoittaa jumalattomaksi eli epäuskoiseksi.
Hyvin pitkälle niin.
Armo kävi Sakkauksenkin edessä, ennen parannusta.
Synti tehdään Jumalaa vastaan, mutta anteeksi pitää pyytää Jeesukselta, sillä Jumala ei kuule ihmistä.
Hän on antanut kaiken vallan Pojalleen.
Hyvä kirjoitus Hem.
Kes.
pääsihteerit, nykyinen ja edeltäjä ovat puolustaneet rippioppia, mutta ymmärsivätkö he itseasiassa sitä mitä he puolustavat
Sinulla lienee jokin toinen Raamatun paikka, koska haluat Raamatun mukaan puhua, mutta sanoiko Jeesus ristillä ensin ryövärille armahtavat sanat, vai tunnustiko ryöväri Jeesukselle tekonsa ennen sitä?
Entä toinen ryöväri, mikä hänen osansa oli? Kuuluiko armo siis hänellekin, kuten väität: ensin armo, sitten totuus?
Sinun kuvaamassasi järjestyksessä on suuri, ellei peräti väistämätön mahdollisuus armonvarkauteen, rakas ystävä.
Nyt olet sekoittanut omantunnon heräämisen ja totuuden tuntoon tulemisen keskenään. Ne ovat kuitenkin eri asioita.
Uudestisyntymistä eli armon saamista ei voi tapahtua katumattomalle ihmiselle. Se ryöväri joka ei tehnyt parannusta, ei myöskään osoittanut minkäänlaisia katumuksen merkkejä. Siksi Herra Jeesus ei myöskään julistanut hänelle evankeliumin synninpäästöä. Mutta sille toiselle ryövärille Herra Jeesus julisti Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön koska hän oli tunnoltaan herännyt eli katuvainen, mikä tuli ilmi siinä että hän pyysi Herralta Jeesukselta armahdusta: -"Muista minua valtakunnassasi". Herra Jeesus julisti sitten hänelle Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön: -"Totisesti, tänä iltana me näemme paratiisissa".
Se ryöväri tuli totuuden tuntoon vasta sen jälkeen kun Herra Jeesus oli julistanut hänelle Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön. Siispä ensin armo ja sitten vasta totuus.
Kylväjävertauksella yritän havainnollistaa asiaa:
-Katumus on sitä että Jumala on saanut muokata ja lannoittaa sydämen maaperän otolliseksi viljelysmaaksi.
-Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön julistaminen ihmiselle on sitä että siemen heitetään maahan. Totisella tavalla katuvaisen ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa myös sitä että sydämen maaperästä kitketään sillä hetkellä pois kaikki rikkaruohot, rikkaruohojen juuret ja rikkaruohojen siemenet. Kaikki mikä ei ole Taivaallisen Isän istuttamaa niin se kitketään pois juurineen.
-Siemenen itäminen on sitä että ihminen uudestisyntyy. Vanha siemen kuolee siinä ja uusi elämä versoo. Tämä edellyttää sitä että armoaurinko eli Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästö "paistaa" sydämen viljelysmaahan. Armon aurinko on se Kristuksen vanhurskaus joka katsoo alas armotaivaasta (=Jumalan valtakunnasta), ja siemenen itäminen on seurausta siitä. Kun ihminen uudestisyntyy niin silloin "totuus versoo maasta", eli Jumalan valtakunnan siemen saa silloin itää ja versoa ihmisen sydämen maaperästä.
-Hyvä kylvömaan ravinteikas multa ja verson juurtuminen on myös sitä elävään uskoon päässyt ihminen saa juurtua Jumalan valtakuntaan eli Kristuksen seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen ruumiinjäseneksi eli Jumalan valtakunnan armohoitoon siten että hänellä on osallisuus toisten Jumalan lasten kanssa seurakuntayhteydessä siten että Herran Jeesuksen puhdistava veri saa kiertää hänessäkin niin että hänkin säilyy elävänä ja puhtaana Kristuksen ruumiin ruumiinjäsenenä. Toisetkin uskovaiset ihmiset ovat omalta puoleltaan vain multaa ja sontaa(=syntinen ja epätäydellinen), mutta silti Jumalan valtakunnan aarre eli kultainen kynttilänjalka on kätkettynä sinne multaisen ja sontaisen pellon pinnan alle. Kultainen kynttilänjalka ja Pyhä Henki on meillä uskovaisilla siis savisissa astioissa. Ja Jumalan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Pelto on nykyään vanhoillislestadiolaisuus. Jumalan valtakunta eli Pyhähenkiseurakunta on se kultainen kynttilänjalka eli aarre joka on kätketty sinne peltoon. Silti se joka haluaa aarteen omakseen, hänen on "myytävä"(=hyljättävä pois) pois kaikki entinen hengellisyytensä ja ansionsa ja "ostettava" se koko pelto omakseen saadakseen sen aarteen itselleen, joka tarkoittaa sitä että hän ei voi saada sitä aarretta ellei hän tule itse juurrutetuksi siihen peltoon (=toisiin uskovaisiin ihmisiin Hengen siteen, seurakuntayhteyden ja Jeesuksen veren osallisuuden kautta) johon se aarre on kätkettynä.
-Orjantappurat ovat synninluvallisuus ja väärä arvojärjestys, jotka ovat sitä että uudestisyntynyt ihminen kuolee hengellisen kuoleman ja palaa takaisin katumattomuuteen. Katumattoman ihmisen pitää taas saada katumuksen armo jotta Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästö voisi uudestisynnyttää hänet. Elävässä uskossa oleva ihminen ei salli orjantappuroiden kasvaa sydämensä maaperässä, vaan hän laittaa tarttuvan synnin (=orjantappuroiden juuret ja siemenet) pois jo ennenkuin se ehtii versoa, elikkä ennen kuin synnit ehtivät tulla luvallisiksi tai (mikään asia) uskonasioita tärkeämmäksi(=epäjumaliksi). Jos orjantappurat versovat/kasvavat ihmisen sydämen maaperässä niin se on sen merkki siitä että on jo tapahtunut hengellinen kuolema. Hengellisesti kuolleen ihmisen on saatava katumuksen armo ja uudestaan synnyttävä jotta hän voisi taas päästä takaisin hengellisesti eläväksi.
-Kun siemen pääsee kasvamaan tähkäpäätä ja siitä tulee satoa, niin se tarkoittaa sitä että ihminen säilyy elävässä uskossa luonnollisen elämänsä loppuun asti ja hänen iankaikkinen sielunsa korjataan taivaan satoaittoihin.
>>>>Toisetkin uskovaiset ihmiset ovat omalta puoleltaan vain multaa ja sontaa(=syntinen ja epätäydellinen), mutta silti Jumalan valtakunnan aarre eli kultainen kynttilänjalka on kätkettynä sinne multaisen ja sontaisen pellon pinnan alle. Kultainen kynttilänjalka ja Pyhä Henki on meillä uskovaisilla siis savisissa astioissa. Ja Jumalan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Pelto on nykyään vanhoillislestadiolaisuus.
"Kysymyksessä ei ole koko kristillisyyden takinkääntö, vaan kysymys on siitä että yksittäiset uskovaiset ja yksittäiset puhujat ovat olleet väärässä käsityksessä asiassa."
Kääntele vain takkejasi, mutta älä poistata asiallisia kommentteja! Vai etkö kestänyt sitä, kun sanoin, että TV-syntiä ei enää ole?
Ei se ole minun syy, jos SRK ei tuota ole kaikille kertonut, miksikähän?
Kenellä on valtuudet poistella viestejä?
Poistamisessa ei näytä olevan mitään järkeä.
Yksittäisiä ihmisiä mollataan rajusti ja viestit pysyvät täällä. Sitten kun vl-yhteisöstä ja SRK:n virallisesta opetuksesta kirjoittaa jotain mukamas liian yleistävää, niin se kai nähdään sääntäjen vastaisena ja ne poistetaan aika pian.
Onneksi sentään hetken ehtivät olla täällä niin joku sentään näkee!
Kyllä, olen huomannut saman! Ei kärsi kertoa totuutta tai kysyä yhtään mitään näistä SRK:n ristiriitaisuuksista, takuuvarmasti poistetaan aina.
Senvuoksi tänne ei juuri viitsi enää kirjoittaakaan.
YKSIKÄÄN vl-uskovanen lastenraiskaaja ei ole itse ilmoittautunut poliisille, vaikka ovat pyytäneet jokaisen raiskaamiskerran jälkeen anteeksi uhriltaan ja näin sitoneet uhrin rippisalailuunne.
Voiko tästä päätellä, että vl-uskonnon parannus on pätemätön eikä siinä ole Pyhää Henkeä?
Oliko ylempänä ollut ote LLL:n puheesta myös SRK:n vuosikirjassa?
Jos oli, niin todella hyvä asia!
Luulisi vl-puhujien soveltavan sitä saarnoihinsa tänäkin iltana. Eikä aina niin, että anteeksiannetut synnit ovat niin anteeksi, ettei niitä saa muistella enää sanallakaan eikä kaivella armon pohjattomasta merestä.
Sitä ei ollut siinä vuosikirjassa.
OK.
Edellinen kommenttini oli näköjään täällä liian asiaton!
Tästä on taas poistunut monta viestiä, minun kirjoittamat myös.
En tiedä, miksi omaa totuutta ei saa sanoa. Sitä mitä on itse kokenut ja miten se on muovannut käsityksiä vl:sta.
Monta viestiä lähti pois äskettäin.
Ehditkö nähdä vastaukseni?
Aika hankalaa keskustella, kun viestit poistuvat nopeasti.
Mahdotonta.
VL_pedofiiliskandaali on SRK:lle niin kova paikka, että se poistattaa kaikki itselleen epämieluisat viestit.
Eniten ihmetyttää yllpito, joka alistuu tähän SRK:n mielivaltaan.
Luulen, että ylläpidon toiminnan ihmettely ja SRK:n yhdistäminen siihen on niin paha asia, että tämäkin poistuu melko pian.
Jos se olisi vain jotain arvailua ja liiottelua, niin varmasti saisi jäädä kuten muutkin vastaavat valheelliset viestit?
Jokuhan tässä mättää, kun mikään kritiikki ei saa enää jäädä vaan poistetaan kaaressa.