Yksinäiset ihmiset ovat epäsosiaalisia ja epäsosiaalisuus johtuu perimästä. Eivät sosiaaliset ihmiset halua olla epäsosiaalisten kanssa tekemisissä. Toisaalta epäsosiaaliset pärjäisivät keskenään, mutta eivät löydä toisiaan koska ei ole sosiaalisia piirejä josta etsiä. Yksinäiset tulevat katoamaan vuosisatojen kuluessa koska ennenpitkää kaikki lisääntymään päässeet ihmiset ovat sosiaalisia.
Yksinäisyys on geneettistä
yksinäisyys ikuista?
16425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi olla että se johtuu osittain perheeltä opituista malleista, miten toimia ihmisten parissa. Mikäli omat vanhemmat eivät koskaan kutsu vieraita kylään, eivät soittele tai pidä yhteyttä sukulaisiin, todennäköisesti heidän lapsensakaan ei koulusta kavereita kotiin pyydä ja osaa sillä tavoin toimia ystävien saamiseksi. Myös perheeltä opitut epäsosiaaliset toimintamallit ja aggressiivinen käytös usein heijastuu lapsen ihmissuhteisiin. Toisaalta yksinäisyyteen vaikuttaa myös koulukiusaaminen ja mielenterveysongelmat. Osalle ei ehkä löydy samanhenkistä seuraakaan? Jo pieni vauva on sosiaalinen, hymyilee nähdessään ihmsikasvot ja hakee katseellaan ihmiskasvoja. Mikäli ihmisellä ei olisi sosiaalisuus geeneissä, se ei olisi selvinnyt eloonjäämiskamppailussa..
Et ymmärtänyt täysin, epäsosiaalisetkin ovat tottakai jossain määrin sosiaalisia. Mutta todellinen sosiaalisuus tarkoittaa tänä päivänä ihmistä joka on kokoajan äänessä ja mikäli muutkin ovat äänessä, korottaa omaa ääntään jotta tulisi varmasti kuulluksi. Ihminen joka roikkuu joukon mukana mutta ei pidä itsestään meteliä, ei ole aidosti sosiaalinen vaan on vaarassa tippua tuohon epäsosiaalisuuden suohon. Geenit määrää sen kuka metelöi ja kuka ei. Kulttuuri ei vaikuta niin paljoa kuin luulisi. Jos tarkastellaan 100 vuoden takaista ja nykyistä Suomea, on täällä tapahtunut uskomattoman nopeasti geenien vaihtuminen ja nykyään suuri osa on näitä äänekkäitä ihmisiä.
Yksinäisyys ja, että ihmiset eivät löydä toisiaan on juuuri sitä mitä maailmalla päättäjät salaa haluavat. Onhan se järkeenkäyvää kun katsoo millaista väestönkasvu maailmassa on. Heikomman aineksen lisääntymistä ei kukaan toivo.
Nykyinen kova työttömyyskin maailmalla johtuu juuri siitä, että päättäjät eivät todellisuudessa edes halua, että kaikilla ihmisillä olisi työtä ja sosiaalista elämää vaan tehdään tietystä osasta ihmisistä salaa heikompaa ainesta. Heikompaa ainesta (työttömiä) sosiaaliset ihmiset karsastavat, miehet ja naiset eivät tätä heikompaa ainesta arvosta. Tällä tavalla saadaankin hillittyä väestönkasvua maailmassa jonkunverran.
voiko siihen metelöivään ja täysin järjettömään apinalaumaan edes omia lapsia laittaa????
Omat vanhempani eivät pitäneet mitään yhteyttä sukuunsa, kumpikaan. Heillä ei myöskään ollut ystäviä. Lomilla emme tehneet mitään yhdessä, ei lomamatkoja eikä mitään muutakaan mukavaa.
Eipä ihme, että me lapset olemme yksinäisiä. Vanhemmillani oli sentään toisensa, meistä kolmesta lapsesta vain yksi on onnistunut saamaan perheen, ja hänenkin suhteensa on kaikkea muuta kuin kypsä ja aikuinen.
Yksinäisyys on sosiaalisen perimän seurausta melko pitkälle, ei niinkään geenien tuottamaa. Jos on geneettinen taipumus johonkin, se toteutuu vain jos ympäristö on sille suotuisa. Yksinäisyyteen kasvaneelta ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot ja siksi hän jää yksin.
Minun mielestä yksinäisyys voi johtua monesta syystä, eikä se ole aina geneettistä. Aina ei saa ystäviä, vaikka haluaisi. Ysinäisyys ei ole siis aina omaa syytä.
No kenen syytä se sitten on? Yhteiskunnan vai? Ystäviä saa jos on sosiaalisia taitoja.
En usko yleisemmällä tasolla geneettiseen perimään yksinäisyyden osalta,
Nuo jo varhaislapsuudessa opitut tavat ja mallit ennemminkin seuraavat
monella läpi koko elämän, aina toki löytyy poikeeustapauksia puoleen jos
toiseen.
Nuorempana ärsyynnyin paljonkin laulun säkeestä 'se sukuvika on kun suksi
ei luista', iän karttuessa sen on sitten oppinut vähitellen hyväksymään jollain
tapaa ja tajuamaan, noinhan se täällä menee.
Itse uskon, että yksinäisyys riippuu sekä perimästä että ympäristöstä, kuten moni muukin asia. Esimerkiksi minun vanhempani olivat/on sosiaalisia ihmisiä, heillä oli/on monia ystäviä ja muistan lapsuudestani miten usein he näkivät noita muita. Toisella veljelläni on myös rikas sosiaalinen elämä, paljon ystäviä ja oma perhe.
Sitten taas minulla ja nuoremmalla veljelläni ei ole oikeastaan kuin toisemme. Käymme yhdessa kaupassa, ja olemme muutenkin paljon yhteyksissä sosiaalisen median kautta. On toki meillä molemmilla myös hyvät välit tähän sosiaaliseen veljeemme, mutta enemmän olemme tekemissä toistemme kanssa, kuin hänen.
Tästä omasta kokemuksestani olenkin tullut siihen lopputulokseen, että myös perimällä on osansa yksinäisyyden kehittymisessä, eikä yksinäisyys tule sosiaalisena konstruktina häviämään, vaikka seksuaalivalinnassa meitä yksinäisiä miehiä sorsitaankin. Onhan niitä yksinäisiä naisiakin, jotka kuitenkin voivat (ainakin teoriassa) hankkia lapsia, ja näin "yksinäisyysgeeni" jatkaa populaatiossa. Ja vaikka eivät hankkisikaan, tuskin on kyseessä mikään yksittäinen geenitekijä, vaan asiassa vaikuttanee moni tekijä. En siis usko, että nuo perintötekijä poistuvat lajistamme, vaikka lapsia hankkisivat enää alfaurokset ja sosiaalisesti kyvykkäät naiset.
Siten nk "rodunparannuksella" ei tässä(kään) asiassa päästä parkkipaikkaa kauemmas. Emmehän me yksinäisetkään sentään täysin asosiaalisia ole, yleisesti ottaen. Tervehdimme esim kaupan kassaa, ja tällä palstallakin voimme , joskus jopa sivistyneesti, vaihtaa ajatuksia.
Yksinäisyys lieneekin yksi seksuaalivalinnan väline lajin parhaan edistämiseksi. Yksinäinen mies ei ole kovin tehokas metsästäjä (kivikauden teknologioilla), muut miehet karsastavat häntä (syystä taikka toisesta), eikä näin ollen suurriistan pyydystys onnistu kovinkaan suurella todennäköisyydellä. Yksinäisen miehen on myös vaikeampi puolustaa (mahdollista) perhettään, nk "pelkuruuden" takia (jota ujouskin pohjimmiltaan on). Täten on luonnollista, että naiset karttavat meitä parinvalinnassa,
Itse olen juuri testaamassa sitä, miten hyvin tämä teoria toimii käytännössä. Kuntosaliharrastuksen kautta olen hankkimassa kunnon lihakset, jonka pitäisi nostaa "osakkeitani" parinvalinnassa, jonka pitäisi tarkoittaa useimpia treffejä. Mutta, sosiaalisten puutteiteni takia, "metsästäjäteorian" mukaan, en tule silti saamaan varsinaista parisuhdetta aikaiseksi. Mikäli siis teoriani on oikea.
Huomatkaa, etten syytä enkä syyllistä naisia, enkä väitä etteikö nainen voisi olla yksinäinen. En vain osaa/pysty miettimään yksinäisen naisen kannalta seksuaalivalinnan teoriaa, eihän minulla ole kokemusta naisena olemisesta. Onkin asiaa pohtineen naisen vastuulla esittää oma näkemyksensä asiasta.
Huvittavia nämä vertaukset alkukantaisiin parinvalintoihin. Oletko mitettinyt sitä, että kaikista älykkäin ei tartte apinalaumaa ympärilleen, koska päihittää kaikki mennen tullen puhtaasti älyllään... Suunnittelu vie aikaa ja vaatii ajattelua. Minun mielestä kaikki älyköt on hottiksia ;D
Parinvalintamme toimii yhä kivikautisin algoritmein, vaikka toki teknologinen ja kulttuurinen kehityksemme on ollut huimaa. Koska älykkyys on ollut etu (tietysti) jo lajimme alusta lähtien, ei ole mikään ihme että sinustakin älyköt ovat hottiksia. Vähän yhtä yllättävä lause kuin se, että miehet pitävät suuririntaisista naisista :P
Eihän teknologisesti edistyneessä, rauhallisessa yhteiskunnassa ole enää varsinaista etua esimerkiksi olla pitempi mies (=voimakkaampi), mutta silti naiset arvostavat miehen pituutta. Myöskään naisten rintojen koolla ei ole merkitystä jälkeläisten imettämisessä, mutta silti miehet kuolaavat suurten rintojen perään. Jopa niin, että on kehitetty teknologia suurentamaan naisten rintoja keinotekoisesti! Kuinka järkevää resurssien sitominen tuon kaltaiseen toimintaan on, jätän lukijan oman harkinnan varaan.
Ja kyllä jopa tuo "kaikista älykkäin" (kuka?) tarvitsee "apinalaumansa" ympärilleen. Ryhmätyötaidot korostuvat myös tieteessä ja teknologiassa, aivan kuten aikoinaan suurriistan metsästyksessä.
No mulla ei genetiikka ole syynä yksinäisyydelle. Kummatkin vanhemmat on ihan keskivertososiaalisia ja menestyneitä ihmisiä.
Muutenkin on aika typerää se että syyttää geenejä ympäristön tai itsen aiheuttamasta kurjuudesta. Jos syyttää geenejä, niin silloihan ei voi asialle tehdä mitään koska geenit. Hyvä tekosyy jäädä omaan kämppään surkuttelemaan elämäänsä. "En minä voi mitään kun minulla on huonot geenit!"
Ja geenit eivät määrää, ne saattavat tehdä todennäköisemmäksi sen että saa jonkin sairauden tai altistaa vaikka alkoholismille, mutta ei ole mitenkään vakavastiotettavaa väittää että geenit aiheuttavat yksinäisyyttä. Tämän oppii jo yläasteen biologiantunneilla.
Eikö siis voida väittää, että geenit voivat altistaa myös yksinäisyydelle? Yhdyn tässä Einsteinin väitteeseen, "Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudella". Yksinäisyyttä on aina ollut, ja tulee todennäköisesti myös aina olemaan. ja kuten itsekin toteat, sinullakin on keskivertososiaaliset ihmiset, ja silti olet yksinäinen. Eli, ei siis ympäristökään selitä sinulla yksinäisyyttäsi. Mutta koska perimä ei suinkaan jakaudu "50/50" vanhemmilta lapsille, ei voida vetää 1:1 yhtäläisyyttäkään vanhempien ja lapsen ominaisuuksien välille. Esimerkiksi, kumpikaan omista vanhemmistani ei ole kirjallisesti kovin lahjakas, mutta isoäitini äidin puolelta oli. Perin ilmeisesti äidin puolelta tuon kirjallisen lahjakkuuden, joten geenit eivät kulkeudu yksikäsitteisesti.
Geenit eivät siis suinkaan määrää, että tässä nyt vain kävi näin. Ei "alkoholistigeenikään" tee alkoholistia; ihmisellä on silti vapaa valinta tarttuako pulloon vai ei. Kysymys onkin siitä, kuinka helppoa (tai vaikeaa) tuon valinnan tekeminen on, ja kuinka todennäköisesti valitsee väärin.
Kallistun sille kannalle, ettemme vielä tiedä tarpeeksi perimästä, emmekä tiedä mitä kaikkea se elämässämme määrää. Selittävä tekijä löytynee perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta, jopa sosiaalisissa rakenteissa, kuten yksinäisyydessä.
Yksinäisyys on niin monisyinen ja monimutkainen asia, ettei syy siihen löydy geeneistä. Sanoohan jo järkikin sen. Useimminhan yksinäisyys johtuu melko yksiselitteisesti ympäristöstä ja ihmisen persoonallisuudesta/persoonallisuuden häiriöistä (masennus, pelot ym). Ja näitä asioita ei voi jäljittää genetiikkaan.
Ympäristö selittää hyvinkin yksinäisyyden. Otetaan esimerkiksi vaikka koulukiusaamisen uhri; hän on jäänyt yksin toisten kusipäisyyden vuoksi. Samoin kuin vaikka ihmiset joita syrjitään sosiaalisen/yhteiskunnallisen aseman tai persoonnallisuuden piirteiden vuoksi. Sanoisin että suurin osa yksinäisyydestä johtuu juuri ympäristön vaikutuksesta.
On totta ettemme tiedä kaikkea genetiikasta, mutta sen perusperiaatteet ovat jo selvillä. On selvillä geenien toimintaperiaate ja se miten ne vaikuttavat.
Nimenomaan näin, perimme kyllä geenimme 50/50, puoliksi isältä ja äidiltä, mutta ne eivät jakaudu tasaisesti vaan täysin sattumanvaraisesti ja ylihyppäyksiä myös sattuu. Ja mitä tuohon alkukantaiseen lisääntymisvalintaan tulee niin yleensä ihminen valitsee lähipiiristään sen jolla on mahdollisimman erilaiset geenit, täydentäekseen omia puutteitaan. Ja jotkut tuntevat voimistunutta seksuaalista mielenkiintoa erirotuisiin( aasialaiset naiset ja afromiehet :D). Mielestäni kumpikaan ei selitä tätä yksinäisyys asiaa,ei geenit eikä lisääntyminen, ihminen on hyvin yksinäinen kovin erilaisen ihmisen kanssa pitemmän päälle, vaikka sellaisen kanssa haluaisikin lisääntyä, samanlaista tietenkään ei ole, mutta olettaisin kuitenkin, että yksinäiselle paras elämänkumppani olisi toinen yksinäinen jolla olisi samantapainen elämänkatsomus.
Mä haluaisin kyllä tietää, onko todellakin löydetty yksinäisyysgeenejä ja mitä ne tarkkaan ottaen ovat.
Oli miten oli, tuskin mikään geneettinen perimä aktivoituu jollei ympäristö ole sille suotuisa, kuten ylhäällä on jo moneen kertaan todettu.
Vastuuta omasta elämästä ei voi sysätä geeneille, vanhemmille tai millekään muullekaan. Syyllinen löytyy peilistä. Reippaasti siis vaan elämänmuutosta tekemään, miettimään strategioita.