Lumedemokratia ja salaileva kielipolitiikka
Saamme päivästä toiseen voimattomina todistaa salailevan ja mystisesti selittelevän poliittisen eliitin vaivihkaa eteemme raottamia ulko- ja sisäpolitiikan ratkaisuja.
Kaiken periaatteena vaikuttaa olevan se, että jokaisen Suomen kansalaisen elämään vaikuttavat poliittiset päätökset eivät koskaan tule normaalin avoimen ja demokraattisen yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi.
Esimerkiksi valtion ja kuntien välinen keskustelu on kiireen ja äärimmäisen rajoitettujen optioiden muodostamien reunaehtojen rajoittamaa näennäistä keskustelua. Vuorovaikutus, jota aito demokraattinen yhteiskunta edellyttäisi, jää siten pelkäksi pikakelaukseksi.
Valmisteltavista päätöksistä on kerrottu vasta sitten, kun ”kabinetit siellä jossain” ovat keskenään selvittäneet ja sopineet valmiiksi, mitä päätetään ja mitä mieltä virallinen Suomi on asioista. Sananparsi ”keskeneräisiä asioita ei kommentoida” on liiankin tuttu fraasi etenkin hallituspuolueiden edustajilta.
Suomi elää todellisuudessa keskellä konsensushenkistä lumedemokratiaa, missä avoin tiedonvälitys jää pelkäksi unelmaksi. Median kokema pelko, sen niukalti saatavissa oleva (ja periaatteessa julkinen) aineisto sekä itsesensuuri tukevat lumedemokratian illuusionomaista yhteiskunnallista tilaa.
Eräs tämän yhteiskunnallisen tilan vankina oleva suomalaisen politiikan osa-alue on kielipolitiikka. Samanaikaisesti on ollut pääteltävissä, että suomen kieli ja suomenkielinen kulttuuri ovat äärimmäisen vakavien sisäisten ja ulkoisten uhkien kuolettavassa puristuksessa.
Suomen kieleen kohdistuvien sisäisten uhkien salailu
Eräs mittavan salailun kohde maassamme on ollut RKP:n kielipoliittisten hankkeiden läpitunkevuus erilaisten rakenneuudistusten yhteydessä. Jopa uuden rakennelain yhteydessä ehdotettavat kielilain muutokset on onnistuttu pitämään pitkään salassa. Muutokset ovat olleet aistittavissa 8.2.2012 julkaistusta Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksestä. Tämän johdosta valveutunut Suomalaisuuden Liitto on tehnyt viime keväänä julkaistun analyysin kuntauudistuksen kielellisistä vaikutuksista.
Folktingetin – todellisuudessa RKP-johtoinen – periaate ”(ruotsinkielisten) kielelliset oikeudet ovat muita kuntajakoperusteita tärkeämpiä” on saatu selkeän kielipoliittisen ohjauksen turvin ujutetuksi kuntauudistuksen yhteyteen. Tämä enteilee muuttuvan kielilain ja kuntien yhdistymishankkeille asetettujen kynnyskriteerien perusteella kaksikielisten kuntien uusien maantieteellisten ulottuvuuksien kasvavan satoja kilometrejä sisämaahan päin. Lopputuloksena on odotettavissa sellaisia kaksikielisiä kuntia, joissa on pienimmillään 1-2 % osuus ruotsinkielen äidinkielekseen ilmoittaneita henkilöitä.
Samanaikaisesti suomenkielisen kansanosamme selän takana on valmisteilla kokonainen Kansalliskielistrategiahanke. Sen ainoana pohjana toimii suomenruotsalaisten oikeuksia ja ruotsinkielen asemaa Suomessa ajavan lobbausjärjestön Folktingetin tilaama ”Toimintaohjelma Suomen kahden elinvoimaisen kansalliskielen puolesta”. Pääasiassa samat intressitahot, jotka olivat tämän tilaustyön laatineessa niin sanotussa Ahtisaaren johtoryhmässä, ovat myös vaikuttamassa pääministerimme Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hankkeen työryhmässä. On siis täysin harhaanjohtavaa, että Kansalliskielistrategiahanke ajaisi myös suomen kielen elinvoimaisuutta. Hanke suuntaa Suomen kielipolitiikkaa kohti mennyttä todellisuutta, jota olemme eläneet yhteiskunnassamme viimeksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Lisäksi pakkoruotsin asemaa tukeva peruskoulun tuntijakomuutos vahvistaa edelleen sitä käsitystä, että ruotsinkielisen vähemmistön (5 %) kielellisiä oikeuksia mustasukkaisesti puolustavan RKP:n tavoitteiden kaivo on pohjaton.
Saamme päivästä toiseen voimattomina todistaa salailevan ja mystisesti selittelevän poliittisen eliitin vaivihkaa eteemme raottamia ulko- ja sisäpolitiikan ratkaisuja.
Kaiken periaatteena vaikuttaa olevan se, että jokaisen Suomen kansalaisen elämään vaikuttavat poliittiset päätökset eivät koskaan tule normaalin avoimen ja demokraattisen yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi.
Esimerkiksi valtion ja kuntien välinen keskustelu on kiireen ja äärimmäisen rajoitettujen optioiden muodostamien reunaehtojen rajoittamaa näennäistä keskustelua. Vuorovaikutus, jota aito demokraattinen yhteiskunta edellyttäisi, jää siten pelkäksi pikakelaukseksi.
Valmisteltavista päätöksistä on kerrottu vasta sitten, kun ”kabinetit siellä jossain” ovat keskenään selvittäneet ja sopineet valmiiksi, mitä päätetään ja mitä mieltä virallinen Suomi on asioista. Sananparsi ”keskeneräisiä asioita ei kommentoida” on liiankin tuttu fraasi etenkin hallituspuolueiden edustajilta.
Suomi elää todellisuudessa keskellä konsensushenkistä lumedemokratiaa, missä avoin tiedonvälitys jää pelkäksi unelmaksi. Median kokema pelko, sen niukalti saatavissa oleva (ja periaatteessa julkinen) aineisto sekä itsesensuuri tukevat lumedemokratian illuusionomaista yhteiskunnallista tilaa.
Eräs tämän yhteiskunnallisen tilan vankina oleva suomalaisen politiikan osa-alue on kielipolitiikka. Samanaikaisesti on ollut pääteltävissä, että suomen kieli ja suomenkielinen kulttuuri ovat äärimmäisen vakavien sisäisten ja ulkoisten uhkien kuolettavassa puristuksessa.
Suomen kieleen kohdistuvien sisäisten uhkien salailu
Eräs mittavan salailun kohde maassamme on ollut RKP:n kielipoliittisten hankkeiden läpitunkevuus erilaisten rakenneuudistusten yhteydessä. Jopa uuden rakennelain yhteydessä ehdotettavat kielilain muutokset on onnistuttu pitämään pitkään salassa. Muutokset ovat olleet aistittavissa 8.2.2012 julkaistusta Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksestä. Tämän johdosta valveutunut Suomalaisuuden Liitto on tehnyt viime keväänä julkaistun analyysin kuntauudistuksen kielellisistä vaikutuksista.
Folktingetin – todellisuudessa RKP-johtoinen – periaate ”(ruotsinkielisten) kielelliset oikeudet ovat muita kuntajakoperusteita tärkeämpiä” on saatu selkeän kielipoliittisen ohjauksen turvin ujutetuksi kuntauudistuksen yhteyteen. Tämä enteilee muuttuvan kielilain ja kuntien yhdistymishankkeille asetettujen kynnyskriteerien perusteella kaksikielisten kuntien uusien maantieteellisten ulottuvuuksien kasvavan satoja kilometrejä sisämaahan päin. Lopputuloksena on odotettavissa sellaisia kaksikielisiä kuntia, joissa on pienimmillään 1-2 % osuus ruotsinkielen äidinkielekseen ilmoittaneita henkilöitä.
Samanaikaisesti suomenkielisen kansanosamme selän takana on valmisteilla kokonainen Kansalliskielistrategiahanke. Sen ainoana pohjana toimii suomenruotsalaisten oikeuksia ja ruotsinkielen asemaa Suomessa ajavan lobbausjärjestön Folktingetin tilaama ”Toimintaohjelma Suomen kahden elinvoimaisen kansalliskielen puolesta”. Pääasiassa samat intressitahot, jotka olivat tämän tilaustyön laatineessa niin sanotussa Ahtisaaren johtoryhmässä, ovat myös vaikuttamassa pääministerimme Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hankkeen työryhmässä. On siis täysin harhaanjohtavaa, että Kansalliskielistrategiahanke ajaisi myös suomen kielen elinvoimaisuutta. Hanke suuntaa Suomen kielipolitiikkaa kohti mennyttä todellisuutta, jota olemme eläneet yhteiskunnassamme viimeksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Lisäksi pakkoruotsin asemaa tukeva peruskoulun tuntijakomuutos vahvistaa edelleen sitä käsitystä, että ruotsinkielisen vähemmistön (5 %) kielellisiä oikeuksia mustasukkaisesti puolustavan RKP:n tavoitteiden kaivo on pohjaton.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suomalais-ugrilaisiin kieliin kohdistuvan uhkan salailu
On luontevaa tuudittautua siihen käsitykseen, että suomen kieli ja suomenkielinen kulttuuri ovat oman maamme sisäisten ratkaisujen varassa. Tämä illuusio on kuitenkin rikkoutunut vastikään paljastuneen mutta yhteiskunnallemme tyypillisesti pitkään peitellyn ulkoministeriön muistion myötä.
MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma on vastikään saanut käsiinsä Suomen ulkoministeriön tarkoin varjeleman muistion koskien syyskuussa 2012 Unkarin Siófokissa pidettyä suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressia.
Ohjelman 28.11.2012 paljastamasta muistiosta ilmenee, että Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski on arvioinut äärimmäisen tylysti suomalais-ugrilaisten kansojen asemaa edellä mainitun kongressin avajaisissa. Myös venäläinen uutistoimisto Regnum, joka on tunnettu yhteyksistään Kremliin, on antanut selkeää tukea kongressin jälkiuutisoinnissaan kulttuuriministeri Medinskin ajatuksille.
45 minuuttia –ohjelma kertoo muun muassa seuraavaa:
- ”… Medinski aiheutti hämmennystä yleisössään teilaamalla suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi.”;
- ”Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän eikä Venäjä aio toistaa Euroopan monikulttuurisuuden virheitä …”;
- ”… uutistoimisto Regnum … suomalais-ugrilaisten kansojen kesken ei ole aitoa yhteisyyden tunnetta … kansainvälinen yhteistyöfoorumi on synnytetty Venäjän sisäisiin asioihin sekaantumiseksi ja venäläisten kulttuurisen yhtenäisyyden romuttamiseksi.”;
- ”Ministerin mukaan suomen kieli ja suomalainen kulttuuri ovat säilyneet ainoastaan autonomian ajan ansiosta.”;
- ”Suomen kulttuurirahaston tukemiin suomen kielen elvytysprojekteihin … Niitä ei hänen mukaansa tarvita …”;
- ”… puhetta kuuntelivat Suomen, Viron ja Unkarin presidentit … lisäksi … Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön korkeita virkamiehiä ja muita kulttuurialan vaikuttajia.”;
- ”Presidentin kanslian mukaan … puheesta keskusteltiin … tuoreeltaan virkamiestasolla Venäjän kanssa.”.
Vakava johtopäätös
Kulttuuriministeri Medinskin puheen ja sitä seuranneen venäläisen uutisoinnin salaaminen suomalaiselta yhteiskunnalta luovat eteemme huolestuttavan kuvan oman korkeimman hallintomme kyvyttömyydestä saattaa yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita avoimen yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi.
Erityisesti tässä tapauksessa ulko- ja kulttuuriministeriöt ovat tietoisella salailullaan haitanneet samanaikaisesti sisäpoliittisten ratkaisujen aiheuttamien suomen kieleen ja suomenkieliseen kulttuuriin kohdistuvien kielipoliittisten rasitteiden perusoikeudellisen ja yhteiskunnallisen merkittävyyden avointa punnitsemista.
Suomalaisuuden Liitto tulee käsittelemään asiaa hallituksensa kokouksessa 4.12.2012.
"Sananparsi ”keskeneräisiä asioita ei kommentoida” on liiankin tuttu fraasi etenkin hallituspuolueiden edustajilta."
Tässähän se suomalainen ongelma onkin tiivistettynä "keskeneräisistä asioista ei kommentoida"! Nimenomaan juuri keskeneräisistä asioista pitäisi käydä julkista keskustelua, kaikki keskustelu jo tehdyn päätöksen jälkeen on täysin turhaa.
Tiedoksi teille että meillä on Suomessa nk edustuksellinen demokratia joka tarkoittaa sitä että me = kansa valtsemme joukon ihmisiä päättämään yhteisistä asioista puolestamme.
Jos pitäisitte silmänne ja korvanne auki ja opetteleisitte edes vähän sitä miten valmistelu toimii ja päätösprosessi tapahtuu niin teillä olisi montakin mahdollisuuttta ottaa asioihin kantaa, vaan kun ei osaa eikä tiedä niin se on tietty vaikeata tehdä muuta kuin narista jälkikäteen ja syyttää salailusta.
"Tiedoksi teille että meillä on Suomessa nk edustuksellinen demokratia joka tarkoittaa sitä että me = kansa valtsemme joukon ihmisiä päättämään yhteisistä asioista puolestamme. "
Eipä tuo taida oikein toimia, koska 4% puolue päättää koko kansaa koskevan kielipolitiikan.
"Jos pitäisitte silmänne ja korvanne auki ja opetteleisitte edes vähän sitä miten valmistelu toimii ja päätösprosessi tapahtuu niin teillä olisi montakin mahdollisuuttta ottaa asioihin kantaa, vaan kun ei osaa eikä tiedä niin se on tietty vaikeata tehdä muuta kuin narista jälkikäteen ja syyttää salailusta."
Ankkadaamin pitäisi vähän tarkemmin perehtyä siihen kuinka suomalainen "kulissidemokratia" toimii, joku on kirjoittanut siitä jopa kirjankin nimeltään lumedemokratia. Kulisseissa sovitaan ja päätetään "sinulle ja minulle"-periaatteella ja kyllä siinä silloin demokratia unohtuu.
- Joku on jo aikaisemmin kirjoittanut, että eihän koko eduskuntaa tarvitse lahjoa, riittää kun lahjoo puolueiden "kellokkaat"! Moni ruotsinkielinen kirjoittelee monta kertaa tälläkin palstalla, että ovatko suomenkieliset valinneet huonoja edustajia eduskuntaan jos heitä voidaan lahjoa? Tästä ei ole kysymys vaan puhtaasti siitä, että puolueiden kellokkaat lahjotaan ja puoluekarja seuraa sokeasti kellokastaan. Heillekin rapisee aina joitakin etuja vaikka aina suoranaista rahaa ei tulisikaan. Valiokuntapaikat on yksi tapa palkita näitä muuten uppiniskaisia vastarannankiiskiä.
Rkp:n hallussa ja omistuksessa oleva säätiö nimeltä "Kaksikielisen Suomen puolesta -säätiö (ruotsinkielinen nimi Stiftelse för det tvåspråkiga Finland)
on Rkp:n välinen kielipolitiikassa.
Sieltä Rkp jakaa vaaliavustusta jokaiselle ehdokkaalle sen ilmoitusrajan 1800 euroa, jota ei tarvitse ilmoittaa vaalirahoituskyselyssä.
Ainoa ehto rahan saamiseksi on, että ehdokas ei vastusta pakkoruotsia eikä puutu kielipolitiikkaan mitenkään. Jos puuttuu, vain Rkp:tä myötäillen.
Tällainen on se systeemi, jonka avulla Rkp pitää valtuutetut ja kansanedustajat hiljaa kielipolitiikassa.
Puolueet saavat myös runsaasti rahaa Rkp:ltä. Kiakki muut puolueet paitsi perussuomalaiset.
Jukka Gustavsson on saanut sitä rahaa ja toimii sen mukaan.
Nefelle tiedoksi että ko säätiö ajettiin alas ja lakkautettiin ennen edellisiä eduskuntavaaleja kun vaallainsäädäntöä rahoituksen osalta muutettiin.
Säätiön rahat siirrettiin RKP: välittömään hallintaan koska rahat olivat RKP:: omia rahoja.jo ennestäänkin.
Skarpatkaas nyt vähän nefet ja lakatkaa kertomasta vanhoja paikkansa pitämättömiä "uutisia"!!!
Epätoivoa alkaa haista hameesi alta, ankdam.
Kaikki tietävät miten asia on.
Kun Nuorisosäätiöesitutkinta alkoi joitain vuosia sitten, Rkp pelästyi, että se joutuu myös oikeuteen ja Rkp ryhtyi kiireesti laittamaan erillistä säätiötä, jonne kokosi rahaa vaaleja varten.
Näin perustettiin "Kaksisikielisen Suomen puolesta" -säätiö, jonne laitettiin turvaan tarvittavat lahjusrahat sekä omalle puolueväelle tulevat rahat. Rkp-läiset kertoivat radiossa, että "nyt ne ovat siellä, ei hätää."
Skarpatkaas nyt vähän nefet ja lakatkaa kertomasta vanhoja paikkansa pitämättömiä "uutisia"!!!
Kerrohan nyt ankkamatami mikä ei pidä paikkaansa!
Suomenruotsalainen ankka valehtee niin että korvat heiluvat. Yhä tänä vuonna ko. säätiö jakoi yli 300.000 € poliittiseen voiteluun.
"Joku on jo aikaisemmin kirjoittanut, että eihän koko eduskuntaa tarvitse lahjoa, riittää kun lahjoo puolueiden "kellokkaat"! Moni ruotsinkielinen kirjoittelee monta kertaa tälläkin palstalla, että ovatko suomenkieliset valinneet huonoja edustajia eduskuntaan jos heitä voidaan lahjoa? Tästä ei ole kysymys vaan puhtaasti siitä, että puolueiden kellokkaat lahjotaan ja puoluekarja seuraa sokeasti kellokastaan. Heillekin rapisee aina joitakin etuja vaikka aina suoranaista rahaa ei tulisikaan. Valiokuntapaikat on yksi tapa palkita näitä muuten uppiniskaisia "
Näinhän se on
Näin se on:
Det är grova beskyllningar när man talar om mutor. Om du misstänker det skall du för all del göra en polisanmälan så de utreder saken. Vi är nämligen mot mutor och där/om det förekommer oegentligheter så skall de komma fram.
Men det är det som är så lustigt att ni under många år har ropat om dessa "mutor" och inte kunnat bevisa dem. Inte heller har polisen ännu hittat att de finlandssvenska fonderna skulle ha handlat mot sina stadgar. Stadgar som är officiellt godkända.
Man behöver faktiskt inte vara "mutad" för att ha en annan åsikt. Det är kanske så att dessa finskspråkiga som talar för att också svenskan skall få vara ett språk i FInland, bara har begripit något som de vill jobba för.
Stop tykkänään.
Suomi on virallisen liturgian mukaan "ett språk i Norden" mutta ei "ett nordiskt språk". Pakkosuomea ei myöskään Nordenin alueella ole.
Samaan tapaan ruotsi on "ett språk i Finland" muttei maan pääkieli (kansalliskieli on höpönimitys ja sitä voidaan jakaa muillekin täällä pitkään vaikuttaneille kielille kuten saamet, viittomakieli ja romanikieli) eikä missään nimessä pakollinen kieli.
Se, miten ihmiset pidetään pakkoruotsin myötäilijöinä, on yksinkertaista
- pakon vastustajat haukutaan, häpäistään ja irrotetaan verkostoista, leimataan sivistymättömiksi
- ne jotka vaikenevat pakon suhteen saavat elää rauhassa
- ne jotka siirtyvät avoimesti pakon puolustajiksi, saavat svekoverkoston tuen, saavat mahdollisuuden hakea verkostolta erilaisia apurahoja tai rahoitusta sekä itselleen että koko edustamalleen yhteisölle, samoin vastineeksi tuesta pakkoruotsille tulee tukea poliittisesti toisenlaisiin hankkeisiin, mikä on meidän poliittisessa kulttuurissamme äärimmäisen tärkeää
Tämän näkee aivan avoimesti, tilanteessa ei ole mitään hämärää.
Mutta hyvä twervig, että muistutit: ruotsi on "ett språk i Finland" aivan kuten suomi on "ett språk Norden", tosin suomen prosenttiosuus Nordenissa on 20 ja ruotsin prosenttiosuus Suomessa alle viisi. Tästäkin pitäisi jo tehdä jotain johtopäätöksiä. Ei, tästä ei seuraa, että pakkoruotsi olisi jotenkin ymmärrettävää Suomessa.
Suomen svekopäättäjien mielestä pitää keskittyä ruotsalaisuuden tukemiseen Suomessa!
Kyse on kafkamaisesta tilanteesta, jollaista ei löydy muista itsenäisitä maista.
Suomi on todellakin kielipoliittinen Absurdistan.
JOKAISEN maataan rakastavan suomalaisen kuuluu tehdä kaikkensa, jotta tämä alentava tilanne korjataan normaaliksi.
Olen aivan samaa mieltä. Ruotsinkielisten on myös ymmärrettävä, miksi Suomi näyttää muitten kieliryhmien silmin Absurdistanilta kielikysymyksessä. Ei ole lupa leikkiä tyhmää ja toistella liturgiaa tässä tilanteessa.
Miksi meidän maatunnus ei ole enää SF ? Miksi valtion liikelaitosten nimet ovat kummallisia latinasiansaksaa ? Miksi tanskassa ja ruotsissa on dansukkerit ja vattenfallit ? meillä fortumit ja destiat ?
Kaikissa takana Taxellit ja Norrbackit ym. Kaikissa toimissa on ruotsinkielisen velvollisuus ilmeisesti ajaa suomenkieltä alas.
Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland (suom. Säätiö kaksikielisen Suomen puolesta) on vuonna 2001 perustettu säätiö Suomessa. Säätiön puheenjohtaja on vuorineuvos Stig Gustavson. Myös Björn Wahlroos ja Christoffer Taxell ( EK ) ovat ruotsinkielisten TV Nyttin mukaan mukana säätiön toiminnassa.
Svenska Kulturfonden ja Konstsamfundet rahoittavat Stiftelsen för ett tvåspråkigt Finlandia. Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiöllä on myös yksityisiä lahjoittajia, ruotsinkielisyyttä vaalivia yrityksiä. Säätiön hallituksen puheenjohtajan Stig Gustavsonin mukaan rahoittajien paljastamiselle ei ole perusteita, sillä rahoittaja ei voi ostaa säätiön kautta vaikutusvaltaa RKP:hen. Välissä on säätiön hallitus, joka vastaa rahankäytöstä.
Presidentin vaaleissa 2012 säätiö lahjoitti 300.000 euroa Eva Biaudetin ja 26.000 euroa Paavo Lipposen kampanjoihin ennakkoilmoitusten mukaan. Säätiö antoi RKP:lle 800.000 euroa vuoden 2007 eduskuntavaaleja varten.lähde?
Säätiöt ja rahastot turvaavat RKP:n vaalikassan riittävyyden, Artikkeli Helsingin Sanomissa 5.10.2009.
Siis vielä tänä vuonna säätiö on toiminut ja rahoittanut poliittista toimintaa. Tämä on vain pienen pieni murto-osa suomenruotsalaisten miljardisäätiöitten poliittisesta voitelusta.
pois pakkoruotsi
Talalle kiitos, kun paljasti ankkamatamin suoran valheen :
__Ankdam1.12.2012 19:32 2 SULJE
Nefelle tiedoksi että ko säätiö ajettiin alas ja lakkautettiin ennen edellisiä eduskuntavaaleja kun vaallainsäädäntöä rahoituksen osalta muutettiin.
Säätiön rahat siirrettiin RKP: välittömään hallintaan koska rahat olivat RKP:: omia rahoja.jo ennestäänkin.
Skarpatkaas nyt vähän nefet ja lakatkaa kertomasta vanhoja paikkansa pitämättömiä "uutisia"!!!_____
Mä ajattelin et jos mä rupeen tutkimaan esim. ruotsin kielen statusta valtionhallinnossa niin varmaan saan paljon rahaa noilta säätiöiltä. No en kuulkaas saanut penniäkään!!!? Nuo em. tyypit eivät edes kestäisin tuntemattoman akateemisen henkilön objektiivista ja puolueetonta tutkimusta.
Nyt mä sen tajuun. Nimenomaan sitä puoluettomuutta he eivät kestäisi. Mulla kun ei koskaan ollut mitään romuttamisen tai mollaamisen motiivia. mut en kuvitellut että olisi pitänyt liata itsensä jollain puoluepolitiikalla. Ja mikäs tää salamyhkäinen "kielistrategiahanke" ? Mikä on sen virallinen nimi ja numero? Tai mitä te täällä kaikki jauhatte?
Mä muuten lopetin rkp:n äänestämisen taustastani huolimatta. Joku bio-dee pressanvaaleissa- ei anna mun kaikki kestää. Vaan koska Rehn oli oikeesti jees ehdokas ei tarttis väkisin joka vaaleissa pistää ketä tahansa blondia ehdokkaaks. Bio-D yks joka on saanu keskeneräisellä otk-tutkinnolla ja suomi äidinkielenä vaik mitä duunia puoluekirjan takia.