En mä tiedä mihin tämä teksit kuuluisi, kaiketi se pitäisi hänelle itselleen kertoa, mutta kun tilanne on mikä on, niin kerron sen sitten tänne.
Kaikkihan alkoi kaksi vuotta sitten, ilmestyit mun elämään kuin tyhjästä. Pitkään olin sinua suorastaan rukoillut, ja yks-kaks yllättäen siinä olit ja kaappasit mut mukaasi. Muutit minua ihmisenä todella paljon, ja annoit mun elämälle suunnan. Teit mun elämästä elämisen arvoisen.
Alkuun tutustuttiin, edettiin todella varovaisesti.. minähän sitä kaikkea jarrutin, koska pelkäsin vaikka mitä. ensimäinen puolivuotta meni todella upeasti, sitten tuli ryppy rakkauteen, olitkin kaivannut eksääsi minua enemmän.. no tästä selvittiin, ja elettiin upeaa aikaa yhdessä. Suunniteltiinhan me tässä vaiheessa jo yhteen muuttoakin, oltiinhan jo vuosi tunnettu. Mutta mitä silloin taas ja kerran tapahtui, sitä en tiedä.. lähdit toisen matkaan ja laitoit elämäsi aivan mullin mallin, ehkä pelkäsit sitoutumista niin paljon, että teit kaikkesi tuhotaksesi meidän, ja niin kokolailla teitkin.
Siinähän me puoli vuotta kärvisteltiin erossa, välillä otit minuun yhteyttä, mutta ei se homma enää toiminut, pilalla mikä pilalla. Kaipasin sinua kyllä sen ajan, puolessa vuodessa ei itku lakannut. Sittenhän lopulta annoin periksi, kun huomasin sen puhelinkeskustelun aikana, että olet taas se oma itsesi, olit palannut.. Siksi minäkin palasin. Vietettiin yöt ja päivät yhdessä, ulkoitiin, syötiin, mökkeiltiin, ihailtiin tähtiä, uitiin.. tehtiin sitä mistä molemmat haaveiltiin.
Tästä alkaakin sitten se viimeisin puoli vuotinen.. Annoin anteeksi kaikki aiemmat miehet ja tempaukset, ja yritin muutoinkin kaikkeni.. Annoin sinulle kaiken vapaa aikani, tukeni, rahani ja rakkauteni. Asuttiinhan me periaatteessa jo yhdessä, enpä muista koska olisi viimeksi tarvinnut yö yksin nukkua. Eikös me oltu jo kuin perhe, siksihän tässä taas samaan osoiteeseen muutosta puhuttiin.
No mikökä kaiken pilasi, no ne kaikki muut miehet, jotka yrittävät sinua minulta viedä.. Tiedän, että et ollut itse mitään heidän suhteen suunnitellut, koska rakastat minua, tiedän sen. Mutta miksi et tehnyt heidän viestittelyilleen loppua. Ennemmin sanoit minulle, että et valkkaa kavereita, ja heitit minut menemään. Ja mistä syystä, siitä, että en siedä sitä että kaiken koetun jälkeen muut meihet yrittää väkisin kammeta meidän väliin. Mielestäni on suhteetonta ajaa minut pois elämästäsi, puolen tusinallisen "kavereiden" takia. Enhän kieltänyt heitä edes tapaamasta, vaikka osa eksiä onkin.. kommentoin vain, että hän taitaa olla sinuun ihastunut.. onko tuo kommentti syy lopettaa suhde?
Entäs nyt sitten, viikkoon et ole omalle miehellesi puhelimeen vastannut saatika itse soittanut minulle.. Mulla on sua ihan helvetillinen ikävä. Haluatko heittää kaiken koetun, ja tulevan menemään sen takia, että olen muka liian mustasukkainen.. ehkä mulla on näemmä syytä ollakin, jos et pysty minua ja kavereita laittamaan viivalle, tai laitoitkin, ja minä hävisin sen kisan. Et vain pysty normaaliin parisuhteeseen, tai ainakaan et rakastanut tarpeeksi.. Tiedän että rakastat, mutta et tarpeeksi.
Mitä jatkossa, en tiedä.. sen tiedän, että pää taitaa levitä ihan justiinsa.. Ikävä sinua, olisitpa aamulla mun vieressä, eikä pelkkä rypistynyt lakana. Mutta toivottavasti tiedän, että tulen sinua aina rakastamaan, oli päätöksesi mikä tahansa. Ja ikinä en unohda meidän hyviä hetkiä, ne on mun elämän timantteja, kiitos siitä, että rakastit minua ja annoit mun hetken elää mun unelmaa. Ei sitä voi sanoin kuvata.
Ikuisesti sinua rakastaen,
----
Kaikkihan alkoi kaksi vuotta sitten, ilmestyit mun elämään kuin tyhjästä. Pitkään olin sinua suorastaan rukoillut, ja yks-kaks yllättäen siinä olit ja kaappasit mut mukaasi. Muutit minua ihmisenä todella paljon, ja annoit mun elämälle suunnan. Teit mun elämästä elämisen arvoisen.
Alkuun tutustuttiin, edettiin todella varovaisesti.. minähän sitä kaikkea jarrutin, koska pelkäsin vaikka mitä. ensimäinen puolivuotta meni todella upeasti, sitten tuli ryppy rakkauteen, olitkin kaivannut eksääsi minua enemmän.. no tästä selvittiin, ja elettiin upeaa aikaa yhdessä. Suunniteltiinhan me tässä vaiheessa jo yhteen muuttoakin, oltiinhan jo vuosi tunnettu. Mutta mitä silloin taas ja kerran tapahtui, sitä en tiedä.. lähdit toisen matkaan ja laitoit elämäsi aivan mullin mallin, ehkä pelkäsit sitoutumista niin paljon, että teit kaikkesi tuhotaksesi meidän, ja niin kokolailla teitkin.
Siinähän me puoli vuotta kärvisteltiin erossa, välillä otit minuun yhteyttä, mutta ei se homma enää toiminut, pilalla mikä pilalla. Kaipasin sinua kyllä sen ajan, puolessa vuodessa ei itku lakannut. Sittenhän lopulta annoin periksi, kun huomasin sen puhelinkeskustelun aikana, että olet taas se oma itsesi, olit palannut.. Siksi minäkin palasin. Vietettiin yöt ja päivät yhdessä, ulkoitiin, syötiin, mökkeiltiin, ihailtiin tähtiä, uitiin.. tehtiin sitä mistä molemmat haaveiltiin.
Tästä alkaakin sitten se viimeisin puoli vuotinen.. Annoin anteeksi kaikki aiemmat miehet ja tempaukset, ja yritin muutoinkin kaikkeni.. Annoin sinulle kaiken vapaa aikani, tukeni, rahani ja rakkauteni. Asuttiinhan me periaatteessa jo yhdessä, enpä muista koska olisi viimeksi tarvinnut yö yksin nukkua. Eikös me oltu jo kuin perhe, siksihän tässä taas samaan osoiteeseen muutosta puhuttiin.
No mikökä kaiken pilasi, no ne kaikki muut miehet, jotka yrittävät sinua minulta viedä.. Tiedän, että et ollut itse mitään heidän suhteen suunnitellut, koska rakastat minua, tiedän sen. Mutta miksi et tehnyt heidän viestittelyilleen loppua. Ennemmin sanoit minulle, että et valkkaa kavereita, ja heitit minut menemään. Ja mistä syystä, siitä, että en siedä sitä että kaiken koetun jälkeen muut meihet yrittää väkisin kammeta meidän väliin. Mielestäni on suhteetonta ajaa minut pois elämästäsi, puolen tusinallisen "kavereiden" takia. Enhän kieltänyt heitä edes tapaamasta, vaikka osa eksiä onkin.. kommentoin vain, että hän taitaa olla sinuun ihastunut.. onko tuo kommentti syy lopettaa suhde?
Entäs nyt sitten, viikkoon et ole omalle miehellesi puhelimeen vastannut saatika itse soittanut minulle.. Mulla on sua ihan helvetillinen ikävä. Haluatko heittää kaiken koetun, ja tulevan menemään sen takia, että olen muka liian mustasukkainen.. ehkä mulla on näemmä syytä ollakin, jos et pysty minua ja kavereita laittamaan viivalle, tai laitoitkin, ja minä hävisin sen kisan. Et vain pysty normaaliin parisuhteeseen, tai ainakaan et rakastanut tarpeeksi.. Tiedän että rakastat, mutta et tarpeeksi.
Mitä jatkossa, en tiedä.. sen tiedän, että pää taitaa levitä ihan justiinsa.. Ikävä sinua, olisitpa aamulla mun vieressä, eikä pelkkä rypistynyt lakana. Mutta toivottavasti tiedän, että tulen sinua aina rakastamaan, oli päätöksesi mikä tahansa. Ja ikinä en unohda meidän hyviä hetkiä, ne on mun elämän timantteja, kiitos siitä, että rakastit minua ja annoit mun hetken elää mun unelmaa. Ei sitä voi sanoin kuvata.
Ikuisesti sinua rakastaen,
----
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.