Ampua itseä jalkaan, miltä se tuntuu?

Hyvältä tuntuu. Hyvältä.

Kiitos kysymästä, hyvältähän tässä tuntuu.

Talo hankittu 2005 ja laina neuvoteltu uusiksi 2007. Marginaali 0,25%, mutta eipä tuolla niin suurta väliä, näillä koroilla lyhentäminen on sujunut ennätysvauhtia. Tosin omarahoitusosuus oli vain noin 50% alun alkujaankin, kun tuli ostettua vuonna 2000 sellainen pieni kerrostaloasunto kantakaupungista ja sen arvo nousi kohisten muutamassa vuodessa.

Mutta sitten kyllä söisi miestä jos olisin kauniin piukkapeppuvaimoni kanssa päättänyt odottaa ok-talojen hintarommausta ja kärvistelisimme nyt lasten kanssa ahtaassa läävässä Reiskojen ja Ahmedeiden odottaessa sopivaa hetkeä tuikatakseen lastenvaunumme tuleen. Ei sitä viitsi edes ajatella miten huonosti asiat olisivat nyt.

Hyvältä tuntuu, sillä huonommillaannkin tässä käy niin että olen kaiken menetettyä samassa asemassa kuin sinä. Kaupungin, kelan ja sossun elätettävänä vuokralla.
Tosin sillä erolla että on mukavat muistot viimeiseltä 10 vuodelta, toisin kuin sinulla.

Kyynisiä päiviä vaan sinne lisää, kyllä joku ok-hemmo varmaan vielä epäonnistuu, ei tosin yhtä pahasti kuin sinä, mutta silti.

Jaha. kyllä minusta tuntuu, että se joka odotti 10vuotta vuokralla rommelia on paremminkin jousen jalkaan ansainnut.

Jokatapauksessa kun täyslainalla lähtee, niin ei ole mitään menetettävää koska kulut korko lyhennys sama kuin vuokra pienemmästä okt:sta.
Jos kaikki menee, niin sitten vuokralle.
Onkohan muuten ne tuhnumielet muinaisten gallialaisten sukua?
Nekin pelkäsi ja odotti taivaan putoavan niskaan. Ei pudonnut.

Kyllähän se pahalta tuntuu ottaa asuntolaina joka loppuu vasta kun lapset ovat perustaneet omat perheensä. Pidä kuitenkin mielessä se tosiasia että suurimmat asuntolainat ovat kaupungeissa, joissa tosin palkat ja työllisyysnäkymät ovat paremmat. Maakuntien savipeltotontit eivät paljoa maksa älvsbytaloineen. Ylimääräinen raha ja aika maaseudulla kuluu autossa istumiseen, kaupungissa ne kuluvat asunnon maksuun.

OK-keisarikin tulee tämän vielä tajuamaan kun perhe kasvaa. 10 vuoden päästä hänellä on remonttia kaipaava omakotitalo, 2 vaihtoa odottavaa autoa ja postilaatikossa luottokunnalta teboilin ostoksilla täyttynyt lasku. Vaimollakaan ei ole enää tiukka peppu ja lampaantalja on lapsilla pulkan lämmittimenä.

Ainoa joka täällä itseään omaan jalkaan ampui oli ajoissa ostamatta jättänyt palstan tyffeli byllerö.

Ok-asukkaat/asukas, joka näitä homppeli juttuja kirjoittelee on sama hörhö, joka eri kunnianimillä esiintyy kuten Loordi. Faarao, Porho, Johtaja, tykkää puhua homskuista kun asia häntä koskettaa, on kiinnostunut näiitä asioista ja on homppeli itse, hehän näiitä puhuvat, joilla kiinnostus ja puute on.

Tunne on sama kuin se hetki kun tajuaa että 10 vuoden vuokralla odottelu on hukaan heitettyä aikaa ja rahaa, romhdusta ei tullutkaan.

Talouden pahin alkaa olla taas takana ja elämä jatkuu.

Mun mielestä vuokralla odottelu on ollut omille munille ampumista, omaan jalkaan ampumista muistuttaa eniten se, kun muuttaa tilavasta asunnosta pikkukämppään odottamaan erwiniä. Kuten tyhjännauraja.