Elämänhallinta huonoa

Jos mieli on kokoajan maassa, kehottaisin puhumaan neuvolassa siitä. Itsellä oli koko raskausajan enemmän tai vähemmän paha ja apaattinen mieli ja sama meno jatkui synnytyksenkin jälkeen. Välillä oli parempaa, välillä huonompaa. Rima vaan oli tosi korkeella ja syyllisyys siitä, etten ole tarpeeksi hyvä. Sitten ennen vauvan yksvuotissynttäreitä puhkesi paha paniikkihäiriö ja oli pakko järjestää apua. Nyt kun katselee taaksepäin, ymmärrän, että olisi pitänyt jo raskausaikana uskaltaa sanoa, että voi huonosti.

Koita olla itsellesi armollinen. Ei sinun tarvitse olla "pirteä ja touhukas" emäntä, kun olet rv 34!!!

Raskaudet ovat todella erilaisia. Olin itse tosi kipeä viimeiset kuukaudet, mutta yksi kaverini opiskelee vielä viimeisillänsä ja on kokoajan voinut tosi hyvin ... siksi ei kannata vertailla itseä toisiin, eikä asettaa itsellensä tavoitteita. Paras tavoite olisi nyt se, että saat nukuttua ja levättyä. Koita tehdä olosi mahdollisimman mukavaksi. Jos et nuku yöllä, nuku päivällä. Oikeesti. Tarvitset kaikki voimasi pian.

Kun vauva on syntynyt, sinun päivärytmit ja rutiinit menevät kertaheitolla romukoppaan. Vauvalla ei ole alkuun unirytmiä ja koko päivä kulkee vauvan ehdoilla. Onko sillä siis väliä, ovatko nämä viimeiset viikot tässä nyt kuinka touhukkaita ja strukturoituja?

Ei se tee hyvää äitiä, että arki on "hallinnassa" ja että on touhukas. Parempi se on, että olet vaan rauhassa läsnä vauvallesi. Vauva tahtoo syliä, tissiä (tai tuttipulloa) ja puhtaat vaipat ensimmäiset kuukautensa. Synnytätkin talvella, joten tuonne pakkasiinkaan ei voi ihan heti mennä kävelylle. Luovu siis "hallinnasta" hetkeksi, tai hallinnan ideaalista. Vähitellen arkirytmi löytyy uudelleen, kun vauvan unirytmi tasaantuu.

Tässä, kun vauva on nyt vuoden, arki on hyvin hallinnassa. Syömiset ja nukkumiset rytmittävät olemista ja elämistä.

Kiitos vastauksestasi, se lohdutti minua!

Olen varmaan kärsinyt jonkunlaisesta riittämättömyyden tunteesta. Yritän jatkossa olla "hallitsematta" asioita liikaa, mutta olen päättänyt yrittää koettaa pitää hiukan jonkunlaista rytmiä elämässä, vaikka siten että yritän huolehtia siitä että söisin suunnilleen tiettyinä aikoina, esim. aamupala noin klo 8.00, lounas 12.00, välipala 15.00 jne. Että olisi jonkunlainen pohja elämällä. Tuo oman syömisen rytmittäminen ehkä onnistuu sitten vauvankin kanssa (lasta toki hoidetaan lapsentahtisesti!).

Toivon kovasti, että tämä flunssa ei enää kestäisi pitkään ja saisin tuon viisaudenhammas ongelman jotenkin ratkaistua.

Mukavaa talvenjatkoa!

Itselläni puhjennut kilpirauhasen vajaatoiminta ilmoitti olemassaolostaan sillä, että tunsin itseni väsyneeksi, onnettomaksi, kaikki asiat vaivasivat ja ahdistivat ymym. Kysy neuvolasta laittaisiko sinut verikokeisiin terveyskeskukseen, se selviää yhdellä kokeella, samalla voisi ottaa hemoglobiinin (ellei sitä seurata jo). Ja puhu asiasta, kaikille jotka vain jaksavat kuunnella :) Ja kirjoita päiväkirjaa, joka päivä vaikka viisi lausetta. Se auttaa jäsentämään ajatuksia ja huolia (moni huolenaihe näyttää vähemmän pelottalta, kun sen on kirjoittanut paperille pinkillä tussilla ;) Ja voit jälkeenpäin lukea henkisestä valmistautumisestasi lastasi varten :).

Tsemppiä oikein kovasti! Ympäristön paineet ja odotukset eivät ole niin suuria kuin mitä äiti itsellensä päänsä sisällä asettaa. Been there, done that ;)