Jollakin tv-kanavalla on esitetty ohjelmasarjaa nimeltä "Massiivinen tuo". Siinä pohditaan erilaisia luonnosta peräisin olevia uhkakuvia kuten sitä, että jossakin päin maailmankaikkeutta on sattunut sen suuruusluokan räjähdys ehkä miljardeja vuosia sitten, että räjähdyksen gammasäteilyn ehtiminen meidän luoksemme tuhoaa altaan kaiken elämän. Jätän nämä puhtaasti luonnonilmiöistö aiheutuvat katastrofit sikseen, vaikka nekin ovat ihan mielenkiintoisia pohdinnan aiheita. Tarkastelen sen sijaan muutamaa ihmisperäistä uhkaa, jotka ovat toki tiedossa, mutta joiden suuruusluokka ja vaikutukset lienevät enemmän hämärän peitossa ainakin suurelta yleisöltä. Näiden asioiden suhteen Kepupolitiikalla ei ole paljon jalan jakoa, kun sitä ei ole pienellä Suomella edes valtiona. Sillä voi kuitenkin olla merkitystä, miten niihin varaudutaan ja otetaan ajoissa huomioon myös omassa politiikassa.
Ensimmäinen ja kaikkein vakavin asia on ilmaston lämpeneminen. Jokseenkin varmaa on jo se, että ilmasto lämpenee 2 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Tämä 2 astettaa on myös raja, joka on asetettu eräänlaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi. Kun USA ja Kiina pahimpien päästöjen aiheuttajina eivät tunne juurikaan mielenkiintoa päästöjen vähentämiseen, ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vain kiihtyy. Nyt Hesarissa kommentoidut asiantuntijat povaavat jo 4-6 asteen keskimääräistä nousua, mikä tarkoittaisi kaikkien aikojen ympäristökatastrofia ihmiskunnan historiassa. Maailman tunnetuista hiili-, öljy- ja kaasuvaroista voisi käyttää enää viidenneksen, jotta pystäiisiin 2 asteen raamissa. Öljy- ja energiayhtiöiden pörssikursseissa on kuitenkin jo sisällä kaikkien tunnettujen varojen hyödyntäminen, joten pelissä on valtavia taloudellisia intressejä. Siellä on joidenkin maiden lähes koko talouden ydin mukaanlukien Venäjä ja Norja. Noin valtava lämmönnousu tulee aiheuttamaan erittäin nopealla aikataululla mullistavia muutoksia. Niiden hallitseminen edes pienessä mittakaavassa olisi melkoinen ihme. Onneksi en ole itse enää näkemässä sen pahimpia aikoja.
Ihmisen ahneus voittaa siinä järjen äänen. Poliittisia muutoksia haetaan vasta sitten, kun ympäristö rankaisee tarpeeksi kovalla kädellä. USAn myrskyt eivät sitä vielä ole. Vasta maatalouden tuottavuuden raju supistuminen kuivuuden takia USAssa ja Kiinassa voisi saada muutosta aikaan. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Jenkeissa voi tulla silloin Al Gorea ikävä.
Toinen suurehko uhka koskee Eurooppaa. Jos EU alkaa luhistua ja Eurooppa jakaantuu köyhään etelään ja vähän varakkaampaan pohjoiseen, se voi yhdessä ilmaston lämpenemisen kanssa tarkoittaa melkoisia kansainvaelluksia ja keskinäisiä kähinöitä. Kreikan sisällä sosiaaliset ongelmat ja ääriliikehdintä alkaa jo rehoittaa. Jos tämä leviää laajemmalle, se luo tilausta jälleen kansallisten fasististen liikeiden synnylle. Ja paljon muullekin huonolle kehitykselle. Tämä uhkakuva ei vaikuta vielä kovin realistiselta, mutta kaikki voitava pitäisi tehdä sen torjumiseksi.
Kolmas ja ehkä akuutein suuri uhka on Lähi-idän tilanne. Jos Israel päättää hyökätä Iraniin, seurauksena voi olla suursota, öljyn hinnan huikea nousu ja sitä seuraava globaali talouslama, jotka yhdessä ruokkivat vain lisää vastakkainasettelua. Israel on paljon vartijana, mutta se on varsin päättäväisesti kertonut, että kesäkuun alkuun mennessä alkaa tapahtua, ellei Iran taivu kansainvälisen painostuksen edessä. Iranin armeija on sen verran iskukyinen, että se kykenee kyllä estämään öljykuljetukset niin halutessaan Hormusin salmen läpi. Jos Israel hyökkää, tullaan näkemään myös yllättävä valtiollinen sokeutuminen. Saudi-Arabia nimittäin keiltää nähneensä silloin, että Israelin lentokoneet käyttvät sen ilmatilaa hyökkäykseen. Suuren konfliktin vaara on hyvin realistinen, kun Lähi-itä muutenkin kuohuu. Lähi-itä on kaikenpuolisen hihhulismin tyyssijä. Sen säkeet heijastuvat meillekin asti, minkä mm. Pertti Salolainen sai kokea ihan asiallinen analyysinsä jälkeen. Salolainenhan sanoi, että USA ei kykene suhtautumaan Lähi-idän ongelmiin neutraalisti, koska sen juutalaisväestön poliittinen merkitys on niin suuri.
Me olemme onneksi aika syrjässä näiden mainittujen ongelmien ensi kuohuilta, mutta kyllä vakavia seurauksia tännekin perukalle yltää. Joten poliitikoilla ja muillakin on ihan riittämiin haasteita myös tulevaisuudessa.
Ensimmäinen ja kaikkein vakavin asia on ilmaston lämpeneminen. Jokseenkin varmaa on jo se, että ilmasto lämpenee 2 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Tämä 2 astettaa on myös raja, joka on asetettu eräänlaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi. Kun USA ja Kiina pahimpien päästöjen aiheuttajina eivät tunne juurikaan mielenkiintoa päästöjen vähentämiseen, ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vain kiihtyy. Nyt Hesarissa kommentoidut asiantuntijat povaavat jo 4-6 asteen keskimääräistä nousua, mikä tarkoittaisi kaikkien aikojen ympäristökatastrofia ihmiskunnan historiassa. Maailman tunnetuista hiili-, öljy- ja kaasuvaroista voisi käyttää enää viidenneksen, jotta pystäiisiin 2 asteen raamissa. Öljy- ja energiayhtiöiden pörssikursseissa on kuitenkin jo sisällä kaikkien tunnettujen varojen hyödyntäminen, joten pelissä on valtavia taloudellisia intressejä. Siellä on joidenkin maiden lähes koko talouden ydin mukaanlukien Venäjä ja Norja. Noin valtava lämmönnousu tulee aiheuttamaan erittäin nopealla aikataululla mullistavia muutoksia. Niiden hallitseminen edes pienessä mittakaavassa olisi melkoinen ihme. Onneksi en ole itse enää näkemässä sen pahimpia aikoja.
Ihmisen ahneus voittaa siinä järjen äänen. Poliittisia muutoksia haetaan vasta sitten, kun ympäristö rankaisee tarpeeksi kovalla kädellä. USAn myrskyt eivät sitä vielä ole. Vasta maatalouden tuottavuuden raju supistuminen kuivuuden takia USAssa ja Kiinassa voisi saada muutosta aikaan. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Jenkeissa voi tulla silloin Al Gorea ikävä.
Toinen suurehko uhka koskee Eurooppaa. Jos EU alkaa luhistua ja Eurooppa jakaantuu köyhään etelään ja vähän varakkaampaan pohjoiseen, se voi yhdessä ilmaston lämpenemisen kanssa tarkoittaa melkoisia kansainvaelluksia ja keskinäisiä kähinöitä. Kreikan sisällä sosiaaliset ongelmat ja ääriliikehdintä alkaa jo rehoittaa. Jos tämä leviää laajemmalle, se luo tilausta jälleen kansallisten fasististen liikeiden synnylle. Ja paljon muullekin huonolle kehitykselle. Tämä uhkakuva ei vaikuta vielä kovin realistiselta, mutta kaikki voitava pitäisi tehdä sen torjumiseksi.
Kolmas ja ehkä akuutein suuri uhka on Lähi-idän tilanne. Jos Israel päättää hyökätä Iraniin, seurauksena voi olla suursota, öljyn hinnan huikea nousu ja sitä seuraava globaali talouslama, jotka yhdessä ruokkivat vain lisää vastakkainasettelua. Israel on paljon vartijana, mutta se on varsin päättäväisesti kertonut, että kesäkuun alkuun mennessä alkaa tapahtua, ellei Iran taivu kansainvälisen painostuksen edessä. Iranin armeija on sen verran iskukyinen, että se kykenee kyllä estämään öljykuljetukset niin halutessaan Hormusin salmen läpi. Jos Israel hyökkää, tullaan näkemään myös yllättävä valtiollinen sokeutuminen. Saudi-Arabia nimittäin keiltää nähneensä silloin, että Israelin lentokoneet käyttvät sen ilmatilaa hyökkäykseen. Suuren konfliktin vaara on hyvin realistinen, kun Lähi-itä muutenkin kuohuu. Lähi-itä on kaikenpuolisen hihhulismin tyyssijä. Sen säkeet heijastuvat meillekin asti, minkä mm. Pertti Salolainen sai kokea ihan asiallinen analyysinsä jälkeen. Salolainenhan sanoi, että USA ei kykene suhtautumaan Lähi-idän ongelmiin neutraalisti, koska sen juutalaisväestön poliittinen merkitys on niin suuri.
Me olemme onneksi aika syrjässä näiden mainittujen ongelmien ensi kuohuilta, mutta kyllä vakavia seurauksia tännekin perukalle yltää. Joten poliitikoilla ja muillakin on ihan riittämiin haasteita myös tulevaisuudessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.