Kummiksi väkisin

ÄLÄ ota sellaista kummia kuka itse haluaa ja vinkuu siihen hommaan, minä otin ja sen jälkeen sai lapsi joka vuosi itkeä kun ei kummia kiinnostanutkaan kummeus, ei pidä yhteyttä tai mitään, minun motto on nykyään

JOS HALUAT PÄÄSTÄ JOSTAKIN IHMISESTÄ EROON,PYYDÄ KUMMIKSI!

Kummiksi pyydetään - ei tarjouduta!
Täysin vastaavaa kokemusta ei asiasta ole, mutta tiesin erään ystävistäni odottavan että hänestä tulee lapsemme kummi. Olin häntä alunperin kummiksi kaavaillutkin (hänelle tästä mitään mainitsematta), mutta asiaa useamman kuukautta mietittyäni päädyin kuitenkin etten häntä halua pyytää. Luonnollisesti emme häntä myöskään ristiäisiin kutsuneet, koska paikalla olivat vain lähisukulaiset ja kummit. Tämän jälkeen välimme ovat selvästi viilentyneet ja yhteydenpito harventunut.
Kummien valinta on täysin vanhempien asia, samoin kun kummipyynnön hyväksyminen tai siitä kieltäytyminen on kummin asia ja molempien valintoja tulee kunnioittaa.
Vanhempien kannattaa tarkoin harkita ketä pyytävät lapsensa kummeiksi ja riittääkö kummeilla aikaa ja mielenkiintoa tähän tehtävään vuodesta toiseen. Samoin kummien kannattaa miettiä onko halukas kummin tehtävään ja valmis olemaan läsnä lapsen elämässä.
Lähipiirissä on tapauksia jossa vanhemmilta on täysin katkenneet välit lapsen kummeihin, jolloin kummit eivät luonnollisesti pidä yhteyttä lapseenkaan. On myös tapauksia jossa on suostuttu kummiksi pitkin hampain ja sadatellaan sitä sitten joka joulu ja syntymäpäivä.
Jos siitä ystävyyssuhde kärsii ettei pyydetä kummiksi tai kieltäydytään kummin tehtävästä, niin ei sellainen ystävyyssuhde olisi muutenkaan ollut läpi elämän kantava!

Ei ole kokemusta. Vaihda ystäväpiiriäsi älykkäämpiin yksilöihin.

Onpa erikoista, meidän kohdalla oli todella vaikea saada ketään kummiksi. Kysyin varovasti kolmea eri henkilö, mutta kukaan heistä ei halunnut. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat siis kaikkien kolme lapsemme kummit (ovat niin hyväsydämisiä etteivät kehdanneet kieltäytyä ja tarjoutuivat itse kun aloimme puhua virkakummeista).

Joten sinun kohdallasi olisi onneni kukkuloilla jos joku haluaa väkisin kummiksi.

Oletko miettinyt, miksei kukaan halunnut lapsenne kummiksi? Pelkäävätkö he että joutuvat ostamaan kalliita lahjoja ym?

En ole onneni kukkuloilla jos minun pitäisi ottaa kummiksi täysin arvomaailmaltaan ja moraaliltaan erilainen ihminen kuin me.

En kyllä itse ottaisi kummiksi tuollaista ihmistä joka uhkailee.

Itse pääsen ensimmäiselle lapselle kummiksi kuukauden päästä kun sisko halusi pojalleen kummiksi. Olen aina halunnut kummiksi mutta en kuitenkaan ole alkanut uhkailemaan ketään sen takia, koska tiedän että jos joku haluaa minut lapsensa kummiksi niin tulkoon kysymään.

Minulla on itselläni 5 kummilasta, kaikkien kummeiksi on pyydetty. Elämän tilanteen vuoksi välillä enemmän tekemissä, välillä vähemmän. Kaikkiin olen kuitenkin pitänyt yhteyttä säännöllisesti, kortilla, naamassa jne.Lahjat eivät ole pääasia. Olen kuitenkin nitä antamut aina siihen asti kunnes on 18 v täyttänyt. Kummilapseni ei vät ole minua muistaneet millään tavalla, enkä sitä odota koska he ovat lapsia, vanhemmista kasvatus lähtee.Yksi heistä on läheisempi mikä pitää minuun yhteyttä, silloin muistan häntä myös enemmän. Omien lasteni kummit ovat silloin olleet läheisiä kun on pyydetty kummiksi,osa on vielläkin. mikä ihaninta poikani kummitäti, vie uimaan ja elokuviin. Tyttäreni toinen kummi ei vaivautunut tulemaan rippijuhliin, vaikka samassa kaupungissa asuu.Toiset ajavat toiselta puolelta suomea pitkän matkan. Nämä on vähän sellaisia juttuja että ketään ei voi pakottaa olemaan tekemisissä, jos asia ei kiinnosta ei sille voi mitään.Kyllähän se loukkaa, mutta mihin ihminen tarvitsee väkisin pidettyä ystävyyttä.