Pitääkö lait ja oikeuatapauksetkin lukea?

Ensinnäkin mitään pääsykoekirjoja ei ole vielä julkaistu, eikä julkaista 3 kuukauteen.

Pääsykokeisiin valmistaustumisen voi hyvin aloittaa, vaikkei vielä olisi ilmestynyt ainuttakaan pääsykoekirjaa.
Annan esimerkin (yleisemmin ottamatta suoraa kantaa hakijan tilanteeseen): Jos hakukertoja on takana mahdollisesti jo useampi tai jos päättänyt ottaa pääsykoe-urakan tosissaan on osa tuota päätöstä sen kartoittaminen, että onko valmis painostamaan luku-urakkaan täysillä, vai yrittääkö lukea puoliteholla esimerkiksi samalla käyden töissä vai antaako koko urakan olla.
Todettakoon, että vaatii sisua ja hieman enemmän päämäärätietoisuutta,jos ei ole tullut valituksi aiemmin ja haluaa pyrkiä uudestaan; voisin kuvitella, että sisäänpääsyyn liittyvät paineet saattavat kasvaa vuosi vuodelta.
Vain henkilö itse voi yksin päättää sen jaksaako hän hakea useamman kerran. Tai kuinka hän ylipäätään aikatauluttaa sen ajan kun hakee, vaikka mahd. vain ensimmäisen ja viimeisen kerran tai sen n:n -kerran kun aiempina vuosina ei ole tullut haluttua tulosta.
Seuraavaksi vastaus aloittajan kysymykseen
Vain ja ainoastaan _pääsykoekirjoissa_ olevat_ tiedot _ovat ne,_ mitkä_ ovat_ merkityksellisiä pääsykokeissa. Mistään ei, siis EI mistään pääsykoekirjojen ulkopuolella olevasta tiedosta tai muusta omasta täydennyksestä EI anneta pisteitä.
- - Ellei, sitten nimenomaisesti hakutiedoissa (siis siinä osassa, jossa kerrotaan pääsykoe vaatimukset/ se ketkä voivat tulla valiyuiksi) kehoiteta, jotain muuta; esimerkiksi monissa taideaineiden pääsykokeita ennen hakijoita on saatettu pyytää laatimaan ennakkotehtäviä, mutta tällaisia en muista tai tiedä olleen käytössä oikeustieteiden tdk:n pääsyn edellytyksenä.

Kiitos kiitoksestasi ja kauniita talvipäiviä Sinulle.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos pääsykoekirjoissa viitataan muihin teksteihin olivat ne, sitten lakitekstejä tai toisessa lähdeteoksessa, niin selvitäkseen pääsykokeesta tai oikeammin saadakseen pääsykokeessa erinomaiset pisteet, niin mitään oheislukemistoa, tai muuta täydentävää materiaalia ei pääsykokeisiin valmistautuvan tarvitse ryhtyä hankkimaan.

Poikkeuksena tilanne, jossa tämä asiaa on erikseen painotettu, yksinkertaistaen, niin että hakija ymmärtää jo pääsykoekirjat hankkiessaan tai viimeistään pääsykoekirjoihin tarttuessaan, että miltä ajalta hänen oletetaan tuntevan, myös pääsykoekirjoissa (mahd). viitatut säädökset t pääsykoekirjojen sisällön ohella, silloin kun on pääsykoe. Yksittäistapauksessa saattaa olla ero sillä, että tuntee viime vuoden takaa ja sitä vanhemmat säädökset.
Vai pitääkö jokainen viittaus tarkistaa ja tuntea siinä muodossa kuin se on sillä hetkellä voimassa lainsäädännössämme ja mahdollisesti vielä, missä julkaisu foorumissa - Toisinaanhan saattaa olla, niin että lakitekstin muutokset on luettavissa jo esim ao ministeriön sivuilta, mutta niitä ei ole saatettu aivan tällä sekunnilla finlexiin, tosin nykyisin tähänkin lienee tullut parannusta.
(Sivumennen sanoen yksi hieman haastavampia opiskeluaikaisista tenttikysymyksistä on ollut kun on kerrottu lain nimi ja tämän jälkeen pyydetty vertamaan uutta ja vanhaa lakia toisiinsa; ja vastoin yleistä harhaluuloa kyllä suomessa on ja on ollut takautuvaa lainsäädäntöä)
Tätä seikkaa (, että pelkät pääsykoekirjojen osaaminen riittää) voi perustella, myös hakijoiden yhdenvertaisuudella. Vaikka hakijoista luultavasti 9/10 on netti käytössä ja siten suurin osa pääsykoekirjoissa vitatuista esim oikeustapauksista on todenneköisesti melko helposti löydettävissä - olettaen, että kirjoittaja on käyttänyt vain ennakkopäätöksinä annettuja, kotimaisia korkeimpien oikeuksien ennakkopäätöksiä.
Mutta on kokonaan eriasia jos pääsykoekirjojenn ohella joutuu hankkimaan mahd. nettiyhteyden tai ylipäätään varaamaan aikaa myös mahd. päätösten lukemiseen. - Rajaahan tämä, myös sitä, missä ylipäätään on mahd. valmistautua pääsykokeisiin...
Esimerkiksi voit kulkea junalla edestakaisin helsingin ja Turun väliä töihin; siinä kulkiessasu voit ensimmäisen kuukauden ajan ajatella, että samalla luet kertaalleen läpi pääsykoekirjat.
Homma todennäköisesti onnistuu, jos riittää, että luet vain perinteiset kirjat, mutta saattaa olla jmonimutkaisempaa, jos -sinun pitää samalla silmäillä nettiä.
Kyllä, kyllä pianko sitä tulostaa viiatut tapaukset, tai hyvällä säällä surffaa netistä hakien ne ruudulle, mutta ehkä olen vähän pessimisti kun sanon, ettei se aina -tänäkään päivänä-ole niin yksinkertaista ole (Vaikka VR:lle nyt kiitos, että tämänkin kirjoittaminen onnistuu ainakin tällä hetkellä, siis juuri n_yt).

Ja lienee selvä, että jos pääsykoekirjan kirjassa viitataan johonkin muuhun teokseen tai yleisemmin muuhun kuin ei julkiseen virallisaineistoon, niin tällaisen käsiin saaminen on hakijoille on, jo paljon haastavampaa, tai ainakin omiaan asettamaan helpommin eriarvoiseen asemaan. Vähintäänkin menee helposti pari postipäivää. Ja mitä jos posti menee täksi ajaksi lakkoon?
Tai lähetys katoaa matkalla? Ja yleisesti, mistä hakijan oleteaan tietävän, että mistä hän ao. kirjan saa, jollei hän saa tilattua ja/ tai tietoa siitä, jo pääsykokeisiin valmistautuessaan, kuten silloin hän tilaa kotiin mahd. pääsykoekirjat ajatellen, että ne riittävät, kun ei ole muusta selkeästi kerrottu?
Parikympiseltä juuri lukiosta valmistuneelta ylioppilailta ei voi odottaa hirveän suurta rivien-väli-lukutaitoa. Ja kohtuutonta se on vaatia vähän vanhemmaltakaan, erityisesti silloin kun pitää selvittää, mikä on velvollisuus (tai tehtävä) on suoritettava, että oikeus tai haluttu lopputulos saattaa/ voi tapahtua yhdenvertaisesti.

PS: Jos mielit oipskelemaan pohjoiseen poromiesten sekaan, niin voi olla, että saatat osaksi pettyä, sillä huomattava osa - todennäköisesti suurin osa Lapisaa oikiksen puolella olevista on alkujaan jotsain muualta kuin alkujaan poromiesten alueilta.
- Juuri nyt en ole varma kummasta tulee suurempi osa opiskelijoita Oulusta ja sen ympäristöstä, vai "suur- Helsingistä" (pohjoisesta katsoen Espoo/ kauniainen, sipoo, vantaa - vain muutaman yleisimmän mainitakseni näyttäytyvät lähinnä Helsingin sivukyliltä...,

Itse olin loppuun asti päivätöissä ja nukuin töiden jälkeen päiväunet, jonka jälkeen luin pääsykokeisiin Helsingissä. Tämä ei sovi kaikille, mutta en halunnut jättää mitään yhden kortin varaa. Nyt perheellisenä juristina teen samaa, mutta rytmitän vuorokauden eri tavalla. Eli päivän töissä, illat perheen kanssa, nukun ja luen aamun hiljaisina tunteina kun perhe nukkuu ja ennen töihin lähtöä. Aloita vain lukeminen ehdit työstää asiat kohdalleen. Kuten poromies totesi pääsykoekirjoissa annettu aineisto riittää tiedekuntaan pääsemiseksi. Mielestäni ratkaisevaa on semiten asiat esität ja perustelet. Omana aikanani koe jakaantui esseihin ja pienimuotoisiin perustapauksiin. Eli lue koko kenttä tasaisesti. Viimeisellä viikolla vain kertailin lyhytkestoiseen muistiin ja vikana iltana kunnon unet. Liika jännitys voi pilata hyvänkin suorituksen. Kun olet valmistautunut hyvin voit mennä rauhallisin mielin pääsykokeeseen. Paljon tsemppiä lukemiseen sinulle.