..uskonut, että tulen olemaan sun takia näin surullinen ja itkemään näin monet itkut. En olisi uskonut kaiken sen taukoamatta hymyilemisen, maha kippurassa nauramisen, ihastumisen ja hyvän olon tunteen jälkeen, että olen tässä nyt näiden tunteiden kanssa.
Omasta huonosta olosta huolimatta mä aidosti toivon, että sä olet onnellinen siellä jossakin.
Omasta huonosta olosta huolimatta mä aidosti toivon, että sä olet onnellinen siellä jossakin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuka ja kenelle...Jotain täytyy laittaa!
muuten kaikki täällä omii tän ja sekoilee
Tummalta naiselta eräälle miehelle.
Mitäpä jos laittasit tuon aloituksesi sille miehelle s-postina, kirjeenä tai tekstarilla. Tummia tai tummahiuksisia naisia kun on aika monta
Hyvä idea, mutta tavallaan turha toteuttaa kun olen aika varma ettei vastausta tulisi. Tiedän, että parempi vaihtoehtohan se olisi kuin itkeä ikävää täällä palstalla, mutta minkä sille mahtaa kun tilanne on mikä on. "Juttuun" tarvitaan kaksi, yksin on vaikea tehdä mitään.
Sinun kannattaisi varmaan soittaa. Se toinen voi miettiä samoja juttuja sinusta. Ei sitä tiedä vaikka saisitte juttunne käyntiin ja aikaiseksi jotain.. jotain kaunista.
Miksi pitäisi enää lähestyä miestä ? Ap tietää varmaan sen, ettei hällä ja sillä miehellä ole yhteistä tulevaisuutta, jos olisi pienikin mahdollisuus, hän olisi jo ottanut yhteyttä.
vieläkö näet häntä jossain?
Siitä on aikaa kun olemme viimeksi nähneet.
Toihan vois olla vaikka multa ;)
Kunpa osaisin jotenkin auttaa jos mun takiani olet surullinen.
Tunteet ovat kyllä joskus yllättävän voimakkaat. Joskus vaivaa enemmän toisinaan pääsen helpommalla. Onnellinen olen, mutta en kuitenkaan pää pilvissä kulje. On mulla muita pikku murheita, mutta ne eivät liity niinkään tunne puolelle.
Haluaisin sut nähdä aina hymyssä suin ja välillä naureskelevan herskyen, kun aihetta on. On on usko vaan. Ilosi on niin tarttuvaa luonnollista kuin ei murheen päivää edes näköpiirissä olisi.
En mä olisi koskaan uskonut, että voin vielä joskus tuntea näinkin voimakkaasti jotain miestä kohtaan aiempien ihmissuhdekiemuroideni takia. Niin kuitenkin kävi.
Mitä murheita sulla sitten on? Vai pidätkö ne mieluummin omana salaisuutenasi?
Se hymyily ja nauraminen on yksi keino selvitä arjessa ja elämässä eteen päin. Luonteeltani olen positiivinen ja iloinen, mutta siihen hymyilyynkin puutuu jos siihen ei ole muuta aihetta kuin peitellä sisällä vellovia tunteita. En haluaisi olla kenellekään vaivaksi, siksi kai tänne kirjoitinkin.
Kiitos sanoistasi.
Staalot asuivat Lapissa kauan ennen lappalaisia. He olivat isokokoisia, kuulemma rumia ja jotkut harjoittivat magiaa. Staalojen veri virtaa meissä.
tiedääkö kukaan anja orvokki ruottisesta mitään että onko elossa vai hauvassa ja se asuu pudasjärvellä
Jaa että asuuko koirassa? Kysy siltä.
Rimminkankaalla näin joskus 60-luvun loppupuolella viimeksi.
Koska olet viimeksi nähnyt häntä ? Missä päin ? Siitä voisi päätellä oletko oikea haikailija. Anteeksi vaan....
Viime näkemisestä taitaa olla pari kuukautta.
Olen onnellinen täällä jossain. Vai olenko? Ehkä en niin onnellinen, kuin toivoisin. Jotain puuttuu. Tuntuu nää onnellisuuspuheet aina vähän joutavilta. En ole niistä oikeastaan koskaan piitannut. Onnellisuus on hetkellistä. Eihän kenenkään onni jatku loputtomiin. Minusta vain yksi hetki aina joskus elämässä voi olla onnellinen. Ainakin minulle se hetki riittää. Sen eteen pitää joskus tehdä kovasti töitä. Mutta se hetki voi merkitä hyvin paljon elämässä, ehkä kaikkea. Siitäkin olen hyvin onnellinen, että sinut kerran tapasin. Olimme yhdessä ne hetket ja muistot jäivät pysyvästi sydämeeni. Sinun jälkeesi on tapahtunut yhtä ja toista, niinkuin varmaan sinullekin. Positiivisuus on se asia, joka jäi sinusta mieleen. Tottakai moni muukin, mutta se ennen kaikkea. Jaksoit aina olla iloinen. Nostan hattua. Niillä eväillä ihminen jaksaa vuodesta toiseen. Toivon myös aidosti, että sinä pärjäät ja tulet aina silloin tällöin hyvin onnelliseksi.
Ei ollut multa alotus