Nyt alkaa kyllä tällä äitiliinillä hermo pettää ukkokullan takia... Meillä on 3 ja 4,5v lapset ja olen siis kotiäitinä ainakin vielä toistaiseksi, ukkokulta pyörittää firmaa veljensä kanssa ja on töissä suunnilleen 8-16. En valita "ammatistani", pidän kotiaskareista ja lasten kanssa touhuamisesta. Haluaisin kuitenkin jatkaa maalausharrastustani, jossa on nyt ollut suunnilleen neljän vuoden tauko. Se hieman jäi kun lapset olivat tosi pieniä, mutta nyt kun he ovat hieman vanhempia niin ajattelin että voisin tehdä paluun maalauspajalle.
No ukkokulta on asiasta eri mieltä. Hän kyllä itse viettää sählyharrastuksensa parissa tiistait, keskiviikot ja jotkut perjantait ja se ei ole minulle ollut mikään ongelma. Antaa harrastaa vaan kunhan kotonakin näkyy ja lapsista sekä parisuhteesta kantaa vastuuta. Mutta se on kuulemma täysin mahdoton ajatus että olisin maanantaisin ja torstaisin molempina iltoina kaksi tuntia maalauspajalla ystävien kanssa."Onhan sinulla silloin vapaata kun lapset ovat päiväkerhossa aamupäivällä, mihin sinä illalla enää vapaata tarvitset?" Joojust, ne pari-kolme tuntia menee ruokaostoksiin ja kotitöihin ja ruoanlaiton aloittamiseen. Ukkokulta ei käsitä sitä, että se aika ei todellakaan mene lorvimiseen... Mikä ihme siinä mättää?
No ukkokulta on asiasta eri mieltä. Hän kyllä itse viettää sählyharrastuksensa parissa tiistait, keskiviikot ja jotkut perjantait ja se ei ole minulle ollut mikään ongelma. Antaa harrastaa vaan kunhan kotonakin näkyy ja lapsista sekä parisuhteesta kantaa vastuuta. Mutta se on kuulemma täysin mahdoton ajatus että olisin maanantaisin ja torstaisin molempina iltoina kaksi tuntia maalauspajalla ystävien kanssa."Onhan sinulla silloin vapaata kun lapset ovat päiväkerhossa aamupäivällä, mihin sinä illalla enää vapaata tarvitset?" Joojust, ne pari-kolme tuntia menee ruokaostoksiin ja kotitöihin ja ruoanlaiton aloittamiseen. Ukkokulta ei käsitä sitä, että se aika ei todellakaan mene lorvimiseen... Mikä ihme siinä mättää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minusta sinä voit pistää ukkokultasi tapahtuneen tosiasian eteen ja ihan vain tavallisena asiana ilmoittaa, että nyt tulee menemään näin. Eihän sinun tarvitse mihinkään lupaa kysyä. Hän vastaa näinä iltoina sen pari tuntia kodista ja lapsista.
Kokemuksesta tiedän, että tällainen tekee kutaa lasten ja isän keskinäiselle suhteelle.
Jos ne maalauspajat ovat maanantai- ja torstai-iltaisin, niin eipä ne sinun päivävapaat paljoa silloin lohduta. Ilmoita isännälle, että jos sinä et saa mennä maalaamaan silloin kun on maalausaika, niin hänkin saa pelailla sählyä vain maanantaisin, torstaisin ja sunnuntaiaamuisin, tai mihin tahansa muuhun aikaan, jolloin muut eivät sitä pelaa. Ja toisaalta, jos sinä kerran olet vapaalla päivisin, niin ukko hoitakoon ne työt, mitä sinulta jää silloin tekemättä, koska ethän sinä vapaa-aikaasi uhraa kotitöihin, kun ei kerran hänkään.
Toisin sanoen, keskustelkaa asiasta nyt oikein kunnolla, kyllä kotiäidilläkin on oikeus omaankin elämään. Oikeastaan jopa velvollisuus, sillä kukaan muu ei pidä huolta sinun jaksamisestasi kuin sinä itse.
Ei äiti saa harrastaa siihen vaan miehellä on lupa.
Äidin pitää käydä töissä, hoitaa koti ja lapset ja mies.
Miehen ei tarvi kuin käydä töissä ja loppu ilta onkin harrastuksille ja lepoon.
Näin se on aina mennyt ja tulee menemään.
Ainakin niin kauan, kunnes löytyy sellaisia naisia jotka siihen ei suostu.
Mitä vielä..sä sanot, että harrastat silloin ja silloin ja sitten lähdet ovesta ulos.Ne yhteiset lapset hoidetaan yhdessä tai ukko pihalle, jos ei mene jakeluun.
Ukkokulta tuli sitten lounastauolla kotiin ja ilmoitin vain että käyn viikonloppuna ostamassa uudet akryylimaalit ja kankaita, koska maanantaina aion mennä maalauspajalle. Meinasi siltä mennä kahvit väärään kurkkuun ja jupisi että mistäs meinasin rahat saada kun en töissä käy. Muistutin että olenhan minä taulujani myynyt ja niillä rahoilla meinasin sitten ostaa, minun rahojanihan ne ovat. Kehtasi sanoa, että ne rahat olisi parempi käyttää lapsien joululahjoihin ja että olen itsekäs. Hitto soikoon, joululahjoja olen ostanut jo enemmän kuin tarpeeksi, lisätään siihen vielä kummeilta ja isovanhemmilta tulevat lahjat niin lapsethan hukkuvat niihin. Ja ukko tietää sen varsin hyvin, koska joutui jo toppuuttelemaan ostovimmaani... En jaksanut riidellä vaan tokaisin että oli herra mitä mieltä vaan niin maanantai-iltana vastuu lapsista on hänellä viidestä seitsemään.
Mikä ihme siihen on oikeasti iskenyt? Ei sitä ennen ole maalausharrastukseni haitannut, päinvastoin. Ja lapsienkin kanssa hän touhuaa ja temmeltää enemmän kuin mielellään. On hoitanut heitä ennenkin yksin kun olen vaikka kampaajalla käynyt. Avioliittokin on oikein vahvoilla perustuksilla ja parisuhde voi hyvin seksielämää myöten. Mutta mikä piru tässä harrastuksessa nyt sitten mättää... En kyllä ajatellut ukkoa laittaa vaihtoon, oli hän millainen tahansa niin kuusi vuotta sitten lupasin rakastaa häntä niin myötä- kuin vastamäessä aina kuolemaan asti. Ja niin rakastankin. Mutta ei tämä tämmöinen todellakaan mene jakeluun.
Hienoa, että olet ottanut itsellesi omaa aikaa.Sitä harvoin tarjotaan.Pitää sinun saada huolehtia itsestäsi.Mies ei ehkä osaa suhtautua asiaan vielä, mutta toivottavasti ajan kuluessa ymmärtää.Kaksi tuntia on niin lyhyt aika.Tsemppiä sulle ja älä luovu omasta ajasta! muista myös käydä välillä siellä kampaajalla :D
Vaikuttaa vähän siltä, että miehesi haluaisi sinun menevän töihin.
"Meinasi siltä mennä kahvit väärään kurkkuun ja jupisi että mistäs meinasin rahat saada kun en töissä käy"
Siskon neuvo:älä anna periksi!
Pokalla vaan menet harrastukseesi:)
Tsemppiä!:)
Jes, hyvä! Älä kuuntele ukon vikinöitä, menet ja sillä hyvä!
Jos nainen ei pidä huolta omista oikeuksistaan, niin helposti käy noin. Meillä on niin, että kummallakin on oikeus harrastaa / tms. omiin menoihin yhtä paljon ja jos toinen harrastaa pari kertaa viikossa, niin toinenkin voi harrastaa. Pidin tästä kiinni myös kotiäitinä ollessani. Nyt olen osa-aikaisesti töissä ja käyn urheilemassa kahtena iltana viikossa (salilla ja zumbassa) ja mies käy vastaavasti omissa menoissa pari kertaa viikossa. Välillä mies jupisee jos on väsyny töiden jälkeen eikä jaksasi jäädä yksin lasten kanssa, mutta siitä huolimatta menen ja mieskin tietää, että se on tärkeää. Kyllä kotiäitiys oli itselleni niin rankkaa henkisesti (olin melkein 4 vuotta putkeen), että helpommalla itse ainakin pääsen nyt osa-aikaisesti töissä (teen 4 päiväistä viikkoa) :-). Kotiäitiyttä ei vaan kukaan muu juuri arvosta, kun muiden mielestä se on kuulemma ihanaa velttoilua :-) Itse ainakin olin aivan naatti usein kun ruokaa piti tehdä 5 kertaa päivässä, ulkoilin pari kertaa päivässä, siivosin, hoidin lapset ja yöllä heräilin, nyt pääsen niin paljon helpommalla toimistotöissä ja kun pistin miehenkin osallistumaan :-)
Olen ollut töissä, kun lapset olivat pieniä ja olin iltaisin ihan naatti. Luulen, että kaikki pienten lasten äidit (isätkin) ovat väsyneitä, olivat he sitten kotona tai käyvät töissä.
Mää meen suoraan töistä kolmena iltana viikossa. Mies tietää, ja jos lapset jää päiväkotiin, sitten ne jäävät.
Minä en luovu harrastuksistani ikinä. Käyn soittamassa, piirtämässä ja askartelemassa... se on mun oikeus..
Mulla hyvä mies, ei harrasta mitään muuta kuin kolaamista ja ruohon leikkuuta.
Nämä kaikki asiat ovat valintoja ja erilaisia jokaisella, toki ymmärään että kotiäidinkin pitää saada joatin harrastaa. Ukonkin on hyvä tietää, että esim. tuo sinun maalaaminen ei vie häneltä sinua pois, ei tarvitse olla mustasukkainen. Mutta jos ukko kieltää kaiken muun poi, voi olla että ennen pitkää ukko huomaakin olevansa yksin.
Olisi järkevämpää kuunnella sitä puolisoa ajoissa, ei mitkään harrastukset ole ainoastaan miesten etuoikeus.
Tuo äiti on lapsille varmasti parempi äiti, kun saa maalausharrastustaan jatkka ja samalla sinulle ukko parempi puoliso.