Olen vielä vähän uninen, nukuin pitkän yöunen. Muistini syövereistä pulpahtelee tähän vuodenaikaan, päivään ja viikkoon sopiva runo ja sen on kirjoittanut Uuno Kailas.
"Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.
Se päihdyttää. On kuin jokin kristallimalja väikkyis
kädes enkelin - viiniä maahan läikkyis."
Hyvää uutta päivää jokaiselle sielulle, erityisesti Hänelle.
"Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.
Se päihdyttää. On kuin jokin kristallimalja väikkyis
kädes enkelin - viiniä maahan läikkyis."
Hyvää uutta päivää jokaiselle sielulle, erityisesti Hänelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en kanna valoa, en loista kun ennen,
Kaamos on elämässäni, se jatkuu pitkään.
Milloin elämänvoimaa säihkyvä soihtu syttyy uudelleen.
Ei välttämättä koskaan.
P...
Valtikkasi valaisee huoneeni,
kun se kulkee eteisen väljistä väylistä,
syvälle sinipunaisen salini hekumaa.
Ilosi siemenet kastelevat jäykät, vaalennetut hiukseni,
kun sinä kylvät korkealla kaarella vaaleaa mannaasi
nöyrimmän orjatteresi päälle.
Oi sinä soihdunkantajani, pallopääkkyläiseni ikuisten mietteiden kohde, 3 lapsemme alulle ruiskuttaja,
avaa korsettini ja päästä minut vapaana lentämään,
jotta voin valua spermaasi hamaan kuolemaani asti.
"...viiniä maahan läikkyis..."
Erityisesti tuo loppusointu. Se kuvastaa niin hyvin mielessäni aina ole asioita: "Tilkka viiniä...ja ...pala suklaata..."
Ei koskaan pidä höpötellä rutikuivasti Jumalasta. Toista on Uuno Kailas ja sammumaton viinin jano...
Mehän emme toki koskaan tipauta viiniä maahan...se ei saa mennä sivusuun...tuo enkelten juoma...
Viini tai muukin viina maahan hukkaan valutettuna on kuin kultaomenoita hopeamaljassa.