Ihmisläheinen vaihtoehto

Todellinen työttömien määrä, ns. laaja työttömyys on tälläkin hetkellä yli 400 000 henkilöä vaikka EU-malliset tilastot näyttävät puolta pienempiä lukuja. Lisäksi työssä olevista jo lähes puolet tekee pätkätöitä.

Yleensä jotakin tautia hoidettaessa on tärkeää löytää taudin aiheuttaja ja puuttua siihen. Oireiden hoitaminen ei tautia paranna. Työttömyyden tautiin tarjotaan viralliselta taholta jatkuvasti samaa lääkettä: kasvua. Meille kerrotaan, että talouskasvu on se lääke, jolla työttömyys voitetaan. Se kuulostaa uskottavalta. Ja on helppo huomata, että ainakin tuotannon vähentäminen lisää työttömyyttä.

Suomen teollisista työpaikoista 20 000 hävisi v. 2003. Tänä vuonna niitä arvioidaan häviävän 15 000 lisää. Tuotannon arvo ei viime vuonna kuitenkaan supistunut, kasvua oli. Virallinen vastaus lienee, että kasvua oli liian vähän.

Tosiasia kuitenkin on, että automaatio, tuottavuuden kasvu ja tuotantomenetelmien kehittyminen ovat johtaneet siihen, että tuotannon lisääminen vähentää ihmistyövoiman tarvetta eikä suinkaan lisää sitä. Ilmiö on levinnyt teollisuudesta palvelualoille. Tuoreita esimerkkejä ovat vaikkapa teleyhtiö Elisan ja monien pankkien tekemät irtisanomiset. Yritysjohtajista tehokkaimpina pidetään niitä, jotka vähentävät eniten työvoimaa. Heidän johtamisensa myös palkitaan pörsseissä yritysten kurssien nousuna.

Jos ja kun tunnustetaan, että talouskasvu ei poista työttömyyttä, on tehtävä muitakin tunnustuksia. On väärin, että ihmistyötä rangaistaan erilaisilla sivukuluilla mutta koneiden tekemää työtä ei. Vapaan Suomen Liitto on ehdottanut, että työllistämistä helpotettaisiin korvaamalla nykyiset työn sivukulut tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä tuotantoverolla. Tämä parantaisi ihmistyön kilpailuasemaa suhteessa automatisoituun työhön ja helpottaisi erityisesti pienten työvoimavaltaisten yritysten toimintaa. On mielenkiintoista, että tätä ehdotusta ei ole julkisuudessa käsitelty. Voisi kuvitella, että edes ay-liike olisi kiinnostunut työllisyyttä parantavista ehdotuksista varsinkin kun niillä ei pyritä heikentämään työntekijän asemaa. Onko kuitenkin niin, että nykyinen valtarakenne, johon myös ay-liike kuuluu, on yksimielisesti suurten pääomien omistajien etuja ajavan politiikan takana?

Suuren pääoman omistajien etuihin puuttuminen on välttämätöntä jos halutaan turvata julkiset peruspalvelut. Ennen EU-ratkaisua v.1994 meille kerrottiin, että EU-jäsenyys tuo sijoituksia Suomeen. Kuinka on käynyt? Kymmenessä vuodessa Suomesta on viety pääomia satoja miljardeja markkoja enemmän kuin tänne on tuotu. Veronmaksajat maksavat velkaannutetun valtion velkojen korkoja yli 20 miljardia markkaa vuodessa.

EU:n perussopimus kieltää jäsenmaita puuttumasta pääomien liikkeisiin. Pääomien kasaaminen ja niillä keinottelu yli rajojen ovat vallanpitäjien erityisessä suojeluksessa. Pääomien vapaus merkitsee myös sitä, että suuri pääoma tuhoaa ja valtaa pienen pääoman. Äärimmilleen vietynä "vapaa" kilpailu lopettaa kilpailun, kun kilpailijat on ostettu markkinoilta.

Europolitiikan jäljet ovat jokaisen nähtävissä: peruspalvelujen alasajo, rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen. Nämä ja suurtyöttömyys tulevat nykymenolla jatkumaan.

Ihmisläheisempi vaihtoehto EU-politiikalle on kuitenkin olemassa. Lisäksi se löytyy läheltä. Säännelty markkinatalous mahdollistaa oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan ja pohjoismaisen hyvinvointimallin kehittämisen. Kaksi asiaa tarvitaan kuitenkin ensin: Lainsäädäntövallan palauttaminen EU:lta Suomen eduskunnalle ja sitä ennen suomalaisten herääminen "mitään ei voida" -harhaunesta.