PUNAKAPINA: Punakaartin radikaalein osa alkoi nähdä punakaartit vallankumouksellisina järjestöinä. SDP kutsumassa kokouksessa tammikuun 28pv työväen järjestyskaartit ja Helsingin puna(veri)kaarti yhdistyivät koko Suomen punaiseksi kaartiksi. Samassa kokouksessa päätettiin myös liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. 27.-28.1.1918 Suomen eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva laillinen hallitus syrjäytettiin. Hallituksen jäsenet onnistuivat kuitenkin pakenemaan. Nuorsuomalaisen kansanedustajan punaiset ampuivat Töölönlahden jäälle. Hallituksen jäsenistä puhj. Svinhufvud, Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. V. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä piileskelivät pitkään Helsingissä. Osa heistä pakeni myöhemmin maasta Viron, Saksan ja pohjois- Ruotsin kautta takaisin Suomeen.
Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Tavoitteena oli vallata myöhemmin koko maa. Kaappaukseen vaikutti ratkaisevasti Venäjän bolshevikkien esimerkki ja lupaus tuesta. SDP ja työväen muut järjestöt perustivat 28.1 1918 Suomeen uuden vallankumous- hallituksen, eli kansanvaltuuskunnan. Tilanne oli uhkaava, sillä maassa oli venäläisiä sotilaita 40000, joiden piti toimia ”kukistaakseen tykistön ja konekiväärien avulla valkokaartin”, sanoi Itämeren laivaston ensimmäinen komissaari Izmailov. Punaisille annettiin koulutusta sekä ase- ja muuta apua.
Eduskunnan enemmistöön nojannut Suomen hallitus ryhtyi itsenäisyyden ja toimintavapauden turvaamiseksi riisumaan aseista ja karkottamaan venäläisiä joukkoja Pohjanmaalta suojeluskuntien avulla. Suojeluskunnat oli määrätty hallituksen joukoiksi. Helmikuun alussa koko pohjois- Suomi oli jo valkoisten hallussa. Tämän toiminnan seurauksena Venäjän bolsevikit puolestaan julistivat 28.1.1918 sodan Suomen hallituksen "vastavallankumouksellisia", siis valkoisten joukkoja vastaan. Näin alkoi varsinainen vapaussota.
Mannerheimin johtamat valkoiset aloittivat etenemisen vasta sitten, kun jääkäreiden pää joukko saapui Vaasaan 25.2. Sodan ratkaisupäivä lienee ollut huhtikuun 3pv, jolloin Tampere vapautettiin ja saksalaiset nousivat maihin ja valtasivat myöhemmin Helsingin. Ilman Saksan apua sota olisi voinut pitkittyä huomattavasti. Tilannetta helpotti myös se että, Venäjä oli joutunut maaliskuussa allekirjoittamaan ensimmäisen maailmansodan päätymiseen liittyen kansainvälisen sopimuksen, joka velvoitti Venäjän vetämään joukkonsa Suomesta 2kk kuluessa. Sota päättyi 15.pv toukokuuta v.-1918. Mitään virallisia aselepo- rauhan- tai antautumis- neuvotteluja ei käyty, eikä virallisia sopimuksia Suomen sisällissodan lopettamiseksi koskaan allekirjoitettu, koska vallankumouksen poliittinen- ja sodan sotilaallinen johto olivat pettäneet joukkonsa ennen Viipurin valtausta ja paenneet Neuvostoliittoon. Tämä pako herätti suurta katkeruutta punaisten joukoissa.
Vallankumouksellisessa sisällis-sodassa väkivalta riistäytyyn AINA johtajien käsistä hallitsemattomaksi vihan ja koston kierteeksi, jota voi jälkeenpäin vain kauhistella. Puolin ja toisin suomalaisia surmattiin sisällissodassa tuhansia. Yhtenä yksittäisenä esimerkkinä voisi mainita punaisten hallitseman Viipurin 27.4. Joukko punaisia tunkeutui iltapäivällä Viipurin lääninvankilaan. Vankien joukossa oli punaisten vangitsemia Viipurin porvarillisia johtomiehiä. Punaiset poistuivat seuraavana aamuna ja yön saldoksi tuli kaiken kaikkiaan 30 ruumista. Tapauksen paljastuttua Viipurin valtauksen jälkeen valkoisten kostomielialaa ei pidätellyt mikään ja niin suomalaisia kuoli jälleen entistä enemmän. Näin vihan ja koston kierre jatkuin kerta toisensa jälkeen läpi sodan. Toisenkin tien olisi voinut valita kuljettavaksi. Kansan (1-2.10 1917) vaaleissa ilmaiseman tahdon kunnioittaminen ja yhteistyössä toimiminen olisi tuonut Suomelle itsenäisyyden ilman näitä ammottavia arpia.
Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Tavoitteena oli vallata myöhemmin koko maa. Kaappaukseen vaikutti ratkaisevasti Venäjän bolshevikkien esimerkki ja lupaus tuesta. SDP ja työväen muut järjestöt perustivat 28.1 1918 Suomeen uuden vallankumous- hallituksen, eli kansanvaltuuskunnan. Tilanne oli uhkaava, sillä maassa oli venäläisiä sotilaita 40000, joiden piti toimia ”kukistaakseen tykistön ja konekiväärien avulla valkokaartin”, sanoi Itämeren laivaston ensimmäinen komissaari Izmailov. Punaisille annettiin koulutusta sekä ase- ja muuta apua.
Eduskunnan enemmistöön nojannut Suomen hallitus ryhtyi itsenäisyyden ja toimintavapauden turvaamiseksi riisumaan aseista ja karkottamaan venäläisiä joukkoja Pohjanmaalta suojeluskuntien avulla. Suojeluskunnat oli määrätty hallituksen joukoiksi. Helmikuun alussa koko pohjois- Suomi oli jo valkoisten hallussa. Tämän toiminnan seurauksena Venäjän bolsevikit puolestaan julistivat 28.1.1918 sodan Suomen hallituksen "vastavallankumouksellisia", siis valkoisten joukkoja vastaan. Näin alkoi varsinainen vapaussota.
Mannerheimin johtamat valkoiset aloittivat etenemisen vasta sitten, kun jääkäreiden pää joukko saapui Vaasaan 25.2. Sodan ratkaisupäivä lienee ollut huhtikuun 3pv, jolloin Tampere vapautettiin ja saksalaiset nousivat maihin ja valtasivat myöhemmin Helsingin. Ilman Saksan apua sota olisi voinut pitkittyä huomattavasti. Tilannetta helpotti myös se että, Venäjä oli joutunut maaliskuussa allekirjoittamaan ensimmäisen maailmansodan päätymiseen liittyen kansainvälisen sopimuksen, joka velvoitti Venäjän vetämään joukkonsa Suomesta 2kk kuluessa. Sota päättyi 15.pv toukokuuta v.-1918. Mitään virallisia aselepo- rauhan- tai antautumis- neuvotteluja ei käyty, eikä virallisia sopimuksia Suomen sisällissodan lopettamiseksi koskaan allekirjoitettu, koska vallankumouksen poliittinen- ja sodan sotilaallinen johto olivat pettäneet joukkonsa ennen Viipurin valtausta ja paenneet Neuvostoliittoon. Tämä pako herätti suurta katkeruutta punaisten joukoissa.
Vallankumouksellisessa sisällis-sodassa väkivalta riistäytyyn AINA johtajien käsistä hallitsemattomaksi vihan ja koston kierteeksi, jota voi jälkeenpäin vain kauhistella. Puolin ja toisin suomalaisia surmattiin sisällissodassa tuhansia. Yhtenä yksittäisenä esimerkkinä voisi mainita punaisten hallitseman Viipurin 27.4. Joukko punaisia tunkeutui iltapäivällä Viipurin lääninvankilaan. Vankien joukossa oli punaisten vangitsemia Viipurin porvarillisia johtomiehiä. Punaiset poistuivat seuraavana aamuna ja yön saldoksi tuli kaiken kaikkiaan 30 ruumista. Tapauksen paljastuttua Viipurin valtauksen jälkeen valkoisten kostomielialaa ei pidätellyt mikään ja niin suomalaisia kuoli jälleen entistä enemmän. Näin vihan ja koston kierre jatkuin kerta toisensa jälkeen läpi sodan. Toisenkin tien olisi voinut valita kuljettavaksi. Kansan (1-2.10 1917) vaaleissa ilmaiseman tahdon kunnioittaminen ja yhteistyössä toimiminen olisi tuonut Suomelle itsenäisyyden ilman näitä ammottavia arpia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.