Valmistun 21-vuotiaana unelma-ammattiini AMK:sta. Ala suuntaa yksityiselle puolelle järjestötyöhön.
Tulevaisuus ja valmistuminen kuitenkin huolettaa todella paljon. Vaikka alallani on jonkin verran töitä ja olen saanut työharjoitteluistani luotua hyviä kontakteja sekä saanut suosituksia koen, ettei epävarmuus työn saamisesta kuitenkaan katoa. Mitä jos jään työttömäksi valmistuttuani?
Ennen AMK:iin menoa mietin yliopiston puolelta sosiaalityön lukemista. Ala kiinnostaa yhä ja olisi hyvä lisä nykyiseen tutkintooni. Hukkaanko kuitenkin aikaani aloittamalla uuden tutkinnon tämän ikäisenä? Pystynkö käymään töissä yliopisto-opintojen ohella?
Lukupäätä minulla kyllä on sekä intoa lukea. Lukiosta valmistuttuani päättötodistukseni ka oli 9,3.
Ehkä huolenaiheenani on, että poistuuko epävarmuus työelämään pääsemisestä ja itsensä elättämisestä kuitenkaan toisen tutkinnon myötä. Nykyinen alani sekä mahdollisesti tuleva sosiaalityön ala ovat matalasti palkattuja, mutten näe sitä ongelmana, sillä tiedostan palkkojen tasot.
Tulevaisuus ja valmistuminen kuitenkin huolettaa todella paljon. Vaikka alallani on jonkin verran töitä ja olen saanut työharjoitteluistani luotua hyviä kontakteja sekä saanut suosituksia koen, ettei epävarmuus työn saamisesta kuitenkaan katoa. Mitä jos jään työttömäksi valmistuttuani?
Ennen AMK:iin menoa mietin yliopiston puolelta sosiaalityön lukemista. Ala kiinnostaa yhä ja olisi hyvä lisä nykyiseen tutkintooni. Hukkaanko kuitenkin aikaani aloittamalla uuden tutkinnon tämän ikäisenä? Pystynkö käymään töissä yliopisto-opintojen ohella?
Lukupäätä minulla kyllä on sekä intoa lukea. Lukiosta valmistuttuani päättötodistukseni ka oli 9,3.
Ehkä huolenaiheenani on, että poistuuko epävarmuus työelämään pääsemisestä ja itsensä elättämisestä kuitenkaan toisen tutkinnon myötä. Nykyinen alani sekä mahdollisesti tuleva sosiaalityön ala ovat matalasti palkattuja, mutten näe sitä ongelmana, sillä tiedostan palkkojen tasot.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No sen uskaltaa aina varmaksi sanoa, että sosiaalityöntekijän tutkinnolla pääsee helposti työelämään! Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on jopa pula, toisin kuin monista muista akateemisen tutkinnon suorittaneista. Jos katsot mol.fi -sivustolta avoimet työpaikat, niin sosiaalityöntekijöitä haetaan todella paljon.
Päivätyö opintojen ohella voi olla vaikeampi juttu, ainakin opintojen alkuvaiheessa yliopistolla on tod.näk. jonkin verran kontaktiopetusta.
Olet vielä nuori, mene ihmeessä opiskelemaan vielä jos siltä tuntuu! :)
Tulevaisuus on epävarma, oli sitten miten monta ammattia tahansa. Eli teesi: "lähihoitajat viedään käsistä" on teoriaa. Tunnen monta lähihoitajaa, ja heidän hakiessaan töitä on hakijoita ollut kolmisenkymmentä siihen yhteen paikkaan.
Sama juttu itselläni, tai pahempi, sata hakijaa yhteen paikkaan. Olen FM.
Näinhän se on. Nykyisellä tutkinnollani hakiessani töitä, on jokaiseen paikkaan tullut 100-150 hakemusta, yhteen jopa 172 kahdessa viikossa. Ihan älytöntä.
Lukupäätä minulla kyllä on sekä intoa lukea. Lukiosta valmistuttuani päättötodistukseni ka oli 9,3.
Ei kerro mitään lukupäästä, kuka tahansa saa jokaisesta pakollisesta ykköskurssista arvosanan 10.
Mitäs kirjotit?
No jospa katsoisit, miten töitä löytyy. Jos löytyy tai ei, hae yliopistoon ja lue joko kokopäiväisenä tai työn ohella.
Ihan turha ajatella asioita vuosikausia eteenpäin. Ja nykyään yksi ammatti ei riitä kenellekään, niitä pitää olla vähintään kolme.
Nyt näin laman aikana, on hyvä opsikella. Valtio auttaa ja tukee ja lisäkoulutus ei varmasti mene hukkaan. Sittenhän sulla on varaa valita. Yliopistossa voi lukea myös muita aineita, joten voit rakentaa itsellesi vahvan asiantuntijuuden opiskeluvuosina.
Rohkeasti vaan oopintoihin. Voit varmasti tehdä esimerkiksi osa-aikaistöitä. Eihän se opiskelijan elintaso ole sama kuin työssäkäyjälle, mutta se on asia joka pitää hyväksyä. Ensimmäisenä vuotena olet varmasti aikalailla kontaktiopinnoissa viikolla kiinni, mutta onhan viikonlopputöitä ja iltoja.