Pitäisi elää elämäni onnellisinta aikaa. Olen selvinnyt 15v suhteesta jossa avioliittovuosia monta, mutta ero tuli kaksi vuotta sitten miehen tahdosta. Uskosta kuolema meidät erottaa katosi pohja. Olen rakentanut itselleni ja lapsilleni tien jolla meidän on nyt hyvä jatkaa.
Suhteemme kariutui miehen uskottomuuteen sekä hänen tunteeseen ettemme mahdu hänen elämäänsä enään. Hän haluaa muuta.
Olen tästä päässyt yli. Tai ainakin ymmärtänyt asian. Kuitenkin usko siihen että toiseen voi luottaa, hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja lapseni on hataralla pohjalla.
Tapasin vuosi sitten miehen , josta on tullut hyvin läheinen minulle. Ystävä. Puhumme paljon kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olemme tehneet yhdessä kaikkea mistä molemmat pitävät, mitä en tehnyt ex-mieheni kanssa. Meillä on paljon samaa.
Nyt olen mennyt syvästi ihastumaan tähän mieheen. Tiedän että hänellä on tunteita myös minua kohtaan. Soitellaan, kahvitellaan, istutaan vaan ja ollaan.
Olemme olleet muutaman kerran sängyssä.
Haluaisin avautua hänelle tunteistani, sillä hänellä on muita naisia myös. Olen hyväksynyt ja antanut itselleni luvan jälleen välittää toisesta. Kuitenkin minusta tuntuu pahalle kun tiedän että hän voi olla toisen naisen kanssa, vaikkei minulla ole oikeutta kritisoida hänen tekemisiään koska emme ole sopineet olevamme suhteessa. Olen kuitenkin sen verta vanhanaikainen ettei mielestäni sanoja tälläiseen tarvita jos vuode jaetaan ja herkkiä hetkiä. Tiedän että tänä päivänä on melkein tabu jotta mennään suhteesta toiseen, kunnioittamatta toista osapuolta, mutten itse tälläiseen pysty. En ole tarpeeksi vahva. Vaikken tiedä kuuluisiko tälläisessä asiassa ollakkaan vahva.
Pitäisi aukaista suunsa ja sanoa. Mutta menettämisen ja jälleen torjutuksi tuleminen pelottaa.
Raukkamaista , mutta ennenmmin pidän ystävyyden ja tämän hetkisen tilanteen kuin kadottaisin hänet kertomalla kuinka todella tunnen. Vaikka tilanne jos jatkuu tälläisenään voihan olla että tämä kaatuu joka tapauksessa joskus.
Suhteemme kariutui miehen uskottomuuteen sekä hänen tunteeseen ettemme mahdu hänen elämäänsä enään. Hän haluaa muuta.
Olen tästä päässyt yli. Tai ainakin ymmärtänyt asian. Kuitenkin usko siihen että toiseen voi luottaa, hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja lapseni on hataralla pohjalla.
Tapasin vuosi sitten miehen , josta on tullut hyvin läheinen minulle. Ystävä. Puhumme paljon kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olemme tehneet yhdessä kaikkea mistä molemmat pitävät, mitä en tehnyt ex-mieheni kanssa. Meillä on paljon samaa.
Nyt olen mennyt syvästi ihastumaan tähän mieheen. Tiedän että hänellä on tunteita myös minua kohtaan. Soitellaan, kahvitellaan, istutaan vaan ja ollaan.
Olemme olleet muutaman kerran sängyssä.
Haluaisin avautua hänelle tunteistani, sillä hänellä on muita naisia myös. Olen hyväksynyt ja antanut itselleni luvan jälleen välittää toisesta. Kuitenkin minusta tuntuu pahalle kun tiedän että hän voi olla toisen naisen kanssa, vaikkei minulla ole oikeutta kritisoida hänen tekemisiään koska emme ole sopineet olevamme suhteessa. Olen kuitenkin sen verta vanhanaikainen ettei mielestäni sanoja tälläiseen tarvita jos vuode jaetaan ja herkkiä hetkiä. Tiedän että tänä päivänä on melkein tabu jotta mennään suhteesta toiseen, kunnioittamatta toista osapuolta, mutten itse tälläiseen pysty. En ole tarpeeksi vahva. Vaikken tiedä kuuluisiko tälläisessä asiassa ollakkaan vahva.
Pitäisi aukaista suunsa ja sanoa. Mutta menettämisen ja jälleen torjutuksi tuleminen pelottaa.
Raukkamaista , mutta ennenmmin pidän ystävyyden ja tämän hetkisen tilanteen kuin kadottaisin hänet kertomalla kuinka todella tunnen. Vaikka tilanne jos jatkuu tälläisenään voihan olla että tämä kaatuu joka tapauksessa joskus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän vastaava tilanne, mutta olen päättänyt lopettaa suhteen tai siis viedä sen ihan puhtaalle kaveripohjalle. Ei ole minkäänlaista halua kuulua mihinkään haaremiin. Jonkin aikaa se meni, mut aikansa kutakin. Miehiä kuitenkin maailmassa riittää, joten turha olla suhteessa, joka ei kaikilla tasoin ole sitä mitä itse haluaa ja tarvitsee.