Tämä nyt kuulostaa vähän tyhmältä, mutta erään naisen kanssa josta pidin kovasti ei menny ihan tunteet molemmin puolisesti ja mulle on jääny "pieni " mustasukkaisuus/kateus häntä kohtaan. Hän ei ole seurustellu nyt pitkään aikaan, mutta aina minua hieman häirittee kun hän tapaa jonku uuden miehen ja alkaa viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.
Kaikki saa olla kenen kanssa haluaa muitten siihen sekaantumatta ja minäkin sen ymmärrän mutta miten pääseen tästä sairaaloisesta toisen vahtaamisesta eroon. Tunnen vaan itseni huonommaksi ihmiseksi kun en hänelle kelvannu ja olen suunnattoman kateellinen noille muille miehille joitten kanssa hän viettää enemmän aikaa. Mitä minun pitäisi siis tehdä?
Pitääkö minun hankkia kallonkuristaja asialle vai onko teistä apua tällaisen ongelman ratkaisemiseen?
Kaikki saa olla kenen kanssa haluaa muitten siihen sekaantumatta ja minäkin sen ymmärrän mutta miten pääseen tästä sairaaloisesta toisen vahtaamisesta eroon. Tunnen vaan itseni huonommaksi ihmiseksi kun en hänelle kelvannu ja olen suunnattoman kateellinen noille muille miehille joitten kanssa hän viettää enemmän aikaa. Mitä minun pitäisi siis tehdä?
Pitääkö minun hankkia kallonkuristaja asialle vai onko teistä apua tällaisen ongelman ratkaisemiseen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kukaan ei ole korvaamaton. löytyy niitä naisia muualtakin ja parempia.
kallonkuristaja :D:D
Sulla saattaa olla jonkinlainen pakkomielle tuosta naisesta. Kehoittaisin nyt keskittymään omaan elämääsi. Tiedätkös että, tavalla tai toisella, heijastat sitä mainitsemaasi huonoa itsetuntoa ulkopuolisille. Ja naiset, ja erityisesti hyvän itsetunnon omaavat, kiinnostuvat yleensä "vertaisistaan".. ja tällä tarkoitan sitä, että teistä olisi mielenkiintoista haastetta toisillenne. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Muista että itsensä kehittämisessä ei ole mitään pahaa. Meistä ihan jokainen voi omalla tavallaan kehittää itseään. Oli se sitten arvomaailma.. itsetunto tai vaikka harrastukset. Keskity nyt itseesi. Ei ole turha sanonta.. että kykenet aitoon rakkauteen vain jos aidosti "viihdyt nahoissasi".. eli terveellä tavalla rakastat itseäsi. Muista tehdä kehitys itseäsi varten.. älä ketään muuta, silloin teet vain turhaa työtä.. koska sellainen pohjusta ei ole vankka. Kaatuu ensimmäisessä myrskyssä.
Mistä pidät? Onko intohimoja? Kehitä ja pohdiskele näitä taitojasi. Näin kehityt jopa tietämättäsi kiinnostavaksi persoonaksi, eli sellaiseksi josta kuka hyvänsä nainen kiinnostuu. Elämässä olis hyvä olla kipinää.. sellaista mikä lämmittää pelkkänä ajatuksena. Silloin sulla on hyvä olla.. vaikket mitään kovin kummoista tekisikään.
Saitko kiinni ajatuksesta? Tee itselles palvelus ja keskity pelkästään itseesi. Anna itsellesi aikaa.
Voimia ja halauksia.
Pohtijan neuvot ovat hyviä... lisäksi vaikuttaa, että sulla on jotain itse prosessissa kesken. Sen sijaan, että olisit käynyt loppuun asti ajattelun vaikka siltä kannalta, haluaisitko itse olla jonkun kanssa vastoin tahtoasi ja vastoin mieltymyksiäsi, olet ehkä jäänyt vähän ruokkimaan sitä, että et halua päästää irti. Mikä siihen oikein sitoo, tapa? Eihän sun pitäisi olla miettimässä, milloin hän seurustelee ja milloin ei, koska hän ei ole kuitenkaan sua varten.
Normaalia. Etsi muita naisia. Kaveruksetkin voi olla mustasukkaisia toisistaan.
Pohtijan kommenttiin sanoisin että itsetunto ei välttämättä ole kaikille se a ja o.
Luonne voi olla paljon tärkeämpi asia, kiinnostuksen kohteeet ja kaikki muu sellainen minkä kanssa arjessa joutuu elämään. Itsetunto korjautuu, muita asioita on vaikeampi muuttaa. Eli toinen voi nähdä pidemmälle. Toki voi tulla toisiin ajatuksiin jossain välissä. Ei se mahdotonta ole.
Pohtijahan kirjoitti juuri siitä, että luonne ja kiinnostuksen kohteet, terveys, ovat kaikki tärkeitä. Kiinnostuisitko ihmisestä, jonka pääasiallinen harrastus on tuntemattoman sairaalloinen vahtiminen?
On se yleensä melko iso osa suhdetta, siis mikäli suhteeseen heijastuisi aloittajan mainitsema sairaalloinen mustasukkaisuus. Sehän on nimenomaan huonosta itsetunnosta johtuva haitta. Hyvän itsetunnon omaava ei tuollaisessa tilanteessa jäisi vahtimaan ketään ns. puolituntematonta naista. Vaan hyväksyisi tosiasian, ettei toinen kiinnostunut hänestä sellaisena kuin hän on. Ja hyväksyisi senkin että toinen jatkaa elämäänsä ja osaisi olla onnellinen toisen onnesta. Vai olenko väärässä?
Hyvään itsetuntoon kuuluu niin paljon asioita ettei monikaan sitä taida edes käsittää. Nimenomaan seurustelua ajatellen, molemminpuolinen, hyvä itsetuntemus / luottamus mahdollistaa hyvän suhteen ja sen kehittymisen. Ei tarvitse kahlita ja hallita toista. Silloin osaa antaa toiselle hänen oman tilansa. Eikä tarvitse peilata omaa epävarmuuttaan toiseen puoliskoon.
Ei se huono itsetunto ole miinus. Kenellä täällä niin kovin hyvä itsetunto on?
Kuka täällä niin itsevarma ja teflonista on tehty ettei minkäänlaista epävarmuutta ole?
No tokihan kaksi huonon itsetunnon/mustasukkaisuutta omaavaa sopivat Oikein hyvin yhteen. Tietävät molemmat että eihän "tässä" suhteessa mennä ihan mihin vaan ja tapailla ihan ketä hyvänsä. Voivat yhdessä takertua toisiinsa. Ja ehkä aina silloin tällöin vaikka riidellä siitä että "kummalla on isompi per se";) Sitähän se huono itsetunto on. Et tunne itseäsi. Sinulla olisi vain joitakin "luuloja" ja kuvitelmia itsestäsi ja niiden mukaan eläisit. "Vitt u kun olen läski" - siis vaikka ei edes olisi? "Olen niin typerä" - vaikka ei todellisuudessa olisi? Alentaa omaa arvoaan.
Tulisikohan tuo mustasukkaisuus juuri siitä kun ei nähdä sitä omaa arvoaan. Nähdään toiset parempina. Täytyis oppia olemaan tyytyväinen ja suopea itselleen. Parastahan olisi kun osais vain nauraa niille omille "virheille" (mille virheille?), ellei ne sitten ole toisia satuttavia/ loukkaavia.
Kyllä hyvään itsetuntoon/luottamukseen kannattaa pyrkiä. Voihan sitäkin kehittää, kunhan vain uskaltaa lähteä sille tielle ;)
Tiedän mitä tarkotat, näitä on myös naisissa.
siihen voi olla tietysti aihettakin jos esim. on nähnyt samanlaisen käytöksen x johtavan tekoon y useamman kerran. Pettämisessä ei ole kyse ainoastaan seksistä tai orgasmista vaan se on myös nöyryytys ja tuottaa häpeää. Se kai siinä suurin ongelma on.
Nöyryytys ja häpeä ovat mielestäni vain pinnallisia asioita. Suhteen kannalta ratkaisevaa on luottamus. Ilman sitä ei mitään kovia eheää yhteiseloa luoda.
kovia=kovin ;)
Aika siihen auttaa tai se, että tapaat itse myöskin jonkun uuden ihmisen.
Mustasukkainenhan tekee toisen mustasukkaiseksi niin tuntuu vähän paremmalta.
en, kun ei ole tarvetta :) mulle riittää totuus.