Tänään taas miettisin mitä ihmettä mä sussa näen ja miksi aina odotan näkemisiämme ja asetan sille niin suuren arvon. Tällä hetkellä sisimmissäni painii viha, ärtymys ja kuitenkin jotain lämmintä. Eikä ole eka kerta. Et sä mua kohtaan suoraan ole toiminut, läheisiäni arvostellut, mitätöinyt ja kyllä, kuulen edelleen kaikki sanomisesi. Mun pitää päästä eroon susta lopullisesti mutten osaa ulos tästä tilanteesta vaikka niin paljon olen sitä harjoitellut. Minkä taian olet langettanut ylleni? Sen vain sanon, ettei enää yhtään harmita se viime kertainen tahaton kylmyyteni sua kohtaan. Ja taas mä huomaan, ympäri mennään, vuodesta toiseen, sama kaava, sä viet ja mä vikisen. Mistä voimaa ja taitoa irtaantua tästä..? Lopullisesti.
Voihan ruma sana
Miehelle ->M
7221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteen....
Pitää ratsastaa rajummin. Antaa mennä kuin huomista ei olisi. Rumat sanat on kauniita kun ne tulee sun huulilta se hetki se on se sun valitsema. Sulla on varmaan kyky jota ei kaikilla naisilla olekaan. Saat miehet aseettomiksi. Marilyn kalpenisi entisestään sun rinnallas. Sun vikinäs saa pöksyt pojilta kostumaan. Papin puheita jos kuuntelisit näin joulun alla syntisinä ihmisinä ne tietää mistä puhua ja miten helpottaa kaikkea puutosta ja puutetta. Kynttiläni saat syttymään kerta toisensa jälkeen. Sytytytän meille yhdet. Ne tietämme valaiskoot. Tässä steariinia pyyhkiessä lahkeiltain oot taas mielessäin. Ikuinen tuli kuumottaa.
ahaa ,,no selkis toikin :D
Joo unohda se M-mies, mulle se kyllä kelpais. Mä pidän siitä huolen ja hoitelen sitä ahkerasti.
Jos ois halunnut sut, ois kait jo tehnyt asialle jotain mutta kun on sen verran itsekäs tyyppi jota ei niin vain ohjaillakaan niin taitaa halut jäädä toiselle sijalle, valitettavaa mutta totta ;)
On tehnyt asialle jotain, paljonkin vuosien aikana, tilanteet ei ole helppoja eikä voi unohtaa esteitäkään. Kaikki näyttää olevan hänelle, mieshenkilölle vain niin helppoa, vai näyttääkö se vain? Varalla pitämisestä ei ole kysymys, valehtelusta tai että olisi annettu ymmärtää enemmän miten asiat olisi.
Koska kinkkisiä, vaikeita, mahdottomia nämä ovat, siksi itseni vuoksi toivon pääseväni lopullisesti vapaaksi, mutta en pääse. On ollut aikoja jolloin meni päiviä jopa viikkoja varmaan etten häntä muistellut, mutta kun jälleen hänestä jotain kuulen puhuttavan, näemme niin taas huomaamme etsivämme vain toistemme katsetta, huomiota ja ... samalla radalla pyöritään, yhä uudestaan kierros kierrokselta ympäri mennään. Olen hämmentynyt, hänestä, itseni vuoksi, tunteista joita hän herättää, tilanteesta, mutta ennen kaikkea huulillani pyörii kysymys miksi? hän on olemassa elämässäni, miksi hän tuli elämääni ja miksi on niin vaikeaa päästää häntä pois?
sanotaan niinku se on. http://www.youtube.com/watch?v=p863xmUdclI