Nielemisen pelosta

Sunnuntaina nielemispelko kävi tuskallisen kovaksi. Aloin olemaan jo kovin nälissään ja kuumeenki oli nostanut. Ajattelin, että enää en voi odottaa seuraavaan arkipäivään. Soitin päivystysnumeroon, jossa kehoitettiin hakeutuu Auroran Sairaalan päivystykseen.
Sieltä sain hyvän vinkin jota harjoittelemalla pääsin pelosta.
Siellä sanottiin: Nyt olet ruvennut liikaa keskittyy nielemiseen.
Nieleminen toimii pitkälti autonomisesti, eli sitä ei tarvi miettiä.
Hän kehoitti kiinnittää huomion johonkin muuhun. Alkuun tuntui, että helpompi sanottu, kuin tehty. Lääkäri sanoi, että jos oireeni pahenee, voin aina uudelleen hakeutua päivystykseen.
Päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen varovaisin askelin.
Olin hirveen varovainen. En uskaltanut päästää ruokaa lähelle kurkkua.
Sitten hätänäinen nielaisu ja ruokaa jäi kurkkuun. Jugurttia ja juomaa sen sijaan uskalsin kokeilla niellä jo vähän vapautuneemmin.
Hirvitti mahan puolesta, kun noissa velleissä ei tahtonut olla kuituakaan.
Ei edes siinä kaurajuomassa, jota hain kaupasta.

Keskiviikkoa pelkäsin ihan hirveenä. Silloin oli talon yhteinen juhlatilaisuus, jossa meille tarjoiltiin maittava jouluruoka höysteineen, jota kaikki odottivat. Ite elin pelonsekaisissa tunteissa. Jouduin syömään muiden nähden. Päätin sitten, että otan pääosin laatikkoruokia, olinhan uskaltanut jo jugurttiakin niellä. Kaurapuuro sen sijaan jäi kurkkuun. Syöminen oli piinaa, mutta hoitui lopulta.

Ja sitten keskiviikkona OIVALSIN, miksi ruoka jäi niin helposti kurkkuuni.
Pelon vuoksi jauhoin ruoan hätäisesti. En sulatellut sitä. En myöskään päästänyt sitä tarpeeks taakse kieltä (kielen takaosassakin aistii makuja).
En nauttinut mausta, mietin vain, miten ruoan saa siirrettyä mahaan.
Puolen kielen mitalta sitten imasin puolisulamattoman ruoan suoraan kurkkuun. No sehän jäi kurkkuun, joka muutti ääneni. Kun uskalsin vapautuneesti antaa ruoan mennä kurkkuun ja nauttia jokaisesta ruoan aromista jokaisella kielen osalla, niin syöminen rupesi taas sujumaan.
Enää sydän ei tykytä. Puren ruoan rauhallisesti, annan sen sulaa ja samalla nautin ruoan mausta. Kaikki muu tapahtuukin sitten automaattisesti.
Kyllä olo oli helpottunut, kun tämän oivalsin!!!!!

Nyt menee näkkäri, ruisleipä, peruna, salaatti, kalakeitto, kuin hedelmätkin.
Lämpöily loppui ja samalla kurkun kuivaminen. Nimittäin stressi ja ylimääräinen nieleminen kuivattaa suuta, joka myöksin vaikeuttaa nielemistä.
Enkä enää niele pakonomaisesti kurkkua ihan kuivaksi.

T