Hyvä ja paha?

Näistä on hyvä aloittaa. Brand: A Theory of the Good and the Right. Nietzsche: Beyond Good and Evil. (Myös suomeksi) von Wright: The Varieties of Goodness. (Myös suomeksi)

Epätieteilijä kirjoitti:

Näistä on hyvä aloittaa. Brand: A Theory of the Good and the Right. Nietzsche: Beyond Good and Evil. (Myös suomeksi) von Wright: The Varieties of Goodness. (Myös suomeksi)

Lue lisää

Kiitos vinkeistä!

"Missä ne olisivat? Paitsi ihmisen mielessä."

Monesti kuulee, että teoissa... mitä itse ajattelet tästä? Esim. jos tietoisesti loukkaa jotain - onko se pahaa?

Väärä kyselijä kirjoitti:

"Missä ne olisivat? Paitsi ihmisen mielessä."

Monesti kuulee, että teoissa... mitä itse ajattelet tästä? Esim. jos tietoisesti loukkaa jotain - onko se pahaa?

Jos paha määritellään vaikkapa ihmisen kokemaksi tunnetilaksi, "mielipahaksi", tai joksikin muuksi ei-toivotuksi tuntemukseksi, niin kyllä sellaisia subjektiivisia mielentiloja tietenkin on, se on aivan selvä.

Tarkoitan pahan olemassa oloa ILMAN ihmisen (tai muun tuntevan elollisen) tulkintaa ja sellaista pahaa tai hyvää ei tietenkään ole. Kaikkeuden, olevaisen, kannalta ei siis ole olemassa asiantilaa, jota voisi kutsua pahaksi tai hyväksi, on vain toteutumista ja ilmenemistä, eivätkä ne luokittele itse itseään mitenkään. Vain ihminen luokittelee ne.

Jos maailmaa ja sen tapahtumia ajattelee subjektiivisesti tai vaikkapa ihmiskunnan kannalta kollektiivisesti, niin silloin voi sanoa pahoja (ei-toivottuja) asioita tapahtuvan tälle subjektille tai kollektiiville näiden OMASTA näkökulmasta katsottuna.
Mutta edelleen ne ovat vain itsekästä tulkintaa. Subjekti on aina itsekäs samoin subjektien muodostama kollektiivi.

Jos muurahainen osaisi ajatella ja tuntisi voimakkaita tunteita niin kuin me, niin mitäpä luulet sen ajattelevan pesänsä myrkyttävästä ihmisestä? Tai lievemmässä tapauksessa ihmisestä, joka nitistää niitä kenkänsä alle? Aivan. Se pitäisi meitä hirviöinä, pahan ruumillistumina.
Ajatus pahaa tulkitsevasta muurahaisesta on kuitenkin lähinnä huvittava.

Kaikkeuden kannalta ihmisellä ja muurahaisella ei ole MITÄÄN eroa. Tämä ero on olemassa vain ihmisen egoistisessa mielessä, joka kauhistelee ITSELLE tapahtuvaa "pahaa", eikä näe täydellistä yhteyttään kokonaisuuteen, muurahaisiinkin.
No, saako muurahaisten päälle polkea? Polje rauhassa vain, niin maailma toimii. Se toimiminen ei ole hyvää eikä pahaa.

Oikea vastaus kirjoitti:

Jos paha määritellään vaikkapa ihmisen kokemaksi tunnetilaksi, "mielipahaksi", tai joksikin muuksi ei-toivotuksi tuntemukseksi, niin kyllä sellaisia subjektiivisia mielentiloja tietenkin on, se on aivan selvä.

Tarkoitan pahan olemassa oloa ILMAN ihmisen (tai muun tuntevan elollisen) tulkintaa ja sellaista pahaa tai hyvää ei tietenkään ole. Kaikkeuden, olevaisen, kannalta ei siis ole olemassa asiantilaa, jota voisi kutsua pahaksi tai hyväksi, on vain toteutumista ja ilmenemistä, eivätkä ne luokittele itse itseään mitenkään. Vain ihminen luokittelee ne.

Jos maailmaa ja sen tapahtumia ajattelee subjektiivisesti tai vaikkapa ihmiskunnan kannalta kollektiivisesti, niin silloin voi sanoa pahoja (ei-toivottuja) asioita tapahtuvan tälle subjektille tai kollektiiville näiden OMASTA näkökulmasta katsottuna.
Mutta edelleen ne ovat vain itsekästä tulkintaa. Subjekti on aina itsekäs samoin subjektien muodostama kollektiivi.

Jos muurahainen osaisi ajatella ja tuntisi voimakkaita tunteita niin kuin me, niin mitäpä luulet sen ajattelevan pesänsä myrkyttävästä ihmisestä? Tai lievemmässä tapauksessa ihmisestä, joka nitistää niitä kenkänsä alle? Aivan. Se pitäisi meitä hirviöinä, pahan ruumillistumina.
Ajatus pahaa tulkitsevasta muurahaisesta on kuitenkin lähinnä huvittava.

Kaikkeuden kannalta ihmisellä ja muurahaisella ei ole MITÄÄN eroa. Tämä ero on olemassa vain ihmisen egoistisessa mielessä, joka kauhistelee ITSELLE tapahtuvaa "pahaa", eikä näe täydellistä yhteyttään kokonaisuuteen, muurahaisiinkin.
No, saako muurahaisten päälle polkea? Polje rauhassa vain, niin maailma toimii. Se toimiminen ei ole hyvää eikä pahaa.

Lue lisää

Hirmu mielenkiintoisia ajatuksia esität.

Mutta kysymyksiä heräsi: tarkoitatko, että subjektiivisuudella ei ole tavallaan merkitystä (ihmisen tulkinta, itsekkyys) mutta "objektiivisuudella" (ilman ihmisiä) sen sijaan on? Ymmärsinkö oikein?

Toinen kysymys: vääryys ja oikeudenmukaisuus. Ovatko ne tulkittavissa hyväksi ja pahaksi vai ei? Eli ilman ihmistä ei ole hyvää ja pahaa, mutta kun ihmiset ovat olemassa tunteineen, niin siksi on olemassa hyvä ja paha, mutta niiden tunteminen ja/tai tulkinta vaihtelevat yksilöittäin?

Väärä kyselijä kirjoitti:

Hirmu mielenkiintoisia ajatuksia esität.

Mutta kysymyksiä heräsi: tarkoitatko, että subjektiivisuudella ei ole tavallaan merkitystä (ihmisen tulkinta, itsekkyys) mutta "objektiivisuudella" (ilman ihmisiä) sen sijaan on? Ymmärsinkö oikein?

Toinen kysymys: vääryys ja oikeudenmukaisuus. Ovatko ne tulkittavissa hyväksi ja pahaksi vai ei? Eli ilman ihmistä ei ole hyvää ja pahaa, mutta kun ihmiset ovat olemassa tunteineen, niin siksi on olemassa hyvä ja paha, mutta niiden tunteminen ja/tai tulkinta vaihtelevat yksilöittäin?

Lue lisää

"tarkoitatko, että subjektiivisuudella ei ole tavallaan merkitystä (ihmisen tulkinta, itsekkyys) mutta "objektiivisuudella" (ilman ihmisiä) sen sijaan on? "

Tuota... nämä eivät ole kovin helppoja mieltää, mutta....

Todellisuuden, tosiolevaisuuden, kannalta KUMMALLAKAAN ei ole merkitystä. Käsite "merkitys" on vain ihmisaivojen tuote, eikä sillä ole vastinetta muualla kuin ihmisen päässä. Samoin subjekti ja objekti ovat vain käsitteitä, jotka syntyvät, kun aistiemme luoma tietoisuus jakaa kokonaisuuden sinuksi, minuksi, maailmaksi ja siinä tapahtuviksi asioiksi. Todellisuudessa kokonaisuus on tietenkin jakamaton.

Tämä jakamaton todellisuus ilmenee juuri niin kuin se tällä hetkellä ilmenee (se ilmenee aina NYT-hetkessä), eikä ota kantaa merkityksiiin.

" Toinen kysymys: vääryys ja oikeudenmukaisuus. Ovatko ne tulkittavissa hyväksi ja pahaksi vai ei? "

Mitä on vääryys? Mitä oikeudenmukaisuus?
Ehkä on vaikea mieltää, mutta NEKIN ovat vain ihmismielen tulkinta asioidentilasta, jotka hän subjektiivsestti kokee.

Jos joku tulee, ryöstää ja pahoinpitelee sinut, koska et suosiolla anna hänelle osaa tavaroistasi, tekee hän SINUN mielestäsi äärimmäisen vääryyden ja epäoikeudenmukaisen teon. Tulkintasi on täysin subjektiivinen ja saat sille tulkinnalle normaalioloissa vahvan tuen sekä yhteiskunnalta, että kanssaihmisiltä. Yhdessä olette sitä mieltä, että moinen on väärin ja epäoikeudenmukaista.

Mutta...
Entäpä jos kyseessä onkin täysin toisenlainen tilanne maailmankaikkeuden ilmenimisessä. Entäpä, jos tämän ryöstäjän oma perhe on juuri kuolemassa nälkään ja hänen ainoa keinonsa pelastaa heidät on ryöstää sinut, koska et suosiolla anna hänelle omastasi.
Eikö silloin ryöstäjän teko ole oikein HÄNEN näkökulmastaan ja sinun kieltäymisesi luovuttamasta osaa tavaroita väärin. Ja eikö määrätystä näkökulmasta ole epäoikeudenmukaista, että sinulla ylipäätään on tavaroita ja hänen perheellään ei?

Lopulta siis vääryys ja oikeudenmukaisuus ovat vain käsitteitä, joita tulkitaan tilanteen mukaan ja se tulkinta on AINA egon sanelema. Demokratiassa egojen enemmistö voittaa ja silloin uskotellaan oikeuden tapahtuneen, vaikka kyseessä on vain "enemmistöksi" laajentunut itsekäs ego, ei sen kummempaa.

Kun näet tämän, näet ihmisten luoman valheellisen maailman läpi. Etkä enää koskaan kykene tuomariksi missään asiassa. Huomaat, että vääryyttä ja pahaa ei ole, on vain itsekkäitä tulkintoja, tekopyhyyttä, jeesustelua, päivittelyä, mielensäpahoittamista, saarnoja, kaksinaismoralismia, propagandaa, ideologista hölynpölyä...

Oikea vastaus kirjoitti:

"tarkoitatko, että subjektiivisuudella ei ole tavallaan merkitystä (ihmisen tulkinta, itsekkyys) mutta "objektiivisuudella" (ilman ihmisiä) sen sijaan on? "

Tuota... nämä eivät ole kovin helppoja mieltää, mutta....

Todellisuuden, tosiolevaisuuden, kannalta KUMMALLAKAAN ei ole merkitystä. Käsite "merkitys" on vain ihmisaivojen tuote, eikä sillä ole vastinetta muualla kuin ihmisen päässä. Samoin subjekti ja objekti ovat vain käsitteitä, jotka syntyvät, kun aistiemme luoma tietoisuus jakaa kokonaisuuden sinuksi, minuksi, maailmaksi ja siinä tapahtuviksi asioiksi. Todellisuudessa kokonaisuus on tietenkin jakamaton.

Tämä jakamaton todellisuus ilmenee juuri niin kuin se tällä hetkellä ilmenee (se ilmenee aina NYT-hetkessä), eikä ota kantaa merkityksiiin.

" Toinen kysymys: vääryys ja oikeudenmukaisuus. Ovatko ne tulkittavissa hyväksi ja pahaksi vai ei? "

Mitä on vääryys? Mitä oikeudenmukaisuus?
Ehkä on vaikea mieltää, mutta NEKIN ovat vain ihmismielen tulkinta asioidentilasta, jotka hän subjektiivsestti kokee.

Jos joku tulee, ryöstää ja pahoinpitelee sinut, koska et suosiolla anna hänelle osaa tavaroistasi, tekee hän SINUN mielestäsi äärimmäisen vääryyden ja epäoikeudenmukaisen teon. Tulkintasi on täysin subjektiivinen ja saat sille tulkinnalle normaalioloissa vahvan tuen sekä yhteiskunnalta, että kanssaihmisiltä. Yhdessä olette sitä mieltä, että moinen on väärin ja epäoikeudenmukaista.

Mutta...
Entäpä jos kyseessä onkin täysin toisenlainen tilanne maailmankaikkeuden ilmenimisessä. Entäpä, jos tämän ryöstäjän oma perhe on juuri kuolemassa nälkään ja hänen ainoa keinonsa pelastaa heidät on ryöstää sinut, koska et suosiolla anna hänelle omastasi.
Eikö silloin ryöstäjän teko ole oikein HÄNEN näkökulmastaan ja sinun kieltäymisesi luovuttamasta osaa tavaroita väärin. Ja eikö määrätystä näkökulmasta ole epäoikeudenmukaista, että sinulla ylipäätään on tavaroita ja hänen perheellään ei?

Lopulta siis vääryys ja oikeudenmukaisuus ovat vain käsitteitä, joita tulkitaan tilanteen mukaan ja se tulkinta on AINA egon sanelema. Demokratiassa egojen enemmistö voittaa ja silloin uskotellaan oikeuden tapahtuneen, vaikka kyseessä on vain "enemmistöksi" laajentunut itsekäs ego, ei sen kummempaa.

Kun näet tämän, näet ihmisten luoman valheellisen maailman läpi. Etkä enää koskaan kykene tuomariksi missään asiassa. Huomaat, että vääryyttä ja pahaa ei ole, on vain itsekkäitä tulkintoja, tekopyhyyttä, jeesustelua, päivittelyä, mielensäpahoittamista, saarnoja, kaksinaismoralismia, propagandaa, ideologista hölynpölyä...

Lue lisää

Jos on olemassa vain ja ainoastaan itsekkäitä tulkintoja, tekopyhyyttä, jeesustelua, päivittelyä, mielensäpahoittamista, saarnoja, kaksinaismoralismia, propakandaa, ideologista hälynpölyä, niin kuin väität, niin eikö silloin myös oma esityksesi ole sellaista? Kieltämällä sekä objektiivisuuden, että subjektiivisuuden, kiellät samalla myös oman selityksesi oikeutuksen.

Sekoitat myös subjektivismin ja subjektiivisuuden keskenään. Äärilaidan subjektivismi kieltää kaiken objektiivsuuden, mikä juuri johtaa edustamaasi skeptisyyteen. Sen sijaan valistunut subjektiivisuus saattaa tuoda lisäarvoa muuten muodolliseen keskusteluun hyvästä ja pahasta.

Äärimmäinen relativistisuutesi kieltää myös kaiken realistisuuden. Se, että hyvää ja pahaa, eli moraalisia arvoja on vaikea todistaa ainakin luonnontieteen avulla, ihmismielestä ja ennakkoluuloista vapaina objektiivisina ja siten reaalisina tosiasioina, ei vielä kerro sitä, etteikö sellaisia olisi olemassa. Voidaan nimittäin varmuudella olettaa, että on olemassa tiettyjä tosiasioita, joiden pohjalta voidaan niin hyvää kuin pahaakin arvioida. Esimerkiksi sellainen tosiasia, että jotkut ihmiset ovat minulle toisia ihmisiä läheisempiä, riittää perusteeksi heidän oikeudekseen saada minulta tiettyä huomiota osakseen.

Liioin hyvän ja pahan arvioimisessa ei ole mitään syytä välttää terveen järjen käyttämistä. Pikemmin se saattaa olla jopa välttämätöntä. Terveen järjen avulla päästään sisälle moniin arkielämän välttämättömiin käytäntöihin. Nämä käytännöt edelleen viittaavat moniin sosiaalisiin aktiviteetteihin, jotka puolestaan sisältävät monia oikeuksia ja velvollisuuksia määritteleviä moraalikoodeja ja sääntöjä.

Relativistina ja subjektivistina saatat tietenkin leimata kaikki nuo säännöt pelkiksi sovinnaissäännöiksi. Tosiasia on kuitenkin se, että löytyy tiettyjä moraaliarvostelmia, jotka ovat lookisesti joko tosia tai epätosia. Ts. on olemassa tiettyjä moraalisia totuuksia, jotka pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Epätieteilijä kirjoitti:

Jos on olemassa vain ja ainoastaan itsekkäitä tulkintoja, tekopyhyyttä, jeesustelua, päivittelyä, mielensäpahoittamista, saarnoja, kaksinaismoralismia, propakandaa, ideologista hälynpölyä, niin kuin väität, niin eikö silloin myös oma esityksesi ole sellaista? Kieltämällä sekä objektiivisuuden, että subjektiivisuuden, kiellät samalla myös oman selityksesi oikeutuksen.

Sekoitat myös subjektivismin ja subjektiivisuuden keskenään. Äärilaidan subjektivismi kieltää kaiken objektiivsuuden, mikä juuri johtaa edustamaasi skeptisyyteen. Sen sijaan valistunut subjektiivisuus saattaa tuoda lisäarvoa muuten muodolliseen keskusteluun hyvästä ja pahasta.

Äärimmäinen relativistisuutesi kieltää myös kaiken realistisuuden. Se, että hyvää ja pahaa, eli moraalisia arvoja on vaikea todistaa ainakin luonnontieteen avulla, ihmismielestä ja ennakkoluuloista vapaina objektiivisina ja siten reaalisina tosiasioina, ei vielä kerro sitä, etteikö sellaisia olisi olemassa. Voidaan nimittäin varmuudella olettaa, että on olemassa tiettyjä tosiasioita, joiden pohjalta voidaan niin hyvää kuin pahaakin arvioida. Esimerkiksi sellainen tosiasia, että jotkut ihmiset ovat minulle toisia ihmisiä läheisempiä, riittää perusteeksi heidän oikeudekseen saada minulta tiettyä huomiota osakseen.

Liioin hyvän ja pahan arvioimisessa ei ole mitään syytä välttää terveen järjen käyttämistä. Pikemmin se saattaa olla jopa välttämätöntä. Terveen järjen avulla päästään sisälle moniin arkielämän välttämättömiin käytäntöihin. Nämä käytännöt edelleen viittaavat moniin sosiaalisiin aktiviteetteihin, jotka puolestaan sisältävät monia oikeuksia ja velvollisuuksia määritteleviä moraalikoodeja ja sääntöjä.

Relativistina ja subjektivistina saatat tietenkin leimata kaikki nuo säännöt pelkiksi sovinnaissäännöiksi. Tosiasia on kuitenkin se, että löytyy tiettyjä moraaliarvostelmia, jotka ovat lookisesti joko tosia tai epätosia. Ts. on olemassa tiettyjä moraalisia totuuksia, jotka pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Lue lisää

Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki.
Luokittelu tarkoittaa asioiden irtirepimistä kokonaisuudesta.
Keskustelussa se yleensä tarkoittaa sitä, että esitetty, oman järjen ulottumattomissa oleva, kokonaisuus pilkotaan osiksi ja sen jälkeen kritiikki kohdistetaan näitä osia vastaan. Osaset eivät kuitenkaan kokonaisuudesta irroitettuna enää välttämättä kerro alkuperäisestä kokonaisuudesta yhtään mitään. Kritiikki kohdistuu silloin ns. olkiukkoon, eli on vain tyhjää käsien heiluttelua.

Luokitelit minut jo kolmeen kategoriaan:
1. relativistiksi
2. subjektivistiksi
3. skeptikoksi

Todennäköisesti luokittelet minut myös kyynikoksi. Todellisuudessa en edusta mitään noista. Pahinta, mitä ajattelun vapaudelle voi tehdä, on nyörittää se jonkin ismin korsettiin. Ismien edustajat, olkoot kuinka älykkäitä tahansa, eivät koskaan ole kovin viisaita. Heidän isminsä kahlehtii heidät.

"Se, että hyvää ja pahaa, eli moraalisia arvoja on vaikea todistaa ainakin luonnontieteen avulla, ihmismielestä ja ennakkoluuloista vapaina objektiivisina ja siten reaalisina tosiasioina, ei vielä kerro sitä, etteikö sellaisia olisi olemassa."

Tuo sama voidaan esittää jumalasta tai vaikkapa menninkäisistä. Voidaan sanoa, että vaikka jumalan tai menninkäisten olemassaoloa ei voida todistaa reaalisina tosiasioina, se ei vielä kerro, etteikö ainakin menninkäisiä voisi olla olemassa. Huomaatko?

No, tuo oli vain heitto, ei pointtini. Pointtini on se, että moraali ja sen sisältämät hyvän ja pahan käsitteet eivät ilmene muualla kuin ihmisen tajunnassa. Ja sinne, tajuntaan, ne ovat ilmestyneet evoluution myötä. On ollut (ja on edelleen) ihmissuvulle ja yhteisöille edullista laatia moraalisäännöt, se takaa yhteisöille rauhallisemman ja menestyksellisemmän yhteiselon.

En lainkaan kiellä moraalin merkitystä IHMISILLE. Sanon vain, että ihmisen ulkopuolella esiintyvä moraali vaatisi tiedostavan ja tuntevan kaikkeuden tai sen ylläpitäjän. Ajatus on kaunis, mutta siitä ei ole kovin vakuuttavaa evidenssiä.

Toisaalta, ihan käytännän syistä, olisi viisasta luopua PAHAN käsitteestä ja korvata se käsitteellä HUONO. Paha vie ajatukset johonkin yliluonnolliseen (paholaiseen, demoniin, ylimaalliseen pahansuoputeen jne.) Huono taas on käytännöllinen käsite, se kertoo lopputuloksesta.

Eli jokin käyttäytymismalli tai teko arvioitaisiin asteikolla:
hyvä (= hyödyllinen) - huono (=ei-toivottava).

Silloin ihmiset eivät sotkisi metafyysista tai uskonnollista hölynpölyä ja mystiikkaa siihen mitä milloinkin tapahtuu. Silloin he ymmärtäisivät, että myös shit happens, eikä sillä ole sen syvempää merkitystä, pitää vai otttaa opikseen ja yrittää ohjata omaa minikausaliteettiaan niin, että se paremmin olisi sopusoinnussa suuren kausaliteetin kanssa (jos nyt kausaliteettia ylipäätään on olemassa).

"on olemassa tiettyjä moraalisia totuuksia, jotka pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa."

Ja mikähän tuollainen moraalinen totuus mahtaisi olla? Maailmoja nimittäin saattaa multiversumissa olla niin lukuisia ja niin erilaisia, että joissakin edes meidän tuntemamme luonnonlait eivät esiinny.

Oikea vastaus kirjoitti:

Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki.
Luokittelu tarkoittaa asioiden irtirepimistä kokonaisuudesta.
Keskustelussa se yleensä tarkoittaa sitä, että esitetty, oman järjen ulottumattomissa oleva, kokonaisuus pilkotaan osiksi ja sen jälkeen kritiikki kohdistetaan näitä osia vastaan. Osaset eivät kuitenkaan kokonaisuudesta irroitettuna enää välttämättä kerro alkuperäisestä kokonaisuudesta yhtään mitään. Kritiikki kohdistuu silloin ns. olkiukkoon, eli on vain tyhjää käsien heiluttelua.

Luokitelit minut jo kolmeen kategoriaan:
1. relativistiksi
2. subjektivistiksi
3. skeptikoksi

Todennäköisesti luokittelet minut myös kyynikoksi. Todellisuudessa en edusta mitään noista. Pahinta, mitä ajattelun vapaudelle voi tehdä, on nyörittää se jonkin ismin korsettiin. Ismien edustajat, olkoot kuinka älykkäitä tahansa, eivät koskaan ole kovin viisaita. Heidän isminsä kahlehtii heidät.

"Se, että hyvää ja pahaa, eli moraalisia arvoja on vaikea todistaa ainakin luonnontieteen avulla, ihmismielestä ja ennakkoluuloista vapaina objektiivisina ja siten reaalisina tosiasioina, ei vielä kerro sitä, etteikö sellaisia olisi olemassa."

Tuo sama voidaan esittää jumalasta tai vaikkapa menninkäisistä. Voidaan sanoa, että vaikka jumalan tai menninkäisten olemassaoloa ei voida todistaa reaalisina tosiasioina, se ei vielä kerro, etteikö ainakin menninkäisiä voisi olla olemassa. Huomaatko?

No, tuo oli vain heitto, ei pointtini. Pointtini on se, että moraali ja sen sisältämät hyvän ja pahan käsitteet eivät ilmene muualla kuin ihmisen tajunnassa. Ja sinne, tajuntaan, ne ovat ilmestyneet evoluution myötä. On ollut (ja on edelleen) ihmissuvulle ja yhteisöille edullista laatia moraalisäännöt, se takaa yhteisöille rauhallisemman ja menestyksellisemmän yhteiselon.

En lainkaan kiellä moraalin merkitystä IHMISILLE. Sanon vain, että ihmisen ulkopuolella esiintyvä moraali vaatisi tiedostavan ja tuntevan kaikkeuden tai sen ylläpitäjän. Ajatus on kaunis, mutta siitä ei ole kovin vakuuttavaa evidenssiä.

Toisaalta, ihan käytännän syistä, olisi viisasta luopua PAHAN käsitteestä ja korvata se käsitteellä HUONO. Paha vie ajatukset johonkin yliluonnolliseen (paholaiseen, demoniin, ylimaalliseen pahansuoputeen jne.) Huono taas on käytännöllinen käsite, se kertoo lopputuloksesta.

Eli jokin käyttäytymismalli tai teko arvioitaisiin asteikolla:
hyvä (= hyödyllinen) - huono (=ei-toivottava).

Silloin ihmiset eivät sotkisi metafyysista tai uskonnollista hölynpölyä ja mystiikkaa siihen mitä milloinkin tapahtuu. Silloin he ymmärtäisivät, että myös shit happens, eikä sillä ole sen syvempää merkitystä, pitää vai otttaa opikseen ja yrittää ohjata omaa minikausaliteettiaan niin, että se paremmin olisi sopusoinnussa suuren kausaliteetin kanssa (jos nyt kausaliteettia ylipäätään on olemassa).

"on olemassa tiettyjä moraalisia totuuksia, jotka pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa."

Ja mikähän tuollainen moraalinen totuus mahtaisi olla? Maailmoja nimittäin saattaa multiversumissa olla niin lukuisia ja niin erilaisia, että joissakin edes meidän tuntemamme luonnonlait eivät esiinny.

Lue lisää

"Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki." Jos omaat ihmismielen, niin eikö tuo väite koske myös sinua? Jos luokittelet luokittelun kielteiseksi tavaksi toimia, isket silloin vain omaan nilkkaan. Jos taas pyrit käymään filosofista keskustelua ilman filosofista argumentointia ja sanavarastoa, niin silloin kaikilta väitteiltäsi puuttuu uskottavuus.

Annatko todella ymmärtää pystyväsi todistamaan, ettei Jumalaa ja menninkäisiä ole olemassa? Olisi mielenkiintoista nähdä tuo todistelu. Itse en pysty sen enempää todistamaan asian puolesta kuin sitä vastaankaan.

Puhutko yksityisen ihmisen vai koko ihmiskunnan ulkopuolella olevasta moraalista? Suosittelisin perehtymään yksityiseen ja yleiseen, sekä partikulaarisuuteen ja universaaliin. Olisi syytä perehtyä myös ns. hypoteettis-deduktiiviseen tieteen käsitykseen. Siinä edetään yksityisestä yleiseen ja yleisestä takaisin yksityiseen ja katsotaan, mitä siitä seuraa.

Miksi esimerkiksi uskovaiset eivät saisi käyttää paha-termiä? Et kai vaan aio puuttua uskonnon vapauteen?

"Mahdollisten maailmojen" semantiikka kuuluu modaalilogiikkaan. Kyse ei siis ole "avaruustieteellisestä" asiasta, vaan kyse on mahdollisuuden ja välttämättömyyden käsitteistä. Keskeistä siinä on se, että "mahdollinen" on tosi jossakin mahdollisessa maailmassa. "Varma" taas on tosi kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Suosittelen niin modaalilogiikan kuin muunkin logiikan opintoja.

Epätieteilijä kirjoitti:

"Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki." Jos omaat ihmismielen, niin eikö tuo väite koske myös sinua? Jos luokittelet luokittelun kielteiseksi tavaksi toimia, isket silloin vain omaan nilkkaan. Jos taas pyrit käymään filosofista keskustelua ilman filosofista argumentointia ja sanavarastoa, niin silloin kaikilta väitteiltäsi puuttuu uskottavuus.

Annatko todella ymmärtää pystyväsi todistamaan, ettei Jumalaa ja menninkäisiä ole olemassa? Olisi mielenkiintoista nähdä tuo todistelu. Itse en pysty sen enempää todistamaan asian puolesta kuin sitä vastaankaan.

Puhutko yksityisen ihmisen vai koko ihmiskunnan ulkopuolella olevasta moraalista? Suosittelisin perehtymään yksityiseen ja yleiseen, sekä partikulaarisuuteen ja universaaliin. Olisi syytä perehtyä myös ns. hypoteettis-deduktiiviseen tieteen käsitykseen. Siinä edetään yksityisestä yleiseen ja yleisestä takaisin yksityiseen ja katsotaan, mitä siitä seuraa.

Miksi esimerkiksi uskovaiset eivät saisi käyttää paha-termiä? Et kai vaan aio puuttua uskonnon vapauteen?

"Mahdollisten maailmojen" semantiikka kuuluu modaalilogiikkaan. Kyse ei siis ole "avaruustieteellisestä" asiasta, vaan kyse on mahdollisuuden ja välttämättömyyden käsitteistä. Keskeistä siinä on se, että "mahdollinen" on tosi jossakin mahdollisessa maailmassa. "Varma" taas on tosi kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Suosittelen niin modaalilogiikan kuin muunkin logiikan opintoja.

Lue lisää

""Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki." Jos omaat ihmismielen, niin eikö tuo väite koske myös sinua? "

Koskee. Muuttaako se väitteen totuudellista sisältöä mitenkään?

"Jos taas pyrit käymään filosofista keskustelua ilman filosofista argumentointia ja sanavarastoa, niin silloin kaikilta väitteiltäsi puuttuu uskottavuus."

En pyri mihinkään. Kunhan kirjoittelen. Argumentointi filosofisella sanahelinällä on enimmäkseen hyödytöntä - no, filosofista sanahelinää. Se ei yleensä edes sivua sitä mikä on totta. Minua taas kiinnostaa vain se.

"Olisi syytä perehtyä myös ns. hypoteettis-deduktiiviseen tieteen käsitykseen. "

EVVK

"Annatko todella ymmärtää pystyväsi todistamaan, ettei Jumalaa ja menninkäisiä ole olemassa? "

Mielettömyydessä on todistus itsessään. Skitsofreenikon harhoja ei tarvitse kenenkään todistaa harhoiksi, ne ovat sitä silti. Sama pätee mainitsemiisi asioihin. Uskonnollisten harhojen ja skitsofreenikon harhojen välillä ei ole muuta eroa kuin niiden laatu.

"Et kai vaan aio puuttua uskonnon vapauteen?"

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että uskontoon pitäisi suhtautua samoin kuin koleraan. Uskonnollisuus on aina ollut ihmiskunnalle yleisvaarallinen epidemia, jonka välittyminen sukupolvelta toiselle tapahtuu henkisen viruksen, meemin, avulla.
Uskontomeemiä vastaan on taisteltava kaikin tavoin jos halutaan ihmiskunnalle edes siedettävä tulevaisuus.
Uskovaiset pitäisi pelastaa uskoltaan, mutta sellainen lienee mahdotonta, joten on satsattava heihin, jotka eivät ole vielä saaneet tartuntaa. Lapsiin ja nuoriin.

"Suosittelen niin modaalilogiikan kuin muunkin logiikan opintoja. "

En jaksa millään ajatella, että niistä olisi minulle minkäänlaista hyötyä. Mutta ehkä sinun kannattaa niitä jatkaa. Saatat löytää loogiset todisteet moraalin ja menninkäisten yhteisestä alkulähteestä. Sitä sanotaan tajunnaksi

Oikea vastaus kirjoitti:

""Ihmismielellä on taipumus luokitella kaikki." Jos omaat ihmismielen, niin eikö tuo väite koske myös sinua? "

Koskee. Muuttaako se väitteen totuudellista sisältöä mitenkään?

"Jos taas pyrit käymään filosofista keskustelua ilman filosofista argumentointia ja sanavarastoa, niin silloin kaikilta väitteiltäsi puuttuu uskottavuus."

En pyri mihinkään. Kunhan kirjoittelen. Argumentointi filosofisella sanahelinällä on enimmäkseen hyödytöntä - no, filosofista sanahelinää. Se ei yleensä edes sivua sitä mikä on totta. Minua taas kiinnostaa vain se.

"Olisi syytä perehtyä myös ns. hypoteettis-deduktiiviseen tieteen käsitykseen. "

EVVK

"Annatko todella ymmärtää pystyväsi todistamaan, ettei Jumalaa ja menninkäisiä ole olemassa? "

Mielettömyydessä on todistus itsessään. Skitsofreenikon harhoja ei tarvitse kenenkään todistaa harhoiksi, ne ovat sitä silti. Sama pätee mainitsemiisi asioihin. Uskonnollisten harhojen ja skitsofreenikon harhojen välillä ei ole muuta eroa kuin niiden laatu.

"Et kai vaan aio puuttua uskonnon vapauteen?"

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että uskontoon pitäisi suhtautua samoin kuin koleraan. Uskonnollisuus on aina ollut ihmiskunnalle yleisvaarallinen epidemia, jonka välittyminen sukupolvelta toiselle tapahtuu henkisen viruksen, meemin, avulla.
Uskontomeemiä vastaan on taisteltava kaikin tavoin jos halutaan ihmiskunnalle edes siedettävä tulevaisuus.
Uskovaiset pitäisi pelastaa uskoltaan, mutta sellainen lienee mahdotonta, joten on satsattava heihin, jotka eivät ole vielä saaneet tartuntaa. Lapsiin ja nuoriin.

"Suosittelen niin modaalilogiikan kuin muunkin logiikan opintoja. "

En jaksa millään ajatella, että niistä olisi minulle minkäänlaista hyötyä. Mutta ehkä sinun kannattaa niitä jatkaa. Saatat löytää loogiset todisteet moraalin ja menninkäisten yhteisestä alkulähteestä. Sitä sanotaan tajunnaksi

Lue lisää

"Koskee. Muuttaako se väitteen totuudellista sisältöä mitenkään?"

Kyllä muuttaa, mikäli väitteilläsi olisi joku totuusarvo. Mutta kun niillä vain ei sitä ole. Se taas johtuu siitä, että universalisoit väitteesi koskemaan kaikkia ja kaikkea, siis myös itseäsi. Niin tehdessäsi kumoat samalla omat väitteesi. Jos esimerkiksi väität kaiken olevan suhteellista, niin silloin myös itse suhteellisuus on suhteellista, jolloin tuo kyseinen väite kumoaa itse itsensä.

Jos sitten et kirjoituksillasi pyri mihinkään, niin miksi kirjoittelet? "Kunhan kirjoittelen" antaa ymmärtää, että kirjoituksiasi ei tarvitsekkaan ottaa vakavasti. Eiköhän sitä tyhjän kirjoittamiseen löytyisi muitakin sivuja?

Syvän halveksuntasi uskovaisia, mieleltään järkkyneitä ja ylipäänsä toisinajattelijoita kohtaan jätän omaan arvoonsa.

Olet aivan oikeassa sen suhteen, ettei pätevään päättelyyn johtavasta koulutuksesta ole sulle mitään hyötyä. Toisia ja heidän ajatuksiaan halveksivaa kirjoittelua pystyy tekemään ilman koulutustakin.

Epätieteilijä kirjoitti:

"Koskee. Muuttaako se väitteen totuudellista sisältöä mitenkään?"

Kyllä muuttaa, mikäli väitteilläsi olisi joku totuusarvo. Mutta kun niillä vain ei sitä ole. Se taas johtuu siitä, että universalisoit väitteesi koskemaan kaikkia ja kaikkea, siis myös itseäsi. Niin tehdessäsi kumoat samalla omat väitteesi. Jos esimerkiksi väität kaiken olevan suhteellista, niin silloin myös itse suhteellisuus on suhteellista, jolloin tuo kyseinen väite kumoaa itse itsensä.

Jos sitten et kirjoituksillasi pyri mihinkään, niin miksi kirjoittelet? "Kunhan kirjoittelen" antaa ymmärtää, että kirjoituksiasi ei tarvitsekkaan ottaa vakavasti. Eiköhän sitä tyhjän kirjoittamiseen löytyisi muitakin sivuja?

Syvän halveksuntasi uskovaisia, mieleltään järkkyneitä ja ylipäänsä toisinajattelijoita kohtaan jätän omaan arvoonsa.

Olet aivan oikeassa sen suhteen, ettei pätevään päättelyyn johtavasta koulutuksesta ole sulle mitään hyötyä. Toisia ja heidän ajatuksiaan halveksivaa kirjoittelua pystyy tekemään ilman koulutustakin.

Lue lisää

"Kyllä muuttaa, mikäli väitteilläsi olisi joku totuusarvo. Mutta kun niillä vain ei sitä ole."

Miksi minun väitteilläni pitäisi olla jokin totuusarvo sinulle? Jos niillä ylipäätään on totuusarvoa jollekulle, niin ehkä sellaiselle, joka ymmärtää mistä puhun.

"Jos sitten et kirjoituksillasi pyri mihinkään, niin miksi kirjoittelet?"
"Eiköhän sitä tyhjän kirjoittamiseen löytyisi muitakin sivuja?"

Tuota... loukkaako kirjoitukseni sinua jotenkin vai mistä moinen? Miksi minun pitäisi pyrkiä kirjoituksillani johonkin? Pyritkö sinä?
Minä kirjoitan, koska minä kirjoitan. Ja enimmäksen sitä, mitä tajunnan virta esiin työntää. Nautin siitä itse. Siinä kaikki. Se on motiivini. Jos joku saa niistä jotakin, se on hänen onnensa.

"Syvän halveksuntasi uskovaisia, mieleltään järkkyneitä ja ylipäänsä toisinajattelijoita kohtaan jätän omaan arvoonsa"

*huokaus*
Missähän kohtaa minä ilmoitin halveksuvani ylipäätään ketään ihmistä?
Monet ihmisten USKOMUKSISTA eivät sen sijaan kipua kovin korkealle arvostusasteikollani, skitsofreenikoiden ja muiden harhat vielä vähemmän. Vai pitäisikö HARHOJA arvostaa?

Mutta eivät ihmiset itse ole harhoihinsa syypäitä, ne vain ILMENEVÄT heissä.
Ei ole television (laitteen) vika, jos siinä näkyy outoja ohjelmia. Sama pätee ihmisaivoihin, ne toistavat vain sitä mitä sinne ohjelmoidaan.
Vastuullinen aivojen omistaja tosin tutkailee ohjelmointiaan ja poistaa sieltä bugit ja virukset.

"Toisia ja heidän ajatuksiaan halveksivaa kirjoittelua pystyy tekemään ilman koulutustakin. "

Vai niin. Edelliseen viitaten; kannattaisi ehkä tutkia ohjemointiaan. Sinun siis.

Oikea vastaus kirjoitti:

"Kyllä muuttaa, mikäli väitteilläsi olisi joku totuusarvo. Mutta kun niillä vain ei sitä ole."

Miksi minun väitteilläni pitäisi olla jokin totuusarvo sinulle? Jos niillä ylipäätään on totuusarvoa jollekulle, niin ehkä sellaiselle, joka ymmärtää mistä puhun.

"Jos sitten et kirjoituksillasi pyri mihinkään, niin miksi kirjoittelet?"
"Eiköhän sitä tyhjän kirjoittamiseen löytyisi muitakin sivuja?"

Tuota... loukkaako kirjoitukseni sinua jotenkin vai mistä moinen? Miksi minun pitäisi pyrkiä kirjoituksillani johonkin? Pyritkö sinä?
Minä kirjoitan, koska minä kirjoitan. Ja enimmäksen sitä, mitä tajunnan virta esiin työntää. Nautin siitä itse. Siinä kaikki. Se on motiivini. Jos joku saa niistä jotakin, se on hänen onnensa.

"Syvän halveksuntasi uskovaisia, mieleltään järkkyneitä ja ylipäänsä toisinajattelijoita kohtaan jätän omaan arvoonsa"

*huokaus*
Missähän kohtaa minä ilmoitin halveksuvani ylipäätään ketään ihmistä?
Monet ihmisten USKOMUKSISTA eivät sen sijaan kipua kovin korkealle arvostusasteikollani, skitsofreenikoiden ja muiden harhat vielä vähemmän. Vai pitäisikö HARHOJA arvostaa?

Mutta eivät ihmiset itse ole harhoihinsa syypäitä, ne vain ILMENEVÄT heissä.
Ei ole television (laitteen) vika, jos siinä näkyy outoja ohjelmia. Sama pätee ihmisaivoihin, ne toistavat vain sitä mitä sinne ohjelmoidaan.
Vastuullinen aivojen omistaja tosin tutkailee ohjelmointiaan ja poistaa sieltä bugit ja virukset.

"Toisia ja heidän ajatuksiaan halveksivaa kirjoittelua pystyy tekemään ilman koulutustakin. "

Vai niin. Edelliseen viitaten; kannattaisi ehkä tutkia ohjemointiaan. Sinun siis.

Lue lisää

"Miksi minun pitäisi pyrkiä kirjoituksillani johonkin? Pyritkö sinä?"

Kyllä pyrin. Nimittäin totuuteen. En siis kirjoittele vain kirjoittelun itsensä vuoksi. Olet aikaisemmissa kirjoituksissasi määritellyt subjektiivista tajunnan virtaa "itsekkään egon" toiminnaksi. Nyt sitten kirjoitat nauttivasi tuosta toiminnasta. Huvinsa kullakin.

Asioita voi ilmaista monella tapaa. Jos ei aivan suoraan sano halveksivansa toisia, niin se ei merkitse sitä, etteikö sellaista tapahtuisi. Ihminen voi sanoa yhtä, mutta tarkoittaakin toista. Eikö tämä määritelmä sovikkin hyvin edustamaasi "harhaisuuden filosofiaan"? Mutta ehkäpä et itse ole syypää noihin arviointeihin? Ne "vain ilmenevät" sinussa?

Vaikka HARHOJA ei tarvitse arvostaa, niin pitääkö niitä halveksia ja vihata? Toisaalta, koska kaikki subjektiiviset tietoisuuden tilat ovat mielestäsi harhaisia, niin eivätkö silloin myös omasi ole sellaisia? Näin ollen vihasi ja halveksuntasi kohdistuu lähinnä omaan itseesi.

"Ei ole television (laitteen) vika, jos siinä näkyy outoja ohjelmia. Sama pätee ihmisaivoihin, ne toistavat vain sitä, mitä sinne ohjelmoidaan."

Jos mieli ja aivot ovat yhtä, niin miten aivot voivat tutkailla omaa tilaansa? Vain siten, että niihin on syötetty asian mukainen ohjelmisto. Mutta eikö sellainenkin ohjelmisto tule aivojen ulkopuolelta? Jos näin on, silloin subjektiivisuudelle voidaan jättää hyvästit. Tosiasia on myös se, että mieleltään järkyttynyt ei kykene hahmottamaan omaa tilaansa.

"Vastuullinen aivojen omistaja tosin tutkailee ohjelmointiaan ja poistaa sieltä bugit ja virukset."

Tuo taas johtaa mieli/keho-dualismiin. Puolestaan vastuullisuus edellyttää "vapaata tahtoa". Oikein hyvä, jos sellainen on olemassa. Mitä tulee "vastuullisuuteen" yleensä, niin eikö olisi parasta aloittaa se ensin omasta itsestä ja vasta sitten vaatia sitä toisilta?

Epätieteilijä kirjoitti:

"Miksi minun pitäisi pyrkiä kirjoituksillani johonkin? Pyritkö sinä?"

Kyllä pyrin. Nimittäin totuuteen. En siis kirjoittele vain kirjoittelun itsensä vuoksi. Olet aikaisemmissa kirjoituksissasi määritellyt subjektiivista tajunnan virtaa "itsekkään egon" toiminnaksi. Nyt sitten kirjoitat nauttivasi tuosta toiminnasta. Huvinsa kullakin.

Asioita voi ilmaista monella tapaa. Jos ei aivan suoraan sano halveksivansa toisia, niin se ei merkitse sitä, etteikö sellaista tapahtuisi. Ihminen voi sanoa yhtä, mutta tarkoittaakin toista. Eikö tämä määritelmä sovikkin hyvin edustamaasi "harhaisuuden filosofiaan"? Mutta ehkäpä et itse ole syypää noihin arviointeihin? Ne "vain ilmenevät" sinussa?

Vaikka HARHOJA ei tarvitse arvostaa, niin pitääkö niitä halveksia ja vihata? Toisaalta, koska kaikki subjektiiviset tietoisuuden tilat ovat mielestäsi harhaisia, niin eivätkö silloin myös omasi ole sellaisia? Näin ollen vihasi ja halveksuntasi kohdistuu lähinnä omaan itseesi.

"Ei ole television (laitteen) vika, jos siinä näkyy outoja ohjelmia. Sama pätee ihmisaivoihin, ne toistavat vain sitä, mitä sinne ohjelmoidaan."

Jos mieli ja aivot ovat yhtä, niin miten aivot voivat tutkailla omaa tilaansa? Vain siten, että niihin on syötetty asian mukainen ohjelmisto. Mutta eikö sellainenkin ohjelmisto tule aivojen ulkopuolelta? Jos näin on, silloin subjektiivisuudelle voidaan jättää hyvästit. Tosiasia on myös se, että mieleltään järkyttynyt ei kykene hahmottamaan omaa tilaansa.

"Vastuullinen aivojen omistaja tosin tutkailee ohjelmointiaan ja poistaa sieltä bugit ja virukset."

Tuo taas johtaa mieli/keho-dualismiin. Puolestaan vastuullisuus edellyttää "vapaata tahtoa". Oikein hyvä, jos sellainen on olemassa. Mitä tulee "vastuullisuuteen" yleensä, niin eikö olisi parasta aloittaa se ensin omasta itsestä ja vasta sitten vaatia sitä toisilta?

Lue lisää

"Kyllä pyrin. Nimittäin totuuteen."

Tervetuloa. Odottelen sinua siellä.

"Eikö tämä määritelmä sovikkin hyvin edustamaasi "harhaisuuden filosofiaan"? "

En edusta mitään filosofiaa. Toistan ehkä itseäni, mutta minua ei kiinnosta tippakaan filosofiset luokittelut ja "edustukset". Kaikki mikä on luokiteltu, on samalla vangittu. Olen vapaa.

"Mutta eikö sellainenkin ohjelmisto tule aivojen ulkopuolelta?"

Tulee. Tietenkin. Ja toisaalta ei tule :)

Suurin osa todellisuudesta on aivojen "ulkopuolella". Aivot ovat kanava, joka välittää (aistien kautta) tästä jakamattomasta todellisuudesta hyvin karkeistetun kuvan itseään ihmiseksi kutsuvan olion käyttöön. Olio sitten erehtyy luulemaan olevansa erillinen tuosta "ulkopuolisesta" todellisuudesta.

Kuitenkin (tietenkin) myös aivot kuuluvat tuohon jakamattomaan kokonaisuuteen (todellisuuteen), eli oikeastaan ulkopuolta ei perimmiltään ole. Siitä syystä tuo "toisaalta" tuolla aiemmin.
Kun perimmiltään siis ulko- ja sisäpuolta ei ole, mistä bugit korjaava "ohjelmisto" tulee?
Mistä elämä tai vielä laajemmin olemassaolo kumpuaa? Olemattomuudesta, jota oikeasti ei ole.
Kun tuon selvität, tiedät paradoksin ratkaisun - ja huomaat, ettei paradoksia ollut.

Oikea vastaus kirjoitti:

"Kyllä pyrin. Nimittäin totuuteen."

Tervetuloa. Odottelen sinua siellä.

"Eikö tämä määritelmä sovikkin hyvin edustamaasi "harhaisuuden filosofiaan"? "

En edusta mitään filosofiaa. Toistan ehkä itseäni, mutta minua ei kiinnosta tippakaan filosofiset luokittelut ja "edustukset". Kaikki mikä on luokiteltu, on samalla vangittu. Olen vapaa.

"Mutta eikö sellainenkin ohjelmisto tule aivojen ulkopuolelta?"

Tulee. Tietenkin. Ja toisaalta ei tule :)

Suurin osa todellisuudesta on aivojen "ulkopuolella". Aivot ovat kanava, joka välittää (aistien kautta) tästä jakamattomasta todellisuudesta hyvin karkeistetun kuvan itseään ihmiseksi kutsuvan olion käyttöön. Olio sitten erehtyy luulemaan olevansa erillinen tuosta "ulkopuolisesta" todellisuudesta.

Kuitenkin (tietenkin) myös aivot kuuluvat tuohon jakamattomaan kokonaisuuteen (todellisuuteen), eli oikeastaan ulkopuolta ei perimmiltään ole. Siitä syystä tuo "toisaalta" tuolla aiemmin.
Kun perimmiltään siis ulko- ja sisäpuolta ei ole, mistä bugit korjaava "ohjelmisto" tulee?
Mistä elämä tai vielä laajemmin olemassaolo kumpuaa? Olemattomuudesta, jota oikeasti ei ole.
Kun tuon selvität, tiedät paradoksin ratkaisun - ja huomaat, ettei paradoksia ollut.

Lue lisää

Että sellaista tarinaa tällä kertaa. Kirjoittaja filosofoi, vaikka kieltää edustavansa mitään filosofiaa. Väittää pitäytyvänsä luokittelemasta, vaikka samaan hengen vetoon luokittelee itsensä kaikesta luokittelusta vapaaksi. Liioin hän ei ole minkään sisällä, mutta ei myöskään minkään ulkopuolella, mikä onkin loogista, koska hän väittää, ettei kumpaakaan ole olemassa. Puuttuu vain se, ettei hän omasta mielestään itsekkään ole olemassa. Elämän ja olemassaolon hän selittää kumpuavan olemattomuudesta, jota kuitenkaan ei ole Kaiken kukkuraksi hän antaa ymmärtää tietävänsä paradoksin ratkaisun, vaikka koko paradoksia ei ole edes olemassa. Jatka vaan samaan malliin, niin aika kuluu rattosasti.

Epätieteilijä kirjoitti:

Että sellaista tarinaa tällä kertaa. Kirjoittaja filosofoi, vaikka kieltää edustavansa mitään filosofiaa. Väittää pitäytyvänsä luokittelemasta, vaikka samaan hengen vetoon luokittelee itsensä kaikesta luokittelusta vapaaksi. Liioin hän ei ole minkään sisällä, mutta ei myöskään minkään ulkopuolella, mikä onkin loogista, koska hän väittää, ettei kumpaakaan ole olemassa. Puuttuu vain se, ettei hän omasta mielestään itsekkään ole olemassa. Elämän ja olemassaolon hän selittää kumpuavan olemattomuudesta, jota kuitenkaan ei ole Kaiken kukkuraksi hän antaa ymmärtää tietävänsä paradoksin ratkaisun, vaikka koko paradoksia ei ole edes olemassa. Jatka vaan samaan malliin, niin aika kuluu rattosasti.

Lue lisää

Juuri noin se on. Kiitos, että kiteytit sanomani, vaikka et sitä ymmärtänytkään.

Lopullinen vastaukseni (se Oikea) kaikkeen (hyvään, pahaan, merkityksiin, olemassa oloon, taivaaseen, helvettiin, paradoksehin...) kuuluu näin:

Se mikä on, vain on, mutta ei lainkaan niin kuin uskot sen olevan. Se ilmantuu olemattomuudesta, jota siis ei sen (ilmaantumisen) vuoksi ole. Sen ainoa syy olemiseen on: "Minä olen, että minä olen.""

Jos et ymmärrä, niin olet vain väärällä rannalla, tule tälle puolen katsomaan ja voit vain nauraa sille mitä ennen luulit :)

Muista, on kaksi tärkeää kysymystä, kaikki muu on etsiminen on turhaa. Kysymykset kuuluu:

1, Mikä minä olen
2. Mikä on varmasti totta

Hyvää joulun odotusta sinulle epätietoinen!

Oikea vastaus kirjoitti:

Juuri noin se on. Kiitos, että kiteytit sanomani, vaikka et sitä ymmärtänytkään.

Lopullinen vastaukseni (se Oikea) kaikkeen (hyvään, pahaan, merkityksiin, olemassa oloon, taivaaseen, helvettiin, paradoksehin...) kuuluu näin:

Se mikä on, vain on, mutta ei lainkaan niin kuin uskot sen olevan. Se ilmantuu olemattomuudesta, jota siis ei sen (ilmaantumisen) vuoksi ole. Sen ainoa syy olemiseen on: "Minä olen, että minä olen.""

Jos et ymmärrä, niin olet vain väärällä rannalla, tule tälle puolen katsomaan ja voit vain nauraa sille mitä ennen luulit :)

Muista, on kaksi tärkeää kysymystä, kaikki muu on etsiminen on turhaa. Kysymykset kuuluu:

1, Mikä minä olen
2. Mikä on varmasti totta

Hyvää joulun odotusta sinulle epätietoinen!

Lue lisää

Vastaus kirjoittajalle, joka ei luokittele mitään, ei pyri mihinkään, (edes totuuteen?), ei edusta mitään, ei ole missään, ei usko mihinkään ja väittää olevansa sillä "oikealla" rannalla, jota kuitenkaan ei ole olemassa.

Keskustelun teema on ollut "hyvä ja paha". Vaikka kirjoittaja kieltää hyvän ja pahan olemassaolon, hän kuitenkin piirtää tarkkaa kuvaa näistä molemmista asioista. Esittääpä hän jopa paha-termin muuttamista "huonoksi".

Kirjoittajan kuvaus hyvästä ja pahasta on äärisubjektiivinen. Kaikki hyvä on hänessä itsessään, puolestaan kaikki paha tai huono meissä toisissa, joiden tulisi hänen mukaansa "tutkailla vastuullisesti aivojensa tilaa ja poistaa niistä virheelliset bugit ja virukset."

Kirjoittaja on aivan oikeassa. Me olemme todellakin monessa mielessä vajavaisia ja puutteellisia. Sen lisäksi, että emme ymmärrä kirjoittajan viisauksia, emme ymmärrä monien muidenkaan kirjoittajien viisauksia, vaikka kirjoittajan mielestä muita kuin hänen omiaviisauksia ei varmaankaan ole olemassa.

Toisaalta, koska kirjoittaja kieltää kaiken, eikö hän samalla kiellä myös oman viisautensa ja esityksensä hyvästä ja pahasta? Kirjoittaja näyttää pudonneen loputtomiin kehäpäätelmien verkostoon, josta ulospääsy näyttää mahdottomalta.

Siitäkin huolimatta Hyvää Joulun ja Uuden Vuoden odotusta myös sinulle toivoo erittäin epätietoinen, epäviisas, monin tavoin vajavainen Epätieteilijä.