Borgåbladetin pääkirjoituksessa pahoitellaan, että Helsingin Sanomien Saska Saarikoski on toistanut vanhan ennakkoluulon ja sanonut suomenruotsalaisia varakkaiksi.
Me jotka olemme lapsesta asti nähneet ruotsinkielisiä, tiedämme kyllä, että puheet "bättrefolkista" ovat ironinen vitsi, mutta totta myös on, että luulottelu omasta paremmuudesta on jatkunut suomenruotsalaisten piirissä aivan viime vuosiin saakka. Kerskuuhan täälläkin Ankdam suomenruotsalaisista rikkauksista Jopa äskettäisissä luokkamatkaa selvittelevissä kirjoissa suomenruotsalaiset esittivät hymyilyttäviä oletuksia omasta itsestään, eikä ole kuin jokunen vuosi TV5:n ohjelmasta "Tusen sjöar och en ankdamm", jonka ensimmäinen osa oli nimeltään "Idioter och bättre folk". Koko ohjelma oli sen mukaista. Suomenruotsalaiseen väestöön ja miksei myös helsinkiläisiin kulttuuripiireihinkin on iskoutunut ennakkollulo ruotsinkielisten rikkauksista ja muusta "paremmuudesta", ja se näköjään aiheuttaa suomenruotsalaisille identiteettiongelmia - Ruotsinkielisillä on ollut 1000 vuotta aikaa oikaista omat ja muiden ennakkoluulot ja antaa kunnon informaatiota. Hyvä jos nyt on havahduttu katsomaan peiliin, ja toteamaan sen minkä muut jo tietävät: samanlaisia pulliaisia ollaan.
Borgåbladet: "Men, att år 2012 påstå att finlandssvenskarna är ett mer förmöget folk än de övriga som bor i Finland är inte korrekt. I tider som, på grund av ekonomiska trångmål och hårda populistiska, politiska nypor, skulle kräva solidaritet och förståelse är det rent av fräckt att påstå att finlandssvenskarna skulle ha mycket eller mer pengar att röra sig med.
Det är inte bara fräckt, den gamla visan om det förmögna folket kan göra livet otroligt svårt för en människa i knipa."
Me jotka olemme lapsesta asti nähneet ruotsinkielisiä, tiedämme kyllä, että puheet "bättrefolkista" ovat ironinen vitsi, mutta totta myös on, että luulottelu omasta paremmuudesta on jatkunut suomenruotsalaisten piirissä aivan viime vuosiin saakka. Kerskuuhan täälläkin Ankdam suomenruotsalaisista rikkauksista Jopa äskettäisissä luokkamatkaa selvittelevissä kirjoissa suomenruotsalaiset esittivät hymyilyttäviä oletuksia omasta itsestään, eikä ole kuin jokunen vuosi TV5:n ohjelmasta "Tusen sjöar och en ankdamm", jonka ensimmäinen osa oli nimeltään "Idioter och bättre folk". Koko ohjelma oli sen mukaista. Suomenruotsalaiseen väestöön ja miksei myös helsinkiläisiin kulttuuripiireihinkin on iskoutunut ennakkollulo ruotsinkielisten rikkauksista ja muusta "paremmuudesta", ja se näköjään aiheuttaa suomenruotsalaisille identiteettiongelmia - Ruotsinkielisillä on ollut 1000 vuotta aikaa oikaista omat ja muiden ennakkoluulot ja antaa kunnon informaatiota. Hyvä jos nyt on havahduttu katsomaan peiliin, ja toteamaan sen minkä muut jo tietävät: samanlaisia pulliaisia ollaan.
Borgåbladet: "Men, att år 2012 påstå att finlandssvenskarna är ett mer förmöget folk än de övriga som bor i Finland är inte korrekt. I tider som, på grund av ekonomiska trångmål och hårda populistiska, politiska nypor, skulle kräva solidaritet och förståelse är det rent av fräckt att påstå att finlandssvenskarna skulle ha mycket eller mer pengar att röra sig med.
Det är inte bara fräckt, den gamla visan om det förmögna folket kan göra livet otroligt svårt för en människa i knipa."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ns. bättre folk ON olemassa ja voi ihan hyvin. Tosin KAIKKI surut eivät edusta tuota eliittiä.
Esim vanha surupääoma ei ole mihinkään häipynyt, vaan se on säätiöity. Siten sen käyttö yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on helpompaa, koska varat eivät ole kiinni yrityksissä.
Surueliitillä on RKP:n, Folktingetin ja surumedian lisäksi hallinnassaan tuo miljardisäätiövarallisuus. Ja sitä se myös käyttää poliittiseen korruptioon ja lahjontaan.
Ja tulokset ovat karmaisevalla tavalla näkyvissä etuilujärjestelmässämme!
Ruotsinkieliset säätiöt ovat rikkaita ja niiden johtajistoon nimetyillä suomenruotsalaisilla on paljon valtaa. Heitä on kuitenkin vähän, mutta he ohjaavat Rkp:n politiikkaa ja vaikuttavat suomenruotsalaisten yleiseen mielipiteeseen.
Tavalliset suomenruotsalaiset ovat keskiluokkaa niin maalla kuin kaupungissa, arvatenkin 80 %. Ylempää keskiluokkaa lienee 10 % ja ja pieneläjien osuus on loput 10 %. Samanlainen jako on myös suomenkielisellä puolella, joten eroavaisuus on vähäistä. Toisaalta suomenkieliset eivät tuo varallisuuttaan niin selvästi esille kuin ruotsinkieliset - kulttuurieroja sentään on. Myöskään suomenkielisten raharikkaiden säätiöiden johtokunnilla ei ole samanlaista valtaa kuin ruotsinkielisellä puolella. Poliittisia säätiöitä on suomenkielisellä puolella enemmänkin, koska jokaisella puolueella on omansa. Nämä säätiöt eivät kuitenkaan ohjaa puolueita.
Suomessa ei oikeastaan olekaan mitään suomenkielisiä säätiöitä, vaan yleisiä säätiöitä. Ja sitten ovat surusäätiöt.
Yleiset säätiöt jakavat tukea ja palkintoja kaikille kansanosille, mutta surusäätiöt vain suruille tai svekobulvaaneille.
Puhumattakaan, että yleisillä säätiöillä olisi mitään kieliagendaa, kuten monilla surusäätiöillä!
Näinhän se on vähän kaikessa maassamme: On vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä organisaatioita.