junnukiekkoa D-junnuissa

Kannattaa ottaa puheeksi vanhempain kokouksessa ja mielestäni hyvä päätös olisi se että vanhemmat/huoltajat eivät saa negatiivista palautetta antaa kaukalon laidalta, vaan positiivinen on sallittua. Vain valmentaja saa antaa negatiivisen palautteen ja tilanteen jälkeen, kun tunteet ovat viilentyneet:))

poikas taitaa olla aika paska. Sano sille et opettelee pelaa. Näin meillä päin tehää xD

Hyvässä seurassa D-junnuissa annetaan kaikille vielä mahdollisuus pelata ja siitä kannattaisi kysäistä seurajohdolta kantaa istuttamiseen.. vaihtoaitiossa ei vielä toistaiseksi ole kehittynyt yksikään junnu

nyt otat oman läski perseen liikkeelle ja viet jonnen jouluna
pelaa ulkojäille

no koita puhua joukkueenjohdolle tuosta tai jos asiat eivät senkään jälkeen toimi niin kannatan joukkueen vaihtoa!

Kaikissa seuroissa kaikki D-junnut eivät saa samaa määrää pelejä vaikka kuuluisivatkin "samaan joukkueeseen/harjoitusryhmään". Sama tapahtuu ihan samalla tavalla jo E-junioreissakin.

Sarjoissa osa valmentajista painottaa enemmän seuraavan/tämän päivän pelin voitttoon. Ei siihen, että kaikki pääsisivät pelaamaan ja haastamaan niin itseään kuin vastustajaansa. Tämä tarkoitttaa sitä, että pelimäärät samassa harjoitusryhmässä/joukkueessa on kauden aikana erit. Toisissa seuroissa osa pelaajista pääsee pelaamaan ns. vanhempaan ikäryhmään lisäpelejä, koska ovat juuri nyt muita edellä tai sopivasti saatavilla kun tarvetta lisäpelaajiin on.

Osa niin valmentajista ja vanhemmista seuraa sitä, että montako minuuttia peliä kohden joku on jäällä ja tämä johtuuu siitä, että on helppo seurata sitä mitä näkee. Sitä he eivät näe, että seuran ikäluokasta joku on kotona kun muut pelaavat.

Sitten ihmetellään, että onpas outoa kun joku vanhemmista kysyy edes jonkinlaista tasapuolista kohtelua kun maksut ovat samat.

Valintatilanteita valmentajat tekevät niin peliin nimittäessä lapsia kuin pelin aikanakin. Luontaiselta näyttää sama kuin työelämässäkin, että jos valinta tulee tehdä kahden edes suurinpiirtein samantasoisen ihmisen välillä niin tutumpi vie aina voiton valinnassa.

Tästäkin syystä keskustelu joukkueenjohtajan tai valmentajan kanssa voi olla todella kiusallinen; sinä haastat heidän asennettaan ja asemaansa niin johtajana kuin yhden lapsen vanhempana. Siksi tämä keskustelu on helpompi aloittaa vanhempainkokouksissa, jos teillä on näitä. Keskustelua auttaa, jos pystyt jo etukäteen juttelemaan jonkun toisen vanhemman kanssa, koska silloin sinulla on itselläsikin tunne siitä, että sama huoli on ymmärretty ainakin yhden vanhemman puolelta.

Ei kaikki ole kivikasvoja näille ongelmille. Kulki pelit kuinka tahansa, joukkueessa myös lapsien tulisi tukea toisiansa. Sitähän he eivät teini-iässä välttämätä tee koska jonkun aloittaessa mollaamisen tai sättimisen niin seuraajia löytyy aina. Sama ilmiö tapahtuu myös toiseen suuntaan. Kun sopiva lapsi toteaa, että samaa joukkuetta ollaan niin muita liittyy tueksi.

Toisten elämä on enemmän siloteltua kuin toisten. Mitä luulet kumpi oppii enemmän kestämään takaiskuja? Jos saat lapsesi voittamaan pelkonsa ja motivaation harjoitteluun pidettyä yllä niin jonakin päivänä huomaat, että hän on asenteensa kanssa voittaja. Ei välttämätä jääkiekossa, mutta elämässä. Osalle ihmisistä ei kerry kykyä kestää vastoinkäymisiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä pitää kulkea leuka rinnassa odottaen, että joskus vastoinkäymiset loppuvat. Onnistumisen tunne tulee saada jostakin muualta.

Aihe on raskas jo senkin takia, että seura kuin seura, rahallinen panostus D-ikäisenä on suuri ja sillä rahalla voi olettaa saada edes inhimillinen kohtelu.


Toivon aloittajalle ja hänen lapsellensa kaikkea hyvää.

Yksi mahdollisuus on vaihtaa seuraa , sellaiseen joka tarjoaa ns AA tason pelaajille mahdollisuuden pelata.

kaikki ei vaan opi pelaamaan hokii