Elämä on luopumista. Tämä vuosi on luopumista. Minä rakennan perustaa tulevalle. Tiilen kerrallaan seiniä kotiini pystytän. Katon alle toivon lämmön vielä löytävän. Laastiin sekoittuu kyyneleitä. Ne ovat sinun ja minun. Sidosaineena on menneisyys ja muistot. On asioita joita en aio enää kokea. Siksi en niitä myöskään aio unohtaa. Sen kivun muistan aina. Sen kivun jonka sinä aiheutit. Minä tuotin myös tuskaa. En unohda sitäkään. En koskaan enää halua tehdä niin. En koskaan. Siellä sinä olet perustassa, vaikka kasvosi unohdan, kipusi tunnen aina. Sekoitus katumusta ja syyllisyyttä. Omasta osastani. Siitä minkä tein ja annoin tehdä itselleni. Yksi tie on kuljettu loppuun. Se on ollut pitkä, pitkä tie. Tulee toisia teitä, joista jonkin taas valitsen. Se tie on erilainen.
http://m.youtube.com/#/watch?v=bbdakZjHTys&desktop_uri=/watch?v=bbdakZjHTys&gl=FI
http://m.youtube.com/#/watch?v=bbdakZjHTys&desktop_uri=/watch?v=bbdakZjHTys&gl=FI
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä hän sitten teki sinulle? Mitä sinä hänelle?
Pettäminen on kieltämättä asia, joka saattaa toistua. Minäkään en haluaisi kokea sitä uudelleen, petetyksi tulemisen tuskaa. Oikeastaan kaikesta muusta voi päästä yli. Ja kyllä pettämisestäkin voi yli päästä jos voi olla varma ettei se toistu tai sitten oppii vain elämään toistumisen mahdollisuuden kanssa. Joskus voi rakastaa niin, että ei välitä.
If you're not willing to risk it all, then you don't want it bad enough.
quid agas. Tu ne cede malis
Ihme moroosia kirkkolatinaporukkaa täällä.
Muistakaa: eläminen kannattaa aina.
Surullista,eikö mitään ole tehtävissä
muuraa. Et niin pääse eteenpäin. Hautaa ne muistot pahat, muista vain hetket rakastavat. Vuosi on pian ohi, alkaa uusi vuosi, voit löytää tien rakkaasi luo uudelleen.
Ymmärrän sinua, sillä tiedän täsmälleen, miten kauhea voi olla ihmisten välinen väärinymmärrys ja miten harhaan voi suhde johtaa, kun se kerran lähtee väärille urille. Niin tuskallista, niin raastavaa.
Elämme vain kerran. Koska ei ole muita kuin vain tämä yksi elämä, ainoa hyvä päämäärä on elää onnellisena. Siksi kannattaa ennen kaikkea opetella tuntemaan itsensä. Jos tiedät, että rakkaus on kuollut, etsi se uudelleen jostain muualta. Jos taas rakkaus on jäljellä entisen suhteesi savuavissa raunioissa, pelasta se. Koskaan ei ole liian myöhäistä, jos on rakkautta. Ei koskaan.
Olen hyvin kyllästynyt tähän ihmistyyppiin, joka kuvittelee, että selän kääntäminen ja pois kävely ovat osa ongelmanratkaisua. Kaiken voi jättää kesken, selvittelemättä ja käsittelemättä, kunhan "minä vain saan rauhan". Ei voi. Rumaa. Raukkamaista.
Marttyyrius. Sulkeutuminen. Pakeneminen. Se on julmaa ja itsekästä, ei jaloa ja urhoollista, kuten "Omnia mea mecum..." omnipotentiaalisti kuvittelee. Hyvä jos et itse toista virheitäsi - mutta olette toisen osapuolen kanssa samassa kyynelliemessä. Yhdessä teidän pitäisi tienne valita, mutta pystytkö itse siihen? Mitä itse teit korjataksesi suhteenne?
Tarvitsette todella enkeleitä tanssimaan jyytjyyb-linkkisi mukaisesti, jotta kipu häviää, ette mitään uhrautumismielialaa..
Sori, en vain jaksa tuollaista yhtään, koska oma sielu on niin vereslihalla juuri samalla tavalla ajattelevan, omat virheensä hautaavan, päänsä pensaaseen pistävän jeesuksen vuoksi. Ryhdistäy, mies!
http://www.youtube.com/watch?v=Ldxn6aq2GCc
Jes, jes ja jes.
Ongelmanratkaisukyky nolla. Jos kaikki ajattelisivat kuten Omnia, tässä maailmassa ei olisi yhtään onnellista pariskuntaa. Tuollainen jättää jälkeensä vain savuavia raunioita. Vaikeuksien kautta voittoon!
ergo sum. Luopuminen on nyt ainoa keino. Minä luovun taakastani, joksi rakkautemme muuttui, sinun pakottamanasi. Annan jokaisen hyvän muiston pois, yksi kerrallaan kulutan ne loppuun. Kunnes jää vain kipeä mutta haalennut muisto siitä, mihin lopussa osoitit pystyväsi. Etsin onnea muualta. Vaikka kuinka monta kiveä käännän, että löydän sen taas. Hankin elämänhaluni takaisin sellaisena kuin se alussa oli. Koskaan en ivaasi unohda, hyvät sanasi poispyyhityt.
Miten tuo tehdään? Kaikki vinkit ovat nyt tarpeen. Aikakaan ei auta, tarvitsisin kai lobotomian.
Haluaisin niin unohtaa hänet ja rakentaa uuden elämän ilman häntä, mutta en voi. Rakkaus ei kuole, kasvojaan en unohda koskaan, vaikken niitä ikinä enää edessäni oikeassa elämässä näkisi.
että hänellä on toinen. Saattaa muuten ollakin.
taas uusia teitä jotka valitset? Elämä on yksi ainoa tie. Joka kuvittelee voivansa hypätä aina uuteen on hakoteillä. Viisasta ihmistä sattumat ja tapahtumat tiellä opettavat,mutta eroon menneestä ei pääse eikä kannata edes yrittää. On tietysti asioita jotka jäävt tien varteen, mutta ihmissuhteet eivät toivottavasti ole niitä. Jos et opi tielläsi, viet samat ongelmat uutee suhteeseen. Ehdottomuus ei ole hyvästä. Luulen että se ei ollut rakkautta jos olet valmis hautaamaan hänet kotisi perustaan? Entäpä jos antaisitte toisillenne virheenne anteeksi?mikään ei ole niin surullista kuin ajatella kahta yksinäistä joiden kuuluisi olla yhdessä. Siltä ketjun aloittajan teksti vaikuttaa.
Otatko sinä rakentaja huomioon rakkautta lainkaan? Se on olennaisin asia tässä maailmassa. Vai haluatko että kärsin? Oletko tyytyväinen, kun tunnet kipuni uusien vahvojen seiniesi sisällä, kattosi alla, jossa joskus on lämmintä? Emmekö me jo riittävästi kärsineet? Ymmärrätkö, että kaikki tekevät virheitä? Pitääkö siitä rangaista kumpaakin? Sinun käsissäsi ovat avaimet.
Draama on kivaa. Siitä saa sisältöä elämään. Mutta onnea sillä ei löydä. Draamaan joutunutta toista osapuolta käy sääliksi.
Ap. on samaa mieltä. Ehkä hän on viimein valmis etsimään onneaan sieltä, mistä se on mahdollista löytää. Ilman draamaa, ilman sääliä. Ehkä hän menee eteenpäin ja toivoo mielessään onnea ja parempaa tulevaisuutta sille toisellekin.
Hän ei aio viedä vanhaa suhdetta uuteen, eikä kantaa katkeruutta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon suhteeseen tai niissä roikkumiseen. Yksipuoliseen tunteeseen ei kannata käyttää aikaa. Se on se mitä hän tästä oppineena ajattelee. Ja miettii että kaikella on varmasti tarkoitus. Elämän arvoitus :). Näin kolmannessa persoonassa ajattelen.
Onko tunne yksipuolinen, jos se toinen tuntee mielestäsi kipua ja vuodatatte kumpikin kyyneleitä laastiksi uuteen kotiisi? Ei siltä kuulosta. Kirjoituksesi ovat aivan erisäyisiä, huomaatko itse?