Liian nuori äidiksi?

En usko että tässä on kateellisuudesta kysymys. Ennenhän tehtiin lapset vielä nuorempina kuin sinä olet..Mutta se olikin ennnen. Kun katsoo nykynuoria niin kyllä he aika kakaroita vielä ovat..Tietenkään ei saa yleistää, enkä tiedä minkälainen itse olet mutta nykyiset sinun ikäisesi ravaavat vaan baarissa ja heitä kiinnostaa ainoastaan meikit, hiuslisäkkeet, silikonit ym turhat asiat.

Ja tottakai nuorena jaksaa. Kaksi vuotta minkä olette yhdessä viettäneet eivät tietenkään takaa sitä, että suhteenne kestää myös lapsen. Ja koska olette nuoria, teillä on vielä paljon opittavaa, mutta se on hienoa että aiotte yrittää ja toivottavasti et tee sitä mitä nykyäidit (varsinkin ne nuoret) nykyään tekee..Eli vievät lapsensa joka vkl mummoille ja paapoille että itse pääsevät vielä ns. nauttimaan nuoruudestaan eli bailaamaan kaupungin yöhön.

Ja mollaamalla toisten valintaa ryhtyä äidiksi myöhemmin, esim. siinä 40 kympin hujakoilla ei anna kenestäkään kovin kypsää kuvaa. Jotkut haluavat ensin sen uran ja elämän tasapainoon että lapsella olisi hyvä syntyä ja elää. Ei siinä mitään pahaa ole. Päinvastoin.

Onnea teille!

Mä oon ollut 18 vuotias äidiksi tullessani. 22 vuotiaana olinkin jo kolmen lapsen äiti. Hyvin on mennyt ja koin olevani valmis äidiksi jo tuolloin. Lapset 17, 15 ja 13 vuotiaat.
Itse teet päätöksen, että oletko kypsä vai et ja oletko valmis ottamaan loppuelämän vastuun jo tässä vaiheessa.

Mä oon kans miettiny tota ura hommaa. Ihmiset haluaa ensin uran ja sitten lapset. Sit ku on se ura, ei malta jäädä kotiin vaaan lapsi hoitoon heti ja takas töihin mitä on rakentanut niin monta vuotta. Jäädessäsi eläkkeelle, lapsesi on joko teini ikäinen tai jo muuttanut pois kotoa ja mietit, mihin se aika meni. Mä olin vain töissä... Missä vaiheessa ne lapset kasvoi. Mutta se on joillekkin parempi vaihtoehto, en kiellä.
Ja tuosta bailauksesta.. Mä oon turhankin paljon teiniaikoina kierrelly baarit ja kuppilat, hillunu hulluna humalassa. Sitä ei oo oikeastaan viimisen vuoden aikana ollu kertaakaan ikävä. Ja jos joskus tulee niin sitten lähden. Mutta ei todellakaan joka viikonloppu. Lapsi/lapset kun tehdään niin niiden kanssa ollaan. Sen tiedostan (nuoresta iästäni huolimatta)
Ja minun lapseni ei tule minua humalassa näkemään, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että se näky ei sovi lasten silmille. Jos joskus tarvitsen alkoholia niin lapsi kyllä menee hoitoon, kummille, mummille, kaverille... Jos ei hoitopaikkaa löydy niin jään kotiin. Ei elämä siihen lopu ettei joskus pääse , ehkä sitten toisen kerran. Ehkä mielummin kumminkin ottaisin baari-illan tilalle hemmottelu illan mieheni kanssa. Elokuviin, keilaamaan, syömään.. Yhteistä aikaa kahdestaan. Ja sitten kotiin lapsen luo. Voisko elämä olla kauniimpaa?

Monennellako viikolla olet nyt?

14

En mä tartte sossua. Vakituisessa työsuhteessa ollaan molemmat. Joten älä pelkää, ei kaikki nuoret oo mitäänsaamattomia p.askoja. Mulla on paikka minne palata kun äitiysloma loppuu. Mut mulla on virtaa sitten vielä työpäivän jälkeen hakea lapsi hoidosta ja leikkiä ja touhuilla sen kanssa. Hjhjjh taitaa olla sen verran vanha itse ettei ite jaksais.. Harmittavaa. :(
Ja jos olen rv 14 tällä hetkellä niin miten tuo paljasti kypsymättömyyteni ? En oikein ymmärrä, selitätkö ?

eihän 23v ole mikään nuori äidiks? mitä täällä taas meuhkataan? toihan on varsin hyvä ikä, jos kaikki muut on kunnossa, meinaan ammatti/työpaikka, vakinainen parisuhde... tokihan on niitä kakskymppisiä jotka juoksee baareissa joka viikonloppu. ite olin 23v ku rupesin esikoista odottaan, naimisissa oltiin jo vuosi oltu, ja yhdessäki jo 6-7v.. nyt kolmas lapsi tulossa ja ikää 27.. ite kyllä kuulun niihin että en haluais enää päälle 30vnä ruveta niitä lapsia tekeen... varsinki jos suunnitteilla on useampi ku 1 lapsi.. ja se, että ap on ollut yhdessä poikaystävän kanssa 2v ei todellakaan takaa sitä että suhde kestäisi sen lapsen tulon..mutta ei sitä takaa 10 vuoden yhteiselokaan... kävipäs tuttava pariskunnalle niin että olivat 8v yhdessä, 2 vuotta yrittivät esikoistaan, ja kun poika oli 8kk, ni niin se ero vaan tuli... ja mitä tuohon ikään tulee, itse olsin ollu jo 18 vuotiaana valmis äidiksi.. vaikka koulu olikin vielä kesken.. mutta kaikille se lapsi kun ei tule tilauksesta... kerkesi se 4 vuotta kulua, sain ammatin, ja töissä kerkesin pari vuotta olla ennen ku esikoinen vasta ilmoitti tulostaan...

Mun mielestä toi on ihan hyvä ikä perustaa perhe, jos elämä on muuten ihan kunnossa. Fyysisesti aika ihanteellinen ikä odotukselle ja synnytykselle sekä lapsen kasvattamiselle. Paljon järkevämpää, kuin sitten +35v alkaa harkita, jokohan sitä nyt uskaltais ettei vaan tule sanomista nuoruudesta!

Mun mielestä kenenkään ei pitäis lykätä "turhaan" lapsia yli 30v asti, ja tuntuu sairaalta kun 40v hankkiutuu raskaaksi (siinä on jo isot riskit sille lapselle). Varsinkin, jos alkaa olla jo omia terveysongelmia (ylipaino,verenpaine,sokeriongelmat jne...) Puhumattakaan siitä, että odottajan korkea ikä lisää lapsen riskiä kromosomihäiriöihin.

Eikä ikä tee kenestäkään koskaan hyvää vanhempaa. Olen nähnyt niin huonoja kuin hyviä nuoria äitejä sekä vähän vanhempiakin.

Eli kunhan on koti kunnossa ja oma pääkoppa järjestyksessä, niin varmasti olet ihan sopivan ikäinen vanhemmaksi. Äläkä välitä näistä narisevista *askanjauhajista, niille nyt ei ikinä mikään kelpaa! Äitiysvapaalla 99% hakee yhteiskunnan tukea, ja varmasti suurin osa heistäkin on sitä joskus tarvinnut/tulee tarvitsemaan.

23 vuotias ei ole liian nuori äidiksi, ainakaan fyysisesti. Mutta henkinen puoli onkin sitten eri juttu. Ap:n kirjoittelutyyli vanhemmista äidistä paljastaa erittäin kypsymättömän iän. Lyttäämällä muut kuin hänen ikäisensä äidit, ei tee kenestäkään hyvää äitiä. Koitappa sen suhteen vielä kasvaa.

Minusta ihanteellinen ikä lapsen saamiselle on 25-30v. Sekin riippuu niin paljon. Nykyään yli 30 vuotiaatkin ovat perusterveitä ihmisiä, varmasti myös 40 vuotiaat. Kaikki niin riippuu kuinka sitä elämäänsä elää.
Jos menee joka vkl baariin ja syö roskaruokaa, ei harrasta minkään sortin urheilua on varmasti 40 vuotiaana aika lihava ja huonokuntoinen. Näitä on myös nuorissakin jo aika reippaasti.

Älkäämme silti syyttäkö muita äitejä jos he ovat päättäneet tehdä lapsen vanhempana. Jokaiselle se pitäisi olla oma valinta. Niin ap:lle kuin muillekin äiteille.

Tata asiaa voi arvioida monelta eri kannalta (biologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti jne), enka usko etta yhteisymmarrykseen paastaan. Kukin tavallaan ja silloin kun sen parhaaksi nakee. Silla se joka esim. saa lapsen 35 ei valttamatta olisi ollut valmis aidiksi 20 ja se joka aidiksi haluaa 20 ei valttamatta jaksaisi olla lastensa kanssa 35 samallalailla kuin joku toinen jaksaa. Ymmarran apn turhautumisen, jos kuulee ihmisilta kritiikkia, mutta kannattaa olla jatkamatta kierretta arvostelemalla muita. Tahan asiaan ei ole oikeaa vastausta ja mielipiteita on yhta monta kuin meita ihmisia.

Olen sitä mieltä että turha niitä numeroita on tuijottaa, enemmän merkitsee se "henkinen kehitys" Itse kun olen muuttanut 16vuotiaana pois kotoa ja siitä lähtien huolehtinut itsestäni, käynyt koulut, hankkinut ammatin ja työpaikan seka ostanut omakotitalon 20vuotiaana mieheni kanssa ei kenellekään tullut yllätyksenä kun esikoinen syntyi minun ollessa 23v. Kyllä on paljon myös niitä nuoria joille baareissa juokseminen ole TODELLAKAAN tärkeintä elämässä, mutta toki on tärkeää että on ehtinyt vähän elääkin sitä "villiä ja vapaata nuoruutta" ettei käy juuri niin että lapsi on usein hoidossa että vanhemmat saa rillutella ;)
Muttamutta...ehkä siinä on sitten joku syy (käytöksessä tms) miksi kaikki tuntuvat epäilevän kypsyyttäsi äidiksi? Iällisestihän et ole enää kovin nuori (yleisestihän kai alle 20vuotiaita pidetään nuorina)
Mutta olen vahvasti sitä mieltä että äitiyteen kasvetaan, ei kukaan ole välttämättä 40vuotiaanakaan sen valmiimpi äidiksi kun vaikka 19v!

itse sain esikoiseni 21v ja mieheni on oli 23v.. itse olin kyllä valmis äidiksi.. baarissa olen käynyt huimat 5 kertaa sen jälkeen ku 18 täytin.. eli nyt olen siis 23v.. että meillä se hurvittelu jäi jo kauvan sitte pois.. ollaan oltu yhessä kohta 6vuotta.. ja tyttäremme on vähä yli 1v ja toista odotellaan rv 22 nyt menossa..

että se numero ei sano mitään, vaan se henkinen "ikä" että onko valmis ottamaan vastuuta omista lapsista ja antamaan niille mitä ne tarvitsee.. eikä vaan rillutella ite kartsalla ja laittaa lapset hoitoon ja potea kamalaa krapulaa seuraavana aamuna ku pitäis lapset hakee vaikka mummolasta hoidosta,,! Miettikääs nuoret aikuiset sellasta asiaa :)