ollut joskus tosi vaikeaa niin ehkä sä ymmärrät mua vähän paremmin kuin ehkä joku muu.
Onneksi sulla on itelläkin
Toivon ainakin
13309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ymmärrys kasvaa kärsimysten myötä.
Näinhän se on. Tosiaan ne, jotka on ottaneet vähän kuonoonsa elämässä, tuntuvat olevan suvaitsevaisempia ja anteliaampia kuin monet muut ylpeämmät ihmiset.
vaikeeta on ollu ja on.ymmärrän kyllä.
huomioon et o i k e e s t i te ette ymmärrä mitään koska kukaan meistä ei tunne ap ta eikä tiedä mitä se vaikeella tarkottaa, ei kandee niin satasella aina ymmärtää kaikkee, muka.
Tuota..annetaanko nyt vain kärsimysten vertailun olla?
typerien ymmärrysten.
sitäkö että jollain ois ollu tosi vaikeeta, ymmärtääkseen sun vaikeuksia?
Mitä ja miten sua pitäs ymmärtää? Sun ongelmiako? Pirullako niitä ymmärtää kun ei mitään hajua sun vaikeuksista, eikä oikein paljon jaksa edes kiinnostaa.
tietämättä tai tuntematta aloittajaa...vaikeudet saa nahkan paksunemaan, ja kun
tarpeeks on ollut vaikeaa, osaa suhtautua vaikeisiin paikkoihin ja asioihin
"so what" meiningillä...oppii sanomaan asiat suoraan ja asiallisesti..kuten
leikkaava kirurgi potilaan omaisille "kaikki kirurgia on tehty, seuraava hoito on
saattohoito"kun kaikki on tehty mitä voitiin..kaunistelematta, ja viileän kylmästi.
empatia kuuluu niille, joilla on mahkuja.
jymmarran, teet siittä niiiin vaikiaa :(((
Anteeksi :(
Jaa, no ei se nahka vaikeuksista välttämättä paksune. Ehkä enemmänkin on tullut sitkeyttä ja sellaista ymmärrystä toisia, itseä ja elämää kohtaan. Herkkyyttä ja empatiaa löytyy edelleen, vaikka aikamoisista on elämä ollut lapsuudesta lähtien itselläkin.
Mielelläänhän sitä keskustelee asioista ja kokemuksista kun siihen on sopivasti aikaa ja rauhaa. Mutta en pidä tämäntyylisistä kilpailuasetelmista. Kaikki ikävät asiat kasvattavat henkisesti ja ehkä muovaavat fyysisestikin.. mutta uhriksi ja marttyyriksi on kenenkään turha heittäytyä. Näytetää vaileuksille keskaria ja ollaan kiitollisia elämälle, kun tääl vielä saadaan tallustella ;-)
Elämäkö meistä tekee rakastavia?;-) Ei välttis ne pahat asiat.. eli keskitytääs niihin♥♥
Totta. Marttyyrius, katkeruus, syyttelyt, eivät varmasti auta ketään. Syövät vain ihmistä. Olen samaa mieltä tuosta, että ollaan kiitollisia niistä hyvistä asioista elämässä ja keskittyy niihin. Omalla asenteella voi vaikuttaa niin helvetisti siihen elämänsä mielekkyyteen. Sitä ei koskaan tiedä milloin on viimeinen päivä ja hetki meneillään.