Heippa. Millaisia oireita teillä noi kohtaukset aiheuttaa, kuinka usein tulee, ja mikä helpottaa?
Olen iältäni nuori, enkä itse ole siis käynyt missään puhumassa tästä. Joskus terkkarilla käydessäni selitin oireitani, kun epäilin, että minulla on joku sairaus tms, terkkari mainitsi, että kuulostaisi paniikkihäiriöltä. Inhottavahan sitä myöntää on, mutta sitä se taitaa olla. Luulen, että pystyn kuitenkin pärjäämään sen kanssa yksinkin.
Silloon, kun se alkoi, oli pahempi ajanjakso, kohtaukset tuntu välillä ihan hirveiltä, ja olin varma, että sekoan. Pian opin kuitenkin tunnistamaan kohtauksen, ja panikointi jäi lievemmäksi. Nyt tuntuu taas siltä, että kohtaukset pahenemassa.
Aivan yhtäkkiä tulee todella oksettava olo, ylävatsassa tuntuu ikäänkuin 'möykky', ja tuntuu, että kohta on pakko oksentaa. Samalla tulee ihan hillitön jano. Pian tulee epätodellinen olo, ja tuntuu, kuin pitäisi mennä jotakin (en osaa selittää mitä) karkuun. Inhottava olo kertakaikkisesti. Olen hyvin osannut elää tämän kanssa, mutta tälläiset pahemmat ajankohdat tosi inhottavia.
Onko kellään vastaavaa kokemusta tuosta tunteesta, että täytyy mennä karkuun jotakin, se meinaan tuntuu tosi oudolta?
Olen iältäni nuori, enkä itse ole siis käynyt missään puhumassa tästä. Joskus terkkarilla käydessäni selitin oireitani, kun epäilin, että minulla on joku sairaus tms, terkkari mainitsi, että kuulostaisi paniikkihäiriöltä. Inhottavahan sitä myöntää on, mutta sitä se taitaa olla. Luulen, että pystyn kuitenkin pärjäämään sen kanssa yksinkin.
Silloon, kun se alkoi, oli pahempi ajanjakso, kohtaukset tuntu välillä ihan hirveiltä, ja olin varma, että sekoan. Pian opin kuitenkin tunnistamaan kohtauksen, ja panikointi jäi lievemmäksi. Nyt tuntuu taas siltä, että kohtaukset pahenemassa.
Aivan yhtäkkiä tulee todella oksettava olo, ylävatsassa tuntuu ikäänkuin 'möykky', ja tuntuu, että kohta on pakko oksentaa. Samalla tulee ihan hillitön jano. Pian tulee epätodellinen olo, ja tuntuu, kuin pitäisi mennä jotakin (en osaa selittää mitä) karkuun. Inhottava olo kertakaikkisesti. Olen hyvin osannut elää tämän kanssa, mutta tälläiset pahemmat ajankohdat tosi inhottavia.
Onko kellään vastaavaa kokemusta tuosta tunteesta, että täytyy mennä karkuun jotakin, se meinaan tuntuu tosi oudolta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mullakin epäilen olevan tollanen :/ just tollanen ihmeellinen jonnekkin menemisen ja pelon tunne tulee ja aina vähän erillainen.. just vasta mulla alkanu nää oireet ja aika pelottavaa.. välillä oon iha varöa et sekoon tai jotain. Isälläni on todettu tää sama mut ihan hyvin sillä tuntuu menevän. Mulls liittyy kans sydämmen tykytys tosi oleellisesti tohon ja se mikä mua siinä eniten pelottaaki on se et sydämmessä ois jotain vikaa
. Lääkärissä on käyty ja sieltä on tullu viestii et kaikki verikokeet ja EKG iha kunnossa mut ei se oikee mua rauhota. En oikee osaa tunnistaa et millon mulla sellan kohtaus on ja millon on jotai vikaa kropassa tai jossai. Mulla tuntuu et on kokoajan sillee jännittyneessä tilassa ja tarkkailee itteensä. Onks sul mitää tällästä? Ja kui usen sulla niitä kohtauksii tulee?
Hei, pyydä ehdottomasti apua, kokemuksestani kerron että se vain pahenee ja paniikkihäiriöstä ei koskaan voi parantua ja siihen tarvitsee säännöllisen lääkityksen joka pitää oireet kurissa..
Itselläni kohtauksen tullessa:
käsiä pistelee
kurkku ja koko suu kuivaa
syke nousee
raajat hikoaa
tulee epätodellinen olo
joskus sumenee silmissä / pyörryttää
luulen että kuolen
minulla on siis paniikkihäiriö yhdistettynä sairauksien pelkoihin. Toisen vastaajan kanssa täysin samanlaisia tuntemuksia..
Paras hakeutua terveyskeskukseen ja sitä kautta psykiatrian poliklinikalle niin pääset hoidon alkuun. Ei todella kannata odottaa , koska kohtaukset senkun lisääntyvät ja jopa pahenevat ilman hoitoa. Hyviä lääkkeitä kyllä löytyy ym.
Tuossahan onkin lyhyesti oireet, joista saan itsekin " nauttia" nykyään tosi harvoin.
Mutta onks teillä ollu mitään tälläsii sydäntuntemuksia?
Voi , kyllä todella on oikeen sydänlaukkaa. Minulla alkaa juuri tuolla ja muut oireet heti perässä.
Pitää vaan yrittää saada itsensä rauhoittumaan ja ajatukset pois kohtauksesta, joka onkin tosi vaikea tehtävä.
Kiitos paljon vastauksista. Mukava kuulla toistenkin kokemuksia.
M15, mulla on just toi kans, että tarkkailen itteäni jatkuvasti. Aina oon koittamassa, että tuntuuko patteja yms, ja pienikin 'epämääräinen' oire, niin heti on mielessä kaikki maailman syövät.. Syö kyllä ihmistä henkisesti tämmöset pelot ja epäluulot.
Ja kohtauksia mulla tulee yleensä päivittäin, joskus lievempinä niin, että niistä ei oo ongelmaa, ja joskus kunnollisempina niin, että tuntuu oikeesti, että kuolee.
Mihinkään hoitoon en haluais hakeutua, tuntuu, että se vaan vois pahentaa tilannetta, joutua puhumaan kaikista asioista.
Mua ainakin auttaa paljon se, että kohtauksen alkaessa tunnistan mistä on kyse, ja osaan yrittää rauhoitella itseäni.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille !!
Joo kyllä noi kohtaukset selvästi helpottuu ku tietää että mistä on kyse ja tietää ettei oikeesti mitään kuolemaa teekkään. Ainut mulla noissa kojtauksissa ku tulee lievempänä ni en tunne sitä pelkoa ja pakokauhua niin voimakkaana kun fyysistä puolta niin alkaa aina ahdistus et onks tää nyt sitä paniikkii ollenkaa vai mitä. Mutta kyllä mä sanoisin että tällänen vastatuuli elämässä kasvattaa ja tekee meistä vahvempia sekä lisää kykyä nauttia jokahetkestä. (Kunhan ei oo kauhee paniikki päällä) ;) pysykää lujina
Omat oireet:
- kuvotus
- pelkään että oksennan
- kylmänhiki
- hengitys tihenee
- sydän hakkaa nopeasti
- heikotus
- joskus sumenee silmissä
- tämän kaiken jälkeen vatsa menee löysälle ja on voipunut olo
Mulla on samankaltaiset oireet mutta sen verran haluan lohduttaa aloittajaa että kyllä paniikkihäiriöstä voi parantua,tai ainakin saada kohtaukset lievenemään paljon!Riippuu varmaan vähän siitä mikä on ollut laukaiseva tekijä.Mulla se oli stressi,pitkäkestoinen ja voimakas.
En ole syönyt yhtään lääkkeitä ja olen käynyt muutamallakin lääkärillä jotka olivat sitä mieltä että se on hyvä etten ole syönyt niitä koska paniikkioireethan on vaarattomia.Moni on toki ollut myös sitä mieltä että olisi hyvä ottaa lääkitys.
Tästä en voikaan sitten sanoa kuinka voisin nyt jos söisin niitä.Mutta luotan omaan vaistooni.Olen saanut kohtaukset hyvin hallintaan,tieto auttaa sikäli että kun oppii tunnistamaan oireet ja terveys on muuten tutkittu niin sitten mulla ainakin auttaa se että ajattelen että tässä ei ole nyt mitään hätää ja lopeta se panikointi.
Inhottava vaiva tämä on mutta pahempaakin varmasti on.
Esimerkkinä vielä että alussa kun tämä tuli niin kauppakeskukset olivat yhtä tuskaa,keinutti ja pyörrytti ja sydän hakkasi.Monta kertaa oli pakko mennä pois.Mutta menin silti sinnikkäästi uudelleen ja pikkuhiljaa alkoi tuntumaan ihan normaalilta.
Saan helposti myös oireita kun en ole nukkunut tarpeeksi tai syönyt huonosti.
Alkoholi ei ole hyväksi,kun sitä ottaa niin ok mutta seuraava päivä on yhtä paniikkia.
Kiitos teille, on tosi mukava saada näitä vastauksia ja kokemuksia muilta !
Näköjään nää oireet voi olla joskus ihan uusiakin.. Tänään istuessani normaalisti tietokoneella, rupes tuntumaan leuan alusen imusolmukkeet isoilta. Tuntu, että ne aivan yhtäkkiä turpos, oli vaikea niellä, ja lopulta rupes tuntumaan, että ei tässä pysty kohta enään hengittämäänkään. Heti tuli mieleen, että ei saakeli, onkohan tää joku kasvohalvaus tms. Sitten taas tutut ajatukset ; apua pyörrynkö mä, enkö mä saa enään henkee?, Pianhan mä sitten tajusin mistä oli kyse...
Se sairauksien pelko tosiaan vaivaa aina, mutta mulla on aika paljonkin päiviä, jolloin en saa näitä kohtauksia, ainakaan tämmösiä kunnollisia, jotka oikeesti pelästyttää. Tuntuu, että tämmösen kans voi kyllä elää, mutta näiden inhottavien hetkien jälkeen on varma, että eihän tästä tuu yhtään mitään.
Tästä ei ilmeisesti koskaan kokonaan parane vai? Aika inhottavaa, että tämmösen kans pitää elää koko ajan ja, kun jo näin nuorena alkaa..
Huoh, kai sitä vaan pitää pää pystyssä taas jatkaa eteenpäin, ja yrittää jälleen kerran ajatella, että kyllä se tästä ! Voishan ne asiat varmaan huonomminkin olla !