Esiintyminen ja alkoholi

Viina on viheliäisin kaveri, jota kannattaa käyttää. Siinä on näppärästi koukussa loppuelämänsä. Eikä ainakaan työelämään istu sekään, että haiskahtaa alkoholille kesken työpäivän/kokouksen. Itse painin tuon ongelman kanssa koko nuoruuden, mutta sitten kolmikymppisenä löysin itseni oto-kouluttajana (oman toimen ohella...), sekä sen myötä oto-kouluttajavalmennuksesta. Olin tilanteessa, missä yhtäkkiä havaitsin kaikkien osanottajien painivan saman ongelman kanssa enemmän tai vähemmän. Näytetunteja pitäessä sain opettajalta ohjeen, että menet nyt sinne eteen ja pidät tuntisi. Kesken et tule pois, huuda vaikka äitiä avuksi, jos siltä tuntuu, mutta jatkat loppuun saakka. Aivan oikein meitä oli valmennettu myös siihen, että kuulijakunta ei istu tuomitsemassa, vaan se pyrkii koko ajan kantamaan ja kannustamaan esiintyjää. Ne vapinat, joiden arvelee näkyvän ja kuuluvan, suurenevat isoiksi vain omassa päässä. Opettajia oli kouluttamassa sekä Tampereen, että Jyväskylän yliopstoilta ja he kertoivat esiintymisjännityksen olevan jokapäiväistä arkea yliopistokoulutuksessa. Sille kurssille jäi jännitys ! Suurin kuulijamäärä, jolle olen joutunut puhumaan, taitaa olla 1300 henkeä. Kyllähän se joka kerta kouraisee ensin mahanpohjassa, mutta kun saa homman alkuun, menee loppu jo rutiinillakin.
Monesti tuli mieleen, miten jännitys invalidisoi ja rajoitti elämää ja valintoja. On sekin tullut mieleen, että olisipa koulussa ollut opettaja, joka olisi vaikka niskasta taluttanut eteen ja sanonut, että nyt opetellaan esiintymistä. Neuvoni on, että ellei koulu auta, hakeudu mihin tahansa harrastusryhmään ja hakeudu aktiivisesti tilanteisiin, joissa joudut esiintymään. Se on kerta kerralta helpompaa. Motivoi itseäsi ajattelemalla, mitä kaikkea voit tehdä, kun pääset tuosta vaivasta eroon. Pelkoon ei oikein auta muu, kuin kohdata se ja katsoa, mitä sen pahimman pelonkohteen takana on. Siellä ei muuten ole yhtään mitään. Nöyryys ja päättäväisyys, niillä omien korvien välistä saa otteen.

Tuosta tuleekin mieleen se eräs pastori-vitsi... Kun vain muistaisi sen :)

Mulla oli ihan samanlaisia oireita tossa iässä. Sitten siihen vaan tottu kun esiintyi useammin. Mitä enemmän, sitä enemmän yleisön edessä puhuminen ei tunnu miltään. Valmistautuminen ja oma esitystyyli ovat tärkeitä. Esiintymistä ja puhumista voi harjoitella. Ihmisiä kiinnostaa vain asiasi, ei sinun ulkonäkösi tai mikään muukaan esiintymistyyli. Ihmiset haluavat tietää, mitä haluat sanoa heille. Luota vain itseesi.

Nykyisin puhun ryhmälle viikottain "luokan edessä".

Alkoholi ei missään nimessä ole ratkaisu, kuten muutkin jo sanoivat. Yksi vaihtoehto on jutella lääkärin kanssa, joka ehkä voisi määrätä jännittävissä tilanteissa käytettäväksi kalsiumsalpaajaa. Se on myös verenpainelääke, kuten beetasalpaaja ja sitäkin käytetään myös paniikki- ja jännitysoireisiin. Toisin kuin beetasalpaaja, se on turvallinen myös astmaatikolle.

Kannattaa muistaa, että jännitys tuntuu aina suuremmalta omassa päässä. Muut eivät yleensä juurikaan kiinnitä huomiota esiintyjän jännitysoireisiin, eikä järkevä ihminen koskaan sellaiselle naura. Yleensäkään jännityksen fyysiset oireet eivät näy ulospäin niin selvästi, kuin ihminen itse kuvittelee. Lisäksi lähes jokainen ihminen jännittää esiintymistä ainakin jonkin verran.

Jännitystä voi vähentää se, että paneutuu esimerkiksi esitelmän aiheeseen hyvin.

Ajatusten halinnalla selviää kaikesta paljon paremmin ja helpommalla.
Kandee keskittyä aina siihen aiheeseen josta puhuu, eikä siihen miltä itsestä tuntuu kun puhuu.

Jokaisella on omassa kaalissaan se vahvin ja voimakkain lääke kaikenlaiseen käyttäytymiseen ja tuntemiseen. Opettele siis käyttämään ajatustesi voimaa itsesi tukemiseen eikä lannistamiseen. Se on sun velvollisuutesi!