Mieheni jätti minut n. viikko sitten ja mukana kuvioissa on yllättäen toinen nainen... Meillä on 3-vuotias lapsi ja mies haluaa ehdottomasti, että lasta hoidetaan vuoroviikoin. En ole täysin vakuuttunut siitä, että järjestely olisi paras noin pienelle, varsinkin kun isällä on jo uusi kumppani mukana elämässään (asumme siis vielä yhdessä, ero on todella tuore mutta exäni on jo suunnitellut tulevaisuutensa tämän uuden naisen kanssa) ja mieheni ehdotus tarkoittaisi lapselle jatkossa kahta hoitopaikkaa ja vieläpä eri paikkakunnilla kaukana toisistaan. Itse en millään pysty näkemään että tuo järjestely olisi pienen lapsen edun mukaista ja tästä johtuen exäni ja minun välit ovat melkoisen tulehtuneet ja exäni uhkailee jopa, että hakee yksinhuoltajuutta jos kerran en suostu hänen ehdotukseensa...
Tiedän ja ymmärrän, etten voi enkä haluakaan missään nimessä erottaa lasta isästään ja arvostan toki sitä, että exäni haluaa pitää lapsen mukana elämässään. Tuleepa lopullinen järjestely olemaan mitä vain, minun on kuitenkin totuttava siihen, että lapseni ei olekaan kanssani joka ikinen päivä kuten tähän asti. Kestän miehen lähtemisen ja pettämisen, kodin menetyksen ja taloudellisen niukkuuden mutta se, että joudun osittain luopumaan myös lapsestani en tunnu kestävän. Lapsi tottakai tarvitsee molemmat vanhemmat, mutta ei tämän näin pitänyt mennä...
Minä olen ollut lapsen pääasiallinen hoitaja, hoidan valtaosin lapsen iltarutiinit, hoitoasiat, vaatteet, lääkärikäynnit, vakuutukset jne jne ja nyt minun pitäisi ilman vastarintaa suostua siihen, että lapsi on kanssani ainoastaan joka toinen viikko ja joka toinen viikko kaukana minusta exäni ja jonkun vieraan naisen kanssa... Tiedän, että haavat ovat vielä auki ja ajattelen asiaa äärimmäisen tunteella tällä hetkellä, mutta tämä tuntuu vain niin epäreilulta. Miten ikinä pystyn olemaan lapsestani erossa edes yhtä iltaa? Miten siihen pystyy, miten siihen tottuu? Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta ja nyt sen päälle vain tallotaan kerta toisensa jälkeen...
Tiedän ja ymmärrän, etten voi enkä haluakaan missään nimessä erottaa lasta isästään ja arvostan toki sitä, että exäni haluaa pitää lapsen mukana elämässään. Tuleepa lopullinen järjestely olemaan mitä vain, minun on kuitenkin totuttava siihen, että lapseni ei olekaan kanssani joka ikinen päivä kuten tähän asti. Kestän miehen lähtemisen ja pettämisen, kodin menetyksen ja taloudellisen niukkuuden mutta se, että joudun osittain luopumaan myös lapsestani en tunnu kestävän. Lapsi tottakai tarvitsee molemmat vanhemmat, mutta ei tämän näin pitänyt mennä...
Minä olen ollut lapsen pääasiallinen hoitaja, hoidan valtaosin lapsen iltarutiinit, hoitoasiat, vaatteet, lääkärikäynnit, vakuutukset jne jne ja nyt minun pitäisi ilman vastarintaa suostua siihen, että lapsi on kanssani ainoastaan joka toinen viikko ja joka toinen viikko kaukana minusta exäni ja jonkun vieraan naisen kanssa... Tiedän, että haavat ovat vielä auki ja ajattelen asiaa äärimmäisen tunteella tällä hetkellä, mutta tämä tuntuu vain niin epäreilulta. Miten ikinä pystyn olemaan lapsestani erossa edes yhtä iltaa? Miten siihen pystyy, miten siihen tottuu? Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta ja nyt sen päälle vain tallotaan kerta toisensa jälkeen...
Vastaukset 36
Vanhimmat
Oletko jotenkin alistunut ihminen, kun asetat kysymyksesi noin hienovaraisesti? Tuskin edes lastenvalvoja suostuu vuoroviikkosysteemiin.
Korjaan nyt kuitenkin kommenttiani siten, että lastenvalvoja voi sanoa ihan mitä vaan - heitäkin on joka lähtöön ja jokaikäisiä. Nyt jos hän ilahtuukin vuoroviikkosysteemistä, niin en tahdo aloittajan alistuvan siihen oikopäätä.
Kyllä isän pitäisi antaa tasoitusta lapsiasiassa äidille, kun hänellä on se uusi nainenkin.
Kun itse kävin lastenvalvojalla, hän oli aivan myyty exäni edessä ja he tuijottelivat hymyillen toisiaan ollen aivan lumoutuneita. Varsinkin tämä lv ja ex hymyili innokkaasti takaisin. Ex tosin onkin harvinaisen komea.
Mä en suostuisi en sitten koskaan...sen takia, että tuo ei ole lapsen parasta!
Lapsi tarvitsee yhden vakituisen kodin, yhden hoitopaikan, tasapainoisen vanhemman ja tässä tapauksessa äidin, joka on lapselle tuttu ja turvallinen.Toinen vanhempi tapaa lasta kuten sitten asiasta sovitte.Isä taisi nyt mokata ja pahasti.
Millä tavalla hienovaraisesti? En ole luonteeltani raivoaja ja yritän jotenkin pitää itseni järkevänä tilanteessa, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Jos se kuulostaa ulospäin hienovaraisuudelta niin ok, mutta alistunut en ole. Surullnen, järkyttynyt, pettynyt, epätoivoinen, vihainen ja kaikkea muuta mahdollista mutta en alistunut.
Lastenvalvojalle tässä seuraavaksi ollaan menossa ja toivon, että saan sieltä tukea kantaani ja toivon että mies ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Hän tuntuu niin vieraalta ja minun sanani ovat hänelle pelkkää myrkkyä niin toivon, että ulkopuolinen saisi jotenkin viestin perille. Me kuitenkin tulemme aina olemaan lapsen vanhemmat ja toivon, että edes joku päivä pystymme lapsen takia asialliseen kanssakäymiseen.
Kiitos kommentistasi, toivon todella ettei lastenvalvoja puolla mieheni ehdotusta, ainakaan sellaisenaan.
No hyvä, mutta puhuit 'uhkailusta' ja 'tulehtuneista väleistä'. Älä käytä viranomaisten kuullen noita sanoja, sillä nykypäivänä lapsia huostaanotetaan vähemmästäkin.
Tässä on kolmaskin ulottuvuus, josta sinä ja miehesi ette vielä tiedä mitään, nimittäin lastensuojeluviranomaiset. Jos heidän kynsiinsä joutuu, niin sieltäpä onkin tooosi vaikea irrottautua ja olette kumpikin tilanteessa, jossa ette näe lastanne!?
Suosittelen, että menisit yhdessä miehesi kanssa lukemaan juttuja Biovanhemmat -palstalle, sillä ls-sossut ovat sellainen taho, joiden kanssa ETTE halua tekemisiin.
Jos teille tullaan vaikkapa tekemään lastensuojeluselvitystä, niin vannon, että et löydä itsestäsi mitään hyvää heidän kirjoittamastaan tekstistä. Siellä voi lukea jotain tyyliin 'äiti takertuu lapseensa', 'äiti on riippuvainen lapsestaan', 'äiti ei osaa kommunikoida lapsensa kanssa'.
Tuossa ovat lähtökohdat. On sinä, on isä ja se kolmas uhkakuva. Sinulle voidaan tulla pokerinaamalla sanomaan ettet näe lastasi, jos et allekirjoita huostaanottopapereita.
Lastenvalvoja ei päätä, vanhemmat päättävät ja jos eivät siihen pysty, niin oikeus. EI KOSKAAN lastenvalvoja, neuvoa voi ja tehdä ehdotuksia.
Katsoitko Teiniäidit -ohjelmaa? Siinä lastenvalvoja KIELTÄYTYI tekemästä vuoroviikkosopimusta. Että se siitä lastenvalvojan ei-päättämisestä. :)))))))))
Silloin pitää meninä oikeuteen. Lastenvalvoja voi kieltäytyä jos sopimus on lapsen edun vastainen, mutta vanhemmilta on silloinkin oikeus viedä asia oikeuteen päätettäväksi.
Monikohan vanhempi toimii juuri niin kuin jossain paperissa sanotaan? Nämä vanhemmat lähtivät ovesta ulos ja äiti ihmetteli, että 'mitä se sille kuuluu, miten me tapaamiset järjestetään' ja tosiaan... kuka vahtii tapaamisten toteutumista?
Oikeusistuimet ovat ruuhkautuneita.
Taas höpö höpöä.
Jos lapsella on turvalliset kasvuolosuhteet, lasta ei taatusti kaapata huostaan tuosta vain.
Tottakai jokainen tajuaa että jos ero on tullut viikko sitten ja kuin salama kirkkaalta taivaalta aloittajalle, totta helvetissä välit tulehtuu kun eksällä vielä uusi elämä likipitäen vanhan kodin kynnykseltä alkamassa. Ja se viranomainen joka ei tätä ymmärrä, ei ole ihminen.
Tietenkin huostaanotettujen lasten vanhemmat on aina täysin viattomia, pahat viranomaiset ne kaappaa lapsia kun se on niin halpakin keino saada ilmaisia lapsia sijaisvanhemmille. Tätä propagandaa saa lukea mm. biovanhemmat-palstalla. Haluaisinpa joskus lukea kirjoituksen jossa huostaanotetun lapsen vanhempi rehellisesti kertoo kaunistelemattoman versionsa lapsen huostaanotosta ja omasta osuudestaan siihen.
Kiitos vinkeistä ja varoituksesta, mutta ei kai lasta sentään voida huostaanottaa, jollei siihen ole mitään perusteita tai edes pientä epäilyä että lasta kohdellaan kaltoin...? Tällä hetkellä minä ja exäni emme tosiaan ole parhaissa mahdollisissa väleissä ja katsomme asiaa eri kanteilta, mutta asiaan ei liity väkivaltaa, lapsen heitteillejättöä tms. minkä perusteella lasta pitäisi huostaanottaa. Meillä ei kummallakaan ole minkäänlaista rikostaustaa, missään vaiheessa ei ole ollut huumeita, ei alkoholismia, ei väkivaltaista käyttäytymistä, ei mielenterveysongelmia, meillä on kummallakin koulutukset, hyvät työt, hyvä taloudellinen tilanne, vankka lähipiiri jne eli elämän perusasiat meillä on kunnossa. En sano, että olisimme täydelliset vanhemmat, takuulla voi aina jotain tehdä paremmin mutta lapsesta takuulla huolehditaan eikä ole mitään perustetta huostaanottaa lasta kummaltakaan meistä.
Katson asiaa eri tavalla kuin exäni ja mielestäni hän ei täysin ymmärrä lapsen parasta, vaikka ehkä mielessään niin luuleekin. Tiedän että hän haluaa olla lapselleen hyvä isä ja olla aktiivisesti mukana hänen elämässään, mutta mielestäni hän ei hahmota kokonaisuutta tarpeeksi pitkälle ja ajattelee lapsen sopeutuvan liian nopeasti liian moneen uuteen asiaan liian levottoman arjen keskellä...
Ja Balance, mies kyllä todellakin on mokannut ja pahemman kerran... Tiedän, että hän tulee katumaan tekoaan myöhemmin mutta itseni ja lapsen takia minun ei auta kuin hoitaa asiat kuntoon ja jatkaa elämääni ilman häntä, ehkä tämä tästä vielä joskus iloksi muuttuu...
Usko pois, että nykyään on ohjeistus neuvoloille, päiväkoteihin ym. että herkästi ilmoittavat lastensuojelijoille, jos on vähänkään mitään pikkiriikkistä epäilyksen häivääkään mistään. On stressaavaa vastaanottaa sossuja kotiin nuuskimaan ja se aikaväli on kuukausia, jona aikana käyvät kontrolloimassa ja koko ajan saat pelätä, että jokin yksittäinen sana, ilme tai teko johtaa konkreettisiin toimiin.
Usko pois, että miehesi on pienempi uhka kuin sossujen väliintulo.
Koskaan ei pidä viranomaisille sanoa mitään negatiivista exästä, sillä lapsella on oltava mahdollisimman laaja tukiverkosto, ettei häntä huostaanoteta. Kahden kesken miehesi kanssa tapelkaa, mutta ei lapsen tai viranomaisten kuullen.
Älkää tehkö mitään kirjallista sopparia lapsen tapaamisesta. Minä olen 'antanut' lapsen isälleen aina, kun hän on halunnut ja väliä on joskus ollut viikko, joskus kuukausi(a). Eikö ole paras toimia sen mukaan, mitä lapsi toivoo eli jos lapsi kysyy isästä, niin luuri käteen ja samana tai seuraavana päivänä tapaamaan?
Joskus lasta taas ei huvita lähteä tai on sairas tms.
Mutta eikö huoltajuudesta aina tehdä kirjallinen sopimus? Eihän se tarkoita, etteikö siitä voitaisi tarvittaessa poiketa jos niin sovitaan, mutta itse ainakin haluan asiasta vahvistetun sopimuksen, ettei ainakaan tule mitään erimielisyyksiä myöhemmin. Olen valmis joustamaan tarvittaessa puolin ja toisin ja jos lapsi kaipaa isäänsä niin tottakai silloin soitetaan tms. Lapsi on kuitenkin vasta kolmevuotias joten sinänsä häneltä ei pysty kysymään mitä hän haluaa, tuskin hän ymmärtää mitä häneltä kysytään. Vastauksena todennäköisesti olisi että haluaa leikkiä isin kanssa, koska isi on kaikkia muita suurempi... Meidän vanhempienhan tehtävä on pystyä päättämään lapsen asioista lapsen edun mukaisesti, toki lapsen oma toive huomioonottaen iän mukaisesti.
Tiedän, että herkästi tehdään ilmoituksia (joskus ilmeisesti liiankin herkästi) ja aidosti huonosti voivien lasten tilanteeseen tuleekin ehdottomasti puuttua. En kuitenkaan haluaisi joutua mihinkään tekemisiin lastensuojelun kanssa, siihen ei aidosti ole mitään tarvetta. Lapsemme tulee valitettavasti kärsimään vanhempiensa erosta, sen tunnustan, mutta lasta ei tulla koskaan hylkäämään tai muutoin kaltoinkohtelemaan. Lapsellamme on aina puhtaat ja ehjät vaatteet, leikatut kynnet, masu täynnä, unta tarpeeksi, häntä huomioidaan, hellitään, luetaan satuja, vakuutetaan sanoin ja teoin että hän on rakastettu ja teen kaikkeni jotta lapsi ei tule syyttämään erosta itseään kuten lapsilla ilmeisesti on tapana.
Lapsemme on iloinen, terve ja sopeutuvainen villiviikari eikä neuvoloissa, hoidossa tms ole tullut mitään erityistä koskaan mistä pitäisi huolestua, lapsi on kehittynyt jopa ikäistään nopeammin joissain asioissa joten en nyt välttämättä ymmärrä että onko meillä oikeasti vaara joutua lastensuojelun kynsiin sen takia ettemme ole täysin samoilla linjoilla huoltajuudesta? Olen ilmoittanut erosta päiväkotiin, jotta sielläkin tiedetään asiasta enkä oikein ymmärrä miksi joku lähtisi ottamaan lastensuojelua mukaan....
Täälläkin oli hiljattain juttu, että jo raskausaikana oli äiti pakotettu ties mihin, kun meni naiivisti neuvolassa kertomaan, että oli kokeillut huumeita joskus kymmenen vuotta aiemmin.
Joskus ei tarvita kuin yksi sana lapselta ja viranomaisissa herää HUOLI. Esimerkki vähän vanhemmista lapsista on joutuminen psykiatriseen sairaalaan, kun mainitsi sanan 'itsemurha'. Myös sellaisesta on ohjattu psykiatriseen hoitoon, kun on sanonut sanan 'laihdutus' (johon on jopa ollut aihetta).
Voisin linkittää monia, monia linkkejä, kun päiväkodista on otettu yhteyttä sossuihin.
Venäläisperheen kokemuksia unohtamatta.
Siis haloo, ap on menossa lastenvalvojan luo tekemään tapaamissopimusta. Mitä ihmettä lastensuojelulta ja huostaanotolla on sen kanssa tekemistä? Te ootte ihan sekaisin!
Venäläismedia vain on enemmän asioiden jäljillä kuin naiivit suomalaiset osaavat aavistaakaan.
Lastenvalvoja ja lastensuojelu on kaksi täysin eri asiaa.
En tietenkään kiellä, etteikö järjenvastaisia päätöksiä olisi tehty Suomessa huostaanoton yms suhteen. Olen toki itsekin lukenut ja kuullut vastaavanlaisista tapauksista, mutta en haluaisi kuvitella että terve järki on unohtunut sentään kaikilta viranomaisilta. Ja paljonhan noihin vaikuttaa se keneltä asiasta kysytään, kyseessä on kuitenkin niin arka ja paljon tunteita herättävä asia, että vaikea näihin on kenenkään "puolueettomasti" suhtautua.
Toivoisin kuitenkin koulututetuilla (ainakin pitäisi olla koulutettuja...) viranomaisilla olevan sen verran maalaisjärkeä, ettei tarpeettomasti lähdetä ihmisten elämää sotkemaan jollei siihen aidosti ole tarvetta. Se, että joku on kokeillut 10 vuotta ennen lapsen saantia huumeita ei tarkoita sitä, etteikö tämä henkilö voisi olla mitä parhain vanhempi kunhan huumeet ei enää kuulu elämään. Mutta noihin on toki mahdotonta enempää sanoa tietämättä asian taustoja. Toivottavaa olisi, ettei kukaan kokisi epätasa-arvoista kohtelua näissä asioissa, mutta valitettavasti sitä tosiaan taitaa tapahtua ja se on todella surullista.
Omassa tilanteessani toivon todella, ettei mitään tuollasta tule mukaan kuvioihin. Kiitos kuitenkin varoituksesta.
Lastensuojelu ja lastenvalvoja ovat todella kaksi ihan eri asiaa.Teillä on kyse huoltajuudesta ja tapaamisesta. Huoltoriita ei kuulu lastenssuojeluun. Jos se jatkuu vuosikausia, se voi muuttua lastensuojeluasiaksi, mutta se on todella harvinaista.
Te menette lastenvalvojan luo sopimaan huollosta ja tapaamisista. Jos ette pääse yhteisymmärräksykseen, asia menee oikeuden päätettäväksi. Eikä muutu lastensuoleluksi(huostaanotosta puhumattakaan) missään vaiheessa.Älä suostu sellaiseen, mitä ey halua etkä pidä lapselle hyväksi. Anna oikeuden ratkaista asia, jos isä ei näe lapsen parasta. Mutta jos pystytte sopimaan järkevästi ilman oikeutta, on se kaikille parempi, myös lapselle.
Tottakai ne ovat kaksi eri asiaa, mutta menetkö sinä sanomaan jollekin viranomaiselle, että miehesi 'uhkailee' sinua. Tällaiset varomattomat sanat tuovat lastensuojelusossut paikalle ettet huomaakaan.
Jos lastenvalvojat tuollaisen takaisin ottaisivat lastensuojeluun yhteyttä, eivät muuta ehtisi tehdäkään.
Miksi pitäisi lapsi laittaa maksamaan se että isä halusi eroon omasta perheestä? Lapsihan se kärsii kaikista eniten. En jaksa ymmrätää, mistä näitä "lapsen parasta ajatlellen" juttuja oikein sikiää, kun se ei ole lapsen paras.
Eikö kukaan ole lapsen puolella? Jos omat vanhemmat ei siihen pysty, niin sosiaalityöntekijä tai joku pitää olla lapsen puolella. Pieni ei itse ymmärrä, ja menee niinkuin äiti tai isä sanoo, ettei häntä enempää hylätä.
Niin, eli te aikuiset eroatte ja lapsi kärsii ja joutuu vaihtamaan kotia viikon välein, jotta isä saa mitä haluaa. Aivan hullua!
Olet täysin oikeassa siinä, että lapsen ei pidä vaihtaa kotia viikottain vaan te vanhemmat vaihdatte paikkaa tai teettepä mitä teette. On erittäin itsekästä ja valitettavasti trendi, että lasta riepotellaan kodista toiseen eikä hän kiinnity mihinkään ja vanhemmat köllöttelevät tyytyväisenä kumpikin omissa kodeissaan.
Miehesi tuskin saa yksinhuotajuutta ellei ole todella painavia perusteita. Hyv'ä, että sitä näet lapsen edun ja parhaan. Pidä kiinni siitä, että lapsi kokee mahdollisimman vähän muutoksia, jos lainkaan lukuunottamatta isän muuttamista pois. Älä missään nimessä lähde isän suunnitelmia toteuttamaan! Hän on valintansa tehnyt, sinä teet omat valintasi.
Jospa ottaisit ja soittaisit heti alkuunsa esim. Anette Paakkaselle, asiasta ei tarvitse sen kummemmin miehen kanssa keskustella, kova kovaa vastaan kun kerran alkaa uhkailemaan huoltajuuskiistalla. Lapselle pahinta on pitkittyvä kiista, molemminpuoleinen baskanlennättäminen ym. tarpeeton pelleily.
Palkkaa lakimies avuksesi ja hoida asia pois päiväjärjestyksestä.
Muista, kun selvittelette näitä asioita lastenvalvojan tai kenen tahansa viranomaisen kanssa, että puhut koko ajan vain LAPSEN EDUSTA. Älä missään vaiheessa heitä mihinkään väliin mitään "minä en kestä olla erossa lapsestani" -tyylistä kommenttia. Heitä ei kiinnosta pätkääkään se, miten sinä tai te voitte, ainoastaan lasten asiat kiinnostavat ja suurin plussa on se, että vanhempi ajattelee lapsen etua, ei omaansa.
Lastensuojelun kanssa joutuu valitettavasti olemaan nykypäivänä varpaillaan, se on mielivaltaista touhua. Mutta perusajatus siinä on hyvä ja suurin osa alan ammattilaisia, joten ei se automaattisesti tarkoita mitään katastrofia.
Onkohan tuo isän ehdottama systeemi oikeasti edes mahdollinen? Tuskin lapsi saa hoitopaikkaa myös sieltä, missä ei virallisesti ole kirjoilla, ja kahdessa paikassa ei voi yhtä aikaa olla.
Nyt jäitä hattuun, vaikka tilanne on varmasti TODELLA repivä sinulle, ap. Jos miehesi on jättänyt sinut noin viikko sitten, niin ei vielä oikeasti ole aika mitään lakimiestä palkata. Kyse ei ole pitkittyneestä huoltokiistasta, eikä lastensuojelukaan sillä perusteella kutsu, ettei olla välittömästi erotessa samaa mieltä lasten asioista.
Ehkä hieman myöhemmin saatte asiat sovittua, ja isän suunnitelmat kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.
Lastenvalvoja voi varmasti auttaa asiassa selvittämällä faktoja.
Edellinen kirjoittaja on varmasti oikeassa siinä, että kannattaa lastenvalvojan juttusilla miettiä vain lapsen etua. On tärkeää tuoda esille, millaisena sen itse näkee. Kyllähän oman lapsesi tunnet.
Et kuulosta miltään raivottarelta, saanet kantasi järkevästi ja ymmärrettävästi lastenvalvojan luona kuuluviin.
Toivottavasti asia saadaan sovittua ilman käräjöintiä. Jollei, niin sitten se lakimies varmasti on paikallaan.
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Toivon todella, että tilanne saadaan sovittua lapsen kannalta parhain päin ja että exänikin lopulta ymmärtää tilanteen. Tunteet ovat vielä niin pinnassa kummallakin ja kun kyseessä on oma lapsi, niin on äärimmäisen vaikea suhtautua asiaan "järkevästi". Sain varattua ajan lastenvalvojan luo ja sovimme exän kanssa jatkavamme keskustelua siellä, ja tämän jäleen tilanne tuntui rauhoittuvan välillämme (niin paljon kuin se nyt ylipäätään on mahdollista tässä tilanteessa...).
Toivon, että exäni lopulta ymmärtää etten ole viemässä lasta häneltä tai lapselta isää vaan aidosti haluan vain lapsellemme turvallisen, vakaan ja onnellisen lapsuuden ja kummankin vanhemman elämäänsä vaikka nyt tästä lähtien emme enää eläkään yhdessä perheenä ja siihen totuttelu tulee viemään aikaa...
Niin miehesi tuntuu tässä tilanteessa haluavan parhaat puolet nykyisestä ja tulevasta elämästään, mutta onko oikeasti edes tietoinen siitä millaista elämä lapsen kanssa tulee olemaan (haluaminaan vuoroviikkoina), jos ei nytkään ole ollut kuin "kakkoshoitaja".
Ei jeesus millaisia tarinoita nykyisin kuulee. Viikko sitten ero ja nyt uusi elämä johon lapsi pitäisi saada asettumaan; uusi koti uudella paikkakunnalla, äitipuoli... Millaiset ihmiset menee perustamaan perheitä kun ei tuon pidemmälle haluta asioita nähdä. Vielä alle 4v. sitten aloittaja ja miehensä halusivat yhteisen lapsen. Sitten ollaankin tässä tilanteessa. Ei ihme että lapset ja nuoret on nykyisin ihan sekaisin. Ihmiset eroaa tuosta vaan ja sitten alkaa iskän ja äidin tyttö-ja poikaystäväkaruselli.
Nää isit ne itkee lehdistössä kun pahat äidit vie lapset pois ja katkoo isisuhteen...
Kun olis niin kiva syödä ja säästää.
Voimia sulle!
Kyllä sinä ihan tarpeeksi järkevältä kuulostat. Ei äidinkään tarvitse tai pidä olla tunteeton robotti.
On kauhean kurja tilanne. Kyllä elämä voi yllättää. Hyvää joulua kuitenkin, ja parempaa vuotta 2013!
Kiitos tsemppitoivotuksista ja hyvää joulua myös sinulle "jäitä hattuun"!
Jojojo2, olen täysin samaa mieltä kanssasi, kaikki tapahtuu ihan järjetöntä vauhtia exäni kohdalla ja hän ei sitä tunnu ymmärtävän, hän lienee niin paljon pidemmällä eroprosessissa että on jo mielessään ja sydämessään hyvästellyt minut ja kotimme eikä ymmärrä että itse olen vasta toipumassa alkujärkytyksestä. Itse otan uuden elämän ja uuden mahdollisen kumppanin löytymisen vakavammin enkä aio altistaa lastani millekään poikakaverikarusellille. Jos joskus vielä miehen elämääni otan, sen on oltava vakaalla pohjalla ja lapseni etu tulee siinäkin ensin. En tarkoita tuota "uhrautuvalla" tavalla, mutta miehen täytyy olla sellainen, kenen voin luottaa olevan turvallinen aikuinen lapseni elämässä.
En olisi ikinä voinut kuvitella, että olemme tässä tilanteessa, en tiedä tulenko koskaan täysin ymmärtämään mitä suhteessamme todella tapahtui sillä itse en missään vaiheessa ollut ajatellut että tilanteemme olisi ollut niin paha että olemme eron partaalla. Elämäntilanteemme toki on ollut "rankka" mutta itse olen ottanut sen tavallaan normaalina asiana kun on pieni lapsi, vaativat työt jne ja ajatellut tilanteen tasoittuvan aikanaan. Mieheni ei puhunut avoimesti siitä, miten huonosti hän voi joten erouutinen tuli minulle täytenä shokkina. Ehkä olisi pitänyt huomata, tajuta, nähdä mitä oli tapahtumassa mutta viime vuodet ovat olleet niin rankkoja että ehkä olen itsekin vellonut itsekkäästi "oman jaksamisen" kanssa niin tiiviisti, etten ole huomannut toisen pahoinvointia... Mutta niin tai näin, en aio syyttää itseäni (ainakaan ikuisesti) siitä ettei exäni osannut kertoa pahasta olostaan minulle suoraan, (en sentään ole mikään ajatustenlukija) enkä takuulla siitä, että hän päätti suhteemme korjaamisen sijaan kääntyä toisen naisen puoleen.
Nyt toivon vaan, että saamme lapsemme asiat sovittua lapsen kannalta parhain päin. Se on aidosti ainoa asia, josta tällä hetkellä jaksan välittää. Ei edes exäni uusi suhde kiinnosta muuta kuin lapseni kantilta eli vaikken voi estää exääni olemasta suhteessa, toivon että hän sentään jossain vaiheessa ymmärtää hiukan hidastaa tahtia lapsen takia, jotta lapsi saa sopeutua tilanteeseen omassa tahdissaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lapsen manipulointi voi viedä vanhemmat käräjille/1135252523334
Ei tuollainen asia viikossa selviä, joten trollaatko sinä.
"""No hyvä, mutta puhuit 'uhkailusta' ja 'tulehtuneista väleistä'. Älä käytä viranomaisten kuullen noita sanoja, sillä nykypäivänä lapsia huostaanotetaan vähemmästäkin.""
Olette kyllä jotkut hulluja! Lapsia lyödään, hakataan, pidetään nälässä,kylmässä yms ja TAPETAAN! Silti heitä ei oteta huostaan...
Voi morjens, etkö lue lehtiä? Lasta ei oteta huostaan kyllä koskaan turhan takia! Juuri tällaisten takia lasten etu ei toteudu, kun ihmiset eivät uskalla hakea apua. Lasten suojelu on perheiden puolella ja heidän avukseen. Monesti liikaakin.
Vielä tähän selvennykseksi, että meidän tapauksessamme lapsella ei todellakaan ole mitään hätää siinä mielessä, että olisi vaaraa että häntä pahoinpideltäisi, pidettäisiin nälässä tms. Vaikka minun ja exäni välit eivät ole sieltä lämpimimmästä päästä tällä hetkellä niin lapsesta kyllä huolehditaan ihan varmasti sekä minun että miehen taholta. Uhkailut eivät ole olleet fyysisiä tms vaan enemmänkin tiukan keskustelun ohessa lausuttuja (mielestäni tarpeettomia ja typeriä), mutta ymmärrän että miehelläkin tunteet kuohuu.
Exäni on jo niin pitkällä uuden elämänsä suunnittelussa ja eroprosessissa ettei ilmeisestikään käsitä miksi minä pistän vastaan... Olemme onneksi muutamaan otteeseen saaneet keskusteltua asiasta rauhallisesti vaikka lopullista päätöstä ei ollakaan tehty siitä, mikä tulee olemaan lopullinen järjestely. Toivon, että ajan myötä miehen silmät hiukan aukeaisivat ja hän ymmärtäisi miksi olen hänen ehdotustaan vastaan ainakin sellaisenaan.
Kiitos kaikille kommenteistanne.
En jaksanut kaikkea tuota lukea mutta haluan kirjoittaa omasta kokemuksestani. Erosta noin 2,5 vuotta ja takana henkinen väkivalta minua kohtaan josta jouduin lapsen kanssa pakenemaan.
Exä yritti kaikkensa kiusata minua ja kostaa lähtöä, teki sossuilmoituksia jne. Sossut kävi ja totesi ettei ole tarvetta heidän puuttua.
Käytiin lastenvalvojalla jossa olisi pitänyt tehdä sopimus mutta exä joka ei ollut siihen päivään hoitanut 1,5 vuotiasta lastamme lainkaan, alkoi vaatia neljän viikon jälkeen vuoroviikkoasumista. Elatuksesta hän ei suostunut edes keskutelemaan.
Noin 1,5 tuntia hän haukkui ja mollasi minua siinä, lopputuloksena sanoin etten allekirjoita sopimusta sellaisesta mihin lapsi ei kykene.
Asia lähti käräjille jota vatvottiin yli vuosi, välissä tehtiin olosuhdeselvitystä. Exä vaati myös yksinhuoltoa. Lopputuloksena ns. normaalit tapaamisoikeudet ja elatus ok, yhteishuolto.
Kaiken tuonkin jälkeen hän tekee kiusaa kaikella mihin vain kykenee tai missä vähänkään näkee valoa. Lapsi itkee pahaa oloa kotona ja on raivoissaan. Isänsä ei anna soitella kotiin tapaamisten aikana, vaikka lapsella on oma puhelin tätä varten. Isänsä puhuu pahaa mm. "äiti sä varastat isin kaikki rahat, sä oot varas" ja puolisoni on saanut kuulla kunniansa.
Sossuihin ei voi luottaa täysin vaikka niin voisi kuvitella. Itse uskoin alussa heidän ammattitaitoon mutta nyt olen sitä mieltä että he tekevät... jotain mutteivät aina sitä mitä pitäisi. Vrt. Erikan tapaus.
Lastenvalvojan kanssa myöhemmin juteltuani asiasta, hän kertoi tajunneensa kyllä mistä on kyse, että isän mielenlaatu on ihan omaa luokkaansa eikä tämä kykene hahmottamaan kostonhalussaan lapsen tarvetta.
No, olosuhdeselvitys ja oikeus katsoi ettei silloin noin 3-vuotias lapsi voi viettää pitkiä aikoja erossa päätoimisesta huoltajastaan.
Muista että tuo vuoroviikko-systeemi, joka tuntuu olevan muoti-ilmiö, on kirjoitettu siltä pohjalta että kaikki selvityksessä mukana olleet lapset ovat olleet kouluikäisiä. Eivät siis taaperoita.
Tarhaikäinen lapsi ei kykene niin moneen kategoriaan; hän joutuisi opettelemaan kahden eri kodin säännöt ja sen lisäksi kahden eri päiväkodin säännöt. Aivan liikaa. Eikä ymmärtääkseni suomessa voi saada kahdelta eri paikkakunnalta hoitopaikkaa, kai.
Mitenkäs sitten kun lapsi aloittaa koulun? Kuka huolehtii koulunkäyntii liittyvistä asioista kuten läksyistä ja kokeista? Vuoroviikkovanhemmuus vaatii vähäisen välimatkan siten että voidaan käyttää samaa päiväkotia ja koulua. Lisäksi vanhemmilla tulee olla riittävän hyvät välit jotta lapsen asioista huolehditaan. Näin luki meidänkin tapauksessa oikeuden päätöksessä ja sossun kirjoituksessa.
En jaksa uskoa että sossut muutoinkaan pitävät siitä, että exäsi on ottanut uuden naisen kuvioihin. Lapsen pitäisi tutustua häneenkin ja tottua tämän käytökseen jne. Kuulostaa kovin epävarmalta pohjalta.
Mikäli joudut sossujen juttusille niin muista ettet liikaa leimaa exääsi jottet näytä kovin katkeroituneelta. Äläkä näytä masentuneelta. Ole oma itsesi ja kerro rauhallisesti tilanne kuin se on, pidättäydy aina totuudessa koska valheet ovat lyhytkestoista hupaa.
Jokatapauksessa lapsesi tulee viettämään aikaa jossain määrin isänsä luona, jollei tämä ole aivan renttu. Parhaiten tuet lastasi siten että jätät riitelyt ja isästään puhumiset lapsen kuulemisen ulkopuolelle. Neuvolasta saa hyvää jutteluapua, samoin perheneuvolasta.
Voimia, joskus etäksi jäävän käytös muuttuu kovin uhkaavaksi ja joskus hänen tarkoituksensa on kostaa sitä ettei kaikki mene hänen tahtonsa mukaisesti. Kuuntele aina äidinvaistoasi, sillä pärjää pitkälle.