THL:n tavoite sairastuttaa ihmiset...?

Käsitys kovien rasvojen haitallisuudesta sai alkunsa n. 60 vuotta sitten Amerikkalaisen Ancel Keysin kolesterolitutkimuksesta. Siihen oli poimittu mukaan ne seitsemän maata, joiden sydäntauti- ja kolesterolitilastot sopivat oletukseen korkean kolesterolin ja sydäntautien yhteydestä. Tarjolla olisi kuitenkin ollut monia maita, joiden tilastot eivät näytä yhteyttä rasvojen ja sairauksien välillä.

Suomessa taas Pohjois-Karjala-projektia on pidetty kiistattomana todisteena tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta. Projekti oli 1970-90-luvuilla toteutettu terveysvalistuskampanja, jossa suositeltiin vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin kasvisöljyihin ja margariiniin. Kampanjan aikana sydänkuolleisuus laski Pohjois-Karjalassa, mutta samaan aikaan sydänsairaudet vähenivät muuallakin. Muutos parempaan sydäntaudeissa alkoi kaikissa länsimaissa Amerikkaa myöten. Tämä positiivinen muutos johtui yleisestä elintason noususta kaikkialla. Näiden faktojen valossa eläinrasvoilla pelottelulle ei ole perusteita. Valitettavan monet lääkärit vain eivät ole seuranneet uusimpia tutkimuksia, vaan ovat jumiutuneet vanhoihin suosituksiin.





55 vuotta sitten talvella Pohjois-Karjalan Ilomantsin metsurien kolesteroliarvo oli 50% suurempi kuin kesällä. Sitä vastoin tyydyttyneen rasvan saanti oli sama talvella ja kesällä. Jatkotutkimuksissa todettiin, että talvella suurentunut kolesterolipitoisuus liittyi elimistön krooniseen tulehdustilaan.


Pohjois-Karjalan metsurien suuri sydäntautikuolleisuus johtui elimistön kroonisesta tulehdustilasta. Metsurit ja muut Pohjois-Karjalan miehet eivät menehtyneet liialliseen tyydyttyneen eläinrasvan saantiin, eikä myöskään korkeaan kolesteroliin.


Metsurien tulehdustilaaselittivät mm. runsas tupakointi ja vähäinen anti-inflammatoristen antioksidanttien saanti mm. vihanneksista ja marjoista sekä ravinnon tulehdustekijät. Esimerkiksi tupakointi aktivoi tulehdussolut erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja LDL:n hapettajia, happiradikaaleja.


Metsurien ruoka ja juoma sisälsi runsaasti tulehdussoluja ja verihiutaleita aktivoivia, sytotoksisia ja kemotaktisia rasvoja ja proteiineja. Eniten tulehdustekijöitä löytyi kuparipannussa keitetystä pannukahvista. Elimistön tulehdustilan sammuttaminen pienentää LDL-kolesterolia ja suurentaa HDL-kolesterolia. Samalla myös LDL:n hapettuminen ja ilmiö nimeltään sokeroituminen (glykaatio) vähentyy.


Pannukahvi sisälsi runsaasti tulehdussoluja aktiovoivia yhdisteitä, joista tärkeimpiä olivat erilaiset glykotoksiinit eli AGE-tuotteet ja aldehydit, kuten esimerkiksi metyyliglyoksaali, akryyliamidi, malondialdehydi ja 4-hydroksinonenaali.


Lisäksi lehmien kesämaito ja kesävoi olivat vielä 1970-luvulla huomattavasti terveellisempää kuin talvimaito ja talvivoi. Tuoretta ruohoa syövien lehmien kesämaito sisälsi enemmän omega-3 -rasvahappoja ja tulehdusta estäviä antioksidantteja, kun sitä vastoin talvimaito sisälsi enemmän haitallista hapettunutta rasvaa, johtuen homehtuneesta ja huonolaatuisesta rehusta, joka sairastutti lehmät tulehdustauteihin (utaretulehdus ja tulehduksellinen rasvamaksa sekä lihasten rappeutuminen) ja sitä kautta huononsi maidon laatua.

Viljan ja heinän kuivaus- ja säilöntämenetelmät ovat parantuneet merkittävästi viimeisten 40 vuoden aikana.


Tänä päivänä laitumella tuoretta ruohoa ja apilaa syövien lehmien maito on terveellisempää, kuin talvella runsaasti väkitehua syövien lehmien maito.

1 ruokalusikallinen teollisesti valmistettua kasviöljyä sisältää n. 60000000000000000000 myrkyllistä molekyyliä. Levitemargariinit valmistetaan tästä öljystä, joten niitä ei tulisi markkinoida terveellisinä tuotteina, koska niiden on todettu jo monissa tutkimuksissa lisäävän mm. syöpäkasvaimia.


Kasviöljyjen teollinen prosessointi:

1. Öljysiemenet murskataan ja paahdetaan noin 120 asteessa. Näin öljy irtoaa paremmin, mutta samalla herkkien öljyjen hapettuminen (härskiintyminen) alkaa.

2. Puristus ruuvipuristimessa noin 85-95 asteessa. Öljyä irtoaa lisää ja hapettuminen jatkuu.

3. Kemiallinen liotus. Jäljelle jääneen siemenkakun rasvapitoisuus on vielä 9-18%. Tämä loppu uutetaan irti esim. heksaanilla, joka on hyvin myrkyllinen liuotin ja saatu öljy yhdistetään puristettuun öljyyn.

4. Siemenrouhe toimitetaan rehuteollisuuden käyttöön ja sitä kautta tuotantoeläinten ruokaan.

5. Liuottimen poistaminen. Liuotin poistetaan seoksesta höyryttämällä seos noin 150 asteen lämpötilassa.

6. ”Degummingn” –käsittely. Öljy valkaistaan eli siitä poistetaan väriaineita (lehtivihreä ja beetakaroteeni), lesitiini, öljykuidut, polysakkaridit ja muut luonnolliset yhdisteet ja ravinteet erilaisilla suodatusmenetelmillä (sekoittamalla öljy fosforihappoon) tai 110 asteen lämpökäsittelyllä. Öljystä riippuen siitä voidaan se voidaan puhdistaa lipeäkivellä. Lipeäkivi muodostaa öljyyn saippua-aineita, joiden poisto tarvitsee lisäkäsittelyitä.

7. Lipeäkylpy. Öljy sekoitetaan natriumhydroksidiin joka poistaa siitä vapaat rasvahapot ja loput mineraalit.

8. Hajujen poistamiseksi kuuma öljy käsitellään korkeassa alipaineessa 30-60 minuutin ajan. Prosessissa käytetään hyvin korkeaa 240-270 asteen lämpötilaa.

9. Valkaisu. Happokäsitelty savi ja suodattimet poistavat öljystä luonnolliset värit ja suodattavat saippuajäämät joita jäi edellisistä vaiheista.

10. “Talvikäsittely”. Mahdollinen talvikäsittely käsittää öljyn jäähdyttämisen ja suodattamisen, jonka seurauksena öljy ei saostu jääkaappisäilytyksen aikana.


Lopputuloksena on kirkas, varsin stabiili ja melkein mauton öljy valmiina vietäväksi kaupan hyllylle myyntiin tai raaka-aineeksi margariiniteollisuudelle.


Margariinin valmistamiseksi öljy tarvitsee vielä lisäkäsittelyn:

11. Öljyn kovettaminen. Vaihtoesteröinti tarkoittaa prosessia, jossa rasvamolekyylin glyseroliin esterisidoksella sitoutuneita rasvahappoja vaihdetaan toiseen. Rasvamolekyylissä on kolme rasvahappoa, joista osa voidaan vaihtaa. Nykyisin kasviöljyjen kovettaminen tapahtuu yleensä vaihtoesteröinnillä hydrogenoinnin sijaan. Prosessissa ei synny trans-rasvahappoja.


90-luvun puoliväliin asti kasvisöljyjen kovettaminen tapahtui hydrogenoinnilla, jossa syntyi runsaasti transrasvoja. Teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä.

Tämän jälkeen tulivat statiinit markkinoille ja yleiseen käyttöön.


Öljyn vaihtoesteröinnillä on suurina määrinä kielteinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan ja sen on osoitettu vaikuttavan glukoosiaineenvaihduntaan, immuunijärjestelmään ja maksaentsyymeihin.

Valmistuksessa käytetyt hyvin korkeat lämpötilat sekä vaihtoesteröinti tuhoaa öljyn kaikki ravinteet ja muuttaa rasvahapot ”vaaralliseen” muotoon, jota ihmisen elimistö ei pysty käsittelemään.

12. Tämän jälkeen seos pastöroidaan (kuumennus, jotta kaikki bakteerit tuhoutuvat), jolla varmistetaan hyvä mikrobiologinen laatu.

13. Lisäaineet. Jotta margariinille saataisiin puoleensa vetävä voita muistuttava ulkonäkö, tuoksu sekä “vitamiinirikas” koostumus, joudutaan siihen lisäksi lisäämään erilaisia lisäaineita ja keinotekoisia vitamiineja. Riippuen margariinista siihen lisätään kasvirasvaa (palmurasva, joka on luonnollisesti kovaa huoneenlämmössä), vettä, maitoa, suolaa, sitruunahappoa, aromia, emulgointiainetta ja säilöntäainetta (kaliumsorbaatti).


Margariineja ei voi mitenkään verrata välttämättömien rasvahappojen lähteenä juokseviin kylmäpuristettuihin (luomu) kasviöljyihin.


Margariinien ravinto ja rasvahapposisältöjä ei ole tutkittu nykyisten margariinien osalta.