Moikka. Oon 19v. Valmistun keväällä, josta olen TODELLA helpottunut! Ensimmäisenä parina vuotena mulla ei ollut vielä näin kamalaa oloa kuin nyt. Tämän vuoden aikana oloni on kamalampi kuin koskaan ennen! Tämä johtuu siitä koska olen aina ollut todella ujo ja sen takia ulkopuolinen luokassani enkä ole saanut tuttuja. Kahvitauot ovat aina yhtä helvettiä kun muut keskustelevat, minä vain istun sivussa eivätkä ne luuserit kommunikoi tai ota muhun minkäänlaista kontaktia ja jos itse sitten joskus harvoin avaan suuni niin ei ne siltikään ota mua huomioon. Kun koulupäivä päättyy ja sanon muille heipat niin vain muutama ottaa sen kuuleviin korviinsa ja vastaa takaisin muutenvain miellyttääkseen mua.
Mun itsetuntokin on tän takia aika murskana ja tunnen itseni todella epävarmaksi ja luotaantyöntäväksi.
Huomaan kyllä sen kun on viikonloppu ja muita lomapäiviä niin olen varsin itsevarma ja tunnen itseni hyväksi ihmiseksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja saan usein viikonloppuisin kerättyä itsevarmuutta mutta heti alkuviikosta kaikki on taas päin vi ttua kun joudun kouluun muiden silmäiltäväksi.
Musta myös tuntuu että luokkani pitää mua jotenkin "turhan paskantärkeänä" ihmisenä joka ottaa kaikki asiat tosissaan jne. Nekin asiat joita joskus puhelen heille ovat tavallaan vähän liian tärkeetä tekstiä, minulle itsellenikin. Mutta ei se asia ole niin!!!! Olen oikeasti huumorintajuinen ja hauska tyyppi. Olen vain niin ujo että ne tyhmät ymmärtävät mut tuolla tavalla.
Antakaa mun kaikki kestää >:(
Viimeaikoina olen myös lähtenyt usein koulusta hieman ennemmin koska "tuli huono olo", vaikka oikeasti en enään jaksanut olla päivää loppuun ja olen vain mennyt kotiin itkemään pahaa oloani pois.
Mun itsetuntokin on tän takia aika murskana ja tunnen itseni todella epävarmaksi ja luotaantyöntäväksi.
Huomaan kyllä sen kun on viikonloppu ja muita lomapäiviä niin olen varsin itsevarma ja tunnen itseni hyväksi ihmiseksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja saan usein viikonloppuisin kerättyä itsevarmuutta mutta heti alkuviikosta kaikki on taas päin vi ttua kun joudun kouluun muiden silmäiltäväksi.
Musta myös tuntuu että luokkani pitää mua jotenkin "turhan paskantärkeänä" ihmisenä joka ottaa kaikki asiat tosissaan jne. Nekin asiat joita joskus puhelen heille ovat tavallaan vähän liian tärkeetä tekstiä, minulle itsellenikin. Mutta ei se asia ole niin!!!! Olen oikeasti huumorintajuinen ja hauska tyyppi. Olen vain niin ujo että ne tyhmät ymmärtävät mut tuolla tavalla.
Antakaa mun kaikki kestää >:(
Viimeaikoina olen myös lähtenyt usein koulusta hieman ennemmin koska "tuli huono olo", vaikka oikeasti en enään jaksanut olla päivää loppuun ja olen vain mennyt kotiin itkemään pahaa oloani pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä on myös sekin että tunnen itseni aina niin yksinäiseksi ja turhaksi ihmiseksi luokkani seurassa!!!
Ja yleensä kun kuuntelen heidän keskusteluitaan niin aiheena on paskanpuhuminen toisista ihmisistä ja niille nauravat aivan räkänä. -_-
Tai sitten keskustelevat työasioista..mun on tosi vaikea ottaa mitään kantaa mihinkään työasihoihin kun en ole työelämässä ikinä ollut. Tämäkin on yksi suurimmista asioista joka saa mut tuntemaan itseni todella turhaksi. Muut luokkalaiseni käyvät töissä, minä en. "Missä vika?" ...
Kun olet sinussa ja et rohkene juttelemaan toisten kanssa nämä opiskelutoverit luulevat että et halua liittyä heidän seuraansa. Kyllä pitää olla itsekkin aktiivinen ja mennä asioissa itsekkin puoliväliin. Ei kukaan arvaa ja tiedä miksi istut hiljaa. Helposti silloin saa käsityksen että olet vapaehtoisesti poissa porukasta. Et ole huono ja erilainen: sinulla on vain tuo ujous ongelmana.
No jos en haluaisi liittyä heidän seuraansa niin miksi mä sitten edes menisin ja kulkisin heidän kanssaan? Olen yrittänyt mutta ei se auta. Ja tietenkään kukaan ei tiedä miksi istun vain hiljaa..voisivat mokomat joskus edes kysyä jotain, mitä mulle kuuluu tms. tai edes miksi olen aina niin hiljaa..saisin vastata että no ette te mulle ikinä puhu mitään. Myönnän olevani tätänykyä melko katkera niitä kohtaan, vaikka ei kyllä pitäisi.
ja vaikka olisinkin vapaaehtoisesti poissa porukasta niin ei kai mun siltikään kuuluisi olla heille kuin ilmaa?
Mutta mitäpä mä tässä nyt yritän vängätä vastaan..tiedän kyllä että itsekin voisin paremmin olla aktiivinen ja yrittää enemmän. Mutta mut on tämän 3 vuoden aikana jo ehditty leimata tälläiseksi niin mitä järkeä mun on enää yrittää saada omaaitseäni esille...toisin sanoen"esittää heille jotain ihan muuta kuin oikeasti olen" ...luokkatoverit ajattelisivat epäilemättä noin!!
Mulla on vähän samantapaisia tuntemuksia, paitsi että itse käyn nyt toista vuotta lukiota. Kokeista tulee ihan hyviä numeroita, mutta kaikki muu tuntuukin sitten olevan enemmän tai vähemmän päin puuta. Tuntuu vain, ettei lukiota(kaan) ole tarkoitettu minunkaltaiselleni ihmiselle, mutta minkäs teet kun näin pienellä paikkakunnalla ei oikein muitakaan vaihtoehtoja ole ja vanhemmillakin on tietysti omat odotuksensa.
Tässä sitä sitten rämmitään, joka koulupäivä on yhtä loputonta ahdistusta ja v*tutusta. Lintsailtuakin tulee tasaisin väliajoin, kun joskus vaan tuntuu, etten millään jaksaisi olla sosiaalinen tai sellainen kuten muut. Lomilla ja viikonloppuisin minäkin olen sentään kuin eri ihminen, hyväntuulinen ja jopa ihan ulospäin suuntautunut. Pitäisi kai mennä puhumaan tästä jollekin, mutta kun olen niin pirun ujo ja saamaton tässäkin asiassa. Vapaa-ajalla haluaisin sitä paitsi vaan unohtaa koko koulun.
Sori tämä oma vuodatukseni, ei siitä pitänyt näin pitkää tulla, mutta sulle toivon tsemppiä! Et ole ainoa, jota opiskelut masentaa. Onneks sulla on sentään noinkin vähän koulua enää jäljellä, jos yhtän lohduttaa.