Tämä yksinkertainen kysymys on suunnattu lähinnä aa:n edustajille siksi, koska aa:n oppien mukaan alkoholismi on parantumaton sairaus.
Miten tulette toimeen sairautenne kanssa, rajoittaako tai haittaako alkoholismi jokapäiväistä elämäänne ja jos, niin millä tavoin?
Miten tulette toimeen sairautenne kanssa, rajoittaako tai haittaako alkoholismi jokapäiväistä elämäänne ja jos, niin millä tavoin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Alkoholismi ei haittaa jokapäiväistä elämääni, koska lopetin alkoholinkäytön noin kymmenen vuotta sitten.
Silloin kun join, haittasi se kovastikin. Elämää siis.
Se että en saa nyt aikaan sen hyödyllisempää kuin silloinkaan, johtuu ihan muusta kuin viinattomuudesta.
p.s. AA:sta en tiedä mitään.
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla toipumassa, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=V3paFdzsCg8
AAkerholla on kivaa käydä kun sieltä kuulee viimeisimmät parannukset kiljuresepteihin ja käydään tarkkaan läpi päivittäinen alkon kuvaston hinta/teho-suhdevertailu.
Ikävää on se jos taskulaskin unohtuu kerholle ja päivien laskeminen menee sekaisin.
Eläminen ilman viinaa ei minulle ole vaikeaa.
Olen omaksunut sen AA:n ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kannan, että alkoholismi on parantumaton sairaus.
Kun rupesin käymään AA:n kokouksissa, viinanhimoni hävisi ja tulen siis hyvin toimeen sairauteni kanssa. Haluan olla päivä kerrallaan raittiina.
Tässä siis melko yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen ja selkeään kysymykseesi..
"Kun rupesin käymään AA:n kokouksissa, viinanhimoni hävisi ja tulen siis hyvin toimeen sairauteni kanssa."
Et siis ole enää millään tavalla riippuvainen alkoholista, mutta kuitenkin pidät itseäsi sairaana, tosin oireettomana sellaisena.
Kannattaisiko lopettaa teeskenteleminen ja palata takaisin terveiden kirjoihin. Aikuisena ihmisenä ja aikaisempien huonojen kokemuksiesi pohjalta ymmärrät varmaan sen, ettei "terve" tarkoita tässä yhteydessä alkoholinkäytön uudelleen aloittamista.
Juuri näin. Mua otti aikanaan päähän AA.ssa kun 30-vuotta raittiina riutuneet
raavaat miehet hokivat samaa skeidaa kuin aloittaessaan. Toistakymmnentä
vuotta kuuntelin samaa lätinää, mutta sen jälkeen nostin kytkintä.
Kuinka alkoholismi voi aiheuttaa sairautta jos ei ota huikkaa??? Oli sitten
kukakin alkoholisti, juoppo tai vastaana, mutta lopetettuaan elämän laatu
muuttuu paremmaksi kuin juodessa. Lienee jokaiselle selvä ja yksinkertainen
asia, kun ei tartte renttelehtiä ympäripäissään.
Kun on selvittänt suhteensa alkoholiin, on asia sen jälkeen historiaa aja ei
huikka kummittele mielesssä. Hyvää Joulua kaikille!!
Ihmettelijälle ja kantillaan 11v kommentoin sen verran, että olen vuosien mittaan nähnyt paljon alkoholisteja, jotka raitistuttuaan AA:n tukemana ovat jättäytyneet pois. Osa heistä on säilyttänyt raittiutensa, osa palannut takaisin juotuaan riittävästi ja osa elänyt juoppoina kuolinpäiväänsä asti.
Alkoholisteja on siis monenlaisia. Itse olen kiitollinen AA:n tuesta ja toveriseurasta. Palavereissa en puhu skeidaa vaan omia kokemuksiani. Niin tekevät useimmat muutkin.
Ja niin kuin kirjoituksistanne käy selvästi ilmi, ei AA:n palavereissa kenenkään ole pakko käydä, .
Jos 30-vuotta raittiina ollut heittää skeidaa kyynisenä alkoholistina ja
elää kaksinaismoralismia, niin eikö silloin pidä kääntyä esimerkiksi
psykiatrin puoleen.
Viittaan tällä siihen että raittiina eläminen ja pysyminen perustuu
rehellisyyteen. Rehellinen ihminen kykenee elämään ilman kyynisyyttä,
kaksinaismoralismia siten että entinen juominen on nollattu ja historiaa.
Kerron tämän kohdallani kokemukseni perusteella.
En aliarvioi AA:ta, josta itsekin sain raittiuden, mutta raittiuden myötä myös
silmäni avautuivat katsomaan asioita myös kyseenalaistamisen näkökulmasta.
Muuan päihdeterapeutti sanoi kerran, että raittiuden on oltava iloinen asia, tai sitten voi yhtä hyvin mennä juomaan. Itse olen lähinnä helpottunut, kun olen päässyt eroon kaikesta liiallisen viinanjuonnin mukanaan tuomasta paskasta ja ahdistuksesta. Alkoholistille rehellisyyteen perustuvan raittiuden pitää olla helpottava asia. muussa tapauksessaon syytä kääntyä esimerkiksi psykiatrin puoleen.
Naulan kantaan.
Palstan raitistelijat ovat pääasiassa niitä katkeria ja negatiivisia ihmisiä. Vihaisia siitä, että eivät voi enää juoda.
Ja siitä, että toiset juovat.
Lisään vielä, että en ole AA:n edustaja, vaikka sen jäsen olenkin ja sieltä olen saanutraittiuden alun. Jokainen muu on kokenut AA:n ja raittiuden eri tavalla.
Entä haittaako löylykauhan käyttäminen päivittäistä elämääsi?
Ihmettelen ja hämmästelen aina uudestaan ja uudestaan näitä kommentteja ihmisiltä. Ihminen kysyi selkeän kysymyksen ja vastausten laatu on taas tätä samaa Suomi24 perus kuraa. Mikä ihmisiä vaivaa? Jos olette kärsineet ongelmasta, niin kommentoikaa asiallisesti, muut "asiaa turhana pitävät" siirtäkää energianne vaikka töihin tai ketjuihin missä teillä on sentään jotain tietoa tai järkevää sanottavaa tms. Miettikääpä tilannetta, missä sinulla ois kysymys mihin tarvitset kipeästi vastauksen, koska se sinun mieltäsi arvelluttaa ja vaikka minä tulisin siihen sulle ojentelee jotain typeryyksiä, halventaisin sinua, tuottaisin vain sulle kasapäin lisää tuskaa ja loppujen lopuksi niiden järkevien vastauksien etsiminen ketjusta ois mahdotonta? Jäisit sitten lisää sitä kuraa lapioimaan, etkä asiaasi saisi mitään helpotusta.
Kaipa se alkoholismi rajoittaa AA:laisten elämää sikäli, että heidän täytyy ravata palavereissa päivästä päivään. Haittoja voi aiheutua myös heikkolaatuisista puupenkeistä, joista mahdollisesti irtoilee tikkuja perceeseen, mikäli Pertti tai Raimo ei ole tarkastanut niitä huolellisesti.
Juoskaas, te ongelmaiset, A-klinikalle päivästä toiseen. Siellä saatte tosi hoitoa sekä lääkäriltä, sairaanhoitajalta että terapeutilta (päihdeterapeutti).
Jopahan sairautenne tokenee viiden päivän avohoidolla. Sitten juoksette 1-2 kertaa kuussa höpisemässä terapeutin kanssa ongelmistanne. Voitte jopa saada kohtuukäyttö - koulutusta.
Ja sitten juotte kohtuullisesti. Olet parantunut!
"Sitten juoksette 1-2 kertaa kuussa höpisemässä terapeutin kanssa ongelmistanne."
Mitä tekee aa:lainen, juoksee 4-7 kertaa viikossa palavereissa koko loppuelämän ajan, eikä siitä huolimatta pääse koskaan alkoholi möröstä eroon.
Tuskaisena kiroaa elämän tylsyyttä. Elää 12-askeleen toipumisohjelman mukaisesti, päivä kerrallaan raittiina kärvistellen ja voimattomuuden vallatessa mielen, nöyrtyy rukoilemaan apua korkeimmalta voimalta.
Suurelta osin olen samaa mieltä kanssasi. Juuri myös tämän takia jätin AA.n.
Miksi jauhaa samaa legendaa vuosikymmeniä? En ymmärrä muutoin kuin
ettei niistä haluta luopua / syyllisyys / ei muuta puhuttavaa / haluaa samaistua
toisiin / syy istua palaverissä / entinyt "vannoa" ettei olisi muutoin hengissä kuin
istumalla usein palavereissä / yksinäisyys / soputumisvaikeuksia yhteiskuntaan
jne.
Kun on tehnyt päätöksen luopua alkoholista, silloin täytyy selvittää asiat pohjamutia myöten. Kaiken tämän jälkeen alkaa elämään kuten henkilöt jotka osaavat käyttää alkoholia. Menneisyydessä ja itsesäälissä rypeminen ovat heikon ihmisen merkkejä. Ilman viinaa ja viinan himoa on helppo elää kun asiat ovat selvitetty. Ei raitis erotu sen ihmeellisemmin joukosta kuin normaali viinan käyttäjä. Onko joku eri mieltä.
Lisäksi jokainen joka huomaa alkoholin käytön karanneen käsistä, osaa halutessaan etsiä sellaisen tahon joka sopii hänelle.
Onhan näitä: AA, A-klinikka, kantillaan oleminen, katkaisuhoitolat, usko, jne.
Kyseessä on vain oma vilpitön halu päästä irti alkoholista.
Vaikka en ole AA kerhossa käynyt enkä tunne ketään kävijää niin kyllä vertaistuki auttaa varsinkin jos ne ainoat kaverit olivat juomakavereita, muuten olis se selvän elämän aloittaminen vaikeaa kun kaupan päälle tulisi yksinäisyys. Edellisen selvän elämän ihmissuhteetkin ovat tod.näk. Tuhottu.
Totta kai ihmissuhteet ovat tärkeitä jos sellaisia kaipaa. Ihmiset ovat vaan niin erilaisia monessa suhteessa. Omallla kohdalla olen luokkoutunut pois juovien
seurasta. En yksinkertaisesti viitsi katsoa sitä samaa peilikuvaa jonka näin
itsessäni, kun aikoinaan otin kuppia ja rajusti.
Erilaisuus näkyy myös tukiryhmissä, AA:ssa, K-linikoilla, uskossa, jne.
Itse joutuu valitsemaan mikä ryhmä sopii itselle parhaiten ja siitäkin porukasta
valitsemaan sellaisia joilla on sama soundi kuin itsellä.
Kukaan, ei kukaan voi ainakaan alkoholin käytön suhteen sanoa 100%:sti etten
juo ikinä, en edes minä.
Maailmassa ei ole kuin yksi asia varma. Se on kuolema, sitä ei ole voinut
vielä kukaan päihittää.
"Duurijuoppo" on melkein yhtä hyvä nimitys kuin omani: syntymähumalainen. Ihastuin.
Kyllä se niin on että se on kavala aine jopa keskiolutkin. Tekee ajan mittaan mieli juoda enemmän ja useammin. Taistelin lauantain ja sunnuntain nollilla, välillä oli vaikeaa. Ensimmäiset pari kolme päivää ilman on pahimpia. Silloin kun olin lähes 7kk juomatta, oli helppoa kun elimistölle oli normaalia ettei oteta. Viime juhannuksena ratkesin ja päätin kokeilla kohtuukäyttöä. Hyvin meni muutama kuukausi, nyt on huomannut että tekisi mieli ottaa vaikka joka päivä. Pientä tissuttelua vaan maksimissaan 6 annosta mutta sekin riittää koukuttamaan. Olen ajatellut kokeilla taas ensi vuonna, että miten pitkään pystyy olemaan nollalinjalla. Kyllähän tämä on jo nähty.
Viinaa juon, koska siitä tulee hyvä olo. 50v on tullut käytettyä, ja viina on ollut paras kaveri, unilääke ja nautinto. Jotka muuta väittävät ovat pikkumaisia teeskentelijöitä, jotka valehtelevat saavansa raittina jonkunlaisen supersisällön elämäänsä. Teeskentelyä, tai mielen köyhyyttä! Suurimmat sävellykset ja taideteokset tehdään viinan inspiroimana. Rakastumiset, ilonhetket ja opitotyöt tehdään kännissä. Toki jos ei ole alunperinkään kauhalla annettu, niin on parempi ulista siellä AA-klubilla, ja olla parempi-ihminen sitä kautta. Voimia vajakit!
Silleen alkoholi toimii, valehtelee että siitä tulee hyvä olo kun oikeasti se syö elävältä ja käyttäjästä tulee tahdoton zombie. Liuotin ja myrkky.
Elämä ei koskaan ole helppoa, mutta ilman alkoholia kuitenkin helpompaa kuin alkoholin kanssa. 33 vuotta melkein raittiina.
Useinhan alkoholia käytetäänkin turruttamaan niitä " ei niin mukavia tunteita " , eli ikävät tunteet voi olla vaikea kohdata ja alkoholilla lääkitään olotilaa.
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa, ajoittain vaikeampaa, haastavampaa, joskus taas helpompaa.
Kovin moni tuttuni, jotka paljon juovat, " hoitavat " alkoholilla vitutustaan, aina kun joku juttu menee pieleen, tuntuu pahalta, niin on kännit vedettävä.
Sillä tavalla kun tekee, elämästä ei koskaan edes tule helpompaa.
Elämä ilman viinaa voi tuntua vaikeammalta, mutta loppujen lopuksi tosi hyvältä tuntuu, kun oppii kohtaamaan elämän selvin päin, vaikeuksista huolimatta. Nekin kuuluvat elämään, juoppoja olisi aika paljon, jos kaikki ihmiset hukuttaisivat surut ja murheet viinaan.