Kekisviikko 12.12.2012

Pikkujoulut, alkoholi ja seksi. Vuosituhannen lopunlapsena muistan tämän olleen päivän polttava aihe työpaikoilta, sekä työ-elämästä. Humala pakotti irroittelemaan työkavereillaan, ja nousuhumala toi mukanaan ankean laskuhumalan, sekä ihmis-suhteiden, ja tunteiden siteiden purkautumisen. Se olikin ollut pääasia koko vuoden ajan, tunne-siteet ja ihmis-suhdeverkostot, oma turvallisuudentunne. Kun raittius alkaa, varmasti arvostat selibaattia, enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Se on kuin taivaanlahja juomisen lopettajalle. Totinen pikkujoulun jälkeinen päivä kertoo vain sinusta raitis. Miten voit edes osallistua tällaisiin työpaikan juhliin? Tai onko niitä edes oikeasti olemassa?
Työpaikan kaveriporukoissa vietetyt ilon bileet, loman alkamisesta, ja vuodenkierron loppumisen luomista vapaista, kiinnostavat monia turvallisuudentunteet ja ihmisten välisten siteiden takia. Entä raivo raitis uskovainen mukana näissä, työpaikkojen bile-illoissa? Tämä on sopiva aihe, jokaikisen seurakunnan työntekijän perhe-keskusteluksi. Kuinka hyväksyn itseni, sekä muut ihmiset, psyykkisettä kivutta, ja tasapainoisuudella, ilman ainaista frustraatiota siitä mihin kuulun, ja mihin en? Irvokkuuden luominen omasta itsestä jatkuvasti muille ihmisille tunneperäisten siteiden puuttuessa lamaantuneen frustraation aikaansaamana ei kiinnosta.
- Ei kiinnosta katsoa kaveria, jatkuvassa pikkujoulu-kierteessä alkoholisoitumassa.