En halua tavata sinua enää ikinä.
Sanasi soivat lakkaamatta hiljaisessa huoneessa, kaduilla, askeleissa, lumessa tuulessa lakanoissa unessa hämärässä. Mieleni ei ole niitä vielä hyväksynyt.
Rakkautesi ei kestänyt vaikeita aikoja. Et ollutkaan tosissasi. Et tuntenut itseäsi, kun rakkautta ikuista vannoit. Kunpa et olisi tullut elämääni. Käänsit maailmani päälaelleen. En tiedä miten saan sen nyrjähtämään takaisin omin voimin. Ilman kosketustasi olen vain kuori.
Pienen hetken annan itseni kirjoitella tänne palstoille. Tupruttelen tuskaani ulos.
Sanasi soivat lakkaamatta hiljaisessa huoneessa, kaduilla, askeleissa, lumessa tuulessa lakanoissa unessa hämärässä. Mieleni ei ole niitä vielä hyväksynyt.
Rakkautesi ei kestänyt vaikeita aikoja. Et ollutkaan tosissasi. Et tuntenut itseäsi, kun rakkautta ikuista vannoit. Kunpa et olisi tullut elämääni. Käänsit maailmani päälaelleen. En tiedä miten saan sen nyrjähtämään takaisin omin voimin. Ilman kosketustasi olen vain kuori.
Pienen hetken annan itseni kirjoitella tänne palstoille. Tupruttelen tuskaani ulos.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Muista ettei sinun syytäsi kuitenkaan. Parempi luottavaisuus kuin epäluuloisuus. Olkaa rehtejä toisillenne!
Mitkä sanat soi korvissasi ?
Ehkä hän alussa olikin tosissaan ja rakasti sinua, mutta kannattaako siitä toista syyttää ellei hänen rakkautensa kestänytkään? Voidaanko toista moittia, jos hänen tunteensa lopahtaa ja hän lakkaa rakastamasta?
Meidän on kestettävä pettymykset, otettava vastaan kaikki tunteet ja mentävä eteenpäin. Yli pääsee, mutta pettymystä ei voi paikata ja hoitaa kukaan muu kuin aika.
olen lukenut muutaman kommenttisi ja täytyy sanoa, että ne ovat pikkuisen karmeita? Sinusta tulisi varmaan hyvä ja hurskas maallikkosaarnaaja :>|, sori.
Syytän kyllä. Se on ainoa asia, jota hän ei saa anteeksi. Hänen olisi pitänyt tietää paremmin. Yhteinen tiemme oli vaiheikas ja monessa mielessä pitkä, hän tiesi miten paljon on pelissä.
Tiedän enää vain, että rakastin enemmän kuin hän, koska oma rakkauteni kesti hänen virheensä ja vikansa. Hänen rakkautensa ei kestänyt minun vikojani. Sekin tieto pitää nyt opetella kestämään. Hän ei siis tavallaan ollut rakkauteni arvoinen.
karmeuteni vastaa sinulle.
Olen kaukana hurskaasta ja hyvästä ihmisestä, enkä halua saarnata, mutta jotenkin vain olen oppinut omassa elämän koulussa tuon yhden asian, nimittäin sen, että toiselta emme voi vaatia mitään, kun emme itsekään kykene lupaamaan lopultakaan yhtään mitään kenellekään.
Jos rakastit, niin rakastit ja jos rakastit mielestäsi enemmän, niin voitko syyttää toista siitä, että hän ei kyennyt olemaan yhtä hyvä kaikessa rakkaudessaan, hyvyydessään, pyhyydessään kuin sinä. Eikö tuo ole hurskastelua, itsensä säälimistä, toisen tuomitsemista? Mistä me kukin voimme tietää kuinka tunteillemme lopultakaan käy. Annamme lupauksia, mutta emme takuita..siinä se.
Minuakin ollaan aina tuomitsemassa, kun ihmettelen miten itsekkäitä me ihmiset kaikki ollaan...itsekin syyllistyneenä siihen. Jokainen on vaatimassa toiselta täydellisyyttä, täyttä antaumuksellisuutta ja kun käännät selkäsi, niin sinut petetään ja sinulle hyväuskoisena nauretaan. Ellemme kelpaa sellaisina kuin olemme, emme voi tehdä tai olla enempää. Tai aina voi yrittää, mutta silloin täytyy tietää, onko se asia sellainen, että se on korjattavissa vai onko kysymys tunteiden lopullisesta katoamisesta. Joskus ei ne virheet ja viat ole se syy vaan se, että toisella ei ole sellaista annettavaa sinulle kuin sinä kaipaisit. Jotain puuttuu väliltä ja sitä on kuin vajaa ja haluaisi vielä löytää sen mitä sielussaan kaipaa.
"hänen olisi pitänyt, hän ei ollut rakkauteni arvoinen, hänen ei kestänyt, hänessä kaikki vika minussa ei mitään, olen täydellinen". Näinkö näet asiat? Sinä olet sinä, hän on hän ja sinä et ole hän, eikä hän sinä.
Minusta todella piti tulla pappi ja olisin varmasti ollut siinä ammatissa jeevelin hyvä :))
En oikein ymmärrä, voiko sanoa ettei ole rakkauden arvoinen.
Ei tarvitse olla täydellinen "ansaitakseen" rakkautta.
Eikä rakkautta tarvitse "ansaita.
vedä nyt vittu päähäs olet täällä vain toiselta palstalta miehiä iskemässä
Hänkin voi rakastaa sinua hiljaa ja epätoivoisesti. Sä olet ainoa joka tietää teidän tapahtumat ja mikä tuli väliin. Jokin ilmeisesti tuli, mutta eihän se tarkoita ettei toinen rakasta. Sanoiko niin vai päättelitkö sen? Moni itseä suojellakseen kieltää tunteet silloin jos ne on liian voimakkaat tai jos joutuu muuten umpikujaan.
Jos on ikuista rakkautta joskus vannonut niin miten se muka yhtäkkiä loppuu?
Ikuisen rakkauden joskus vannonut kadottaa yhtä äkkiä rakkautensa kuin sen vannoikin, kun tielle astuu se SUURI ELÄMÄSI RAKKAUS, silloin ei ole mitään väliä, mitä on vannottu tai sanottu. Tuon tunteen voi kadottaa myöskin liian suuri pettymys toiseen, kuten luottamuksen menetys.
sitten...
joskus on parempi olla rakastamatta vaikka rakastaisikin, jos tietää varmasti että se toisi vain onnettoman elämän ja jatkuvaa piinaa.
pidän tyylistäsi lottamari!!! asiallisestan ja tosiasiaa kaunistelematta.Mitä sulle
kertoo tää kappale? kolahtaako joku kohta sun sisimpään? hyvää yötä eräältä
mieheltä...ja jatka ihmeessä kirjoittelua.
http://youtu.be/9BgKG_QVVz8
vitun vittu sun kanssas mee nyt hevonvittuun täältä oikeesti, noita sun teinin päästä tehtailtuja juttuja kukaan usko. ei asiat ole noin yksinkertaisia aikuisten ihmisten maailmassa, kirjastako luit ihan itse eilen kaiken ton paskan. mees vittuun sotkemasta ihmisten ketjuja että saadaan tääl me oikeasti aikuiset vaihtaa kokemuksia, emme tarvitse teinineidin vastauksia enää kiitos!!!
Siinäpä hyvä kysymys. "Tunteet ovat kuolleet, niitä ei enää ole", hän sanoi, siihen on minun tyytyminen.
Meillä piti olla juuri tuo Lottamarin kuvaama Suuri Elämän Rakkaus. (Lottamarille noin muuten: itsestäänselvyyksiä kirjoitat. Elämänkokemusta on kertynyt sen verran, että voit uskoa, että ihan soitellen en ole lähtenyt sotaan enää vuosikausiin. Kolmatta osapuolta ei tähän liity.)
En ole väittänyt, että rakkaus pitäisi ansaita. Sanoin, että koska hän ei tarkoittanut mitä sanoi näin vakavassa asiassa ja juuri meidän tilanteessamme, historiamme vaiheessa, hän ei ollut rakkauteni arvoinen. Jotkut tarkoittavat mitä sanovat, toiset eivät.
sitä, että toinen sanoo tärkeitä asioita ja sitten vain lähtee?
rakkaudesta saisi puhua vain kun oikeasti tarkoittaa. Joillakin tunne on myos pinnallisempi;
Minulla on vähän sama tilanne kuin ap:lla.
En tiedä miten saan korvistani kaikumasta hänen pahat sanansa ja vihansa. Hän, jota joskus niin rakastin ja joka väitti rakastavansa minua, halusi vain haukkua ja vihata, ei keskustella tai erota sovinnossa. Suhteestamme jäi kauhean tuskainen olo koska en mielestäni ansainnut tuollaista kohtelua. Ennen milloikaan en ole tällaista kokenut. Itse en vihaa, mutta pelkään, että nuo muistot saavat minut pikku hiljaa vihaamaan. Sillä en saa niitä pois mielestäni. Ne piinaavat. Miten tuollaisen voi unohtaa?
Ja ei, en tehnyt mitään ansaitakseni tuon vihan. Luulen että suhteemme epäonnistuminen oli hänellekin niin suuri pettymys, että siitä viha tulee.
http://www.youtube.com/watch?v=AfgAw-qHRBU