Helsingin oikikseen joskus päässeet!

Jos oikeasti haluat Helsinkiin oikikseen sisälle, älä edes harkitse mitään muuta kuin Pykälän kursseja. Kaikki muu on ajanhukkaa, ennemmin käytä sekin aika kirjojen lukemiseen itse. Meistä tämän(kin) vuoden phukseista ylivoimaisesti suurin osa on tullut Pykälän kautta. Halvinkin taitaa olla, tuo valmennuskeskus nyt on ihan rahastusta. Yhtään sitä kautta päässyttä oikislaista en ole vielä ehtinyt tiedekunnassa tavata.

Mun mielestä tehokkain yhdistelmä on päntätä ne kirjat itse perinpohjaisesti ja sitten tehdä ne Pykälän etätehtävät, joissa pääsee valintakotehtäviä vastaavien kimppuun käytännössä ja joista saa palautteen. Se aika on kuitenkin rajallista ja käyttäisin itse sen kyllä ihan vaan lukemiseen ja tehtävien tekemiseen, enkä missään luennoilla istumiseen.

Kiitos vastauksestasi. Pykälää on kyllä kehuttu valtavasti, tahtoisin ottaa vaan kaiken ihan varman päälle, en oikein luota itseeni :/

Kävin pykälän kurssin pari kertaa. Vasta toisena vuonna vasta pääsin sisälle oikikseen. Olin jo ennen tätä yrittänyt yhden kerran ilman valmennuskurssin apua. Vasta kolmas kerta siis sanoi toden omassa tapauksessani. :)

Joten ei se kurssikaan siis takaa vielä mitään. Pykälän kurssista ja etenkin harjoitustehtävistä oli toki kumpanakin kertana aidosti hyötyä, mutta niiden varaan ei pidä tuudittautua. Pitää luottaa itseensä.

Kaikki lähtee siitä, että haluaa todella tehdä kovasti töitä ja on motivoitunut. Täytyy olla vaan niin helvetin suunnitelmallinen ja sisukas. Muiden tekemisiä ei kannata ajatella, vaan keskittyy siihen omaan puurtamiseensa. Turhaa kerätä stressiä asioista, mihin ei voi vaikuttaa.

Valmennuskurssi ei korvaa koskaan täysin sitä työtä, minkä ihminen tekee itse, kun istuu kirjan ääreen ja lukee. Valmennuskurssi tarjoaa paljon hyödyllistä taustatukea, mutta kurssi on vain apuväline. Kun ihminen itse lukee, hän sisäistää lukemaansa sana sanalta, lause lauseelta ja kappale kappaleelta. Luento-opetus tukee tätä prosessia toki, mutta ei korvaa.

Tämän jälkeen pyrkijä kertaa lukemaansa ja sisäistää asioita uudella tavalla. Hän alkaa tajuamaan käsitteiden, sääntöjen ja määritelmien iloista sekamelskaa. Jossain vaiheessa pyrkijä tajuaa pystyvänsä ihan muistamaan melkein ulkoa mitä kirjassa sanottiin sivun, otsikon, kappaleen, lauseen ja lopulta jopa sanan tarkkuudella.

Tämän jälkeen ahkera pyrkijä lukee ja kertaa uudelleen lukemaansa. Pian hän alkaa hahmottaa miten monimutkaiset asiat kytkeytyvät toisiinsa ja näkee tavallaan tekstin jälleen uudella tavalla. Hän kykeneen palauttamaan mieleensä asioita nopeammin ja täsmällisemmin. Tässä hyväna testinä ovat luonnollisesti valmennuskussien harjoitustehtävät ja harjoituskokeet.

Lukuprojekti on haasteellinen, sillä osaamistason pitää olla huippuluokaa kesäkuussa. Ei riitä, että osaa vain sinnepäin. Täytyy osata asiat eksaktisti ja hahmottaa kokonaisuudet. Pitää kyetä soveltamaan lukemaansa ja ratkaisemaan oikeudellisia ongelmia.

Pääsykokeessa on toki perinteisiä muistia testaavia esseitä ja pirullisia oikein-väärin väittämiä, sekä monivalintoja, mutta niin kauan kun oikiksen pääsykoe on järjestetty, on niissä aina ollut suurempia ja pienempiä oikeustapauksia. Niihin pitää olla henkisesti valmistautunut.

Tulee myös ennakolta käsittää, että koetilanteessa ei ole aikaa liikaa muistella asioita. Viisi tuntia seitsemää kysymystä kohden ei ole liikaa. Joten on lähdettävä siitä, että pystyy olemaan rauhallinen pääsykokeessa. Jotta tämän seesteisen zen-olotilan kykenee saavuttamaan, tulee koko kevät tehdä töitä, jotta pääsykokeessa löytää sen tiedon pääkopastaan nopeasti ja pystyy soveltamaan tietoa ilman suurempia ongelmia.

Tärkeää on myös nukkua hyvin, etenkin pääsykoeviikolla. Muutenkin pyrkijän on tärkeää huolehtia itsestään, eikä vetää itseään piippuun. Tasainen, rauhallinen ja määrätietoinen työskentely tuottaa parhaiten hedelmää :-)

En kiellä toki sitä etteikö viime hetken pinnistys olisi instituutio itsessään. Moni pyrkijä on saavuttanut tarpeellisen tason vasta kahden viimeisen viikon aikana, mutta sekin on edellyttänyt tasaista työntekoa pitkin kevättä. Ideaalihan on, että on parhaimmillaan juuri pääsykoepäivänä.

Luota siis itseesi :)

Pykälän suurin etu on:

a) hinta; halvempia kursseja ei ole (vaikka ovatkin sisällöltään vastaavia)
b) "tunnettuus"; suurin osa kaikista motivoituneimmista käy pykälän, joten tutustut kurssilla väistämättä edes yhteen joka pääsee sinä tai seuraavana vuonna läpi.

Muttei ne muutkaan (valmennuskeskus esim.) mitään umpisurkeita ole jos pykälän kurssit on jo täynnä. Muu on pykälän kurssien mainostusta, jos ihan rehellisiä ollaan.

Olen itse siis käynyt pykälän kurssin kun pääsin sisään, mutta minulla on kokemusta myös valmennuskeskuksesta, vaikkei sen oikeustieteellisen kursseista.

Kävin Valmennuskeskuksen "abikurssin" (maksoi 700e muistaakseni) vuonna 2007, ja pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä lukion jälkeen.

Täytyy sanoa, että Valmennuskeskuksen kurssi oli hukkaan heitettyä lukuaikaa muuten kuin yhden opettajan osalta, joka osasi neuvoa vastaustekniikan kuntoon.

Ainakin kaksi eri opettajaa tuli luennoille lukemaan pääsykoekirjaa hakijoille. Näistä kerroista ei jäänyt kovin paljon käteen. Harmitti matkustaa toiselta paikkakunnalta Helsinkiin asti sellaisina kertoina.

Oli miten oli, lopputulos oli hyvä, joten ei auta valittaa, vaikka mielestäni kyseisellä rahalla olisi pitänyt saada laadukkaampaa opetusta.

Sanoisin, että sisäänpääsyn kannalta tärkeintä on osata asiat ulkoa, tajuta vähän miten soveltaa lakia ja hallita vastaustekniikka. Näitä ei opi muuten kuin raa-alla pänttäämisellä.

Jos tunnet jonkun joka on päässyt sisään, pyydä häntä opettamaan vastaustekniikka, niin sillä pääset jo pitkälle.