Minkälainen on sinun ateismisi?

Vastaan tähän, mitä nyt kirjoittelin tuohon toiseenkin ketjuun

"Miltä sinusta tuntui ennenkuin olit syntynyt? Samalta sinusta tuntuu sen jälkeen, kun sinua ei ole. Miltä sinusta tuntuu, kun menet nukkumaan ja tietoisuutesi sammuu yön ajaksi? Jos et näe unta niin uni ei tunnu miltään, eikä se ole pelottavaa. Tietoisuutesi on poissa ja sama tulee olemaan kuolemassa."

Kas kun ateismi käsitteenä ei tosiaankaan edelleenkään koske mitään muuta kuin jumaluskon puutetta. Sen vuoksi ateisti voi määritelmän mukaan tosiaankin uskoa vaikka keijuihin ja elämään kuoleman jälkeen, kunhan se elämä on jumalatonta.

Se on sitten eri asia, että uskooko joku ateisti niihin. Veikkaan että täältä ei ainakaan sellaista löydy. Se taas johtuu siitä, että ateismiin on yleensä päädytty rationaalisen ajattelun kautta. Ja se taas poistaa tehokkaasti aivoista uskon muihinkin satuolentoihin ja ylipäätään asioihin joista ei löydy mitään todisteita.

"Uskotteko tuonpuoleiseen,"

Näkemykseni on tuonpuoleisesta on se ettei ihmisen tietoisuudesta jää jäljelle mitään kuoleman jälkeen. Sitä ei tiedä vaikka minusta jäisikin jonkin sortin energiaa joka tulisi siirtymään johonkin muuhun muotoon mutta koska en usko kyseisen energian sisältävän muistojani ja ylipäänsäkään tietoisuutta, en usko sinänsä tuonpuoleiseen vaan tilanne on sama kuin jos ihmisestä ei jäisi oikeasti mitään kuoleman jälkeen.

Toki todennäköisintä on se ettei ihmisestä jää oikeasti mitään mutta sinänsä en sulje vaihtoehdoista pois kuin sen ettei ihmisen muistot ja tietoisuus voisi elää kuoleman jälkeen, parhaimmillaankin kyse voi olla vain väliaikaisesta ilmiöstä, vähän kuin jotkin kaukosäätimet saattavat toimia vielä hetken sen jälkeen kun niistä on otettu paristot pois.

"ja voisitteko uskoa keijuihin vaikka ette usko jumaliin?"

Näkemykseni asiaan on se että joko kaikki yliluonnolliset olennot ovat olemassa tai mikään yliluonnollinen olento ei ole olemassa. En usko aktiivisesti yhteenkään yliluonnolliseen olentoon mutta taikauskoon taipuvaisena ihmisenä en kuitenkin sulje pois näiden olemassaolon mahdollisuutta.

"Itse omaan materialistisen maailman käsityksen ja en usko kumpaankaan."

Voihan se materialistikin uskoa tuonpuoleiseen tai vaikka keijuihin, materialisti vain luokittelee kyseiset asiat materialistisiksi ilmiöiksi. Voihan tosiaan jopa Jumala olla osa materiaalista maailmankaikkeutta ja tällä olla tietyt fyysiset ominaisuudet jotka määrittelevät tämän toiminnan ja jotka ovat mitattavissa.

MInun ateismi on avoin. Vaikka maailmankuvani on materialistinen, niin taidan kuulua juuri tuohon shadowselfin kuvailemaan ryhmään, jonka on helppo laajentaa materialisminsa käsittämään myös yliluonnollisina pidettyjä ilmiöitä.

Ateisti olen minimimääritelmän mukaan, eli en usko mihinkään persoonallisiin jumaliin.

En usko henkiin, en minkäänlaisiin jumaliin ja nyt kun tiedän että kuolen osapuilleen vuoden sisällä, niin olen oikeastí vain helpottunut. Harmittaa tosin se, että jää moni kirja lukematta, mutta mitäpä sitä niistä kuolleena piittaa, kun ei mistään mitään enää tiedä.

>>>Uskotteko tuonpuoleiseen, ja voisitteko uskoa keijuihin vaikka ette usko jumaliin?

En usko tuonpuoleiseen.

En usko mihinkään yliluonnoliseen.

Ps. En usko ufoihinkaan.

Pidän erittäin mahdollisena,että maailmankaikkeudessa on muutakin, jopa älyllistä, elämää. En kuitenkaan usko, että olisimme olleet tai tulisimme olemaan niiden kanssa tekemisissä. Välimatkat ovat aivan liian suuret.

Itseäni ei ateismini niinkään määrittele, vaan enemmänkin skeptisyys. Bullshit-tutkani on herkkä, joskus jopa liiankin herkkä eikä aina edes oikeassa, mutta toimiva. Tietenkään en väitä että kaikki on jo tiedossa ja että tieteellä on tai tulee olemaan ratkaisu ihan kaikkeen. Yliluonnollisiin en usko, ihan vain siksi että siinä vaiheessa kun yliluonnollinen tieteen ja sivistyksen myötä selitetään (ja niin yleensä aina käy, ennemmin tai myöhemmin) siitä tulee luonnollista. Kammoan kaikenlaista ylettömyyksiin menevää vauhkoamista asian kuin asian puolesta/vastaan. Poliittisesti neutraalihko, perinteinen oikeisto/vasemmisto-jako ei istu, pikemminkin kallistun liberaaliuteen. Pop-kulttuurin, kirjallisuuden ja taiteen ystävä. Historia kiinnostaa myös. Tarkkailijatyyppi.

Tästähän tuli melkeinpä treffi-ilmoitus :)

Katson maailmaa siis olevaista materialistisen filosofian näkökulmasta. Se mitä on olemassa, on materiaa jossain olomuodossa. Materian olomuotoja voi olla paljon sellaisia, joita emme tunne tai emme koskaan opi tuntemaan.

Toiseksi suhteessa uskontoon otan aina mukaan moraalin ja siveelliset käsitykset, sanokoon määritelmät mitä hyvänsä.

En halua tyytyä höpöttämiseen, että jumalia ei oe. Enemmän kiinnostaa se, millaisiksi erilaiset uskovat olemattoman henkimaailmansa kuvittelevat. Tähän yhteyteen liittyy saumattomasti moraalikäsitykset ja jotka ovat ihmiskunnalle yhteisiä.
Jos uskovilla olisi reaalinen moraali, niin usko yliluonnolliseen olisi sivuseikka.
Koska mm. kristittyjen moraalioppi (raamatussa perusteet) on ala-arvoinen sepustus, siitä tulee sen takia lihallinen oppi elävän elämän puitteisiin ja sitä ei saa jättää arvostelematta.

Ahaa - keinoälyllä jonka puolesta puhut on siis myös automaattisesti myös keinomoraali? Tulee kylkiäisenä? No sinähän sen aivan varmasti parhaiten tiedät oi tulevaisuuden toivo.

Ihan semmoista tavallista ateismia vaan, että en usko jumaliin, perkeleisiin, helvetteihin, taivaisiin, keijuihin, enkuloihin etc.

Vaikka kuoleminen (varsinkin oma) tuntuukin ikävältä, niin näin siinä tulee kuitenkin käymään ja se onkin sitten tämän reissun lopullinen loppu.

Omalla kohdallani todellisuus pikkuhiljaa nakersi uskon pois loputtomien ristiriitojen takia. Ja loogisin vaihtoehto vei voiton. Eihän sitä tiedä pystykö pysymään loogisena koko ikäni ajan. Mutten ainakaan tällä hetkellä, kuten en jo muutamaan vuoteen ole nähnyt järkeä sille, mikä syy minulla olisi uskoa yliluonnollisuuksiin.

Toi materialisti on hankala sana kun sen voi ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla, ja uskovat ymmätää sen tahallaan, materianpalvontana, mammonanpalvontana.

"Ahaa - keinoälyllä jonka puolesta puhut on siis myös automaattisesti myös keinomoraali? Tulee kylkiäisenä? "

En puhu keinoälyn puolesta enkä aseta sille moraalia. Kristityt asettavat jumalalleen kirjoituksissaan moraaliopin ja vetäytvät sen taakse. Juutalaiset, islamilaiset ja muut asettavat "taivasmaailmalleen" omat näkemyksensä.

Rajat ovat kinkkinen juttu. Lähielämässä on kaikenlaisia rajoja ja rajoituksia ja joiden puitteissa elämme.
Entä olevaisessa ja sen tiedostuksessa. Aina kun joku olettaa löytäneensä lopullisen tiedon tai rajan jollekin, niin eikö kohta se ole murtunut tai murrettu.

Olevaisen rajat olivat ensin tunnettu lähiympäristö, sitten maapallo ja jopa se löytyi aurinkokunnasta. Sitten löytyi galaksit ja universum ja sitten.....! Samoin tiedostus on kulkenut pienuussuuntaan.
Hyvin kärkkäästi monella taholla unversumia pidetään olevaisen ainoana olomuotona. Sen syntymiseen kreationistit asettavat luojansa.

Käytäntö on minulle asettanut ajatuksen -olevainen (avaruus) on rajaton, ajaton, syntymätön, kuolematon, ikuisessa muutoksen tilassa liikkeessä-
Tämä takaa sen, ettei suljeta mahdollisuutta tiedostaa olevaista niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Sanoisin olevani empiristinen skeptikko. Koska jumalasta etc. ei ole olemassa lainkaan luotettavia havaintoja, mutta näiden ilmiöiden vastaisia todisteita on paljonkin, olen tullut deduktiivisella päättelyllä siihen tulokseen että jumalat etc. ovat paitsi tarpeettomia myös mahdottomia.

Aristoteles kirjoitti itselleni soveltuvan määreen elämästä.

Mitä sanoikaan Aristoteles ? Hyvä elämän määreenä. "Onnellisuus on elämässä onnistumista. Onnellisen ihmisen elämä on järjen ohjaama sopusointuinen kokonaisuus. Järki ja järjen käyttö on se ominaisuus, joka erottaa ihmisen muista luomakunnan olennoista, järjen toiminta on siten ihmisen korkein hyve, onnellisen elämän edellytys. Onnellinen elämä kulkee "keskitien mallin" mukaan, onnellinen ihminen ei siten sorru toimissaan äärimmäisyyksiin. A:n mukaan hyvän elämän määritelmään ei mahdu uskonto ja jumala, siihen ei myöskään kuulu kuoleman jälkeisen elämän pohdiskelu"

Se miten toimin perustuu mm. seuraaviin seikkoihin.

Humaanisuus, kultuuri, tiede, taide niin ja hyvä ruoka hyvien ystävien seurassa mutta tähän ei liity ruokarukouksia.

Vasta muutaman vuoden olen kokenut olevani myös ateisti. Ilmeisesti lähes koko ikäni olen ollut asioiden suhteen utelias ja vaativa. Eli käsittämättömältä tuntuvat jutut olen pistänyt sivuun, koska selitys ei tuntunut järkevältä. Ehkä voisi sanoa, että olen ollut tiedonhaluinen ja skeptinen, sekä valmis vaihtamaan mielipiteeni todisteiden niin vaatiessa. Mitään syvällisiä pohdiskeluja yliluonnollisten juttujen suhteen en ole tehnyt, koska ne ovat aina tuntuneet ajanhaaskaukselta.
Ateismini on siis seuraus skeptisestä ja rationaalisesta tiedonhalusta. Siihen ajautuu.