Mitä luulette, olisiko Asperger-syndroomasta kertominen eduksi vai haitaksi työyhteisössä?
Lähinnä olen todella hiljainen/syrjäänvetäytyvä, ja aikaisemmissa työpaikoissa tämä on koettu rasitteeksi, kun en käy esim. kahvitunneilla muiden kanssa.
Toisiko Aspergerista tiedottaminen enemmän ymmärrystä minun puoleeni vai olisiko se kenties suurempi riippakivi?
Lähinnä olen todella hiljainen/syrjäänvetäytyvä, ja aikaisemmissa työpaikoissa tämä on koettu rasitteeksi, kun en käy esim. kahvitunneilla muiden kanssa.
Toisiko Aspergerista tiedottaminen enemmän ymmärrystä minun puoleeni vai olisiko se kenties suurempi riippakivi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Työyhteisöviestintään erikoistuneena suosittelisin kertomaan rehellisesti ja avoimesti aspergeriuden tuomista mahdollisista toimintarajoitteista jo heti työhaastatteluvaiheessa. Sillä, kuinka tuot asiasi esiin on suuri merkitys työllistymisesi kannalta. Suurin osa työnantajista arvostaa haastateltavan rehellisyyttä sekä kykyä kertoa vahvuuksistaan ja heikkouksistaan totuudenmukaisesti.
Jos olet jo työpaikan onnistunut hankkimaan, kannattaa ilman muuta omana itsenään yrittää olla avoin työyhteisön jäsenten vuorovaikutusyrityksille; he joko hyväksyvät sinut erilaisuuksinesi tai sitten eivät. Mikäli eivät, se ei johdu sinusta vaan on heidän ongelmansa.
Suurta rohkeutta vaatii eri tavoin ympäristöään hahmottavana henkilönä uskaltautua ottamaan mm. työyhteisössä esiin asioita, jotka ovat täysin vierasta maaperää lähipiirille; jossain vaiheessa kuitenkin rohkeat teot palkitaan, mistä saa lisää voimaa edelleen jatkaa valitsemallaan tiellä.;)
Monelle voi tuosta aspergerista tulla mieleen, että siihen kuuluu muutakin kuin tuo hiljaisuus ja syrjäänvetäytyvyys. Tuttavallani jolla on asperger suuttuu todella helposti, on hitaampi tekemään asioita ja voi saada jostain asiasta päähänpinttymän ja on tämän kanssa todella monta kuukautta.
Sinulla taas on nuo aspergerin paremmat puolet jotka minun mielestäni voisi hyvin kertoa työyhteisössä jos haluaa. Tosin niin luultavasti tuttavanikin kannattaisi kertoa jos hän olisi töissä koska hänen aspergerinsa tulee varmasti esille muutenkin.
Mielestäni ei pidä kertoa, eikä tarvitse kertoa. Ei kenenkään tarvitse tuoda julki mitään diagnooseja. Ehkä joissain tapauksissa on tarpeen esim jos on insuliinihoitoinen diabetes tai vakava allergia, mikä voi aiheuttaa anafylaktisen shokin.
Meidän tulee kaikkien hyväksyä erilaisuutta ja jokainen olemme yksilö persoonaltaan, vaikka ei olisi mitään diagnoosia.Toinen on hiljainen ja vetäytyvä, toinen taas suupaltti ja silti molemmilla voi olla asperger. Ja harvalla on tietoa aspergerista ja jos on se on kapeaa ja mielessä on stereotypia assista. Kuva on ehkä muodostunut jostain kokemuksesta ja lukemastaan/kuulemastaan tai tuntee yhden assin jonka piirteet ovat syöpyneet mieleen.
Maailmalla ja suomessa on lukuisa joukko elämässä pärjänneitä henkilöitä, joilla on asperger. Monet näyttelijät ovat aspergereja. Eikä ole yllätys että Paavo Nurmi on luokiteltu aspergeriksi.Varmasti löytyy muitakin urheilun parista meilläkin...
Olet vaan oma itsesi. Iän myötä saatat muuttuakin ja jos haluaa kehittää itseään sosiaalisemmaksi niin rohkeasti sinne kahvitunnille muitten kanssa. Sinulla on oikeus olla hiljaa jos et halua puhua tai osallistua keskusteluihin. Työtovereille riittää kun kerrot, että olet hiljainen ja et ole kovin sosiaalinen. Kun ajattelen omaa työuraani, niin mukaan mahtui persoonia laidasta laitaan, eikä herättänyt ihmettelyä. Tsemppiä:)
http://www.wrongplanet.net/postxf45118-0-15.html
Salailulla ja vaikenemisellako edistetään yksilöiden välistä tasa-arvoisuutta yhteiskunnassamme? Oppivatko ihmiset koskaan kunnioittamaan/arvostamaan erilaisuutta, mikäli erilaisuuden tuomista vahvuuksista/heikkouksista/mahdollisista toimintarajoitteista ei tiedoteta avoimesti kaikilla tasoilla?
"Iän myötä saatat muuttuakin"
Miksi yksilöä pitää paineistaa muuttumaan valtavirran mukana joksikin sellaiseksi mitä hän ei ole eikä tahdo olla? Eikö jokaisella ole oikeus - jollei suorastaan velvollisuus - olla juuri sellainen kuin on ja tuoda esiin omanlaista persoonallisuuttaan myönteisessä hengessä yhteisöllisyyden nimissä; demokratiaan perustuva yhteiskunta ei pysty ammentamaan voimaansa, kehittymään massaidentiteetin vahvistamisesta.
Ihmiset oppivat ja niin olen itsekin oppinut. Vasta myöhemmällä iällä sain tietoa, että.suvussa on aspergereja ja huomasin että niinhän heitä/meitä on ollut iät ja ajat ja ilman diagnooseja ja pärjänneet elämässä , osa erittäin hyvin , opiskelleet korkealle jne...
Olen pitkän työelämän tehnyt ( eläkkeellä nyt) ja on päivänselvää, että jokainen on yksilö. Oli hiljaista, puheliasta ja kaikkia ääripäitä . Silti en kokenut, eikä suurin osa kokenut erilaisuutta ongelmana. Joku saattoi todeta jostakin jotain, mutta ei niihin takerruttu. Kun jokainen täyspäinen tajuaa, että emme ole ( onneksi) samasta muotista valettuja. Saamme olla omana itsenämme. Mm professori Keltikangas on tuonut paljon asiallista tietoa temperamentista ja siitä että on väärin tuomita ihminen huonommaksi työtekijäksi jos on hiljainen. Olen tasan samaa mieltä.
Hyvää Joulun aikaa ! ( kävin sattumalta palstalla, ehkä käyn ensi vuonna?)
"Toinen on hiljainen ja vetäytyvä, toinen taas suupaltti ja silti molemmilla voi olla asperger."
Asperger ei koskaan voi olla "suupaltti" eikä ns. extrovertti.
"Maailmalla ja suomessa on lukuisa joukko elämässä pärjänneitä henkilöitä, joilla on asperger. Monet näyttelijät ovat aspergereja."
Väärindiagnosoituja Aspergereja mikäli viimeisimpään diagnoosikriteeristöön on uskomista.
Asperger voi olla suupaltti ja ylivilkas.Ei harkitse sanomisiaan, eikä kommenttejaan... Olin aikoinaan paljonkin luennoilla ym ja kuulin alan asiantuntijoilta, että ei kannatta tuijottaa ns stereotypiaan, sellaiseen hiljaiseen ja puhumattomaan jne... Kun tarkastellaan Aspergeria (dg) se koostuu yleensä useista tekijöistä.Diagnoosissa voisi piirtää ympyröitä jotka limittyvät toisiinsa. On isoja ja pieniä ympyröitä. Ihmisessä on Aspergeria, on adhd, on tourettea ja lopputulos on noiden tulos ja riippuu mikä piirre on vallitseva. On harvinaista et olis puhdas asperger. Noin sanoi usea kouluttaja ja asiantuntija. Eräs tunnettu julkkis kertoi vuosia sitten että oli helpotus kun selvisi syy miksi poikamme on niin vilkas. Hänellä todettiin olevan asperger. Ja se on syy vilkkauteen. Olen kuullut lukeman, että noin 1/3 as diagnoosin saaneista on vilkkaita.
Mielestäni väite "iän myötä saatat muuttua", missä vähätellään Aspergerin syndroomaisten peruspiirteistöä kannustamalla heitä mahdollisen "muuttumisen" mahdollisuuteen sekä siten kantamaan toivoa nk. "paremmasta elämästä nenttinä" on omiaan lannistamaan eri tavoin elämän perusasioita kokevia ihmisiä entisestään.
Koska:
Asperger-piirteet korostuvat iän myötä eli samat ominaisuudet, jotka ovat jo lapsena käyttäytymisessä ilmenneet, saavat vanhemmiten yhä korostuneemman leiman.
Jotkut puhuvat Asperger-piirteistön laimenemisesta vanhemmiten ollen erittäin väärässä tässä.
tutkija vm.-86 = Aspergerinfo
Vitun ääliö!
Sain sekä yksityiseltä että julkiselta diagnoosin F84.5, kuinka minun olisi jatkossa suhtauduttava kritiikkiin persoonaani koskien?
Oisko Neuromentalin asiakas?
Miksi kaikki ajatukset on matkittava joltain ulkomaiselta foorumilta,eivätkö suomalaiset osaa ajatella enää ollenkaan omilla aivoillaan?
Opettajille ja lehtoreille aspi on aivan outo juttu.
Mitä yliopistossa opeteaan heille neurologiasta ?
Kysy liiton palveluneuvonnasta tai emppitoimikunnalta.
Kysyin , eivät osanneet vastata ,liian vaikea kysymys ? Tai sitten salailu ja valehtelu.