Kertokaa

Voisiko Setä tai joku muu asiaa tunteva kertoa miksi nl hyökkäsi Suomeen ilman syytä. Rauhaa rakastava pieni Suomen kansa ei mitenkään voint olla uhka itään. Kertokaa nyt komut miksi???
2578
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

NL:lla oli kamalan suuri syy hyökätä Suomeen; Suomi oli kapitalistinen ja itsenäinen maa. Ei sellainen sovi komukoille, ihan ollenkaan koskaan milloinkaan missään ihan todella mitenkään.
Itsenäinen vapaa maa on aina kamalan suuri riski komurikollisille, koska vapaus kaataa komunismin, kuten näimme Berliinissä. Vapaus kaataa komunismin, vaikka se olisi rajan takana.

SIINÄ SYY, vaikka hullu yksinäinen komuparka muuta väittääkin.

Äänestä

1. kunnon komu ei voi hyväksyä naapuriinsa menestyvää porvarillista valtiota, naapurin menestyksen salaaminen on ajan mittaan vaikeaa.

2. Stalin, Lenin ja muut sen ajan komukat olivat maailman vallankumouksen lumoissa ja perin pettyneitä kun me emme ymmärtäneet heidän ilosanomaansa. Sitä piti lähteä levittämään.

3. vallanhalu, piti saada Suomi ja suomalaiset vallan alle ja riistettäväksi kuten Baltia ja paljon muuta. Riistohan on olennainen osa kommunismia!

Äänestä
  • Miksi kommarit ei vastaa kysymykseen? turha sitten vedota mihinkään mutu juttuihin mitä on esitetty aijemmin.

    Äänestä

  • vastauksia... kirjoitti:

    Miksi kommarit ei vastaa kysymykseen? turha sitten vedota mihinkään mutu juttuihin mitä on esitetty aijemmin.

    talvisotajutut ole jo loppuun asti kaluttu.

    Äänestä

  • "kunnon komu ei voi hyväksyä naapuriinsa menestyvää porvarillista valtiota"

    Neuvostoliitto tuli Suomen kanssa hyvin toimeen toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla olivat ulko- ja turvallisuuspoliittisia, ei ideologisia. Neuvostoliitolle riitti, että Suomella oli Neuvostoliittoon ystävällismielisesti suhtautuva hallitus. Sen ei lopulta tarvinnut olla kommunistinen. Toisin kuin edeltäjänsä, porvari J. K. Paasikivi nautti pääministerinä ja presidenttinä J. V. Stalinin täyttä luottamusta. Eikä Stalin kajonnut edes Mannerheimiin.

    "Stalin, Lenin ja muut sen ajan komukat olivat maailman vallankumouksen lumoissa ja perin pettyneitä kun me emme ymmärtäneet heidän ilosanomaansa."

    Varmistettuaan valta-asemansa NKP:ssa ja NL:ssa Stalin nimenomaan luopui - Trotskin ja monien muiden bolševikkien vastustaessa - maailmanvallankumouksen tavoittelemisesta ja keskittyi "sosialismin rakentamiseen yhdessä maassa". Tuota maailmanhistoriallista ratkaisua on osa kommunistisesta liikkestä aina pitänyt Stalinin suurena petoksena Marxin, Engelsin ja Leninin traditiota kohtaan. Meille jotka arvostamme Stalinia geopoliitikkona - vaikka tuomitsemmekin hänen rikoksensa ja hänen luomansa järjestelmän - "sosialismi yhdessä maassa" merkitsee sitä, että ensimmäisenä bolševikeista Stalin oli reaalipoliitikkona alkanut ymmärtää Venäjän ideaa, jopa Euraasian ideaa. Se nousi hänen ajattelussaan vähitellen yhä enemmän bolševikkien vallankumouksen levittämisen idean edelle.

    "vallanhalu, piti saada Suomi ja suomalaiset vallan alle ja riistettäväksi kuten Baltia ja paljon muuta."

    Neuvostoliiton sotilaspiirit halusivat nk. Pietari Suuren rajaa. Siviili-ihmiset Stalin ja Molotov olisivat tyytyneet paljon vähempään. Kun diplomaatit eivät päässeet tulokseen syksyllä 1939, sotilaat saivat ratkaista asian talven mittaan, ja Moskovan rauha maaliskuussa 1940 tehtiin Neuvostoliiton sotilaspiirien toiveiden mukaan. Vallattu etumaasto osoittikin sotilaallisen hyödyllisyytensä kesällä 1941.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "kunnon komu ei voi hyväksyä naapuriinsa menestyvää porvarillista valtiota"

    Neuvostoliitto tuli Suomen kanssa hyvin toimeen toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla olivat ulko- ja turvallisuuspoliittisia, ei ideologisia. Neuvostoliitolle riitti, että Suomella oli Neuvostoliittoon ystävällismielisesti suhtautuva hallitus. Sen ei lopulta tarvinnut olla kommunistinen. Toisin kuin edeltäjänsä, porvari J. K. Paasikivi nautti pääministerinä ja presidenttinä J. V. Stalinin täyttä luottamusta. Eikä Stalin kajonnut edes Mannerheimiin.

    "Stalin, Lenin ja muut sen ajan komukat olivat maailman vallankumouksen lumoissa ja perin pettyneitä kun me emme ymmärtäneet heidän ilosanomaansa."

    Varmistettuaan valta-asemansa NKP:ssa ja NL:ssa Stalin nimenomaan luopui - Trotskin ja monien muiden bolševikkien vastustaessa - maailmanvallankumouksen tavoittelemisesta ja keskittyi "sosialismin rakentamiseen yhdessä maassa". Tuota maailmanhistoriallista ratkaisua on osa kommunistisesta liikkestä aina pitänyt Stalinin suurena petoksena Marxin, Engelsin ja Leninin traditiota kohtaan. Meille jotka arvostamme Stalinia geopoliitikkona - vaikka tuomitsemmekin hänen rikoksensa ja hänen luomansa järjestelmän - "sosialismi yhdessä maassa" merkitsee sitä, että ensimmäisenä bolševikeista Stalin oli reaalipoliitikkona alkanut ymmärtää Venäjän ideaa, jopa Euraasian ideaa. Se nousi hänen ajattelussaan vähitellen yhä enemmän bolševikkien vallankumouksen levittämisen idean edelle.

    "vallanhalu, piti saada Suomi ja suomalaiset vallan alle ja riistettäväksi kuten Baltia ja paljon muuta."

    Neuvostoliiton sotilaspiirit halusivat nk. Pietari Suuren rajaa. Siviili-ihmiset Stalin ja Molotov olisivat tyytyneet paljon vähempään. Kun diplomaatit eivät päässeet tulokseen syksyllä 1939, sotilaat saivat ratkaista asian talven mittaan, ja Moskovan rauha maaliskuussa 1940 tehtiin Neuvostoliiton sotilaspiirien toiveiden mukaan. Vallattu etumaasto osoittikin sotilaallisen hyödyllisyytensä kesällä 1941.

    Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet. nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme. Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa.

    1939 neukuilla ei ollut mitään syytä lähteä vaatimaan maata meiltä. Olisivat noudattaneet tekemiään sopimuksia.

    Äänestä

  • niittyar kirjoitti:

    Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet. nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme. Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa.

    1939 neukuilla ei ollut mitään syytä lähteä vaatimaan maata meiltä. Olisivat noudattaneet tekemiään sopimuksia.

    "Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet."

    Huolimatta diplomaattisuhteiden muodollisesta ylläpitämisestä Suomi ei 1920- eikä 1930- kyennyt Neuvostoliiton aktiiviseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Luottamusta ei ollut. Suomen asenne oli Neuvostoliitolle kysymysmerkki, ja Suomi kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle riittäviä takuita ystävällismielisyydestään. Uhkaava maailmantilanne pakotti Neuvostoliiton aloitteellisuuteen turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi kaikilla rajoillaan. Kun suomalaiset olivat antaneet ensin Jartsevin, sitten Stenin saada osakseen ainoastaan halveksuvaa välinpitämättömyyttä, suomalaiset järkyttyivät, kun syksyllä 1939 kävi kutsu Moskovaan. Totuuden hetki, Suomen 11. hetki oli koittanut. Ja senkin suomalaisten päästivät käsistään. Ukoministeri Erkko sai sotansa, jonka puhkeamisen tuo vastenmielinen, vastuuton paksukainen väitti niin oman maan kuin länsimaidenkin lehdistöllle olevan mahdottomuus. "Venäläiset vain bluffaavat." Oltiin kuitenkin tekemisissä suurvallan ja Stalinin kanssa.

    "nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme."

    Kyllähän Suomen asema erityinen olikin: Suomi kontrolloi Suomenlahden pohjoisrannikkoa ja Suomen alueelta käsin saattoi suoraan uhata sekä Leningradia, Murmanskia että Muurmannin rataa. Jälkeenpäin katsellen on aivan sevää, että Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin.

    "Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa."

    Muuttumaton maantiede ja suurvallan normaalit, legitiimit turvallisuusintressit ovat yksi asia, ideologia ja siihen perustuva retoriikka ja propaganda toinen. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat kaikki suuria valtiomiehiä, Venäjän syvällisiä tuntijoita ja venäläisten taitavia käsittelijöitä juuri siksi, ette he osasivat erottaa edelliset tekijät jälkimmäisistä. Erkko, Tanner, Ryti ja monet muut eivät osanneet. Nyky-Suomessa Rytiä ja Tanneria, jopa Erkkoa yritetään rehabilitoida. Se on osoitus tyhmyydestä, Paasikiven-Kekkosen linjan saavatusten mitätöinnistä ja tietynlaisesta lapsellisesta halusta härnätä Venäjää.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet."

    Huolimatta diplomaattisuhteiden muodollisesta ylläpitämisestä Suomi ei 1920- eikä 1930- kyennyt Neuvostoliiton aktiiviseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Luottamusta ei ollut. Suomen asenne oli Neuvostoliitolle kysymysmerkki, ja Suomi kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle riittäviä takuita ystävällismielisyydestään. Uhkaava maailmantilanne pakotti Neuvostoliiton aloitteellisuuteen turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi kaikilla rajoillaan. Kun suomalaiset olivat antaneet ensin Jartsevin, sitten Stenin saada osakseen ainoastaan halveksuvaa välinpitämättömyyttä, suomalaiset järkyttyivät, kun syksyllä 1939 kävi kutsu Moskovaan. Totuuden hetki, Suomen 11. hetki oli koittanut. Ja senkin suomalaisten päästivät käsistään. Ukoministeri Erkko sai sotansa, jonka puhkeamisen tuo vastenmielinen, vastuuton paksukainen väitti niin oman maan kuin länsimaidenkin lehdistöllle olevan mahdottomuus. "Venäläiset vain bluffaavat." Oltiin kuitenkin tekemisissä suurvallan ja Stalinin kanssa.

    "nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme."

    Kyllähän Suomen asema erityinen olikin: Suomi kontrolloi Suomenlahden pohjoisrannikkoa ja Suomen alueelta käsin saattoi suoraan uhata sekä Leningradia, Murmanskia että Muurmannin rataa. Jälkeenpäin katsellen on aivan sevää, että Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin.

    "Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa."

    Muuttumaton maantiede ja suurvallan normaalit, legitiimit turvallisuusintressit ovat yksi asia, ideologia ja siihen perustuva retoriikka ja propaganda toinen. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat kaikki suuria valtiomiehiä, Venäjän syvällisiä tuntijoita ja venäläisten taitavia käsittelijöitä juuri siksi, ette he osasivat erottaa edelliset tekijät jälkimmäisistä. Erkko, Tanner, Ryti ja monet muut eivät osanneet. Nyky-Suomessa Rytiä ja Tanneria, jopa Erkkoa yritetään rehabilitoida. Se on osoitus tyhmyydestä, Paasikiven-Kekkosen linjan saavatusten mitätöinnistä ja tietynlaisesta lapsellisesta halusta härnätä Venäjää.

    Saattoi uhata vaan ei uhannut. Saatat sinäkin sortua rikoksen tielle vaan ei sinua panna vankilaan vain varmuuden vuoksi. sama koskee kommunistejakin, olisivat suhtautuneet normaalisti naapuriin ilman uskontonsa levittämistä niin hommat olisivat varmasti menneet toisin.

    Kommunistiselle vallankumoukselle oli kuitenkin tahtona levittää evankeliumiaan naapureille. He rahoittivat meillä maan alaista toimintaa jonka tarkoitus oli kumota täällä oleva yhteiskuntajärjestys ja toimittaa oma bolsevisminsa tilalle.

    Paasikiven - Kekkosen linja oli pakon sanelema ei itse haluttu ja se osoittaa sen painostuksen jota komut harrastivat koko ajan meitä kohtaan. He olisivat voineet olla kuten ruotsalaiset ja antaa muiden olla omissa oloissaan. Venäjällä/Neuvostoliitolla oli kuitenkin kova pakko pyrkiä määräilemään naapureitaan, me selvisimme vähällä tapeltuamme ensin mutta baltit saivat kärsiä koko rahan edestä antauduttuaan ehdoitta 1939 ja kuvitellen kommunistin pitävän sanansa sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet."

    Huolimatta diplomaattisuhteiden muodollisesta ylläpitämisestä Suomi ei 1920- eikä 1930- kyennyt Neuvostoliiton aktiiviseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Luottamusta ei ollut. Suomen asenne oli Neuvostoliitolle kysymysmerkki, ja Suomi kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle riittäviä takuita ystävällismielisyydestään. Uhkaava maailmantilanne pakotti Neuvostoliiton aloitteellisuuteen turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi kaikilla rajoillaan. Kun suomalaiset olivat antaneet ensin Jartsevin, sitten Stenin saada osakseen ainoastaan halveksuvaa välinpitämättömyyttä, suomalaiset järkyttyivät, kun syksyllä 1939 kävi kutsu Moskovaan. Totuuden hetki, Suomen 11. hetki oli koittanut. Ja senkin suomalaisten päästivät käsistään. Ukoministeri Erkko sai sotansa, jonka puhkeamisen tuo vastenmielinen, vastuuton paksukainen väitti niin oman maan kuin länsimaidenkin lehdistöllle olevan mahdottomuus. "Venäläiset vain bluffaavat." Oltiin kuitenkin tekemisissä suurvallan ja Stalinin kanssa.

    "nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme."

    Kyllähän Suomen asema erityinen olikin: Suomi kontrolloi Suomenlahden pohjoisrannikkoa ja Suomen alueelta käsin saattoi suoraan uhata sekä Leningradia, Murmanskia että Muurmannin rataa. Jälkeenpäin katsellen on aivan sevää, että Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin.

    "Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa."

    Muuttumaton maantiede ja suurvallan normaalit, legitiimit turvallisuusintressit ovat yksi asia, ideologia ja siihen perustuva retoriikka ja propaganda toinen. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat kaikki suuria valtiomiehiä, Venäjän syvällisiä tuntijoita ja venäläisten taitavia käsittelijöitä juuri siksi, ette he osasivat erottaa edelliset tekijät jälkimmäisistä. Erkko, Tanner, Ryti ja monet muut eivät osanneet. Nyky-Suomessa Rytiä ja Tanneria, jopa Erkkoa yritetään rehabilitoida. Se on osoitus tyhmyydestä, Paasikiven-Kekkosen linjan saavatusten mitätöinnistä ja tietynlaisesta lapsellisesta halusta härnätä Venäjää.

    Sinäkin taidat olla niin lahjakas kommunisti, että pystyt osoittamaan syyllisen tietämättä tekoa, johon tämä on syyllistynyt.
    Katsotko täyspäisen kommunistin pystyvän toimimaan siten?

    ................

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet."

    Huolimatta diplomaattisuhteiden muodollisesta ylläpitämisestä Suomi ei 1920- eikä 1930- kyennyt Neuvostoliiton aktiiviseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Luottamusta ei ollut. Suomen asenne oli Neuvostoliitolle kysymysmerkki, ja Suomi kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle riittäviä takuita ystävällismielisyydestään. Uhkaava maailmantilanne pakotti Neuvostoliiton aloitteellisuuteen turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi kaikilla rajoillaan. Kun suomalaiset olivat antaneet ensin Jartsevin, sitten Stenin saada osakseen ainoastaan halveksuvaa välinpitämättömyyttä, suomalaiset järkyttyivät, kun syksyllä 1939 kävi kutsu Moskovaan. Totuuden hetki, Suomen 11. hetki oli koittanut. Ja senkin suomalaisten päästivät käsistään. Ukoministeri Erkko sai sotansa, jonka puhkeamisen tuo vastenmielinen, vastuuton paksukainen väitti niin oman maan kuin länsimaidenkin lehdistöllle olevan mahdottomuus. "Venäläiset vain bluffaavat." Oltiin kuitenkin tekemisissä suurvallan ja Stalinin kanssa.

    "nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme."

    Kyllähän Suomen asema erityinen olikin: Suomi kontrolloi Suomenlahden pohjoisrannikkoa ja Suomen alueelta käsin saattoi suoraan uhata sekä Leningradia, Murmanskia että Muurmannin rataa. Jälkeenpäin katsellen on aivan sevää, että Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin.

    "Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa."

    Muuttumaton maantiede ja suurvallan normaalit, legitiimit turvallisuusintressit ovat yksi asia, ideologia ja siihen perustuva retoriikka ja propaganda toinen. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat kaikki suuria valtiomiehiä, Venäjän syvällisiä tuntijoita ja venäläisten taitavia käsittelijöitä juuri siksi, ette he osasivat erottaa edelliset tekijät jälkimmäisistä. Erkko, Tanner, Ryti ja monet muut eivät osanneet. Nyky-Suomessa Rytiä ja Tanneria, jopa Erkkoa yritetään rehabilitoida. Se on osoitus tyhmyydestä, Paasikiven-Kekkosen linjan saavatusten mitätöinnistä ja tietynlaisesta lapsellisesta halusta härnätä Venäjää.

    " Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin."

    Niin, eikö olekin ihmeellistä, että itänaapurin kanssa pitäisi oikein paperilla sopia ystävyydestä mutta länsinaapurin kanssa olleen oltu ystäviä aina eikä siitä ole koskaan tarvinnut erillistä paperia tehdä.
    Ymmärrätkö, että todellinen ystävyys ei perustu sopimuksille vaan molemmin puoliseen luottamukseen.

    No, sinä et komuna sitä ehkä ymmärrä.

    ........................

    Äänestä

  • antikommunisti kirjoitti:

    " Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin."

    Niin, eikö olekin ihmeellistä, että itänaapurin kanssa pitäisi oikein paperilla sopia ystävyydestä mutta länsinaapurin kanssa olleen oltu ystäviä aina eikä siitä ole koskaan tarvinnut erillistä paperia tehdä.
    Ymmärrätkö, että todellinen ystävyys ei perustu sopimuksille vaan molemmin puoliseen luottamukseen.

    No, sinä et komuna sitä ehkä ymmärrä.

    ........................

    Vastaa ensin kysymykseen, että olivatko Ruotsi ja Neuvostoliitto verrannollisia valtioita YYA-sopimuksen solmimisen aikaan?

    Edetään pikku hiljaa, että opit.

    Äänestä

  • Otetaan järjellä: kirjoitti:

    Vastaa ensin kysymykseen, että olivatko Ruotsi ja Neuvostoliitto verrannollisia valtioita YYA-sopimuksen solmimisen aikaan?

    Edetään pikku hiljaa, että opit.

    Joo, hyvinkin.
    Ruotsi oli vain lännessä ja neukkula idässä. Molemmat olivat kiinni Suomen rajoissa.

    ...................

    Äänestä

  • antikommunisti kirjoitti:

    Joo, hyvinkin.
    Ruotsi oli vain lännessä ja neukkula idässä. Molemmat olivat kiinni Suomen rajoissa.

    ...................

    "Joo, hyvinkin.
    Ruotsi oli vain lännessä ja neukkula idässä. Molemmat olivat kiinni Suomen rajoissa."

    jaahas, et otakaan järjellä, mutta hei hyvää joulunaikaa ja lauletaan päälle tip tap...

    Äänestä

  • Otetaan järjellä: kirjoitti:

    "Joo, hyvinkin.
    Ruotsi oli vain lännessä ja neukkula idässä. Molemmat olivat kiinni Suomen rajoissa."

    jaahas, et otakaan järjellä, mutta hei hyvää joulunaikaa ja lauletaan päälle tip tap...

    Jaha, ja eteneminen loppui kun sinulle valkeni sekä Ruotsin että neukkulan olleen Suomen rajanaapureita.

    Minkä maiden Suomen ja neukkulan lisäksi piti oikein paperilla sopia ystävyydestään oltuaan rintaman eri puolilla sodassa?

    ................

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "Hyvin ehkä olisi mennyt jos normaalit suhteet olisivat riittäneet."

    Huolimatta diplomaattisuhteiden muodollisesta ylläpitämisestä Suomi ei 1920- eikä 1930- kyennyt Neuvostoliiton aktiiviseen tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Luottamusta ei ollut. Suomen asenne oli Neuvostoliitolle kysymysmerkki, ja Suomi kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle riittäviä takuita ystävällismielisyydestään. Uhkaava maailmantilanne pakotti Neuvostoliiton aloitteellisuuteen turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi kaikilla rajoillaan. Kun suomalaiset olivat antaneet ensin Jartsevin, sitten Stenin saada osakseen ainoastaan halveksuvaa välinpitämättömyyttä, suomalaiset järkyttyivät, kun syksyllä 1939 kävi kutsu Moskovaan. Totuuden hetki, Suomen 11. hetki oli koittanut. Ja senkin suomalaisten päästivät käsistään. Ukoministeri Erkko sai sotansa, jonka puhkeamisen tuo vastenmielinen, vastuuton paksukainen väitti niin oman maan kuin länsimaidenkin lehdistöllle olevan mahdottomuus. "Venäläiset vain bluffaavat." Oltiin kuitenkin tekemisissä suurvallan ja Stalinin kanssa.

    "nythän neukut vaativat monella tapaa erikoisasemaa meidän suhteemme."

    Kyllähän Suomen asema erityinen olikin: Suomi kontrolloi Suomenlahden pohjoisrannikkoa ja Suomen alueelta käsin saattoi suoraan uhata sekä Leningradia, Murmanskia että Muurmannin rataa. Jälkeenpäin katsellen on aivan sevää, että Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin.

    "Komut eivät koskaan uskalla samalle viivalle muiden kanssa."

    Muuttumaton maantiede ja suurvallan normaalit, legitiimit turvallisuusintressit ovat yksi asia, ideologia ja siihen perustuva retoriikka ja propaganda toinen. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat kaikki suuria valtiomiehiä, Venäjän syvällisiä tuntijoita ja venäläisten taitavia käsittelijöitä juuri siksi, ette he osasivat erottaa edelliset tekijät jälkimmäisistä. Erkko, Tanner, Ryti ja monet muut eivät osanneet. Nyky-Suomessa Rytiä ja Tanneria, jopa Erkkoa yritetään rehabilitoida. Se on osoitus tyhmyydestä, Paasikiven-Kekkosen linjan saavatusten mitätöinnistä ja tietynlaisesta lapsellisesta halusta härnätä Venäjää.

    "Suomen ja Neuvostoliiton olisi kannattanut solmia keskenään YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta 10 vuotta myöhemmin."

    Mitä se olisi auttanut?
    Neukkulan kommunistit pyyhkivät sopimuksilla karvaisen perssseensä syksyllä 1939 joten yksi ystävyyssopimus lisää ei olisi siinä mitään painanut.

    Onkohan mikään maa rikkonut yhtä räikeästi tekemiään sopimuksia kuineukkula teki Suomea kohtaan 1939??

    .............................

    Äänestä

Missä on ne kommareiden perusteut että asia saadaan käsiteltyä?

Äänestä

"Voisiko Setä tai joku muu asiaa tunteva kertoa miksi nl hyökkäsi Suomeen ilman syytä."

Kyllähän Neuvostoliitolla oli syynsä - ei kenties laillisuuteen eikä oikeudenmukaisuuteen, mutta kuitenkin turvallisuuspoliittisiin intresseihin perustuneet.

"Rauhaa rakastava pieni Suomen kansa ei mitenkään voint olla uhka itään."

Niin kuin Stalin suomalaisille yritti Moskovan neuvotteluissa selittää, Suomi kyllä voisi pyrkiä pysymään puolueettomana keskellä Euroopan silloista kriisiä, mutta "suurvallat eivät sitä sallisi". Suomi oli Neuvostoliitolle uhkaava sivusta nimeomaan Suomen puolustusvalmiuden heikkouden takia. Suomi ei voisi - ja tuskin haluaisikaan - vastustaa, mikäli jokin suurvalta käyttäisi Suomea hyökkäystienä Neuvostoliittoon. Kesällä 1941 neuvostoliittolaiset saivat todeta v:n 1939 pelkojensa olleen perusteltuja.

Suomen asenne ja Suomen hallituksen politiikka ei ollut missään suhteessa realistinen syksyllä 1939. Vaikka Mannerheim ja Paasikvi kehottivat hallitusta ottamaan huomioon Neuvostoliiton legitiimit turvallisuustarpeet, ulkoministeri Erkon turmiollinen vaikutus teki sovinnolliseen ratkaisuun pääsemistä mahdottoman. Erkko ja Tanner kuvittelivat, että Neuvostoliitto vain bluffasi. Uskomaton ajatus, kun kyse sentään oli suurvallan arvovallasta ja Neuvostoliiton toiseksi tärkeimmän kaupungin turvallisuudesta.

Äänestä
  • "Suomi oli Neuvostoliitolle uhkaava sivusta nimeomaan Suomen puolustusvalmiuden heikkouden takia. Suomi ei voisi - ja tuskin haluaisikaan - vastustaa, mikäli jokin suurvalta käyttäisi Suomea hyökkäystienä Neuvostoliittoon."

    Niin, eihän Suomen kunniakas armeija tehnyt muuta kuin lahtasi rüssiä kolme kuukautta Talvisodassa. Siinä taisi stalinilla mennä laskut sekaisin jopa menetettyjen divisioonien määrissä. Vai luulet sinä, ettei Suomi pystynyt puolustautumaan talvella 39-40? Sinulla taitaa olla pahoja aukkoja historiantiedoissasi - vai aatteesi paloko estää totuuden hyväksymisen?

    Juuri sinunlaisiasi täysiä tolloja ja stalin persseen nuolijoita täällä palstalla tarvitaankin osoittamaan myös tämän päivän kommunistien elävän täysin omassa maailmassaan tietämättä ja ymmärtämättä mitään menneisyydestä, nykypäivästä ja tuskin tulevaisuudestakaan.

    ...................

    Äänestä

Kyllähän Neuvostoliitolla oli syynsä - ei kenties laillisuuteen eikä oikeudenmukaisuuteen, mutta kuitenkin turvallisuuspoliittisiin intresseihin perustuneet.


Mitkähän ne syyt sitten oli???

Äänestä
  • Suomi oli v. 1939 avoin hyökkäystie iskulle Leningradiin, Muurmannin radalle tai Murmanskiin. Parikymmentä vuotta ennen talvisotaa Suomi oli antanut käyttää aluettaan Neuvosto-Venäjää vastaan kohdistuneille sotatoimille. Se oli venäläisten muistissa, samoin sekin, kuinka helposti Saksa oli miehittänyt Suomen v. 1918. Kesällä 1941 venäläiset saivat nähdä, kuinka oikeutettuja nuo kaikki pelot olivat olleet, kun Suomen alueelta hyökättiin Leningradin, Muurmannin radan ja Muurmanskin suuntaan suomalaisten ja saksalaisten toimesta osana Operaatio Barbarossaa.

    Oli paljolti talvisodassa voitetun etumaaston ansiota, että suomalaiset ja saksalaiset eivät v. 1941 päässeet yhteisiin sotatavoitteisiinsa. Leningrad ja Murmansk eivät kukistuneet. Vienan Kemi ja Sorokka pysyivät neuvostoliittolaisten käsissä. Suomalaiset eivät v:n 1941 valtavien tappioidensa jälkeen enää kyenneet suurii hyökkäystoimiin - niin kuin eivät saksalaisetkaan Lapissa eikä Leningradin edustalla. Mannerheimin oli pakko kertoa saksalaisille: "Minä en hyökkää enää. Olen menettänyt liikaa miehiä." Kesän, syksyn ja alkutalven raskaissa viivitystaisteluissa 1941 puna-armeija onnistui uuvuttamaan suomalaiset, ehdyttämään suomalaisten hyökkäysvoiman.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    Suomi oli v. 1939 avoin hyökkäystie iskulle Leningradiin, Muurmannin radalle tai Murmanskiin. Parikymmentä vuotta ennen talvisotaa Suomi oli antanut käyttää aluettaan Neuvosto-Venäjää vastaan kohdistuneille sotatoimille. Se oli venäläisten muistissa, samoin sekin, kuinka helposti Saksa oli miehittänyt Suomen v. 1918. Kesällä 1941 venäläiset saivat nähdä, kuinka oikeutettuja nuo kaikki pelot olivat olleet, kun Suomen alueelta hyökättiin Leningradin, Muurmannin radan ja Muurmanskin suuntaan suomalaisten ja saksalaisten toimesta osana Operaatio Barbarossaa.

    Oli paljolti talvisodassa voitetun etumaaston ansiota, että suomalaiset ja saksalaiset eivät v. 1941 päässeet yhteisiin sotatavoitteisiinsa. Leningrad ja Murmansk eivät kukistuneet. Vienan Kemi ja Sorokka pysyivät neuvostoliittolaisten käsissä. Suomalaiset eivät v:n 1941 valtavien tappioidensa jälkeen enää kyenneet suurii hyökkäystoimiin - niin kuin eivät saksalaisetkaan Lapissa eikä Leningradin edustalla. Mannerheimin oli pakko kertoa saksalaisille: "Minä en hyökkää enää. Olen menettänyt liikaa miehiä." Kesän, syksyn ja alkutalven raskaissa viivitystaisteluissa 1941 puna-armeija onnistui uuvuttamaan suomalaiset, ehdyttämään suomalaisten hyökkäysvoiman.

    Tuokaan ei pidä paikkaansa sillä jatkosodan alussa suomalaiset joukot pääsivät varsin helposti vanhalle rajalle ja hieman ylikin johon Mannerheim ne pysäytti. Suomalaisilla ei ollut tarkoitus vallata Leningradia vaikka sakuilla olikin, me kävimme molemmat sotia omista lähtökohdistamme. Molemmat kuitenkin halusivat eroon laajenemishaluisesta kommunismista jonka talvisota osoitti epäluotettavaksi ja kolonialistiseksi.

    Suomalaisten ja sakujen tavoitteet eivät olleet samat, me halusimme rüssän pysyvän pöksyissään ja sakut halusiat sen pois päiväjärjestyksestä. Siinä on huima ero.

    Se ettei Mannerheim hyökännyt Leningradia vastaan ei johtunut sinun ilmoittamastasi syystä, se mitä mahdollisesti sanottiin sakuille on toinen juttu. Mannerheim oli järkimies ja tiesi, että Leningrad kannattaa jättää rauhaan. Joipa suomalaisia lentäjiä kiellettiin lentämästä Leningradin ilmatilassa. Taidat kirjoittaa komupuppua, lue Mannerheimin elämänkerta niin tiedät.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    Suomi oli v. 1939 avoin hyökkäystie iskulle Leningradiin, Muurmannin radalle tai Murmanskiin. Parikymmentä vuotta ennen talvisotaa Suomi oli antanut käyttää aluettaan Neuvosto-Venäjää vastaan kohdistuneille sotatoimille. Se oli venäläisten muistissa, samoin sekin, kuinka helposti Saksa oli miehittänyt Suomen v. 1918. Kesällä 1941 venäläiset saivat nähdä, kuinka oikeutettuja nuo kaikki pelot olivat olleet, kun Suomen alueelta hyökättiin Leningradin, Muurmannin radan ja Muurmanskin suuntaan suomalaisten ja saksalaisten toimesta osana Operaatio Barbarossaa.

    Oli paljolti talvisodassa voitetun etumaaston ansiota, että suomalaiset ja saksalaiset eivät v. 1941 päässeet yhteisiin sotatavoitteisiinsa. Leningrad ja Murmansk eivät kukistuneet. Vienan Kemi ja Sorokka pysyivät neuvostoliittolaisten käsissä. Suomalaiset eivät v:n 1941 valtavien tappioidensa jälkeen enää kyenneet suurii hyökkäystoimiin - niin kuin eivät saksalaisetkaan Lapissa eikä Leningradin edustalla. Mannerheimin oli pakko kertoa saksalaisille: "Minä en hyökkää enää. Olen menettänyt liikaa miehiä." Kesän, syksyn ja alkutalven raskaissa viivitystaisteluissa 1941 puna-armeija onnistui uuvuttamaan suomalaiset, ehdyttämään suomalaisten hyökkäysvoiman.

    Niin.
    Miksi saksalaiset onnistuivat niin helposti miehittämään eteläisen Suomen keväällä 1918?

    Olisikohan se johtunut siitä, että heillä oli vastassa Suomen puna-armeija - eli kommunistien rosvojoukko, joka otti sittemmin turpiinsa Mannerheimiltä ja karkasi NeuvostoVenäjälle. Siellä sitten kaikkien aikojen suurin lahtari ja suomalaisten kommunistien teurastaja, staliini, otti suuren osan heistä päiviltä.

    ......................

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    Suomi oli v. 1939 avoin hyökkäystie iskulle Leningradiin, Muurmannin radalle tai Murmanskiin. Parikymmentä vuotta ennen talvisotaa Suomi oli antanut käyttää aluettaan Neuvosto-Venäjää vastaan kohdistuneille sotatoimille. Se oli venäläisten muistissa, samoin sekin, kuinka helposti Saksa oli miehittänyt Suomen v. 1918. Kesällä 1941 venäläiset saivat nähdä, kuinka oikeutettuja nuo kaikki pelot olivat olleet, kun Suomen alueelta hyökättiin Leningradin, Muurmannin radan ja Muurmanskin suuntaan suomalaisten ja saksalaisten toimesta osana Operaatio Barbarossaa.

    Oli paljolti talvisodassa voitetun etumaaston ansiota, että suomalaiset ja saksalaiset eivät v. 1941 päässeet yhteisiin sotatavoitteisiinsa. Leningrad ja Murmansk eivät kukistuneet. Vienan Kemi ja Sorokka pysyivät neuvostoliittolaisten käsissä. Suomalaiset eivät v:n 1941 valtavien tappioidensa jälkeen enää kyenneet suurii hyökkäystoimiin - niin kuin eivät saksalaisetkaan Lapissa eikä Leningradin edustalla. Mannerheimin oli pakko kertoa saksalaisille: "Minä en hyökkää enää. Olen menettänyt liikaa miehiä." Kesän, syksyn ja alkutalven raskaissa viivitystaisteluissa 1941 puna-armeija onnistui uuvuttamaan suomalaiset, ehdyttämään suomalaisten hyökkäysvoiman.

    "Oli paljolti talvisodassa voitetun etumaaston ansiota, että suomalaiset ja saksalaiset eivät v. 1941 päässeet yhteisiin sotatavoitteisiinsa. Leningrad ja Murmansk eivät kukistuneet."

    On paljolti Talvisodan ansiota, että Suomi hyökkäsi neukkulaan kesällä 1941. Jos kommunistit olisivat antaneet Suomen elää rauhassa niin heidän tappionsa Saksan rintamalla olisivat jääneet vähäisemmiksi sillä olisivat he näin välttyneet Suomen rintamalta.

    ........................

    Äänestä

HEI!

Niin ja hyökkäsikö todella NL vapautta rakastavan Suomen kimppuun marraskuun 30. päivä vuonna 1939? Jos me haluamme rakentaa sellaisen valtion kuin Suuri Suomi, niin eikö tämän ilosanomakuvion toteuttaminen tarkoita sitä, että on pakko aloittaa hyökkäyssota työläisten paratiisia NL:ää vastaan? Kai Te Kyselijä X ymmärrätte myös sen asian, että koska AKS, IKL ja Lapuan Liike suorastaan halveksi Ali-ihmisyhteisöä nimeltä Neuvosto-Venäjä, niin eikö todellakaan edellä mainittu tilanne ole sellainen yhdessä SALPA-linjan kanssa, joka sai Suursuomi-intoilijat suorastaan riuhtomaan sen asian puolesta, että suorastaan URAL-vuoriston rajalle lähelle Ali-ihmisten Keskitysleirialuetta Siperia rp:tä mennään suorastaan kohisten? Niin ja missähän ovat todellakin Talvisodan Sotataktiset Kartat? Miksi Te SINIMUSTAT ette halua tuoda Talvisodan Sotataktisia karttoja meidän katunarrien ja kulkurien tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi? On kuulemme Tietopalvelu rl:n toimesta varmistettu jo ajat sitten se asia, että sekä Talvisodan että Jatkosodan aikana Päämajakaupunki MIKKELI rl:ssä tehtiin jokaikisestä Talvi-ja Jatkosotapäivästä Sotataktiset Kartat.

Äänestä
  • Sinäkin puhut suu vaahdoten suur Suomesta mutta tiedätkö kuka ensimmäisenä piirsi sen rajat kartalle??

    Ensimmäinen tunnettu suurSuomen kartta:
    http://heninen.net/sopimus/1939k_f.htm

    Arvaapa kuka sen laati?

    .....................

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kysyjä. kirjoitti:

Voisiko Setä tai joku muu asiaa tunteva kertoa miksi nl hyökkäsi Suomeen ilman syytä. Rauhaa rakastava pieni Suomen kansa ei mitenkään voint olla uhka itään. Kertokaa nyt komut miksi???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu