ole mitään hyötyä. Ajauduin tänne, kun meillä ei ollut puhe- tai ylipäätään mitään yhteyttä enää. Se on uskomatonta, että ihminen voi olla niin läheinen ja rakas ja sitten se ei ole yhtään mitään. Ei mitään. Niin kylmää. Olen monta kertaa miettinyt, mikä tämän tarkotus oli. Tämä kirjoittelu vie viimeisetkin energiat. Kun tulee joku yllättävä asia eteen, josta sinä tulet mieleeni, niin minulle tulee todella surullinen olo. Tai ainakin nyt, kun olen lopen uupunut. Miten en pääse tästä kidutuksesta eroon? Olen aina ollut niin herkkä ja olisin aina halunnut olla toisenlainen. Toivon, että pääsen tästä ja sinun muistamisesta eroon.
Tästä kirjoittelusta ei
-Uupunut-
14220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mihinpäin ja etunimen kirjain?
Jo toinen juttu joka ihan yhtä hyvin voisi olla mun läppäriltä...
outoa kyllä , ihan kuin olisin kirjoittanut ton aloituksen.. Mikä meitä vaivaa!!!!!!!
Sellaisia ajatuksia sillä eräällä, feikillä.
Se on jännä juttu, että täälläkin on ihmisiä, jotka ottavat toisen heikkouden omaksi voitokseen.
Miten niin feikillä? Ihan miten vaan, tämmöiset anonyymit palstat on vaan palstoja tietenkin ja elämä muutenkin elämää, eli paikoin aika raadollista. Juuri mikään ei minua tässä maailmassa enää sinänsä yllätä, mutten itse aivan tietoisesti valiten tahdo olla niin epäileväinen. Näen todella paljon, valitsen itse suuntani. Ja virheeni myös. Luottaminen vaatii oikeasti tosi paljon rohkeutta ja vahvuutta. Ja miksikö valitsen aina mieluiten ensin siten, vaikka siinä voi sattua? Koska muulla tavoin minä en voi elää.
= väsähtänyt
etkö voi tehdä asialle jotain, meinaan onko pakko yrittää unohtaa.
Unohdan. Ei voi minkään. Täytyy vaan vaihtaa maisemaa, koska ollaan liian "lähekkäin". Kyllä tästä nousen. Aina olen noussut ja niinkuin paras ystäväni sanoi, että "Sä tulet pärjäämään pitkässä juoksussa". En ole koskaan ollutkaan lyhyen matkan juoksija. Hyvää yötä ja jatkakaa te ikävöimistä, kun vielä jaksatte...Mä en jaksa.
Voiko joku OIKEESTI kirjoittaa tuollasia alotuksia ihan vain huvikseen tai kiusallaan.. :/
Ei huvikseen
Unohda. Niin tein itsekin. Vei se vuosia. Mutta eihän muuta voi kun toinen ei yhtään kiinnostu.
Liity takaisn fb:hen ja pyydät kaveriksi. Tällä kertaa olen cool.
Pitäisikö sen toisen olla sen sinulle tulleen surullisen olon paikkaajana aina kun tarvitset? Oletkohan itse aina ollut hänen tukenaan kun hän on surullinen?