Edellinen otsikko joutu toiselle sivulle, joten alotin uuden...Niin oliskohan niistä kohtalotovereista kuulunu mitään? Nainen, joka tunsit muita luusyöpään sairastuneita, niin voisitko ilmotella että missä mennään? Ei mitään kiirettä mutta varmistin vaan ettet ole unohtanu!
luusyöpä
19
13253
Vastaukset
- Aurinko
Kirjoitin tonne maksasyöpää sairastavalle Nokelle pari riviä ennen sun kirjoitusta. Eli siellä hoitoehdotusta. Kantsii varmaan vilkaista.
- nainen
Anteeksi kovin, että olet joutunut odottamaan, mutta olen palaillut lomilta kaupunkiin ja lupaan heti huomenna jälleen tavoitella sitä nuorta naista, jonka tilanne on lähinnä Sinun tilaasi. Olen todella pahoillani, jos olen aihettanut Sinulle ylimääräistä mielen kipua - jollaista tällainenkin voi todella aiheuttaa. Suorastaan soimaan itseäni siitä, että en riittävän ponnekkaasti jo ennen lomailuani tavoitellut näitä kohdehenkilöitä. LUPAAN tehdä sen huomenna! Anteeksi ja toivon onnistuvani tehtävässäni. - Kaikkea hyvää Sinun eloosi!
- Kohtalotoveri
Hei!
Olen yksi niistä naisen tavoittelemista kohtalotovereista. Olen sairastanut luusyövän. Sairastuin v96 olessani 14 vuotias tyttönen. Stytostaatti hoidot ja leikkaus, hoidot kesti tasan vuoden.Käyn edelleen kontrolleissa puolen vuoden välein. Jalassani on endoproteesi, polven yläpuolelta nilkaan saakka. Yhden kerran leikattu sairauden jälkeen, koska ns."tuki osa" katkesi. Silloin laittoivat vahvemman ja pitäis olla ns. "aikuisten proteesi" nyt. Aiheesta asiaa riittää ja keskustelen ihan mielelläni. Kerro mitä haluat jutella?- poika
Kiva, että päätit tulla juttelemaan!! Mulla oli siis lonkassa luusyöpä ja siihen laitettiin godsin proteesi(en ole varma miten se kirjotetaan). Kuitenki leikkauksessa jouduttiin poistamaan myös vähän lihasta ja se on titenkin hidastanu toipumista. Onnutko sinä enää yhtään ja kuinka normaalia elämää pystyt viettämään? Minun tapauksessa sädehoito ei tehonnut joten ainoa vaihtoehto oli leikkaus. Mten sinä joudut käymään vielä puolenvuoden välein kontrolleissa jos siitä kuitenkin on jo 8 vuotta? Harrastatko muuten mitään liikuntaa ja mitä? mulle oli tosi kova paikka kun jouduin luopumaan jääkiekon pelaamisesta!
Kiitti tosi paljo kun vastasit ja kiitos myös naiselle kun autoit!! - kohtalotoveri
poika kirjoitti:
Kiva, että päätit tulla juttelemaan!! Mulla oli siis lonkassa luusyöpä ja siihen laitettiin godsin proteesi(en ole varma miten se kirjotetaan). Kuitenki leikkauksessa jouduttiin poistamaan myös vähän lihasta ja se on titenkin hidastanu toipumista. Onnutko sinä enää yhtään ja kuinka normaalia elämää pystyt viettämään? Minun tapauksessa sädehoito ei tehonnut joten ainoa vaihtoehto oli leikkaus. Mten sinä joudut käymään vielä puolenvuoden välein kontrolleissa jos siitä kuitenkin on jo 8 vuotta? Harrastatko muuten mitään liikuntaa ja mitä? mulle oli tosi kova paikka kun jouduin luopumaan jääkiekon pelaamisesta!
Kiitti tosi paljo kun vastasit ja kiitos myös naiselle kun autoit!!Joo, kyllä mun kävelystä huomaa, että mulla on jotain jalassa. Rappusissa varsinkin, koska en pysty ponnistamaan vasemmalla jalalla. Moni kysyykin ohi kulkiessaan, että mikäs on sattunut, mutta kuittaan sen usein miten hymähdyksellä "pitkä juttu", koska mitä mä sitä tuntemattomille kertomaan?? En voi juosta, hyppiä, enkä mitään liian rasittavia juttuja tehdä tai niin että jalka joutuis "taitokseen", kuten vatsalihaspenkissä salilla... Kirurgi on uintia, pyöräilyä ja kävelyä suositellut. Harrastankin sauvakävelyä, pyöräilyä (niin kunto ja hyötyliikunta muodossa) ja uintia. Uinnista tykkään tosipaljon ja se on hyvä laji, kun ei liikaa rasitujalka, mutta tietää tehneensä jotain kun tunninkin on polskinut altaassa. Käyn myös kuntosalilla. Niin ja kuntonyrkkeilyssäkin oon käynyt ja käyn välillä, kun perhepiirissä harrastetaan nyrkkeilyä, niin samalla oon itekkin sotkeutunut sinne... ;) Se on kans kivaa, saa tressiä purkaa säkkiin!!!
Kai se on tapauskohtaista miten usein kontrollit on, ja kun mulla tota jalkaa joudutaan seuraamaan niin johtusko siitäkin... Tiedän, että on kova juttu kun joutuu lopettaa urheilun. Mutta meidän on vaan oltava iloisia siitä, että ollaan tässä ja nyt ja mitä kaikkee muuta ihanaa meillä on. Paljon se ottaa, mutta paljon antaa! Kuin kauan sulla on hoidoista, miten usein käyt kontrolleissa? - Poika
kohtalotoveri kirjoitti:
Joo, kyllä mun kävelystä huomaa, että mulla on jotain jalassa. Rappusissa varsinkin, koska en pysty ponnistamaan vasemmalla jalalla. Moni kysyykin ohi kulkiessaan, että mikäs on sattunut, mutta kuittaan sen usein miten hymähdyksellä "pitkä juttu", koska mitä mä sitä tuntemattomille kertomaan?? En voi juosta, hyppiä, enkä mitään liian rasittavia juttuja tehdä tai niin että jalka joutuis "taitokseen", kuten vatsalihaspenkissä salilla... Kirurgi on uintia, pyöräilyä ja kävelyä suositellut. Harrastankin sauvakävelyä, pyöräilyä (niin kunto ja hyötyliikunta muodossa) ja uintia. Uinnista tykkään tosipaljon ja se on hyvä laji, kun ei liikaa rasitujalka, mutta tietää tehneensä jotain kun tunninkin on polskinut altaassa. Käyn myös kuntosalilla. Niin ja kuntonyrkkeilyssäkin oon käynyt ja käyn välillä, kun perhepiirissä harrastetaan nyrkkeilyä, niin samalla oon itekkin sotkeutunut sinne... ;) Se on kans kivaa, saa tressiä purkaa säkkiin!!!
Kai se on tapauskohtaista miten usein kontrollit on, ja kun mulla tota jalkaa joudutaan seuraamaan niin johtusko siitäkin... Tiedän, että on kova juttu kun joutuu lopettaa urheilun. Mutta meidän on vaan oltava iloisia siitä, että ollaan tässä ja nyt ja mitä kaikkee muuta ihanaa meillä on. Paljon se ottaa, mutta paljon antaa! Kuin kauan sulla on hoidoista, miten usein käyt kontrolleissa?Mulla siitä leikkauksesta on nyt kohta kolme vuotta. oon nyt 16 ja olin kanssa 14 kun sairastuin. Se on vaan niin outoa, että yhtäkkiä voi tulla joku noin vakava sairaus ja sitä ei edes tiedetä mistä se johtuu! Alotin just lukion tänävuonna, mut vielä kukaan ei ole huomannu mitään mun kävelyssä, kun en kuitenkaan hirveän pahasti onnu. Tai sekin riippuu päivästä, koska joskus jalka on tosi kipeä ja hyvä että pysyy kävelemään! Miten sun kaverit suhtautu, kun sairastuit ja vaikuttiko se mitenkään sun nuoruuteen? Must tuntuu et mä oon pystyny elään melkeen normaalin nuoruuden tästä jalasta huolimatta, kiitos kavereiden!=) Tietty on silti monia asioita mitä ei voi tehdä. Siis lähinnä just urheiluun liittyviä! Miten pitkään leikkauksen jäleen sun jalka jatko paranemista? Siis meinaan että vaikka mulla on jo melkeen kolme vuotta niin voikohan se vielä kuntoutua enemmän...?
- kohtalotoveri
Poika kirjoitti:
Mulla siitä leikkauksesta on nyt kohta kolme vuotta. oon nyt 16 ja olin kanssa 14 kun sairastuin. Se on vaan niin outoa, että yhtäkkiä voi tulla joku noin vakava sairaus ja sitä ei edes tiedetä mistä se johtuu! Alotin just lukion tänävuonna, mut vielä kukaan ei ole huomannu mitään mun kävelyssä, kun en kuitenkaan hirveän pahasti onnu. Tai sekin riippuu päivästä, koska joskus jalka on tosi kipeä ja hyvä että pysyy kävelemään! Miten sun kaverit suhtautu, kun sairastuit ja vaikuttiko se mitenkään sun nuoruuteen? Must tuntuu et mä oon pystyny elään melkeen normaalin nuoruuden tästä jalasta huolimatta, kiitos kavereiden!=) Tietty on silti monia asioita mitä ei voi tehdä. Siis lähinnä just urheiluun liittyviä! Miten pitkään leikkauksen jäleen sun jalka jatko paranemista? Siis meinaan että vaikka mulla on jo melkeen kolme vuotta niin voikohan se vielä kuntoutua enemmän...?
Leikkauksen jälkeen mä kävelin vielä noin vuoden kepeillä. Loppuajasta vaan yhtä keppiä tukena käyttäen. Sit se oli n. 6 vuotta ihan ok. Jotain ongelmia tietty oli, kuten nesteen kertymistä polveen ja niitä kipuja... Sit se osa katkes jne... ja nyt oon taas reilun vuoden ilman keppejä kävelly ja on iha ok. En osaa sun kohdalla sano, kun sulla on erikohdassa. Kyllähän, kun omat lihakset vahvistuu ja silleen, niin voi tuntuakkin paremmalta. Mutta ei kannata yli rajojen alkaa "urheilee" sillä.. Mun kaverit suhtautu osa ihan iok, osa näytti taas oman tyhmyytensä. Kaveripiiri muuttui, mutta parempiin ja oikeisiin ystäviin. Kyllähän se omalla tavalla on mun nuoruuteen vaikuttanut, mutta mistä ikinä tietää millainen olisin, jos en olisi sairastanut...
- poika
kohtalotoveri kirjoitti:
Leikkauksen jälkeen mä kävelin vielä noin vuoden kepeillä. Loppuajasta vaan yhtä keppiä tukena käyttäen. Sit se oli n. 6 vuotta ihan ok. Jotain ongelmia tietty oli, kuten nesteen kertymistä polveen ja niitä kipuja... Sit se osa katkes jne... ja nyt oon taas reilun vuoden ilman keppejä kävelly ja on iha ok. En osaa sun kohdalla sano, kun sulla on erikohdassa. Kyllähän, kun omat lihakset vahvistuu ja silleen, niin voi tuntuakkin paremmalta. Mutta ei kannata yli rajojen alkaa "urheilee" sillä.. Mun kaverit suhtautu osa ihan iok, osa näytti taas oman tyhmyytensä. Kaveripiiri muuttui, mutta parempiin ja oikeisiin ystäviin. Kyllähän se omalla tavalla on mun nuoruuteen vaikuttanut, mutta mistä ikinä tietää millainen olisin, jos en olisi sairastanut...
joo, niinhän se on että varovaisesti pitää oottaa mutta toisaalta pitää myös muistaa ottaa elämästä kaikki irti! Mä ainakin oon yrittäny tehdä niin!! Se ottaa päähän kun ei voi lautailla koska se oli tosi kivaa! Mun lääkäri kyllä sano että melkeen kaikkee kannattaa kokeilla(hyvä tyyppi se mun lääkäri) ja ehkä joskus kokeilen laskettelua....ehkä... Toisaalta tää jalka on vielä niin onneton että toivottavasti paraneminen jatkuu vielä kun en voi juosta yhtään. Onko siinä yleensä hyvä ennuste jos kasvain on polvessa? Mulla pitäs olla aikahyvä ennuste.
- kohtalotoveri
poika kirjoitti:
joo, niinhän se on että varovaisesti pitää oottaa mutta toisaalta pitää myös muistaa ottaa elämästä kaikki irti! Mä ainakin oon yrittäny tehdä niin!! Se ottaa päähän kun ei voi lautailla koska se oli tosi kivaa! Mun lääkäri kyllä sano että melkeen kaikkee kannattaa kokeilla(hyvä tyyppi se mun lääkäri) ja ehkä joskus kokeilen laskettelua....ehkä... Toisaalta tää jalka on vielä niin onneton että toivottavasti paraneminen jatkuu vielä kun en voi juosta yhtään. Onko siinä yleensä hyvä ennuste jos kasvain on polvessa? Mulla pitäs olla aikahyvä ennuste.
Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.
- poitsu
kohtalotoveri kirjoitti:
Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.
Hei taas! Toivottavasti vielä huomaat tän kun edellisestä viestistä on jo aikaa.. Aattelin vielä kirjottaa nyt kun kerranki on löytyny joku jolla on sama jutska. jouduttiinko sulla poistamaan sen leikkauksen yhteydessä myös vähän lihaksia? Mulla joudutttiin ja oon miettiny, et kuinka paljon se tähän paranemiseen vaikuttaa. Sanoit että sulla meni vuosi keppien kanssa, niin kävitkö sillon jo salilla vai alotiko treenaamisen vasta myöhemmin? Onko sulla kuinka selvä arpi siinä jalassa? Mulla se on aika näkyvä ja häiritsee todella paljon (mös se näkyy että lihaksia on jouduttu poistamaan!) E kiva! No, nyt on tavotteena et pääsen viel joskus luistimille ja ehkä laketteleen(ja tietenki pääasia että hengissä ollaan!=) joten en kumminkaan hirveesti jaksa ajatella miltä tää jalka näyttää...
- kohtalotoveri
poitsu kirjoitti:
Hei taas! Toivottavasti vielä huomaat tän kun edellisestä viestistä on jo aikaa.. Aattelin vielä kirjottaa nyt kun kerranki on löytyny joku jolla on sama jutska. jouduttiinko sulla poistamaan sen leikkauksen yhteydessä myös vähän lihaksia? Mulla joudutttiin ja oon miettiny, et kuinka paljon se tähän paranemiseen vaikuttaa. Sanoit että sulla meni vuosi keppien kanssa, niin kävitkö sillon jo salilla vai alotiko treenaamisen vasta myöhemmin? Onko sulla kuinka selvä arpi siinä jalassa? Mulla se on aika näkyvä ja häiritsee todella paljon (mös se näkyy että lihaksia on jouduttu poistamaan!) E kiva! No, nyt on tavotteena et pääsen viel joskus luistimille ja ehkä laketteleen(ja tietenki pääasia että hengissä ollaan!=) joten en kumminkaan hirveesti jaksa ajatella miltä tää jalka näyttää...
Joo, kyllä mulla poistettiin lihaksia, ja säärilihas "halkaistiin" kahtia. Toinen puoli jalan eteen, toinen taakse. Näkyy mun arvet ja selvästi. En tykkää ollenkaan pitää lyhyitä housuja tai hameita, koska arpi näkyy ja sit se on vähä niinku "montulla" leikkauksen ja ihosiirtojen takia... Ei ole siis edes helppo peittä, sukkahousuilla, tms.. JA kyllähän se varmaan paranemiseen vaikuttaa, kun ei ole kaikkia lihaksia. Mä luin jostain joskus, että jos makaa viikon sängyssä, menee kolme viikkoa, että on taas yhtä hyvässä kunnossa, kuin enne viikon makaamista. Eli jos me maataan noin vuosi sairastaen, niin menee kolmisen vuotta tai yli, että on suht samassa kunnossa... Mä aloitin salitreenamisen ekan leikkauksen jälkeen vasta kun kepit oli veks. Mutta nyt kun uus leikkaus oli v. 2002 niin silloin kävin jo keppien kanssa salilla. Mutta noista arvista, pitä vaan hyväksyä ne osana meidän elämää. Jos joku haluaa niitä tuijotella ja möllöttää, niin se on sen ongelma. Mitäs on niin ahdasmielinen, kultalusikka suussa syntynyt! Piut paut niille!! Kannattaa sun kokeilla sitä luistelua ja vaikka hiihtämällä laskettelu hommaa eka. JOs se tuntuu ok:lta, niin sitten vasta laskettelee. Mä oon kokeillu luistelua, mutta ei tuntunut hyvältä. JOtenkin toi jalka ei tottele mua niin nopeesti kun pitäis.
Huomenna on mulla puol vuotis kontrolli! Hih... hävettää tunnustaa, mä käyn vieläkin lastenpolilla ;)!! Mutta ajattelin olla nyt niin iso tyttö, että sanon , että mut voi siirtää aikuisten polille.
Oot sä muuten ammatinvalintaa miettinyt jo? - Poika
kohtalotoveri kirjoitti:
Joo, kyllä mulla poistettiin lihaksia, ja säärilihas "halkaistiin" kahtia. Toinen puoli jalan eteen, toinen taakse. Näkyy mun arvet ja selvästi. En tykkää ollenkaan pitää lyhyitä housuja tai hameita, koska arpi näkyy ja sit se on vähä niinku "montulla" leikkauksen ja ihosiirtojen takia... Ei ole siis edes helppo peittä, sukkahousuilla, tms.. JA kyllähän se varmaan paranemiseen vaikuttaa, kun ei ole kaikkia lihaksia. Mä luin jostain joskus, että jos makaa viikon sängyssä, menee kolme viikkoa, että on taas yhtä hyvässä kunnossa, kuin enne viikon makaamista. Eli jos me maataan noin vuosi sairastaen, niin menee kolmisen vuotta tai yli, että on suht samassa kunnossa... Mä aloitin salitreenamisen ekan leikkauksen jälkeen vasta kun kepit oli veks. Mutta nyt kun uus leikkaus oli v. 2002 niin silloin kävin jo keppien kanssa salilla. Mutta noista arvista, pitä vaan hyväksyä ne osana meidän elämää. Jos joku haluaa niitä tuijotella ja möllöttää, niin se on sen ongelma. Mitäs on niin ahdasmielinen, kultalusikka suussa syntynyt! Piut paut niille!! Kannattaa sun kokeilla sitä luistelua ja vaikka hiihtämällä laskettelu hommaa eka. JOs se tuntuu ok:lta, niin sitten vasta laskettelee. Mä oon kokeillu luistelua, mutta ei tuntunut hyvältä. JOtenkin toi jalka ei tottele mua niin nopeesti kun pitäis.
Huomenna on mulla puol vuotis kontrolli! Hih... hävettää tunnustaa, mä käyn vieläkin lastenpolilla ;)!! Mutta ajattelin olla nyt niin iso tyttö, että sanon , että mut voi siirtää aikuisten polille.
Oot sä muuten ammatinvalintaa miettinyt jo?En oo hirveesti vielä päätä vaivannu ammattia miettiessä... Ennen halusin jääkiekkovalmentajaks, kun toi urheilu on aina ollu lähellä sydäntä. Mitä sä muuten teet työkses? Mietin tosta kun sanoit, että menee kauemmin toipua takas "peruskuntoon" jos lepää pitkään, ni se on varmasti totta! Mulla revähti jalka tos keväällä ja olin pitkään treenamatta sitä, ni musta tuntuu, et se vieläkin paljon huonommassa kunnossa kun ennen sitä!! Toisaaalta varmaan ihan tollanen arkipäivänen liikuntakin pitää koiven jotenki kunnossa...Ite kyllä käyn aika ahkerasti salilla. Kuinka usein sä muuten käyt siellä salilla? Niin, sitä piti kanssa kysyä että miten helposti toi sun polves menee pois paikoiltaan(tai mitä lääkäri on sulle sanonu?) Mulla ei kovinkaan helposti pitäis mennä ja se on kyllä tullu muutamaan kertaan testattua!=) Tiiän kyllä mitä tarkotat tolla et jalka ei tottele kauheen hyvin! Sen takia en lasketteluakaan ole vielä koikellu, ku tuntuis että toinen koipi jatkais suoraan siinävaiheessa kun pitäis kääntyä...ei hyvä... Joo, no kiva kun vielä huomasit ton mun edellisen viestin!!
Ai nii, semmonen juttu vielä et oletko tavannu muita luusyöpää sairastavia tyyppejä esim. sillon ku olit sairaalassa? Mä en oo koskaan ja siks tää onkin kiva ku sun kanssa voi täällä kirjotella! - Kohtalotoveri
Poika kirjoitti:
En oo hirveesti vielä päätä vaivannu ammattia miettiessä... Ennen halusin jääkiekkovalmentajaks, kun toi urheilu on aina ollu lähellä sydäntä. Mitä sä muuten teet työkses? Mietin tosta kun sanoit, että menee kauemmin toipua takas "peruskuntoon" jos lepää pitkään, ni se on varmasti totta! Mulla revähti jalka tos keväällä ja olin pitkään treenamatta sitä, ni musta tuntuu, et se vieläkin paljon huonommassa kunnossa kun ennen sitä!! Toisaaalta varmaan ihan tollanen arkipäivänen liikuntakin pitää koiven jotenki kunnossa...Ite kyllä käyn aika ahkerasti salilla. Kuinka usein sä muuten käyt siellä salilla? Niin, sitä piti kanssa kysyä että miten helposti toi sun polves menee pois paikoiltaan(tai mitä lääkäri on sulle sanonu?) Mulla ei kovinkaan helposti pitäis mennä ja se on kyllä tullu muutamaan kertaan testattua!=) Tiiän kyllä mitä tarkotat tolla et jalka ei tottele kauheen hyvin! Sen takia en lasketteluakaan ole vielä koikellu, ku tuntuis että toinen koipi jatkais suoraan siinävaiheessa kun pitäis kääntyä...ei hyvä... Joo, no kiva kun vielä huomasit ton mun edellisen viestin!!
Ai nii, semmonen juttu vielä et oletko tavannu muita luusyöpää sairastavia tyyppejä esim. sillon ku olit sairaalassa? Mä en oo koskaan ja siks tää onkin kiva ku sun kanssa voi täällä kirjotella!Heis!
Työkseni... Mä valmistuin viime keväänä tradenomiksi. Olen ollut tammikuusta asti kirjanpitäjän ja palkanlaskijan hommissa... Lisää pitäs töitä ehtiä koko ajan, kun tää "pesti" loppuu kohta.
Mä käyn salilla vaihtelevasti, joskus saatan käydä kolem kertaa viikossa, joskus vain kerra. Pyrkinyt olen siihe, että viitenä iltana viikossa jotain tekisin. Pyörälenkillä on vielä hyvä käydä, ja töihin poljen pyörällä, niin tulee arki liikuntaa. Mutta on mulla niitäkin viikkoja, etten tee mitään, mutta sit seuraavalla taas ahkeroidaan.
Ei ole koskaan sattunut,e ttä polvi menis paikoiltaa, mutta kipuja tulee, jos sinne nivelen väliin pääsee verta jotenkin, tuntuu ettei saa suoraks... Sellasia "sätkyjä" tulee aika usein, mutta eivät ole vaarallisia.
Joo, oon mä tavannut sairaalassa ja sitten noilla kursseilla muitakin luusyövän sairastaneita. Jos haluat, voit kirjoittaa mulle sähköpostiin: kartsa1982@suomi24.fi , ei tarvii kaikkea täällä palstalla kirjottaa. Minustakin on ihan mukava aina vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa. - se nainen
Kohtalotoveri kirjoitti:
Heis!
Työkseni... Mä valmistuin viime keväänä tradenomiksi. Olen ollut tammikuusta asti kirjanpitäjän ja palkanlaskijan hommissa... Lisää pitäs töitä ehtiä koko ajan, kun tää "pesti" loppuu kohta.
Mä käyn salilla vaihtelevasti, joskus saatan käydä kolem kertaa viikossa, joskus vain kerra. Pyrkinyt olen siihe, että viitenä iltana viikossa jotain tekisin. Pyörälenkillä on vielä hyvä käydä, ja töihin poljen pyörällä, niin tulee arki liikuntaa. Mutta on mulla niitäkin viikkoja, etten tee mitään, mutta sit seuraavalla taas ahkeroidaan.
Ei ole koskaan sattunut,e ttä polvi menis paikoiltaa, mutta kipuja tulee, jos sinne nivelen väliin pääsee verta jotenkin, tuntuu ettei saa suoraks... Sellasia "sätkyjä" tulee aika usein, mutta eivät ole vaarallisia.
Joo, oon mä tavannut sairaalassa ja sitten noilla kursseilla muitakin luusyövän sairastaneita. Jos haluat, voit kirjoittaa mulle sähköpostiin: kartsa1982@suomi24.fi , ei tarvii kaikkea täällä palstalla kirjottaa. Minustakin on ihan mukava aina vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa.Hei molemmille - tänään sain sattumalta käteeni elokuun Eeva -lehden. Lukekaahan sen sivulta 60 alkava juttu. Uskoisin sen lisäävän Teidän molempien myönteistä tietoisuutta ja jälleen kerran käsitystä siitä, että muitakin elämän ankarasti kohtelemia on. - Anteeksi, että olen seurannut kirjoiteluanne ja uskokaa vaan, olen aidosti riemuinnut siitä, että välillenne on muodostunut toimiva kirjoitteluyhteys. Toivon kaikella energiallani Teille kaikkea mahdollista hyvää elämässänne. Olette kokeneet jotain sellaista, jota kukaan sivullinen ei voi käsittää - voi vain koettaa ymmärtää. Ajattelen Teitä suurella lämmöllä ja toivon, että tuette toisianne ja Kohtalotoveri voisi todellakin esitellä niitä muita saman kokeneita - heitähän on melko monta. - Onnistunutta syksyä ja eloa Teille!
- Kohatalotoveri
se nainen kirjoitti:
Hei molemmille - tänään sain sattumalta käteeni elokuun Eeva -lehden. Lukekaahan sen sivulta 60 alkava juttu. Uskoisin sen lisäävän Teidän molempien myönteistä tietoisuutta ja jälleen kerran käsitystä siitä, että muitakin elämän ankarasti kohtelemia on. - Anteeksi, että olen seurannut kirjoiteluanne ja uskokaa vaan, olen aidosti riemuinnut siitä, että välillenne on muodostunut toimiva kirjoitteluyhteys. Toivon kaikella energiallani Teille kaikkea mahdollista hyvää elämässänne. Olette kokeneet jotain sellaista, jota kukaan sivullinen ei voi käsittää - voi vain koettaa ymmärtää. Ajattelen Teitä suurella lämmöllä ja toivon, että tuette toisianne ja Kohtalotoveri voisi todellakin esitellä niitä muita saman kokeneita - heitähän on melko monta. - Onnistunutta syksyä ja eloa Teille!
Hei!
Kiitos vain sinulle nainen, että kerroin tästä palstasta. Onhan se mukava vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa. Eilen oli kontrollit. Kaikki hyvin, hemoglobiinikin on noussut ihan "normaalille" tasolle, 129. Olisin siirtynyt aikuisten osastolle, mutta lääkäri sanoin, että pitäisi minut vielä mielellään siellä sen kolme vuotta, että tulee 10 vuotta seurantaa täytee.... No, kyllähän se mulle käy. On tutut lääkärit ja hoitajat! :) Hyvää syksyä myös teille! - poika
Kohatalotoveri kirjoitti:
Hei!
Kiitos vain sinulle nainen, että kerroin tästä palstasta. Onhan se mukava vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa. Eilen oli kontrollit. Kaikki hyvin, hemoglobiinikin on noussut ihan "normaalille" tasolle, 129. Olisin siirtynyt aikuisten osastolle, mutta lääkäri sanoin, että pitäisi minut vielä mielellään siellä sen kolme vuotta, että tulee 10 vuotta seurantaa täytee.... No, kyllähän se mulle käy. On tutut lääkärit ja hoitajat! :) Hyvää syksyä myös teille!Joo, kiitos tosi paljon Nainen kun toit toisen saman kokeneen tälle palstalle! On ollu mukava jutustella. Hyvää syksyä!
- Milla
kohtalotoveri kirjoitti:
Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.
Millä tavalla luusyöpänne tuli esille? Oireet ym....?
- Frendi
Käytätkö vitamiineja? Luustolle kalkkia, jossa D-vitamiinia, vahva luontainen E-vitamiini, terveellinen ruokavalio ja juo paljon vettä. Hainrustouute voisi olla hyödyksi.
Linkistä:
http://keskustelu.mtv3.fi/keskustelu/thread.jspa?messag eID=401697&tstart=0- TEBU
sukulaiseni 60 v,mies sai diagnoosiksi -luusyöpä oikeassa reidessä 7cm kokoinen kasvain,kasvainta ei aiota poistaa,hoitaa vain syöpälääkkeellä..etäispesäkkeitä ei ole mutta silti lääkäri sanoi että lääkkeillä saadaan vain lisä elinaikaa..ihmettelen että jos etäispesäkkeitä ei ole MIKSI JALKAA EI VOIDA AMPUTOIDA JA NÄIN PÄÄSTÄ EROON SYÖVÄSTÄ.JOPA sydänsairailta80 VUOTIAILTA DIABETESPOTILAILTA AMPUTOIDAAN JALKOJA.LÄÄKÄRI EI OLE PUHUNUT MITÄÄN TÄLLAISESTA MAHDOLLISUUDESTA,EIKÄ MIES OLE ITSE KIINNOSTUNUT KYSYMÄÄN VAIKKA OLEN JANKANNUT.OSAAKO KUKAAN SANOA TÄHÄN MITÄÄN?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393