luusyöpä

Kiva, että päätit tulla juttelemaan!! Mulla oli siis lonkassa luusyöpä ja siihen laitettiin godsin proteesi(en ole varma miten se kirjotetaan). Kuitenki leikkauksessa jouduttiin poistamaan myös vähän lihasta ja se on titenkin hidastanu toipumista. Onnutko sinä enää yhtään ja kuinka normaalia elämää pystyt viettämään? Minun tapauksessa sädehoito ei tehonnut joten ainoa vaihtoehto oli leikkaus. Mten sinä joudut käymään vielä puolenvuoden välein kontrolleissa jos siitä kuitenkin on jo 8 vuotta? Harrastatko muuten mitään liikuntaa ja mitä? mulle oli tosi kova paikka kun jouduin luopumaan jääkiekon pelaamisesta!
Kiitti tosi paljo kun vastasit ja kiitos myös naiselle kun autoit!!

poika kirjoitti:

Kiva, että päätit tulla juttelemaan!! Mulla oli siis lonkassa luusyöpä ja siihen laitettiin godsin proteesi(en ole varma miten se kirjotetaan). Kuitenki leikkauksessa jouduttiin poistamaan myös vähän lihasta ja se on titenkin hidastanu toipumista. Onnutko sinä enää yhtään ja kuinka normaalia elämää pystyt viettämään? Minun tapauksessa sädehoito ei tehonnut joten ainoa vaihtoehto oli leikkaus. Mten sinä joudut käymään vielä puolenvuoden välein kontrolleissa jos siitä kuitenkin on jo 8 vuotta? Harrastatko muuten mitään liikuntaa ja mitä? mulle oli tosi kova paikka kun jouduin luopumaan jääkiekon pelaamisesta!
Kiitti tosi paljo kun vastasit ja kiitos myös naiselle kun autoit!!

Lue lisää

Joo, kyllä mun kävelystä huomaa, että mulla on jotain jalassa. Rappusissa varsinkin, koska en pysty ponnistamaan vasemmalla jalalla. Moni kysyykin ohi kulkiessaan, että mikäs on sattunut, mutta kuittaan sen usein miten hymähdyksellä "pitkä juttu", koska mitä mä sitä tuntemattomille kertomaan?? En voi juosta, hyppiä, enkä mitään liian rasittavia juttuja tehdä tai niin että jalka joutuis "taitokseen", kuten vatsalihaspenkissä salilla... Kirurgi on uintia, pyöräilyä ja kävelyä suositellut. Harrastankin sauvakävelyä, pyöräilyä (niin kunto ja hyötyliikunta muodossa) ja uintia. Uinnista tykkään tosipaljon ja se on hyvä laji, kun ei liikaa rasitujalka, mutta tietää tehneensä jotain kun tunninkin on polskinut altaassa. Käyn myös kuntosalilla. Niin ja kuntonyrkkeilyssäkin oon käynyt ja käyn välillä, kun perhepiirissä harrastetaan nyrkkeilyä, niin samalla oon itekkin sotkeutunut sinne... ;) Se on kans kivaa, saa tressiä purkaa säkkiin!!!
Kai se on tapauskohtaista miten usein kontrollit on, ja kun mulla tota jalkaa joudutaan seuraamaan niin johtusko siitäkin... Tiedän, että on kova juttu kun joutuu lopettaa urheilun. Mutta meidän on vaan oltava iloisia siitä, että ollaan tässä ja nyt ja mitä kaikkee muuta ihanaa meillä on. Paljon se ottaa, mutta paljon antaa! Kuin kauan sulla on hoidoista, miten usein käyt kontrolleissa?

kohtalotoveri kirjoitti:

Joo, kyllä mun kävelystä huomaa, että mulla on jotain jalassa. Rappusissa varsinkin, koska en pysty ponnistamaan vasemmalla jalalla. Moni kysyykin ohi kulkiessaan, että mikäs on sattunut, mutta kuittaan sen usein miten hymähdyksellä "pitkä juttu", koska mitä mä sitä tuntemattomille kertomaan?? En voi juosta, hyppiä, enkä mitään liian rasittavia juttuja tehdä tai niin että jalka joutuis "taitokseen", kuten vatsalihaspenkissä salilla... Kirurgi on uintia, pyöräilyä ja kävelyä suositellut. Harrastankin sauvakävelyä, pyöräilyä (niin kunto ja hyötyliikunta muodossa) ja uintia. Uinnista tykkään tosipaljon ja se on hyvä laji, kun ei liikaa rasitujalka, mutta tietää tehneensä jotain kun tunninkin on polskinut altaassa. Käyn myös kuntosalilla. Niin ja kuntonyrkkeilyssäkin oon käynyt ja käyn välillä, kun perhepiirissä harrastetaan nyrkkeilyä, niin samalla oon itekkin sotkeutunut sinne... ;) Se on kans kivaa, saa tressiä purkaa säkkiin!!!
Kai se on tapauskohtaista miten usein kontrollit on, ja kun mulla tota jalkaa joudutaan seuraamaan niin johtusko siitäkin... Tiedän, että on kova juttu kun joutuu lopettaa urheilun. Mutta meidän on vaan oltava iloisia siitä, että ollaan tässä ja nyt ja mitä kaikkee muuta ihanaa meillä on. Paljon se ottaa, mutta paljon antaa! Kuin kauan sulla on hoidoista, miten usein käyt kontrolleissa?

Lue lisää

Mulla siitä leikkauksesta on nyt kohta kolme vuotta. oon nyt 16 ja olin kanssa 14 kun sairastuin. Se on vaan niin outoa, että yhtäkkiä voi tulla joku noin vakava sairaus ja sitä ei edes tiedetä mistä se johtuu! Alotin just lukion tänävuonna, mut vielä kukaan ei ole huomannu mitään mun kävelyssä, kun en kuitenkaan hirveän pahasti onnu. Tai sekin riippuu päivästä, koska joskus jalka on tosi kipeä ja hyvä että pysyy kävelemään! Miten sun kaverit suhtautu, kun sairastuit ja vaikuttiko se mitenkään sun nuoruuteen? Must tuntuu et mä oon pystyny elään melkeen normaalin nuoruuden tästä jalasta huolimatta, kiitos kavereiden!=) Tietty on silti monia asioita mitä ei voi tehdä. Siis lähinnä just urheiluun liittyviä! Miten pitkään leikkauksen jäleen sun jalka jatko paranemista? Siis meinaan että vaikka mulla on jo melkeen kolme vuotta niin voikohan se vielä kuntoutua enemmän...?

Poika kirjoitti:

Mulla siitä leikkauksesta on nyt kohta kolme vuotta. oon nyt 16 ja olin kanssa 14 kun sairastuin. Se on vaan niin outoa, että yhtäkkiä voi tulla joku noin vakava sairaus ja sitä ei edes tiedetä mistä se johtuu! Alotin just lukion tänävuonna, mut vielä kukaan ei ole huomannu mitään mun kävelyssä, kun en kuitenkaan hirveän pahasti onnu. Tai sekin riippuu päivästä, koska joskus jalka on tosi kipeä ja hyvä että pysyy kävelemään! Miten sun kaverit suhtautu, kun sairastuit ja vaikuttiko se mitenkään sun nuoruuteen? Must tuntuu et mä oon pystyny elään melkeen normaalin nuoruuden tästä jalasta huolimatta, kiitos kavereiden!=) Tietty on silti monia asioita mitä ei voi tehdä. Siis lähinnä just urheiluun liittyviä! Miten pitkään leikkauksen jäleen sun jalka jatko paranemista? Siis meinaan että vaikka mulla on jo melkeen kolme vuotta niin voikohan se vielä kuntoutua enemmän...?

Lue lisää

Leikkauksen jälkeen mä kävelin vielä noin vuoden kepeillä. Loppuajasta vaan yhtä keppiä tukena käyttäen. Sit se oli n. 6 vuotta ihan ok. Jotain ongelmia tietty oli, kuten nesteen kertymistä polveen ja niitä kipuja... Sit se osa katkes jne... ja nyt oon taas reilun vuoden ilman keppejä kävelly ja on iha ok. En osaa sun kohdalla sano, kun sulla on erikohdassa. Kyllähän, kun omat lihakset vahvistuu ja silleen, niin voi tuntuakkin paremmalta. Mutta ei kannata yli rajojen alkaa "urheilee" sillä.. Mun kaverit suhtautu osa ihan iok, osa näytti taas oman tyhmyytensä. Kaveripiiri muuttui, mutta parempiin ja oikeisiin ystäviin. Kyllähän se omalla tavalla on mun nuoruuteen vaikuttanut, mutta mistä ikinä tietää millainen olisin, jos en olisi sairastanut...

kohtalotoveri kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen mä kävelin vielä noin vuoden kepeillä. Loppuajasta vaan yhtä keppiä tukena käyttäen. Sit se oli n. 6 vuotta ihan ok. Jotain ongelmia tietty oli, kuten nesteen kertymistä polveen ja niitä kipuja... Sit se osa katkes jne... ja nyt oon taas reilun vuoden ilman keppejä kävelly ja on iha ok. En osaa sun kohdalla sano, kun sulla on erikohdassa. Kyllähän, kun omat lihakset vahvistuu ja silleen, niin voi tuntuakkin paremmalta. Mutta ei kannata yli rajojen alkaa "urheilee" sillä.. Mun kaverit suhtautu osa ihan iok, osa näytti taas oman tyhmyytensä. Kaveripiiri muuttui, mutta parempiin ja oikeisiin ystäviin. Kyllähän se omalla tavalla on mun nuoruuteen vaikuttanut, mutta mistä ikinä tietää millainen olisin, jos en olisi sairastanut...

Lue lisää

joo, niinhän se on että varovaisesti pitää oottaa mutta toisaalta pitää myös muistaa ottaa elämästä kaikki irti! Mä ainakin oon yrittäny tehdä niin!! Se ottaa päähän kun ei voi lautailla koska se oli tosi kivaa! Mun lääkäri kyllä sano että melkeen kaikkee kannattaa kokeilla(hyvä tyyppi se mun lääkäri) ja ehkä joskus kokeilen laskettelua....ehkä... Toisaalta tää jalka on vielä niin onneton että toivottavasti paraneminen jatkuu vielä kun en voi juosta yhtään. Onko siinä yleensä hyvä ennuste jos kasvain on polvessa? Mulla pitäs olla aikahyvä ennuste.

poika kirjoitti:

joo, niinhän se on että varovaisesti pitää oottaa mutta toisaalta pitää myös muistaa ottaa elämästä kaikki irti! Mä ainakin oon yrittäny tehdä niin!! Se ottaa päähän kun ei voi lautailla koska se oli tosi kivaa! Mun lääkäri kyllä sano että melkeen kaikkee kannattaa kokeilla(hyvä tyyppi se mun lääkäri) ja ehkä joskus kokeilen laskettelua....ehkä... Toisaalta tää jalka on vielä niin onneton että toivottavasti paraneminen jatkuu vielä kun en voi juosta yhtään. Onko siinä yleensä hyvä ennuste jos kasvain on polvessa? Mulla pitäs olla aikahyvä ennuste.

Lue lisää

Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.

kohtalotoveri kirjoitti:

Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.

Lue lisää

Hei taas! Toivottavasti vielä huomaat tän kun edellisestä viestistä on jo aikaa.. Aattelin vielä kirjottaa nyt kun kerranki on löytyny joku jolla on sama jutska. jouduttiinko sulla poistamaan sen leikkauksen yhteydessä myös vähän lihaksia? Mulla joudutttiin ja oon miettiny, et kuinka paljon se tähän paranemiseen vaikuttaa. Sanoit että sulla meni vuosi keppien kanssa, niin kävitkö sillon jo salilla vai alotiko treenaamisen vasta myöhemmin? Onko sulla kuinka selvä arpi siinä jalassa? Mulla se on aika näkyvä ja häiritsee todella paljon (mös se näkyy että lihaksia on jouduttu poistamaan!) E kiva! No, nyt on tavotteena et pääsen viel joskus luistimille ja ehkä laketteleen(ja tietenki pääasia että hengissä ollaan!=) joten en kumminkaan hirveesti jaksa ajatella miltä tää jalka näyttää...

poitsu kirjoitti:

Hei taas! Toivottavasti vielä huomaat tän kun edellisestä viestistä on jo aikaa.. Aattelin vielä kirjottaa nyt kun kerranki on löytyny joku jolla on sama jutska. jouduttiinko sulla poistamaan sen leikkauksen yhteydessä myös vähän lihaksia? Mulla joudutttiin ja oon miettiny, et kuinka paljon se tähän paranemiseen vaikuttaa. Sanoit että sulla meni vuosi keppien kanssa, niin kävitkö sillon jo salilla vai alotiko treenaamisen vasta myöhemmin? Onko sulla kuinka selvä arpi siinä jalassa? Mulla se on aika näkyvä ja häiritsee todella paljon (mös se näkyy että lihaksia on jouduttu poistamaan!) E kiva! No, nyt on tavotteena et pääsen viel joskus luistimille ja ehkä laketteleen(ja tietenki pääasia että hengissä ollaan!=) joten en kumminkaan hirveesti jaksa ajatella miltä tää jalka näyttää...

Lue lisää

Joo, kyllä mulla poistettiin lihaksia, ja säärilihas "halkaistiin" kahtia. Toinen puoli jalan eteen, toinen taakse. Näkyy mun arvet ja selvästi. En tykkää ollenkaan pitää lyhyitä housuja tai hameita, koska arpi näkyy ja sit se on vähä niinku "montulla" leikkauksen ja ihosiirtojen takia... Ei ole siis edes helppo peittä, sukkahousuilla, tms.. JA kyllähän se varmaan paranemiseen vaikuttaa, kun ei ole kaikkia lihaksia. Mä luin jostain joskus, että jos makaa viikon sängyssä, menee kolme viikkoa, että on taas yhtä hyvässä kunnossa, kuin enne viikon makaamista. Eli jos me maataan noin vuosi sairastaen, niin menee kolmisen vuotta tai yli, että on suht samassa kunnossa... Mä aloitin salitreenamisen ekan leikkauksen jälkeen vasta kun kepit oli veks. Mutta nyt kun uus leikkaus oli v. 2002 niin silloin kävin jo keppien kanssa salilla. Mutta noista arvista, pitä vaan hyväksyä ne osana meidän elämää. Jos joku haluaa niitä tuijotella ja möllöttää, niin se on sen ongelma. Mitäs on niin ahdasmielinen, kultalusikka suussa syntynyt! Piut paut niille!! Kannattaa sun kokeilla sitä luistelua ja vaikka hiihtämällä laskettelu hommaa eka. JOs se tuntuu ok:lta, niin sitten vasta laskettelee. Mä oon kokeillu luistelua, mutta ei tuntunut hyvältä. JOtenkin toi jalka ei tottele mua niin nopeesti kun pitäis.

Huomenna on mulla puol vuotis kontrolli! Hih... hävettää tunnustaa, mä käyn vieläkin lastenpolilla ;)!! Mutta ajattelin olla nyt niin iso tyttö, että sanon , että mut voi siirtää aikuisten polille.

Oot sä muuten ammatinvalintaa miettinyt jo?

kohtalotoveri kirjoitti:

Joo, kyllä mulla poistettiin lihaksia, ja säärilihas "halkaistiin" kahtia. Toinen puoli jalan eteen, toinen taakse. Näkyy mun arvet ja selvästi. En tykkää ollenkaan pitää lyhyitä housuja tai hameita, koska arpi näkyy ja sit se on vähä niinku "montulla" leikkauksen ja ihosiirtojen takia... Ei ole siis edes helppo peittä, sukkahousuilla, tms.. JA kyllähän se varmaan paranemiseen vaikuttaa, kun ei ole kaikkia lihaksia. Mä luin jostain joskus, että jos makaa viikon sängyssä, menee kolme viikkoa, että on taas yhtä hyvässä kunnossa, kuin enne viikon makaamista. Eli jos me maataan noin vuosi sairastaen, niin menee kolmisen vuotta tai yli, että on suht samassa kunnossa... Mä aloitin salitreenamisen ekan leikkauksen jälkeen vasta kun kepit oli veks. Mutta nyt kun uus leikkaus oli v. 2002 niin silloin kävin jo keppien kanssa salilla. Mutta noista arvista, pitä vaan hyväksyä ne osana meidän elämää. Jos joku haluaa niitä tuijotella ja möllöttää, niin se on sen ongelma. Mitäs on niin ahdasmielinen, kultalusikka suussa syntynyt! Piut paut niille!! Kannattaa sun kokeilla sitä luistelua ja vaikka hiihtämällä laskettelu hommaa eka. JOs se tuntuu ok:lta, niin sitten vasta laskettelee. Mä oon kokeillu luistelua, mutta ei tuntunut hyvältä. JOtenkin toi jalka ei tottele mua niin nopeesti kun pitäis.

Huomenna on mulla puol vuotis kontrolli! Hih... hävettää tunnustaa, mä käyn vieläkin lastenpolilla ;)!! Mutta ajattelin olla nyt niin iso tyttö, että sanon , että mut voi siirtää aikuisten polille.

Oot sä muuten ammatinvalintaa miettinyt jo?

Lue lisää

En oo hirveesti vielä päätä vaivannu ammattia miettiessä... Ennen halusin jääkiekkovalmentajaks, kun toi urheilu on aina ollu lähellä sydäntä. Mitä sä muuten teet työkses? Mietin tosta kun sanoit, että menee kauemmin toipua takas "peruskuntoon" jos lepää pitkään, ni se on varmasti totta! Mulla revähti jalka tos keväällä ja olin pitkään treenamatta sitä, ni musta tuntuu, et se vieläkin paljon huonommassa kunnossa kun ennen sitä!! Toisaaalta varmaan ihan tollanen arkipäivänen liikuntakin pitää koiven jotenki kunnossa...Ite kyllä käyn aika ahkerasti salilla. Kuinka usein sä muuten käyt siellä salilla? Niin, sitä piti kanssa kysyä että miten helposti toi sun polves menee pois paikoiltaan(tai mitä lääkäri on sulle sanonu?) Mulla ei kovinkaan helposti pitäis mennä ja se on kyllä tullu muutamaan kertaan testattua!=) Tiiän kyllä mitä tarkotat tolla et jalka ei tottele kauheen hyvin! Sen takia en lasketteluakaan ole vielä koikellu, ku tuntuis että toinen koipi jatkais suoraan siinävaiheessa kun pitäis kääntyä...ei hyvä... Joo, no kiva kun vielä huomasit ton mun edellisen viestin!!

Ai nii, semmonen juttu vielä et oletko tavannu muita luusyöpää sairastavia tyyppejä esim. sillon ku olit sairaalassa? Mä en oo koskaan ja siks tää onkin kiva ku sun kanssa voi täällä kirjotella!

Poika kirjoitti:

En oo hirveesti vielä päätä vaivannu ammattia miettiessä... Ennen halusin jääkiekkovalmentajaks, kun toi urheilu on aina ollu lähellä sydäntä. Mitä sä muuten teet työkses? Mietin tosta kun sanoit, että menee kauemmin toipua takas "peruskuntoon" jos lepää pitkään, ni se on varmasti totta! Mulla revähti jalka tos keväällä ja olin pitkään treenamatta sitä, ni musta tuntuu, et se vieläkin paljon huonommassa kunnossa kun ennen sitä!! Toisaaalta varmaan ihan tollanen arkipäivänen liikuntakin pitää koiven jotenki kunnossa...Ite kyllä käyn aika ahkerasti salilla. Kuinka usein sä muuten käyt siellä salilla? Niin, sitä piti kanssa kysyä että miten helposti toi sun polves menee pois paikoiltaan(tai mitä lääkäri on sulle sanonu?) Mulla ei kovinkaan helposti pitäis mennä ja se on kyllä tullu muutamaan kertaan testattua!=) Tiiän kyllä mitä tarkotat tolla et jalka ei tottele kauheen hyvin! Sen takia en lasketteluakaan ole vielä koikellu, ku tuntuis että toinen koipi jatkais suoraan siinävaiheessa kun pitäis kääntyä...ei hyvä... Joo, no kiva kun vielä huomasit ton mun edellisen viestin!!

Ai nii, semmonen juttu vielä et oletko tavannu muita luusyöpää sairastavia tyyppejä esim. sillon ku olit sairaalassa? Mä en oo koskaan ja siks tää onkin kiva ku sun kanssa voi täällä kirjotella!

Lue lisää

Heis!
Työkseni... Mä valmistuin viime keväänä tradenomiksi. Olen ollut tammikuusta asti kirjanpitäjän ja palkanlaskijan hommissa... Lisää pitäs töitä ehtiä koko ajan, kun tää "pesti" loppuu kohta.
Mä käyn salilla vaihtelevasti, joskus saatan käydä kolem kertaa viikossa, joskus vain kerra. Pyrkinyt olen siihe, että viitenä iltana viikossa jotain tekisin. Pyörälenkillä on vielä hyvä käydä, ja töihin poljen pyörällä, niin tulee arki liikuntaa. Mutta on mulla niitäkin viikkoja, etten tee mitään, mutta sit seuraavalla taas ahkeroidaan.
Ei ole koskaan sattunut,e ttä polvi menis paikoiltaa, mutta kipuja tulee, jos sinne nivelen väliin pääsee verta jotenkin, tuntuu ettei saa suoraks... Sellasia "sätkyjä" tulee aika usein, mutta eivät ole vaarallisia.
Joo, oon mä tavannut sairaalassa ja sitten noilla kursseilla muitakin luusyövän sairastaneita. Jos haluat, voit kirjoittaa mulle sähköpostiin: [email protected] , ei tarvii kaikkea täällä palstalla kirjottaa. Minustakin on ihan mukava aina vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa.

Kohtalotoveri kirjoitti:

Heis!
Työkseni... Mä valmistuin viime keväänä tradenomiksi. Olen ollut tammikuusta asti kirjanpitäjän ja palkanlaskijan hommissa... Lisää pitäs töitä ehtiä koko ajan, kun tää "pesti" loppuu kohta.
Mä käyn salilla vaihtelevasti, joskus saatan käydä kolem kertaa viikossa, joskus vain kerra. Pyrkinyt olen siihe, että viitenä iltana viikossa jotain tekisin. Pyörälenkillä on vielä hyvä käydä, ja töihin poljen pyörällä, niin tulee arki liikuntaa. Mutta on mulla niitäkin viikkoja, etten tee mitään, mutta sit seuraavalla taas ahkeroidaan.
Ei ole koskaan sattunut,e ttä polvi menis paikoiltaa, mutta kipuja tulee, jos sinne nivelen väliin pääsee verta jotenkin, tuntuu ettei saa suoraks... Sellasia "sätkyjä" tulee aika usein, mutta eivät ole vaarallisia.
Joo, oon mä tavannut sairaalassa ja sitten noilla kursseilla muitakin luusyövän sairastaneita. Jos haluat, voit kirjoittaa mulle sähköpostiin: [email protected] , ei tarvii kaikkea täällä palstalla kirjottaa. Minustakin on ihan mukava aina vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa.

Lue lisää

Hei molemmille - tänään sain sattumalta käteeni elokuun Eeva -lehden. Lukekaahan sen sivulta 60 alkava juttu. Uskoisin sen lisäävän Teidän molempien myönteistä tietoisuutta ja jälleen kerran käsitystä siitä, että muitakin elämän ankarasti kohtelemia on. - Anteeksi, että olen seurannut kirjoiteluanne ja uskokaa vaan, olen aidosti riemuinnut siitä, että välillenne on muodostunut toimiva kirjoitteluyhteys. Toivon kaikella energiallani Teille kaikkea mahdollista hyvää elämässänne. Olette kokeneet jotain sellaista, jota kukaan sivullinen ei voi käsittää - voi vain koettaa ymmärtää. Ajattelen Teitä suurella lämmöllä ja toivon, että tuette toisianne ja Kohtalotoveri voisi todellakin esitellä niitä muita saman kokeneita - heitähän on melko monta. - Onnistunutta syksyä ja eloa Teille!

se nainen kirjoitti:

Hei molemmille - tänään sain sattumalta käteeni elokuun Eeva -lehden. Lukekaahan sen sivulta 60 alkava juttu. Uskoisin sen lisäävän Teidän molempien myönteistä tietoisuutta ja jälleen kerran käsitystä siitä, että muitakin elämän ankarasti kohtelemia on. - Anteeksi, että olen seurannut kirjoiteluanne ja uskokaa vaan, olen aidosti riemuinnut siitä, että välillenne on muodostunut toimiva kirjoitteluyhteys. Toivon kaikella energiallani Teille kaikkea mahdollista hyvää elämässänne. Olette kokeneet jotain sellaista, jota kukaan sivullinen ei voi käsittää - voi vain koettaa ymmärtää. Ajattelen Teitä suurella lämmöllä ja toivon, että tuette toisianne ja Kohtalotoveri voisi todellakin esitellä niitä muita saman kokeneita - heitähän on melko monta. - Onnistunutta syksyä ja eloa Teille!

Lue lisää

Hei!
Kiitos vain sinulle nainen, että kerroin tästä palstasta. Onhan se mukava vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa. Eilen oli kontrollit. Kaikki hyvin, hemoglobiinikin on noussut ihan "normaalille" tasolle, 129. Olisin siirtynyt aikuisten osastolle, mutta lääkäri sanoin, että pitäisi minut vielä mielellään siellä sen kolme vuotta, että tulee 10 vuotta seurantaa täytee.... No, kyllähän se mulle käy. On tutut lääkärit ja hoitajat! :) Hyvää syksyä myös teille!

Kohatalotoveri kirjoitti:

Hei!
Kiitos vain sinulle nainen, että kerroin tästä palstasta. Onhan se mukava vaihtaa kokemuksia saman eläneiden kanssa. Eilen oli kontrollit. Kaikki hyvin, hemoglobiinikin on noussut ihan "normaalille" tasolle, 129. Olisin siirtynyt aikuisten osastolle, mutta lääkäri sanoin, että pitäisi minut vielä mielellään siellä sen kolme vuotta, että tulee 10 vuotta seurantaa täytee.... No, kyllähän se mulle käy. On tutut lääkärit ja hoitajat! :) Hyvää syksyä myös teille!

Lue lisää

Joo, kiitos tosi paljon Nainen kun toit toisen saman kokeneen tälle palstalle! On ollu mukava jutustella. Hyvää syksyä!

kohtalotoveri kirjoitti:

Mä en ole ikinä hirveesti miettinyt, etsinyt tietoa ennusteista tms. kun en halua ees tietää sellasia asioita hirveesti. Pitää elää päivä kerrallaan ja uskoa itse siihen, että mä oon ja pysyn terveenä! Mä ainakin uskon 100% siihen, että oma asenne ja mieli vaikuttaa paranemiseen ja yleensäkkin sairastamiseen paljon. Älä säkään mieti sellasta, sä oot jo ollu terve jo kauan, niin se on hyvä ennuste... Mua ottaa päähän kanssa se, etten voi juosta. Ja välillä mä mietin paljonkin, miks just minä ja miks tällästä tapahtuu. Mutta kun minä, tai sinä tai kukaan ihminen ei ole voinut mun kohtalolle tai sun kohtalolle mitään... Se on vaan tullut, joku ehkä jossain jakaa näitä kohtaloita... Ehkä?! JOskus suututtaa paljon, varsinkin jos menee huonommin tai koskee... Mutta kaikki tää on antanut mulle paljon ja tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Jos jotakin huonoa, niin myös jotakin hyvää... mietin mä usein.

Lue lisää

Millä tavalla luusyöpänne tuli esille? Oireet ym....?

sukulaiseni 60 v,mies sai diagnoosiksi -luusyöpä oikeassa reidessä 7cm kokoinen kasvain,kasvainta ei aiota poistaa,hoitaa vain syöpälääkkeellä..etäispesäkkeitä ei ole mutta silti lääkäri sanoi että lääkkeillä saadaan vain lisä elinaikaa..ihmettelen että jos etäispesäkkeitä ei ole MIKSI JALKAA EI VOIDA AMPUTOIDA JA NÄIN PÄÄSTÄ EROON SYÖVÄSTÄ.JOPA sydänsairailta80 VUOTIAILTA DIABETESPOTILAILTA AMPUTOIDAAN JALKOJA.LÄÄKÄRI EI OLE PUHUNUT MITÄÄN TÄLLAISESTA MAHDOLLISUUDESTA,EIKÄ MIES OLE ITSE KIINNOSTUNUT KYSYMÄÄN VAIKKA OLEN JANKANNUT.OSAAKO KUKAAN SANOA TÄHÄN MITÄÄN?