Akateemiset opinnot ja ystävyys ei-akateemisten kanssa

"Mikä sellainen ystävyys on, mikä ei siedä koulutuseroja?"
Sellainen ei ole ystävyyttä ollenkaan.

Minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan voi määritellä suhteensa ihmisiin katsomalla koulutusta. Omien kokemuksieni mukaan voisin kouluttautua vaikka miksi tai olla kokonaan kouluttautumatta, mutta ystävät pysyisivät ystävinä. Ja sama pätee toiseen suuntaan: en ikinä voisi laittaa kehenkään välejä poikki, vaikka hän opiskelisi itselleen kolme tohtorin lakkia. Itse asiassa se, mitä sanot, kuulostaa niin omituiselta, että minun täytyy jopa epäillä sen totuusarvoa. Onko sinulla ihan oikeasti kavereita, jotka eivät siedä sinua, jos hankit korkeakoulukoulutuksen? Ja, jos saan kysyä, millä tavalla kaverisi ilmentävät kyseistä asiaa?

MItä alaa aloittaja opiskelee? Voisiko kyseessä olla puhdas kateus?

Valitettavasti olen itse huomannut, että koska ei-akateemiset ihmiset eivät yleensä kovinkaan paneutuneita korkeakouluopintoihin niin heitä ei myöskään kiinnosta paljoa koko aihealue.

Minulla on enemmän ja vähemmän koulutettuja ihmisiä ystävinä, enemmistö taitaa olla koulutettuja. Tärkeintä on kuitenkin se, että löytyy kunnioitus toista kohtaan, samanlaisia arvoja, jotain yhteistä. Jos yhteinen asia ei ole koulutus, niin joku muu asia sitten? En voi sanoa, että koulutus juurikaan yhdistäisi minua kenenkään kanssa, mutta koulutetut ymmärtävät paremmin maailmankuvaani. Kouluttamattomilla taas voi olla suuria alemmuudentuntoja, jotka nousevat pintaan, kun koulutusasiat tulevat esiin puheissa. Olen silloin sellainen, joka muistuttaa heitä siitä, että eivät ole ehkä itse opiskelleet sitä, mistä ovat haaveilleet.
Ehkä aloittaja on vielä nuori, ehti tutustua kaikenlaisiin ihmisiin.

Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin aiheen aloittajalla. Siksi päätän antaa oman panokseni tälle aiheelle.

Tässä on kohta, joka toimi kimmokkeena omille ajatuksilleni:
"Kouluttamattomilla taas voi olla suuria alemmuudentuntoja, jotka nousevat pintaan, kun koulutusasiat tulevat esiin puheissa. Olen silloin sellainen, joka muistuttaa heitä siitä, että eivät ole ehkä itse opiskelleet sitä, mistä ovat haaveilleet."

Niin hauskaa kuin se onkin, tunnen ihmisiä - itseäni vanhempia, elämässään menestyneitä tai vähintään kohtuullisesti pärjänneitä ihmisiä - jotka vetävät herneen nenään lähes välittömästi, kun otan puheeksi koulutuksen millä tahansa tavalla, missä tahansa yhteydessä. Pelkkä "Hei, tiesitkös että julkkiksella x tai poliitikolla y on koulutus z" riittää laukaisemaan kyseisissä ihmisissä jonkin asteisen huonon olon tms. Se menee kokonaan ymmärrykseni yli.

Kaikkein parasta tässä on se, että yleensä he alkavat halveuksumaan tai muuten vain syyttämään minua siitä, kun heidän mukaansa arvotan/määrittelen ihmiset heidän koulutuksensa mukaan, mutta tosiasiassa he juuri itse tekevät niin - minä otan koulutksen esille vain keskustelunaiheena muiden joukossa, mutta nämä tietyt ihmiset heti kuvittelevat, että minä yritän haastaa heidän sosiaalisen stauksensa, alentaa heitä, ylentää jotain toista ihmistä heidän kustannuksellaan tms.

En vain kerta kaikkiaan ymmärrä, miten jotkut voivat käyttäytyä tuolla tavalla. Ehkä kyse on huonosta itsetunnosta? Tuo on nimittäin ainoa hyvä selitys näiden tiettyjen ihmisten käytökselle; vai olenko väärässä?

No, olen kahden ylemmän korkeakoulututkinnon nainen ja paras ystäväni ei ole opiskellut lukion jälkeen. Olemme olleet ystäviä yli 40 vuotta, joten ei ainakaan siitä kiinni. Tosi ystävä kokee myös toisen erilaisuuden voimavarana. Olette yhdessä enemmän. Itse en ainakaan jaksaisi peiliin katsoa:)

Kuulostaapa oudolta. Itse olen nyt opiskellut yliopistossa 3 vuotta ja lähes kaikki vanhat kaverini ovat lopettaneet opiskelun lukion/amiksen jälkeen mikä on ok. Jotkut ovat oman alan töissä, toiset sitten sellaisissa töissä, joihin pääsee ilman koulutusta ja jotkut taas elävät sossun tuella enkä tätä tuomitse. Ihan muut asiat siinä kaveruudessa vaikuttaa. Harvemmin edes jutellaan tästä ja miksipä pitäisi? Eivät he ymmärtäisi minun opintoihin liittyviä juttujia eikä heitä varmasti edes kiinnostaisikaan. Laitoksella voi sitten jutella kanssaopiskelijoiden kanssa opiskelusta. Joka tapauksessa edelleen tulee hengattua tiiviisti näiden ihmisten kanssa ja toisten koulutuksesta voidaan vitsailla puolin ja toisin eikä oteta nokkiimme.

Aivan yleinen ilmiö, ihmiset ovat kateellisia.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että vähemmän koulutetut potevat alemmuudentuntoa, joka ryöpshtää esille kun mainitset sanat koulutus tai tutkinto. Jos sinulle tulee jotain enemmän kuin heillä, esim. parempi koulutus, niin siihen liittyy pelkoja ja ennakkoluuloja: ehkä sinusta tulee parempi ihminen tai voit luulla olevasti parempi ihinen tai ainakin he luulevat, että sinä voisit luulla ...

Itse menetin osan kavereista siinä vaiheessa kun lähdin peruskoulusta lukioon. Ammattikoululaiset muodostivat oman iloisen ja juhlivan porukkansa, meillä lukiolaisilla oli enemmän läksyjä ja muita harrastuksia. Lukiokavereista jäi suurin osa taakse siinä vaiheessa kun aloitin yliopistossa, tilalle tulivat opiskelukaverit. En omasta mielestäni koskaan ole ylenkatsonut ammattikoulun käyneitä tai lukiosta ammatilliseen koulutukseen menneitä, mutta olen ollut aidosti ja avoimesti iloinen opiskelupaikan saamisesta. Ehkä se on ollut joillekin liian kateutta herättävää?

Eräs vanhempi kaveri kertoi myös, että hänen opiskelukaverit yliopistolla alkoivat vältellä häntä siinä vaiheessa kun hän sai jatko-opiskeluoikeuden. Eräs nuori tuntiopettaja taas kertoi varoituksen sanoja siitä, että siihen asti kun oli jatko-opiskelija ja teki väitöskirjaa, sai yliopistolla apua ja tukea kaikilta opettajilta, mutta sen jälkeen kun oli väitellyt, iski vastaan todellinen akateemisen maailman kateus, jossa opettajista tulikin kilpailijoita ja selkään puukottajia.

Omasta kokemuksestani olen huomannut, että suurin osa ihmisistä haluaa ystävikseen kaltaisiaan, koska samanlaisten porukka tukee toisiaan ja itseään helppo peilata toisiin samalaisiin. Jos sinulla on jotain, mitä kaverillasi ei ole eikä hän sitä todennäköisesti voi hankkia, niin se herättää vain kateutta. Mutta ole silti oma itsesi vaan ja anna noitten muka-ystävien mennä. Muutama hyvä ystävä voi pysyä silti läpi elämän.

Ei johtohommiin mitään akateemista koulutusta tarvitse.

Terveisin hotellinjohtaja Sveitsistä
Olen restonomi, AMK

Veljeni on käynyt ainoastaan peruskoulun, hänellä on kuljetusalan yritys (linja-autot) ja asuu 400 neliön talossa ja ajelee jaguarilla, en sanoisi että huonosti menee.

Restonomi AMK on ammattirkorkeakoulututkinto. Ja käytönnön johtamiseen, eli managementtiin valitaankin yleensä ne joille titteli on tärkeämpää kuin työnkuva. Siinä ollaan niin sanotusti paskan vastaan ottajana ja hoidellaan rutiineja. Leadershippiin ja strategiseen johtamiseen valitaankin sitten jo ne koulutetut ja lahjakkaimmat.