Suomessakin näyttää, että poliitikot eivät oikein ole tilanteen tasalla. On nimittäin niin, että pääomien internationaali on suistanut kokonaiset valtiot raiteiltaan. Ensin se uhkaa pääomapaolla ja kiristää itselleen huomattavia verohelpotuksia sekä miljardien tuet sekä ilmaisen infrastruktuurin. Mikäli tällä ei ole toivottua vaikutusta, se turvautuu verosuunnitteluun.: voittoja näytetään vain niissä maissa, joissa verotus on todella alhainen. Pääomia ja omaisuutta hallussaan pitävien osuus valtion menojen rahoituksessa on vähentynyt joka puolella maailmaa. Toisaalla maailmalaajuisten pääomavirtojen ohjailijat hivuttavat veroja maksavien työntekijöidensä palkkatasoa koko ajan alaspäin. Palkkojen suhteellinen osuus kansantulosta laskee eri puolilla maailmaa. Pörssikurssit ja konsernien voitot kasvavat huimasti, palkat laskevat. Työttömyys kasvaa samaa tahtia julkisen talouden vajeen kanssa.
Kapitalistisen tuotannon yleinen päämäärä ei ole palkkatason nostaminen vaan sen alentaminen mahdollisimman alas.
Ainoastaan naiivit teoreetikot ja lyhytnäköiset poliitikot kuvittelevat, että miljoonilta ihmisiltä voidaan riistää työ ja sosiaalinen turvallisuus vuosikausiksi, kuten tällä hetkellä Euroopassa tapahtuu, ilman että täytyisi joskus maksaa poliittinen hinta.. Tämä on tuhoon tuomittu ajatus. Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole ylijäämäihmisiä, kuten konsernien suunnittelijoiden yritystaloudellisessa logiikassa.
Kapitalistisen tuotannon yleinen päämäärä ei ole palkkatason nostaminen vaan sen alentaminen mahdollisimman alas.
Ainoastaan naiivit teoreetikot ja lyhytnäköiset poliitikot kuvittelevat, että miljoonilta ihmisiltä voidaan riistää työ ja sosiaalinen turvallisuus vuosikausiksi, kuten tällä hetkellä Euroopassa tapahtuu, ilman että täytyisi joskus maksaa poliittinen hinta.. Tämä on tuhoon tuomittu ajatus. Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole ylijäämäihmisiä, kuten konsernien suunnittelijoiden yritystaloudellisessa logiikassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoit oleellisen nykytilanteesta!
Yksi maa pystyy jonkin verran vaikuttamaan noihin epäkohtiin, jos sillä on poliittista tahtoa. Suomessa tällä hetkellä tahtotila näyttää olevan pääomatahojen kiristämistaktiikka.
Kokoomus ja RKP, kristillisten myötävaikutuksella, rynnii röyhkeästi kaikilla rintamilla. EK:n saneeraus ja ammattiliittojen alasajopyrkimykset ovat siitä hyviä esimerkkejä.
Kokoomus on nyt voimainsa tunnossa, vaikka kannatus on vain n. 20% äänestäjistä ja vielä vähemmän äänioikeutetuista. Se näyttää kuitenkin riittävän, kahden muun puolueen tuella, hallituksen päätöksiin jotka yhä lisäävät tuloerojen kasvua.
On vain ajan kysymys milloin poliittinen hinta tulee maksuun; on mielenkiintoista missä muodossa maksu tulee toteutumaan Suomessa?