Hei! Täällä kirjoittelee 13-vuotiaan tytön äiti. Tyttöni "kärsii masennuksesta" (toisin sanottuna kärsi) Aikaa kelattuna vuosi taaksepäin, hän oli iloinen tyttö, hymyili, ja nauroi. Ainoa ongelma oli hänen alkoholin käyttö. Siitä käytiin todella suuria keskusteluja kotona, ja vaikka kuinka yritin pitää hänet kotona, ettei hän lähtisi törttöilemään, karkasi hän vaikka ikkunasta, ja illalla minua sitten odottikin känninnen tytär tulemassa kotiin, muutaman kaverin saattamana. Tätä jatkui, ja jatkui. Pelkäsin jos yritin ottaa apua tähän, minulta vietäisiin minun tytär. Vaikka kuinka yritin saada hänet pysymään kotona, jotta hän ei pääsisi viinalla läträämään, hän pääsi meltein mistä vaan pihalle, en edes aina käsittänyt, mistä hän oli karannut.
Viime kesän alussa, sain järkyttävän soiton. Tyttöni oli poliisi-asemalla. Hän oli humalassa, mutta asia mitä en edelleen käsitä, en vain voi uskoa sitä, hän oli käyttänyt huumeita. Hän oli vahvasti huumeiden käytön alaisena. Pari muutakin hänen kaveriaan oli siellä asemalla. Tyttöni, ja hänen kaverinsa eroteltiin kaikki kolme eri lastenkoteihin. Pahin ajatukseni oli käynyt toteen, en saanut estettyä lapseni sekoiluja, ja nyt hänet oltiin viety pois. Laitoksessa nopeasti hänelle todettiin masennus. Hän joutui olemaan erossa viinasta ja huumeista, se teki hänelle kipeää.
Syyskuussa, hän palasi vihdoin kotiin. Olin niin iloinen. Hän oli edelleen masentunut, ja käytti lääkkeitä, hän kävi edelleen psygoligilla. Psylogin mielestä voisi tehdä hyvää nähdä, ja elää minun kanssa nyt.
Tätä ei kestänyt kuin viikko, kunnes psygologi huomasi kaksi viillon jälkeä kädessä, ja passitti hänet suoraan suljetulle osastolle. Nämä kaksi jälkeä, ovat meidän perheen kissan raapaisu jälkiä, olisihan se pitänyt nähdä, jäljet eivät olleet syviä. Minä ja tyttäreni väitimme kovasti vastaan, että jäljet olivat kissan tekemiä. Turhaan. Hän joutui suljetulle osatolle, ja on edelleen siellä. Vierailuajat ovat niin tiukkoja, että saati harvoin nään tyttöäni. Mielessäni vain pyörii, mikä on mennyt tähän Suomen maahan? Tyttöni istuu suljetulla osastolla, ja hänet pakotetaan syömään masennuslääkkeitä vastoin hänen tahtoaan. Hän vakuuttaa minulle että hän on normaali nykyisin, ei tee mieli viinan ja huumeitten perään, hän haluisi vain pois, elää normaalisti. Mutta ei, vahvasti häntä pidetään siellä suljetulla osastolla, pakotetaan puhumaan vanhoista asioista, aivan kuin tahallaan, muistuttaakseen pahoista ajoista, kun tyttöni on juuri unohtamassa ne. Ja vahdataan että otetaan lääkkeet, kun niitä ei tarvita. Nyt ollaan jo antamassa kaksisuuntaisen mielialanhäiriön lääkkeitä hänelle, hänellä on kulma sekin. Hyvä kun tyttöni sanallakaan puhuu niille ihmisille siellä, niin aletaan väittämään kiven kovaa vastaa että minun lapsellani on kaksisuuntainen mielialahäiriö. SAIRASTA, miten tämä voi edes olla mahdollista!?
Viime kesän alussa, sain järkyttävän soiton. Tyttöni oli poliisi-asemalla. Hän oli humalassa, mutta asia mitä en edelleen käsitä, en vain voi uskoa sitä, hän oli käyttänyt huumeita. Hän oli vahvasti huumeiden käytön alaisena. Pari muutakin hänen kaveriaan oli siellä asemalla. Tyttöni, ja hänen kaverinsa eroteltiin kaikki kolme eri lastenkoteihin. Pahin ajatukseni oli käynyt toteen, en saanut estettyä lapseni sekoiluja, ja nyt hänet oltiin viety pois. Laitoksessa nopeasti hänelle todettiin masennus. Hän joutui olemaan erossa viinasta ja huumeista, se teki hänelle kipeää.
Syyskuussa, hän palasi vihdoin kotiin. Olin niin iloinen. Hän oli edelleen masentunut, ja käytti lääkkeitä, hän kävi edelleen psygoligilla. Psylogin mielestä voisi tehdä hyvää nähdä, ja elää minun kanssa nyt.
Tätä ei kestänyt kuin viikko, kunnes psygologi huomasi kaksi viillon jälkeä kädessä, ja passitti hänet suoraan suljetulle osastolle. Nämä kaksi jälkeä, ovat meidän perheen kissan raapaisu jälkiä, olisihan se pitänyt nähdä, jäljet eivät olleet syviä. Minä ja tyttäreni väitimme kovasti vastaan, että jäljet olivat kissan tekemiä. Turhaan. Hän joutui suljetulle osatolle, ja on edelleen siellä. Vierailuajat ovat niin tiukkoja, että saati harvoin nään tyttöäni. Mielessäni vain pyörii, mikä on mennyt tähän Suomen maahan? Tyttöni istuu suljetulla osastolla, ja hänet pakotetaan syömään masennuslääkkeitä vastoin hänen tahtoaan. Hän vakuuttaa minulle että hän on normaali nykyisin, ei tee mieli viinan ja huumeitten perään, hän haluisi vain pois, elää normaalisti. Mutta ei, vahvasti häntä pidetään siellä suljetulla osastolla, pakotetaan puhumaan vanhoista asioista, aivan kuin tahallaan, muistuttaakseen pahoista ajoista, kun tyttöni on juuri unohtamassa ne. Ja vahdataan että otetaan lääkkeet, kun niitä ei tarvita. Nyt ollaan jo antamassa kaksisuuntaisen mielialanhäiriön lääkkeitä hänelle, hänellä on kulma sekin. Hyvä kun tyttöni sanallakaan puhuu niille ihmisille siellä, niin aletaan väittämään kiven kovaa vastaa että minun lapsellani on kaksisuuntainen mielialahäiriö. SAIRASTA, miten tämä voi edes olla mahdollista!?
Vastaukset 22
Vanhimmat
paikkaansa kyllä tuo äidin kertomus. 13 vuotiaalle ei voi antaa aivoihin vaikuttavia lääkkeitä ilman vanhempien lupaa eikä laittaa pakkohoitoon. Siihen tarvitaan oikeuden päätös. Tuossa iässä ei voi myöskään tehdä diagnoosia kaksisuuntaisesta koska hän on vielä lapsi.
Viina ja huumeet ovat sekoittaneet hänen päänsä, mutta se ei ole sama kuin mielisairaus. Toisaalta lääkäri on saattanut sokeutua niin ammatissaan, että ei pysty erottamaan enää tervettä ja sairautta tai ei osaa hoitaa potilaitaan muuten kuin lääkkeillä.
Voisitko kertoa missä päin Suomea tällaista tehdään? Et voi koska ei missään.
Kyllä minun naisystäväni ainakin vietiin suljetulle osastolle ja häntä on pidetty siellä tahdosta riippumatta ilman mitään oikeuden päätöstä, ja pakotettu syömään lääkkeitä. Niistä on sanottu vaan, että jos hän ei niitä muuten ota, niin ne annetaan väkisin pistoksena. Hän on ollut jo monta viikkoa hyvinkin terveen oloinen, ja osastolla pitäminen on jatkunut siitä huolimatta. Hänet on päästetty välillä lyhyelle "lomalle" sieltä, mutta mikäli hän ei ole palannut ajallaan takaisin osastolle, on lähetetty ambulanssi noutamaan häntä. Näin Satakunnassa.
Lisäksi hänelle on syötetty aivoihin vaikuttavia lääkkeitä yläasteiästä asti kyselemättä mitään lupia huoltajilta.
Tarina totta tai ei, siinäpä esimerkki kun ei ole kunnon suhdetta lapsen ja vanhemman välillä, ei puhuta, lapsi yrittää viestittää pahasta oloasta ja rakkaudenkaipuusta sekoilemalla ja vanhempi kokee syyllisyyden vasta kun pahin on tapahtunut, eli lapsi on viety pois.
Rakastakaa lapsianne, kysykää mitä kuuluu, puollustakaa ja pitäkää huolta !!!
Ihan vakavissasiko teet tuollaisen arvostelun joidenkin itsellesi täysin vieraiden ihmisten lähisuhteista, yhden nettikirjoituksen perusteella, kokonaan tuntematta henkilöitä ja näiden taustoja? Julistat hyvin tietäväisesti kodin ja äidin "rakkaudettomiksi", vaikket liene tavannut näitä koskaan; vaikket voi yhtään tietää, mitä asioissa on takana. Jos tarinassa on totuutta ja todellista huolta, niin hyvinpä tuomitset avunkyselijän. Ja jos tarina ei olekaan edes totta, niin mielestäsi se kertoo siltikin niistä asioista, mistä itse kuvittelet sen kertovan?
Käsittämätöntä. :-(
Tolla samalla nickillä kirjoittava on täysi trolli. Käyttänyt samaa nickkiä muillakin palstoilla, ja viestit pääasiassa täyttä huuhaata. Eli ei kannata huomioida kirjoituksia.
Todella huono homma jos mielenterveyspalstoilla on trolleja ku täälä voi myös olla oikeasti ahdinkossa olevia ja apuja tarvitsevia
Ainakin tunnut välittävän tyttärestäsi. Hyvä että hän saanut apua ja toipunutkin. On kummaa että toisinaan, esim. viiltelyyn saa hakea apua, mutta nuorta eo oteta hoitoon asiaa vakavasti. Sitten sattuu tällaista ylilyöntiä väärinkäsitystä.Inhimillisiä hoitoalan hekilötkin ovat ja ikävää että jotuu saamaan pakkohoitoa.
Voimia sinulle ja tyttärelle että kaikesta huolimatta tulevaiuus olisi valoista.
Olisiko pitänyt viitsiä välittää hieman aiemmin? Äiti on nähtävästi ollut kyvytön kasvatustehtävässään niin kuin niin useat muutkin jotka ovat ajatelleet lapsia hankkiessaan vain omaa etuaan.
Kysymys: mistähän sinä sen tiedät? "Omasta kokemuksestasi"? Onko tullut ikinä mieleen, että oma kokemuksesi ei ole yhtä kuin kaikkien muiden kokemus, tai jonkun tuntemattoman netissä kirjoittavan kokemus?
Suurin syy on usein koulussa kun lapsi alkaa käyttää päihteitä. Kaverit ovat siellä jotka häntä houkuttelevat.
Koulun ilmapiiirssä on jotain häikkää, luokka-/kouluyhteisössä on päässyt syntymään ryhmiä joissa kiusaamista ja toisten alistamista, johon opettajat eivät ole puuttuneet. He ovat vastuussa tästä kouluaikana eivät vanhemmat.
Usein joku opettajista saattaa olla syypää ehkä tiedostamattomalla käyttäytymisellään. Lapset ovat mestareita lukemaan opettajan inhon ja kaunan jotain oppilasta kohtaan, jota sitten aletaan kiusaamaan myös kaveripiirissä.
Lapsi ei ole saanut sellaista opetusta joka olisi hänelle sopivaa häiriköi helposti ja opettajat leimaavat hänet kavereiden silmissä, kiusaamisen maaperä on valmis.
Kaikkea tällaista voi päihteitä käyttävä nuori kokea päivisin. Illalla sama kaveripiiri on sitten kylänraitilla ja ongelmat jatkuvat, eikä missään ole yhtään aikuista tukena.
Päihteitä käyttävä nuori saattaa olla arvoitus kotonakin, eikä vanhemmilla ole aina keinoja tarttua ongelman ytimeen kun eivät ole nuoren ja kavereiden elämässä mukana päivisin koulussa eivätkä illalla ulkona.
Onko ollut pakko hankkia lapsia jos ei ole osaamista kasvattaa heitä ja huolehtia heistä? Kasvatusvastuu on AINA vanhemmilla. Mikäli ei ole jaksamista/kykyä/halua huolehtia jälkikasvustaan on täysin turha lähteä vierittämään vastuuta yhteiskunnalle.
Jokainen vanhempien laiminlyömä lapsi heijastaa kotiolojaan usein eri tavoin kaikissa yhteisöissä joissa joutuu olemaan osallisina, joten silmä/järki käteen sinä aloittaja valittaja, mene itseesi!
Mitä ihmettä täällä moralisoit, kun et edes tunne ihmisiä ja heidän olosuhteitaan ollenkaan? Oletko täysi idiootti?
Niitä kodin olosuhteita ei muutenkaan aina millään "kasvatusosaamisilla" hallita. Niin kuin ei elämän koettelemuksia yleensäkään.
Tällaiset asiat ovat yleensä selviä ihmisille, jolla on jonkun verran tajua elämästä ja kykyä ajatella ja asettua myös erilaisia kohtaloita kokevien asemaan.
Olen kyllä viimekse mainitun puoilella siinä asiassa että loppujen lopuksi kasvatus vastuu on vanhemmilla. Jos vanhemmat ovat epäonnistunnet kasvattustehtävässään niin ketä oot sormella syyttämään. Noin nuori ihminen vielä kyseessä ni kyllä sääliksi käy!! Olen todella murheellinen näistä suomern idiootti vanhemmista. Itsekkin sain kärsiä ja kärsin vieläkin vanhempien aivovammaisuudesta. Mut kasvatettiin uskonnollisessa perheessä. Pienestäkin rikkeestä tuli kovat sanktiot. Kun menin kouluun olin jatkuvasti pilkan alla. Ainoa keinoa selviytyä oli menestyminen urheilussa.Edustin melkein aina kouluani liikuntatapahtumissa vaikka aina ne rääkkäösi mua hirveesti. Ja sit sitkun piti kääntää toinenkin poski jos joku tuli lyömään, ei saanu itse puolustautua millään tavalla.Nyt viisaampana olen käynyt kyllä Mano-Mano kurssiit(filippiiniläinen itsepuolustustaistelulaji), jos joku tulee nyt vittuilee niin kyllä löytää aika nopeasti itsensensä lattiasta.Henkinen kiusaaminen on kaikkein pahinta, se jättää ni pysyvät jäljet. Ärsyttää tämmöinen epävarma olo ja aina saa pohtia moraalisia ja eettisia seuraamuksia.Toisaalta henkiseltä puolelta olen kyllä kasvanut myös.
Alaikäisten viinan käyttöön on heti puututtava ankaralla kädellä, ei mitään hyysäilyä.Vanhempien tehtävä on huolentia lapsista ja ohjeistaa heidät terveellisiin elämäntapoihin!Koulun vastuu päättyy aina tunnin loppuun joten kyllä sinä vanhempana koita nyt älytä että loppujen lopuksi sinulla on se vastuu kasvatuksesta!!
Lapsi on niinkuin "tabula rasa"tyhjä taulu johon elämä piirtää omat värinsä. Kaikilla meillä on oma psykohistoriamme ja me jätämme aina jäljen elämässämme. Elämä on kuitenkin kallisarvoinen asia, johon ei ole syytä suhtautua vitsaillen. Ärsyttää sun kaltaiset vastuuttomat vanhemmat, köyhyyttä ja kurjuutta tuotte vaan tänne muutenkin niin sairaaseen maailmaan.
Mitä neuvoksi? Itsekkin itsemurhaa yrittänyt unilääkkeillä, onneksi oli veli joka pelasti mut ja toimitti sairaalaan, siellä viikon verran mietin asioita ja totesin et itsemurha on surkein vaihtoehto. Kiitos Suomen loistavan terveydenhuollon. Kyllä meillä Suomessa vaan osataan huolehtia ihmisistä. Olen kiitollinen että olen saanut syntyä Suomen kaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Vaikee löytää mitään henkistä totuutta joka ratkaisisi sun arvokkaan lapsesi elämän. Rakkautta ja huolenpitoa.!Vastuullisuutta omasta elämästä! Liian moni vanhempi elää kuplassa ja olettaa että koulu kasvattaa lapsen. Sitten tulee elämän raaka todellisuus vastaan nii eipä siinä enää tilitatit auta. On meitä elämässä epäonnistuneita, jotain toivoa pitää kuiteskin antaa.
Eivät ihmiset taida osata lukea tai sitten syyttely on heidän yleistä lempipuuhaansa. Äidin kirjoituksestahan kävi ilmi että hän itse yritti monta kertaa pitää lapsensa kotona ja suojella häntä, selvästi myös välittää hänestä. Hän ei todellakaan kuulu siihen vastuuttomien vanhempien kastiin jotka eivät osaa pitää lapsistaan huolta. Paljon pahempiakin on, esimerkiksi kaikenmaailman white trash-äidit USA:ssa, heihin verrattuna kyseisessä äidissä ei ole mitään vikaa. Ja ajatelkaa nyt miten epätavallisen nopeasti nuoret nykymaailmassa kasvavat ja haluavat kasvaa, monilla on teini-idoleita jotka käyttävät kovan luokan huumeita ja elävät säädytöntä julkiselämää ja isona halutaan samanlaisiksi. Monet nuoret ovat kaunaisia vanhemmilleen ja jo varhaisessa teini-iässä omaksuvat itse tavan pysyä kauempana heistä ja liittyvät paheellisiin porukoihin jotka pitävät aina yhteyttä ja keksivät kyllä keinot missä ja milloin tavataan ja miten livistää kotoa ja välttää kotiintuloaikoja. Tätä tapahtuu niissäkin perheissä joissa vanhemmat ovat tehneet kaikkensa kasvattaakseen lapsestaan kunnollisen ja rehdin nuoren mutta koska nuorta itseään on kiinnostanut enemmän hauskanpito ja huumeet niin mikä on vanhempia syyttämään? Eivät he luonnollisestikkaan voi olla joka minuutti vahtimassa lastaan tämän huoneesta mitä hän seuraavaksi suunnittelee tai minkälaisilla sivuilla hän netissä surffailee.
Olet aivan oikeassa, meininki monissa nykyajan ylä-asteissa on kuin pahimmasta apina-talosta. Olen 20 enkä vieläkään ole selvinnyt kunnolla ylä-asteen traumoista ja koulukiusaamisen jättämistä muistoista. Niin monta kertaa katsoin vierestä kun luokassa esiintyi aivan selvää kiusaamista ja naljailua eivätkä opettajat olleet huomaavinaankaan. Itse he eivät uskaltaneet panna vastaan ja näin heidän silmistään miten he suorastaan anoivat mielessään opettajilta väliintuloa. Koulujen vessoissa tytöt puhuivat pahaa toisistaan koko ajan ja kirjoittelevat sairaita pilkkaviestejä vessojen seinille. Käytävillä tapeltiin ja viskottiin energiajuomapulloja toisten naamoille, lattioille syljeksittiin. Itse olin monienkin mielestä luokkani eniten kiusattu ja siinä syy miksi aloin viillellä ja kuunnella tuolloin musiikkia joissa oli itsemurhaviestejä. Viiltelytavasta en vieläkään ole päässyt eroon silloin kun masentaa. Nykyään saa uutisista lukea miten opettajalla ja oppilaalla on ollut suhde tai miten joku on saanut tappouhkauksia toiselta. Sisko opettaa nykyään samalla ylä-asteella ja joka kerta kun tulee kotiin alkaa kertoa miten raivostuttavia ja kurittomia nykyteinit ovat. Ei ole kuulema meno kovin erilaista muissakaan ylä-asteissa. Useat tuttavani jotka tuolloin ryyppäsivät ja polttivat olivat hyvistä perheistä joissa oli aina tiukka kuri ja kummatkin vanhemmat asuivat yhdessä. Silti he olivat autuaan tietämättömiä miten rappiolla heidän niin kultainen poikansa/tyttärensä oli. Kuka viitsii väittää ettei tässä yhteiskunnassa olisi mitään vikaa?
Jos tyttäresi olisi yksinäinen koulussa hän todennäöisesti ei joisi, usein alkoholiin ja huumeisiin ajautuvat ovat juuri niitä sosiaalisimpia ja se juomisen aloittaminen ei läheskään usein ole henkilön oma aloite vaan se johtuu kaveriporukasta, etenkin riippuen millaisissa porukoissa hän liikkuu, sitä kannattaisi vahtia ja pitää silmällä. Nuoret haluavat aloittaa usein juomisen saadakseen sosiaalista hyväksyntää ja "ystävien" painostuksesta tai ottaen heistä mallia koska "kaveritikin juovat niin minäkin". Uskon että tyttäresi ystävät ovat paljon enemmän sekaisin kuin hän itse.
Aloittaja on käynyt viime yönä useilla eri nimimerkeillä puolustelemassa itseään-ei ole ihmekään jos lapsi voi huonosti.
"Aloittaja on käynyt viime yönä useilla eri nimimerkeillä puolustelemassa itseään-ei ole ihmekään jos lapsi voi huonosti. " Tätä minä juuri tarkoitan. Suomi on menettänyt järkensä, monella eri tapaa. Täällä netissä haukutaan, ja ilvaillaan, "olet huono äiti" ja "epäonnistunut kasvatuksessa". En ole kertaakaan kirjoittanut tänne yhtään mitään sen jälkeen kun tämän aloitinkin. Olen seuraillut tänne tulevia kommentteja, ja suurin osa on tuommoista, "Ei tämä ole edes oikea" tai minua huonoksi äidiksi haukkumista. Tuntuu minustakin pahalta, että minua haukutaan huonoksi äidiksi, vaikka olen yrittänyt tehdä parhaani tyttöni kasvatuksessa. Vitosluokalla tyttöni oli viellä kiltti ja mukava, kutosella hän muuttui. Tämä oli minulle uusi paikka, tyttöni on minun esikoinen. Lisäksi ex-mieheni jätettyä perheensä (meidät), lapseni oltaessa pieni, en ole saanut häneltäkään apua, ja tukea. Ehkä olisin voinut tehdä jotain toisin, mutta minä tulin pyytämään apua, neuvoa, ja tukea, en haukkumisia. Lopuksi lisään viellä tuohon yhteen kommenttiin, en ole koskaan aiemmin kirjoittanut Suomi24:n sivuille, olen kylläkin seuraillut täällä olevia keskusteluja, ja nyt ajattelin itsekkin aloittaa täällä keskusteluja. Nyt tarkemmin ajateltuna, olisi pitänyt vain. En edes tiedä, jutella tästä ystävien kanssa. Minne tämä Suomi onkaan menossa? Suomi24:n sivuilla voi useampi eri henkilö esiintyä samalla nimikkeellä.
Nuoria vaivaa RAJOJEN PUUTE!!!! Lapsille ja nuorille täytyy olla tiukka ja osoittaa, että vanhemmat määrää kaapin paikan!!! Lapsi haetaan ulkoa norkoilemasta vaikka tukasta vetäen takaisin kotiin eikä mitään muttia!!!! Aluksi teini saattaa kapinoida mutta tulee hiljalleen järkiinsä! Eri asia on järjestetyt kaveribileet jonne on vapaa menemään jne. mutta mistä silloinkin nuori tulee noutaa ajoissa kotiin!
Tämän lisäksi nuoren kanssa tulee jutella, kysyä että miten siellä koulussa oikein menee.... pelkkä "ihan ookoo" ei riitä!!!! Suomalaisilla vanhemmilla on puutoksia puhe- ja sosiaalisten taitojen kanssa.
Huonot vanhemmat ja virkavalta sinne mielisairaalaan kuuluisi!
Ilmeisesti et osaa lukea, tai käsittää tekstiäni. Olen koittanut asettaa rajoja, ja vaikka mitä, mikään ei ole auttanut. Väkivaltaan en koskaan suostuisi. Jos itse revit lapsesi kyliltä tukalla repimällä, en osaa edes sanoin selittää. Se on järkyttävää. Jos sinulla on lapsia ja teet nuin, suosittelen lopettamaan. Asioista pitää puhua. Puhuminen ei vaan aina auta, ja se voi johtaa tähän. On tämäkin parempi vaihtoehto, kun väkivalta lastani kohtaan. On sairasta satuttaa lasta, vaikka hän tekisikin väärin. Puhumalla asiat selvitetään, mutta on totta, nuoren päätä ei käännetä, ei sitten millään. Yleensä ottaen siis. Ne ovat ne kaverit jotka sen tahdin määräävät, vanhemman sana vain enemmin yllyttää tekemään juuri sitä mikä on kiellettyä. Kysyin usein lapseni kuulumisia, ja vastaus oli aina, "minulla menee loistavasti". Eivät lapset/nuoret kerro pahaa oloaan. Se on kylmä totuus, jossa vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota.
ALKOHOLI on debressoiva aine, laillinen huumausaine joka aiheuttaa
mas.oireita jne.
Psykologi ei voi passittaa ketään hoitoon, sen tekee aina lääkäri. Tuon ikäiselle ei aseteta kaksisuuntaisen diagnoosia....