Toivoisin hartaasti, että te äidit varsinkin osaisitte joustaa asioissa .
Osaatte joustaa siinä parisuhteessä, ette edes yritäkään rakentaa luxuskotia vaan aidon kodin, mitä jos villakoiratkin josku ovat kävelyllä, eivät ne pure.
Ottakaa rennommin, työpäivän jälkeen vaikka pieni hetki muille ajatuksille ennkuin syöksytte kodin tehtäviin.
Aika hyvä keino on valmistaa ruokaa aina pariksi päiväksi kerrallaan, silloin ei tarvitse aina olla keittössä orjana.
Lapsikin voi kulkea samoissa vaatteisa useamman päivän jos suurempia tahroja ei ole, joten kannattaa säästellä niitä voimavaroja.
Samoin työasioissa, tekee sen minkä ehtii. Tiedän että jokapyöpaikalla käydään niitä neuvotteluja, mutta kun tekee työnsä hyvin, enempää ei kukaan voi vaatia.
Ja kun suljet työpaikan oven, samalla suljet myös asiat pois mielestä jotka koskevat työtä. Parhaiten se onnistuu, että menet suorinta tietä kotiin, työtoverit ovat työtovereita ei parhaita ystäviä, ne syytä olla ihan myista paikoista, silloin ei kävele työ mukana.
Kotielämää et vie työapaikalle, pidät sen niin pyhänä, että siitä ei juoruilla työpaikalla.
Kotitöissä suurin etu on, kun suunnittelee etukäteen asiat, silloin ei paniiki iske niin usein.
Huomaat pian sinulle jäävän ihan omaakin aikaa ja ilman että olet täysin uupunut kaikeen, parisuhdekin kestää paremmin koossa, kun itse olet tasapainossa.
Toki miehen kuuluua auttaa askareissa, mutta niistä ei kannata kinata, vaan kerrot etukäteen yhteisen siivouspäivän samoin, kuten muutkin asiat.
Pyydät miestäsi myös kertomaan menonsa muutamaa päivää aikaisemmin, jotta perhe voi sopeuttaa kaikkien menoihin.
Keskustele miehesi kanssa asia selväksi, että molemmat pelaavat yhteen eikä erikseen perheen eteen.
Uskon monen perheen elämän rahoituvan ja ihan joka kekkereihin ei ole tarvis mennä. Itse en juurikaan osallistunut työpaikan menoihin, vain pakollisiin menin mukaan ja siksi aikaa kun koulutus tai palaveri kesti.
Mielestäni yhteishengen nostatusta ei voida tehdä perheen kustannuksella, eikä istumalla kalja- tai viinilasien ääressä salatansseissa. Ovat pahintä mitä perheelle voi tehdä.
Toivoa parempaan kotielämään
Osaatte joustaa siinä parisuhteessä, ette edes yritäkään rakentaa luxuskotia vaan aidon kodin, mitä jos villakoiratkin josku ovat kävelyllä, eivät ne pure.
Ottakaa rennommin, työpäivän jälkeen vaikka pieni hetki muille ajatuksille ennkuin syöksytte kodin tehtäviin.
Aika hyvä keino on valmistaa ruokaa aina pariksi päiväksi kerrallaan, silloin ei tarvitse aina olla keittössä orjana.
Lapsikin voi kulkea samoissa vaatteisa useamman päivän jos suurempia tahroja ei ole, joten kannattaa säästellä niitä voimavaroja.
Samoin työasioissa, tekee sen minkä ehtii. Tiedän että jokapyöpaikalla käydään niitä neuvotteluja, mutta kun tekee työnsä hyvin, enempää ei kukaan voi vaatia.
Ja kun suljet työpaikan oven, samalla suljet myös asiat pois mielestä jotka koskevat työtä. Parhaiten se onnistuu, että menet suorinta tietä kotiin, työtoverit ovat työtovereita ei parhaita ystäviä, ne syytä olla ihan myista paikoista, silloin ei kävele työ mukana.
Kotielämää et vie työapaikalle, pidät sen niin pyhänä, että siitä ei juoruilla työpaikalla.
Kotitöissä suurin etu on, kun suunnittelee etukäteen asiat, silloin ei paniiki iske niin usein.
Huomaat pian sinulle jäävän ihan omaakin aikaa ja ilman että olet täysin uupunut kaikeen, parisuhdekin kestää paremmin koossa, kun itse olet tasapainossa.
Toki miehen kuuluua auttaa askareissa, mutta niistä ei kannata kinata, vaan kerrot etukäteen yhteisen siivouspäivän samoin, kuten muutkin asiat.
Pyydät miestäsi myös kertomaan menonsa muutamaa päivää aikaisemmin, jotta perhe voi sopeuttaa kaikkien menoihin.
Keskustele miehesi kanssa asia selväksi, että molemmat pelaavat yhteen eikä erikseen perheen eteen.
Uskon monen perheen elämän rahoituvan ja ihan joka kekkereihin ei ole tarvis mennä. Itse en juurikaan osallistunut työpaikan menoihin, vain pakollisiin menin mukaan ja siksi aikaa kun koulutus tai palaveri kesti.
Mielestäni yhteishengen nostatusta ei voida tehdä perheen kustannuksella, eikä istumalla kalja- tai viinilasien ääressä salatansseissa. Ovat pahintä mitä perheelle voi tehdä.
Toivoa parempaan kotielämään
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki entiset poikaystäväni ovat osanneet jakaa kotiaskareet, sellaisilta treffeiltä olen juossut karkuun aika nopeasti. Joissa miehen kämppä on ollut läävä tai äidin siivoama.
Kotini on aina ollut siisti, ja helppohoitoinen. Siivoustyöt ositan näppärästi muutaman minuutin siivouksiin pitkin viikkoa.
Lapset vaihtavat ja valitsevat vaatteensa kaapista itse. Ja kone pesee pyykit. Aikaa ei kulu kauheasti parin napin painallukseen.
Siivousaskareissa ei kinattu nehän on aina hoituneet puhumatta.
Minkhän perkileen takia ollaan erottu edellisen kumppanin kanssa. Tapeltiin sitten kaikesta muusta. Se kodinhoito on aika helppoa hommaa.
No nimimerkki ei olla koneita.
No mistä kummasta sitä riitaa sai aina aikaan.
Kerro nyt ihmessä mikä pisti riitelemään.
Mikä se kaikki muu oli, kerro ihan rehellisesti ja auttoiko ero miten paljon tätä asiaa. Kuinka kauan on aikaa erostasi.
Minu suuresti ihmetyttää se mistä sitä riitaa saa aikaan jatkuvasti, mitä ihmettä oikein tapahtuu ihan fiksuille ihmisille.
Minusta miehen ei mitenkään kuulu auttaa askareissa. Hänellä on kodista ja sen hoitamisesta vähintään yhtä suuri vastuu kuin naisella.
Muistathan aina ja kaikissa asioissa: jolla on vastuu, sillä on myös päätösvalta ja päinvastoin.
MMuistathan aina ja kaikissa asioissa: jolla on vastuu, sillä on myös päätösvalta ja päinvastoin.
Miitähän tällä oikein mahdat tarkoittaa.
Tuon päätösvallan kanssa olsiin aika kriittiinen, jos olettaa että minä vain ja aina olen oikeassa, taitaa käydä huonosti.
Joo, meilläkin osaa mies omatoimisesti tehdä kotiaskareita. Ei minun ole tarvinnut häntä käskyttää, ohjeistaa tai pitää "apulaisena":
Mistä sinä nyt tuon repäisit, että uskoisin olevani aina ja kaikissa asioissa oikeassa? Eipä silti, kuulun niihin ihmisiin, jotka todellakin ovat aina oikeassa. ;-)
Jos minä yksinäni hoidan perheen ruokaostokset, minulla on tasan tarkkaan oikeus päättää, mitä ja milloin ostan. En ota vastaan käskytystä. Se, että minulla on vastuu, antaa minulle oikeuden päättää. Se, että päätän, tuo mukanaan vastuun siitä, että kotona on aina kaikkea, mitä tarvitaan. As simple as that.
En osaa millään tätä selkeämmin sanoa.
Tuo onnistuu mieletä tuo rennosti ottaminen. Mutta ei naiselta. Ei koskaan. Mies ottaa aina rennosti, oli naimisisa tai ei, lapsia tai ei.
Olet ilmeisesti mies.
Kun rouva tekee juuri noin, ei miehellä ole murheita mistään. Tulee ja menee, rouva hoitaa kaiken hymyten ja mielenrauhan vallassa, jos on villakoiria miehen siivouksen jäljiltä, niin eiväthän ne toki pure.
Kotihan on aina vaimon. Sitä osoittaa jo se mielipide, että miehen kuuluu AUTTAA askareissa. Äiti sanoo ja sitten totellaan vaikka pitkin hampain.
Rouva on kotihengtär, asettelee asiat järjestykseen miehen menojen mukaisesti. Itse ei toki mene firmansa viihdeiltoihin, jollei ole pakko. Kotirauhan vuoksi jää mieluummin pois, ettei vain vahingosakaan perheen yhteishenki kärsisi.
Pikku keskustelutuokiot myös lisäävät yhteishenkeä. Jos kodin hoidossa on vielä jotain tekemättä, niin asioista on mukava kuulla rouvalta etukäteen.
liian vahva tai heikko ego ihmisellä on aina pahaksi.
Parisuhteeseen ei sovi kumpikaan, sillä siinä joutuu aina tekemeään kompromisseja erilaisissa asioissa, joutuu joskus sietorajan kynnykselle ja siltikin pitää osata hillitä niin sanainen arkkunsa kuin äänenpainonsa ja eleensä.
Mutta asianhan voi puhua normaalilla äänellä ja omana mielipiteenään, josta sitten voi jonkinasteisesti joskus myöntyäkin.
Yleensäkin provosointi pois, sillä vain pahentaa asioita ja aina kannattaa hieman miettiä ennenkuin sanoo yhtään mitään.
Myös elämän muissa vaikeissa asioissa pitää osata vaietakin, eikä nissä pidä toista haukkua, sillä asiat riilelee ei ihmiset. Ja asioiden kanssa voi ottaa yleensä lisäaikaa joka monesti lievittää jo sen verran, että jonkinlainen sopu syntyy.
Jos ihminen on sitä mieltä, että hänen pitää saada unelmansa täytettyä vaikka toinen haukkumalla, alistamalla, siitä ei hyvää seuraa. Sellaisesta jää niin paljon hampaankoloon, että nakertaa ja nakertaa.
On tässä eräs asia jopa korkeimmassa oikeudessa, koskee useampia, juuri keskustelimme, että jokaisen meistä on syytä vaieta asioista joita tiedämme, jotta vastapuoli ei saisi mitään vihiä tiedoistamme etukäteen, joita yrittää onkia eri lonkeroidensa kautta.
Eli elämässä näitä erilaisia asioita riittää ja turha on riidellä, oikeutta voi vaatia, mutta vain rehellisyydellä.
luulisi noiden ap:en juttujen olevan jo selviä ilman erillisiä keskusteluja, ainakin siinä vaiheessa jos ollaan naimisissa ja perhe perustettu...
vai pitääkö miehellä olla jotain "erivapauksia"..
tottakai perhettä ja suhdetta koskevista asioista keskustellaan, ja suhteen MOLEMMAT OSAPUOLET OSALLISTUVAT KODIN ASKAREISIIN ILMAN ERILLISIÄ LISTOJA..kyllä kai sitä tietää ja osaa katsoa mitä tarvitsee siivota ja kuinka paljon, tyhmää täytyy ohjeistaa siivouksessa, kun ei se niin vaikeaa ole..
vai miten tyhmiksi miehet kuvittelevat itsensä..
jos itsellä ikinä pääsee "vahinko" käymään ja tulisin raskaaksi ja saisin poikalapsen, niin aivan satavarmasti opettaisin hänet tekemään ruokaa,leipomaan, siivoamaan, tiskaamaan jne..hänestä ei tulisi mitään osaamatonta peräkammarin poikaa jota saisi koko ajan potkia liikkeelle tai tekemään jotain yleishyödyllistä..
hävettää oikeasti semmoiset miehet jotka kuvittelevat että nainen on joku äidinkorvike joka passaa ja hoitaa..mua ei kukaan mies pidä "äitinään, monesti olen sanonut että;"kyllä varmaan itsekin kykenet tekemään kun ihan terve olet ja järki pelaa"..
että miehet, ottakaa tekin itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää, ei koko ajan voi olla juoksemassa teidän perässä osoittelemassa että mitä pitää milloinkin tehdä, kun varmaan itsekin osaatte katsoa tarvitseeko siivota/mitä voisi tehdä.
ei pidä lapsen tasolle heittäytyä sentään vaikka vaimo onkin...
Jos pääsee vahonko käymään ja susta tuliskin äiti? Miksi sä roikut äitien palstalla ellet ole sellainen`?
Mistä sinä tiedät, ettei tuolla nuorella osaavalla -kirjoittajalla ole jo pari, kolme tytärtä?
Pojat ovat olleet aina niitä ykkösiä Suomalaisessa perheessä, joten eipä heiltä ole paljon vaadittu naisten töihin osallistumista. Sekin kertoneen paljon, että vieläkin on paljon sukuja, joissa vain pojalle annetaan perintö ja tyttöjen täytyy tyytyä siihen mitä annetaan, sillä riitelemälläkään ei saa kuin lakiosan ja se on vain puolet siitä mitä oikea olisi.
Joten ei ole ihme, että nuoretkaan miehet eivät osaa kotitöitä juuri lainkaan, yleensälienee vielä niin, että mitä rikkaammasta kodista sen tyhmenpiä ovat.
Kulta- ja hopealusikksa suussa syntyneillä kun kaikki edut luonostaan.
Vaan kun se elämä sitten omassa liitossa alkaa ei vielä ole perintöjä jaossa ja pitäisi ottaa sitä vastuu kaikesta kotona, se ei onnistukaan vaan sitten mennään pettämään ja erotaan.
Todella miehen pitää kasvaa lapsesta mukaan kodin töihin, oma poikani on kyllä mies joka osaa hoitaa lapset, osaa leipoa, siivota, pestä pyykit. Tekee ruokaa, arvostan häntä, sillä kyllä hän osaa monia muitakin asioita, kuten tehdä vaikka tuolin, osaa tehdä sähkötytöt ja korkeasti opiskellut, mutta hänelle ei ole noussut hattuun, kumpa säilyttäisi tuon asenteensa tässä kivikovassa maailmassa.
On ihanaa katso kun leikkii lastensa kanssa ja huomioi puolisoaan.
Miehen ei kuulu osallistua kotitöihin jos nainen on kotona. Mutta lasten kanssa oleilemiseen kyllä. Ja jos isä kotona niin naiselle riittää työnsä ja kotona sitten oleilua lasten kanssa.
Ja jos molemmat käy ulkopuolella töissä niin molemmilla yhtälainen vastuu kodinhoidosta ja lapsista.
Yksinkertaista. :)