Heräsin siihen että huomasin olevani matkalla. Matkustaminen on kuitenkin väsyttävää, siksi ei jaksa olla näyttämöllä koko ajan. Välillä ohjelmointi pettää. Koen kuitenkin itseni terveeksi. Olen vain luontoonsa palannut lapsi. Näen kaltaisiani, mutta en uskalla lähestyä. Mitäs te muut matkamiehet mietitte? Mitä teette kun kaipaatte sukulaissielun kosketusta?
Koetko näin?
n;113
1110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hakkaan päätäni seinään ja hoen mantraa: muita ei ole olemassa, muita ei ole olemassa... Eihän sinuakaan ole.