Olen keskivaikeaan masennukseen sairastunut mies. Päivisin jaksan suorittaa vain perustoimenpiteet ja tunnen oloni huonoksi ja ahdistuneeksi. Yritän satunnaisesti tavata kaveriani että edes vähän sosiaalista elämää olisi, olen liian väsynyt tekemään mitään. Menneisyyteni tuntuu myös epäonnistuneelta. Haluaisin apua ja käyn terapiassa, syön masennuslääkkeitä ja kamppailen jokainen päivä löytääkseni syyn elää.
Yksi kaverini sanoi että eikö sinunkin pitäisi tehdä töitä (hän tietää vaikean masennukseni ja voimattomuuteni, kamppailen että jaksan elää, takana itsemurhayritys) nämä sanat tuntuvat pahalle ja haluaisin luovuttaa niin en olisi taakka yhteiskunnalle.
:(
Yksi kaverini sanoi että eikö sinunkin pitäisi tehdä töitä (hän tietää vaikean masennukseni ja voimattomuuteni, kamppailen että jaksan elää, takana itsemurhayritys) nämä sanat tuntuvat pahalle ja haluaisin luovuttaa niin en olisi taakka yhteiskunnalle.
:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en jaksa edes kavereihin pitää yhteyttä, siis niihin kahteen. Kaikki terapiat on käyty läpi, mikään ei auta kuin hetkellisesti. Päiväsairaala pariin kertaan, osasto, päivätoiminta moneen kertaan, opiskeluun tähtäävä vuoden toimintakurssi, erilaisia kuntouttavia projekteja, kolmen vuoden terapia. Mikään ei silti muutu. Samaa paskaa päivästä toiseen.
Se sun kaveris ei kai tajunnut sillä hetkellä mitä sanoi, tai ei ajatellut asiaa. Joskus ihmiset möläyttää jotain, vaikkeivat tarkoita mitään pahaa.