Olemme olleet naimisissa vahan kolmatta vuotta, mutta olen muuttanut ajatuksiani miehestani. Olen alkanut huomaamaan hanessa epamiellyttavia piirteita ja joskus hapean hanen tahdittomuuttaan sosiaalisissa tilanteissa.
Menimme naimisiin koska halusimme perustaa yhteisen kodin ja olla yhdessa pysyvasti. Alussa ilmeisesti rakastin miestani ja olin otettu hanen avioliitoehdotuksestaan. Han on minua nuorempi, kertakaikkiaan komea, pitka ja tumma, ruskeasilmainen hurmuri. Joskus vielakin naen hanessa pikkuisen sita samaa kuin seurusteluaikoina, mutta yha harvemmin.
Han ei tee kotona yhtaan mitaan minua auttaakseen. Roskapussin vie joskus mukanaan pitkallisten pyyntojen ansiosta. Han sotkee kaikkialla kuin pikkukakara. Keittion lattialta nakee mita on ruokalistalla ollut, muruja ja ruuan tahroja joka puolella. Kulkee kahvikuppi kadessa huoneesta toiseen ja jattaa ruskeita renkaita.
Ei koskaa sijaa vuodetta ja jattaa likaisia tai puhtaita vaatteita lattialle.
Han ei anna rahaa yhteisiin menoihin, syo itse ulkona ja tulee kotiin kyllaisena. Jos mina keitan, ruoka ei kelpaa ja siksi olen lopettanut isommat keittamiset, teen vvain salaattia ja voileipaa etc.
Seksi on aina ollut kamalinta mita tiedan... Han ei halua mitaan esileikkia, tulee vain sanomaan etta nyt pistaa silta paikalta. En ehdi koskaan lammeta tai kiihottua, kaikki on ohi viidessa minuutissa. Pyyhkaisen kosteusvoidetta liukasteeksi koska muuten oli paikat hellana. Han polttaa tupakkaa askin paivassa, enka ole innokas suutelemaan pahanhajuista suuta.
Viime aikoina en ole enaa iloinnut esim viikonlopusta, koska se tietaa etta olen enemman kotona ja mieheni ulottuvilla. Toivosin kovasti etta han joutuisi lahtemaan matkalle tms etta saisin olla yksin. En odota innolla hanen toista tulemistaan iltaisin, painvastoin kun kuulen avaimen kaantyvan lukossa, tuntuu etta "voi etta - tulitpa aikaisin".
En enaa muista milta tuntui olla rakastunut tahan mieheen. Han on varmaan ihana ja tavoittelemisenarvoinen toisten naisten mielesta, mutta minulta on vain maku mennyt. Toivoisin etta han loytaisi toisen naisen ja lahtisi pois luotani.
Meilla ei ole lapsia eika muutakaan yhteista ja ero olisi helppo,mutta han ei halua siita kuullakaan.
Menimme naimisiin koska halusimme perustaa yhteisen kodin ja olla yhdessa pysyvasti. Alussa ilmeisesti rakastin miestani ja olin otettu hanen avioliitoehdotuksestaan. Han on minua nuorempi, kertakaikkiaan komea, pitka ja tumma, ruskeasilmainen hurmuri. Joskus vielakin naen hanessa pikkuisen sita samaa kuin seurusteluaikoina, mutta yha harvemmin.
Han ei tee kotona yhtaan mitaan minua auttaakseen. Roskapussin vie joskus mukanaan pitkallisten pyyntojen ansiosta. Han sotkee kaikkialla kuin pikkukakara. Keittion lattialta nakee mita on ruokalistalla ollut, muruja ja ruuan tahroja joka puolella. Kulkee kahvikuppi kadessa huoneesta toiseen ja jattaa ruskeita renkaita.
Ei koskaa sijaa vuodetta ja jattaa likaisia tai puhtaita vaatteita lattialle.
Han ei anna rahaa yhteisiin menoihin, syo itse ulkona ja tulee kotiin kyllaisena. Jos mina keitan, ruoka ei kelpaa ja siksi olen lopettanut isommat keittamiset, teen vvain salaattia ja voileipaa etc.
Seksi on aina ollut kamalinta mita tiedan... Han ei halua mitaan esileikkia, tulee vain sanomaan etta nyt pistaa silta paikalta. En ehdi koskaan lammeta tai kiihottua, kaikki on ohi viidessa minuutissa. Pyyhkaisen kosteusvoidetta liukasteeksi koska muuten oli paikat hellana. Han polttaa tupakkaa askin paivassa, enka ole innokas suutelemaan pahanhajuista suuta.
Viime aikoina en ole enaa iloinnut esim viikonlopusta, koska se tietaa etta olen enemman kotona ja mieheni ulottuvilla. Toivosin kovasti etta han joutuisi lahtemaan matkalle tms etta saisin olla yksin. En odota innolla hanen toista tulemistaan iltaisin, painvastoin kun kuulen avaimen kaantyvan lukossa, tuntuu etta "voi etta - tulitpa aikaisin".
En enaa muista milta tuntui olla rakastunut tahan mieheen. Han on varmaan ihana ja tavoittelemisenarvoinen toisten naisten mielesta, mutta minulta on vain maku mennyt. Toivoisin etta han loytaisi toisen naisen ja lahtisi pois luotani.
Meilla ei ole lapsia eika muutakaan yhteista ja ero olisi helppo,mutta han ei halua siita kuullakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten ihmeessä onnistuit menemään naimisiin ihan sokkona? Etkö nähnyt hänen kotiaan tai sopinut rahankäytöstä, harrastanut seksiä? Kuitenkin, ota ero ja lähde, ansaitset parempaa! Pää pystyyn!
tuon täytyy olla provo ja miksi muutten kaikki ään, pilkut puuttu...
Eroa, please.
Han taitaa olla aika ikävä mies ja sinä olet tyypillinen roikkuja passaaja urpolle.