Minulla oli anoreksia, mutta selvisin siitä. Nyt minulla on paha, paha, paha masennus. En tiedä, kuinka pääsisin tämänkin yli. Itken vain, ja pelkään.
Ylihuomenna alkaa koulu. Minua ahdistaa, pelottaa, enkä halua palata taas siihen samaan vanhaan paskaan.
Haluaisin niin parantua tästä, elää jälleen normaalia elämää. Haluaisin pyytää apua, mutta TIEDÄN etten kykene siihen. Kukaan ei tiedä tästä (ei kukaan tosin anoreksiaanikaan huomannut, äiti ehkä vähän epäili), koska kukaan ei huomaa.
Ajattelin kirjoittaa jotakin päiväkirjan tapaista, jossa voisin vähän pohtia, miksi olen nyt tässä tilanteessa, ja miten saisin itseni siitä pois. Mutta ei. Ei missään nimessä. Joku varmasti avaisi sen, lukisi, kertoisi äidilleni (ellei se sitten olisi itse äitini). Ja äitini tietenkin juoruaisi koko suvulle yms.
Sitä paitsi minähän olen minä: aina iloinen ja tekopirteä, niin hyvä koulussa - enhän minä voisi sairastaa masennusta, joku muu, en minä.
Olen lukossa. Tästä pitää selvitä ihan yksin, mutta kysymys onkin: miten?
Ylihuomenna alkaa koulu. Minua ahdistaa, pelottaa, enkä halua palata taas siihen samaan vanhaan paskaan.
Haluaisin niin parantua tästä, elää jälleen normaalia elämää. Haluaisin pyytää apua, mutta TIEDÄN etten kykene siihen. Kukaan ei tiedä tästä (ei kukaan tosin anoreksiaanikaan huomannut, äiti ehkä vähän epäili), koska kukaan ei huomaa.
Ajattelin kirjoittaa jotakin päiväkirjan tapaista, jossa voisin vähän pohtia, miksi olen nyt tässä tilanteessa, ja miten saisin itseni siitä pois. Mutta ei. Ei missään nimessä. Joku varmasti avaisi sen, lukisi, kertoisi äidilleni (ellei se sitten olisi itse äitini). Ja äitini tietenkin juoruaisi koko suvulle yms.
Sitä paitsi minähän olen minä: aina iloinen ja tekopirteä, niin hyvä koulussa - enhän minä voisi sairastaa masennusta, joku muu, en minä.
Olen lukossa. Tästä pitää selvitä ihan yksin, mutta kysymys onkin: miten?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Ja eikö sinulla ole ystäviä, joille kertoa? He voisivat auttaa sinua.
Mäkään en haluaisi palata kouluun, jossa olin yläasteen. Siellä on myös lukiokin, johon menen nyt. Itse sairastan masennusta, en kuitenkaan ole kertonut siitä kellekkään, mutta aion kertoa terkkarille. Ahdistusta ja unihäiriöitäkin on. Ahdistuksessa on ollut kolme kertaa niin, että on tuntunut tukahduttavalta ja on ollut vaikea hengittää, hiki on noussut naamalle. Ikään kuin joku tukehduttaisi sisältä päin. :<
Jos haluat kirjoittaa päiväkirjaa, jota kukaan ei pysty lukemaan, mene osoitteeseen: www.nyt.fi, ja etsi sieltä päiväkirjaosio. Täytyy muuten mutsisi olla aika paska, jos kurkkisi omia, salaisia asioitasi ja levittäisi kaikkialle! :p Inhottavaa. Minun mutsini ei taas pahemmin tee asian eteen mitään, että minulla on masennus. Aluksi hän sanoi: "No ei se varmaan ole niin paha kuin sä luulet". Ja paskat vielä.
Jos haluat jutella kanssani, nikistäni näkyy maili. :) Voimia!
Hyvä on, maili ei näy, mutta jos kiinnostaa, kerro.
Tuossa tapauksessa mietiskelisin itsekseni, että mikä minut sai siihen tilanteeseen, jossa olisin. Ja sitten ehkä ensimmäisenä menisin äitini puheille. Äidit kyllä yleensä ymmärtää, jos niille kertoo. Tai menisin ihan suoraan jonkun terkkarin tai muun vastaavan luokse, niillä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus..
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei kuitenkaan ole? Tuntuu tutulta. Onko jotain jäänyt käsittelemättä, jotain niin suurta, että sitä ei oikein jaksa, uskalla tai kehtaa ymmärtää, tai ei edes pysty näkemään? Yritätkö selviytyä niin, että jätät huomioimatta jonkun muun tekemiä asioita? Sinulla on oikeus olla juuri se oma itsesi, jos joudut muuttamaan kovin paljon itseäsi muiden vuoksi, kannattaa asiaa selvitellä tarkemminkin. Sinun ei tarvitse kärsiä muiden tekemien virheiden tai tyhmyyksien takia.
Ehdottomasti kannattaa jutella asiasta ainakin terkkarin kanssa. Jos vanhempasi ovat asiallisia ja voit heidän kanssaan jutella siten, että saat turvallisesti ja rauhassa olla oma itsesi, juttele myös äitisi kanssa. Mutta aina ei näin ole, ja silloin tarvitset jonkun muun apua, että pystyisit selvittämään itsellesi, mistä kaikki johtuu. Älä jätä nuoruuttasi ja elämääsi vajaaksi, vaan ota asiasta asiallinen ote, ja lähde elämäsi seikkailuun. Pahat asiat tulevat kuitenkin joskus vastaan, joten ne kannattaa kohdata mahdollisimman pian. Näin säästät joka tapauksessa itseäsi!
Voimia sinulle!